Lue keskustelun säännöt.
Antti Kaikkonen ja Jannika Ranta pariskunta odottaa perheenlisäystä
13.02.2020 |
PERHEENLISÄYSTÄ TULOSSA?! MINISTERI ANTTI KAIKKONEN JA JANNIKA-RAKAS VAUVAHUHUJEN KOHTEENA!
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Nyt on siten, että on pariskuntia joiden Ph:t ei täsmää vaan siitä johtuen ei voi hedelmöittyä sopimattoman ph:n omaavan kanssa.
Tiedän monta tapausta, joissa eron jälkeen molemmat ovat tulleet vanhemmiksi mainutusta syystä. Eli vikaa ei ole ollut muuten, kuin ph:t ovat hylkineet toisiaan.
Ottakaa tuokin huomioon te, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi nykyisen puolison kanssa.
Onko tämä virallista, tutkittua tietoa? Googlaamalla ei ainakaan löydy tietoa tällaisesta ilmiöstä, siis että kumppanien "yhteensopimattomat" ph-arvot olisivat joku juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi Satua. ei ole helppo tilanne. Olen eronnut lapsettomasta liitosta ja mies teki sitten kuin Kanki, meni uusiin naimisiin melkein saman tien ja sai lapsen. Olen onnellinen hänen puolestaan, mutta kyllä se silti oli aika karu tunne kun en itse saanut lasta hänen kanssaan, enkä tule saamaan kenenkään kanssa iän vuoksi. Varsinkin kun Satun adoptiohaaveet kaatui Kaikkosen tuomioon.
Adoptiohaaveet kaatuivat, mutta sijoituslapsiahan heillä on. Käytännössä varmasti pitkälti sama asia kuin adoptio, siis sen vanhemmuuden kokemisen kannalta.
Eihän se nyt mitenkään ole aivan sama asia. Sijoituksessa tavoite kuitenkin on että lapsi pystyisi joskus palaamaan biologisten vanhempiensa huomaan. Vaikka niin ei ikinä tapahtuisi, niin se mahdollisuus ja "pelko" siitä on aina olemassa. Lapsella on myös oikeus olla yhteydessä biologisiin vanhempiinsa ja suhteita pyritään pitämään yllä. Lapsella saattaa olla hyvinkin vahva ajatusmalli siitä että biologinen vanhempi on hänen "oikea" vanhempansa josta hänet on vastentahtoisesti erotettu. Lapsella voi olla monenlaisia ongelmia jos on viettänyt varhaislapsuutensa vaikkapa päihdeäitinsä kanssa ja päihdeäiti voi itse aktiivisesti estää hyvän suhteen muodostumista lapsen ja sijaisvanhemman välille. Muutenkin jatkuvasti joutuu olemaan tekemisissä viranomaisten kanssa ja ilmoittaa ja järjestellä mikäli tahtoo viedä lapsen vaikka ulkomaille lomalle. Lasta koskevat isot päätökset eivät ole sijaisvanhemman päätettävissä.
Adoptiolapsi on käytännössä oma lapsi jonka joku toinen vain on sattunut synnyttämään. Adoptiolapsen majoittamisesta ei makseta vanhemmalle rahaa ja vanhemmalla on täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet kuin biologisilla vanhemmilla. Viranomaiset eivät puutu perheen asioihin ja valintoihin eikä kuvioissa ole "toista" perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla käy sääliksi ne sijoitetut lapset.
Olisivat ansainneet vakaat olot ja ehjän perheen, eikä tuollaista repaleisia elämää kun biologistenkin vanhempien kanssa meni mönkään.
Moneen kertaan rikotut lapset.Ihmetyttää kyllä, miten aikuiset ihmiset sitoutuvat sijaislapsiin ja sitten alkavatkin tuollaisiksi?
Voi hyvänen aika. Eihän kukaan voi parisuhteensa kestävyydestä takuuseen mennä eikä varmaan olisi lasten kannalta sen parempi, että sijaisvanhemmat hampaat irvessä asuisivat saman katon alla vain heidän vuokseen. Ei ole syytä olettaa että lapset tästä olisivat "rikki" menneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi Satua. ei ole helppo tilanne. Olen eronnut lapsettomasta liitosta ja mies teki sitten kuin Kanki, meni uusiin naimisiin melkein saman tien ja sai lapsen. Olen onnellinen hänen puolestaan, mutta kyllä se silti oli aika karu tunne kun en itse saanut lasta hänen kanssaan, enkä tule saamaan kenenkään kanssa iän vuoksi. Varsinkin kun Satun adoptiohaaveet kaatui Kaikkosen tuomioon.
Adoptiohaaveet kaatuivat, mutta sijoituslapsiahan heillä on. Käytännössä varmasti pitkälti sama asia kuin adoptio, siis sen vanhemmuuden kokemisen kannalta.
Eihän se nyt mitenkään ole aivan sama asia. Sijoituksessa tavoite kuitenkin on että lapsi pystyisi joskus palaamaan biologisten vanhempiensa huomaan. Vaikka niin ei ikinä tapahtuisi, niin se mahdollisuus ja "pelko" siitä on aina olemassa. Lapsella on myös oikeus olla yhteydessä biologisiin vanhempiinsa ja suhteita pyritään pitämään yllä. Lapsella saattaa olla hyvinkin vahva ajatusmalli siitä että biologinen vanhempi on hänen "oikea" vanhempansa josta hänet on vastentahtoisesti erotettu. Lapsella voi olla monenlaisia ongelmia jos on viettänyt varhaislapsuutensa vaikkapa päihdeäitinsä kanssa ja päihdeäiti voi itse aktiivisesti estää hyvän suhteen muodostumista lapsen ja sijaisvanhemman välille. Muutenkin jatkuvasti joutuu olemaan tekemisissä viranomaisten kanssa ja ilmoittaa ja järjestellä mikäli tahtoo viedä lapsen vaikka ulkomaille lomalle. Lasta koskevat isot päätökset eivät ole sijaisvanhemman päätettävissä.
Adoptiolapsi on käytännössä oma lapsi jonka joku toinen vain on sattunut synnyttämään. Adoptiolapsen majoittamisesta ei makseta vanhemmalle rahaa ja vanhemmalla on täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet kuin biologisilla vanhemmilla. Viranomaiset eivät puutu perheen asioihin ja valintoihin eikä kuvioissa ole "toista" perhettä.
Kirjoitinkin, että se on pitkälti sama asia, huomasitko? Eikö heidän sijoituslapsistaan ainakin toinen tullut heille vauvana ja tällaisia sijoituksia ei kai käytännössä juuri pureta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla käy sääliksi ne sijoitetut lapset.
Olisivat ansainneet vakaat olot ja ehjän perheen, eikä tuollaista repaleisia elämää kun biologistenkin vanhempien kanssa meni mönkään.
Moneen kertaan rikotut lapset.Ihmetyttää kyllä, miten aikuiset ihmiset sitoutuvat sijaislapsiin ja sitten alkavatkin tuollaisiksi?
Voi hyvänen aika. Eihän kukaan voi parisuhteensa kestävyydestä takuuseen mennä eikä varmaan olisi lasten kannalta sen parempi, että sijaisvanhemmat hampaat irvessä asuisivat saman katon alla vain heidän vuokseen. Ei ole syytä olettaa että lapset tästä olisivat "rikki" menneet.
No kyllä se on kuule pitkälti omasta asenteesta kiinni ja ihmettelenkin, miksi tuollaisella asenteella otetaan jotain toisten lapsia kasvatettavaksi.
Sinunkin asenteesi on surkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä täällä Satua surkutellaan?? Satuhan se heti löysi uuden miehen ja nyt on jo toinen kierrossa. Eivätkös menneet kihloihinkin. Antti eteni hieman hitaammin. Omituisia kaksoisstandardeja taas.
Jos suhde muuten on kunnossa, ei sitä yksi adoptio kaada ja olihan heillä sijaislapsiakin.
ow kirjoitti:
Paavo Lipponen oli 57 kun meni naimisiin silloin 31v Päivin kanssa. Kaksi tyttöä saivat ja molemmat ovat jo aikuisia. Ja Paavo on vieläkin vetreä ja yhteiskunnallisesti aktiivinen. Ihan turhaan jotkut ovat huolissaan tästä kolmekymppisten naisten ja vanhempien miesten pariutumisesta.
Ja Niinistö oli yli 60v kun alkoi seurustella 30v Jennin kanssa. Hyvin sopivat yhteen.
Ihan turhaa kateellisten rutinaa tuo että 45v olisi liian vanha kolmikymppiselle. Pysyy paremmin kotona sitten viidenkympin villityksen aikana kun on nuorempi kimmoisa vaimo kotona.
Kateelliset? Siis kateellinen mistä?
Siitä, että joku ”saa” n*ssia vanhempaa miestä?
Lol. Itse olen alle kolmikymppinen ja lähinnä säälittää noi 30+ muijat jotka luovuttaa, tätiytyy ja ottaa jonkun itseään reilusti vanhemman ukon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi Satua. ei ole helppo tilanne. Olen eronnut lapsettomasta liitosta ja mies teki sitten kuin Kanki, meni uusiin naimisiin melkein saman tien ja sai lapsen. Olen onnellinen hänen puolestaan, mutta kyllä se silti oli aika karu tunne kun en itse saanut lasta hänen kanssaan, enkä tule saamaan kenenkään kanssa iän vuoksi. Varsinkin kun Satun adoptiohaaveet kaatui Kaikkosen tuomioon.
Adoptiohaaveet kaatuivat, mutta sijoituslapsiahan heillä on. Käytännössä varmasti pitkälti sama asia kuin adoptio, siis sen vanhemmuuden kokemisen kannalta.
Eihän se nyt mitenkään ole aivan sama asia. Sijoituksessa tavoite kuitenkin on että lapsi pystyisi joskus palaamaan biologisten vanhempiensa huomaan. Vaikka niin ei ikinä tapahtuisi, niin se mahdollisuus ja "pelko" siitä on aina olemassa. Lapsella on myös oikeus olla yhteydessä biologisiin vanhempiinsa ja suhteita pyritään pitämään yllä. Lapsella saattaa olla hyvinkin vahva ajatusmalli siitä että biologinen vanhempi on hänen "oikea" vanhempansa josta hänet on vastentahtoisesti erotettu. Lapsella voi olla monenlaisia ongelmia jos on viettänyt varhaislapsuutensa vaikkapa päihdeäitinsä kanssa ja päihdeäiti voi itse aktiivisesti estää hyvän suhteen muodostumista lapsen ja sijaisvanhemman välille. Muutenkin jatkuvasti joutuu olemaan tekemisissä viranomaisten kanssa ja ilmoittaa ja järjestellä mikäli tahtoo viedä lapsen vaikka ulkomaille lomalle. Lasta koskevat isot päätökset eivät ole sijaisvanhemman päätettävissä.
Adoptiolapsi on käytännössä oma lapsi jonka joku toinen vain on sattunut synnyttämään. Adoptiolapsen majoittamisesta ei makseta vanhemmalle rahaa ja vanhemmalla on täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet kuin biologisilla vanhemmilla. Viranomaiset eivät puutu perheen asioihin ja valintoihin eikä kuvioissa ole "toista" perhettä.
Kirjoitinkin, että se on pitkälti sama asia, huomasitko? Eikö heidän sijoituslapsistaan ainakin toinen tullut heille vauvana ja tällaisia sijoituksia ei kai käytännössä juuri pureta.
Kumpikaan ei tullut vauvana.
Adoptiolapsi on sama asia kuin biologinen lapsi. Oma lapsi.
Sijoitettu lapsi on toisen lapsi.
Pikakokous Kaikkoselle pitää palkata 5 avustajaa kun yöt menee kuitenkin vaavia nukuttaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tollanen pullaposki kaikkonen saa tollasen daamin. Täysin mitäänsanomaton ja karismaton äijä. Päiväkotilapsen kasvot huonosti itsestään huolta pitävän aikuisen kropassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tieto raskaudesta? Ettei olisi fake news.
Vierailija kirjoitti:
Miten tollanen pullaposki kaikkonen saa tollasen daamin. Täysin mitäänsanomaton ja karismaton äijä. Päiväkotilapsen kasvot huonosti itsestään huolta pitävän aikuisen kropassa.
Antti Kaikkonen on yhtä miehekäs kuin keskiverto nainen. Saa varmaan makkarissa pikkuhousut märiksi pelkällä avuttomalla katseellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla käy sääliksi ne sijoitetut lapset.
Olisivat ansainneet vakaat olot ja ehjän perheen, eikä tuollaista repaleisia elämää kun biologistenkin vanhempien kanssa meni mönkään.
Moneen kertaan rikotut lapset.Ihmetyttää kyllä, miten aikuiset ihmiset sitoutuvat sijaislapsiin ja sitten alkavatkin tuollaisiksi?
Voi hyvänen aika. Eihän kukaan voi parisuhteensa kestävyydestä takuuseen mennä eikä varmaan olisi lasten kannalta sen parempi, että sijaisvanhemmat hampaat irvessä asuisivat saman katon alla vain heidän vuokseen. Ei ole syytä olettaa että lapset tästä olisivat "rikki" menneet.
No kyllä se on kuule pitkälti omasta asenteesta kiinni ja ihmettelenkin, miksi tuollaisella asenteella otetaan jotain toisten lapsia kasvatettavaksi.
Sinunkin asenteesi on surkea.
Kyllä se surkea asenne tuntuu olevan siellä päässä, vaikutat tuomitsevalta, yksioikoiselta ja kapeakatseiselta. Ei voi ottaa "asenteeksi" että haluaa jakaa elämänsä jonkun kanssa, jos ei kerran enää halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi Satua. ei ole helppo tilanne. Olen eronnut lapsettomasta liitosta ja mies teki sitten kuin Kanki, meni uusiin naimisiin melkein saman tien ja sai lapsen. Olen onnellinen hänen puolestaan, mutta kyllä se silti oli aika karu tunne kun en itse saanut lasta hänen kanssaan, enkä tule saamaan kenenkään kanssa iän vuoksi. Varsinkin kun Satun adoptiohaaveet kaatui Kaikkosen tuomioon.
Adoptiohaaveet kaatuivat, mutta sijoituslapsiahan heillä on. Käytännössä varmasti pitkälti sama asia kuin adoptio, siis
sen vanhemmuuden kokemisen kannalta.Eihän se nyt mitenkään ole aivan sama asia. Sijoituksessa tavoite kuitenkin on että lapsi pystyisi joskus palaamaan biologisten vanhempiensa huomaan. Vaikka niin ei ikinä tapahtuisi, niin se mahdollisuus ja "pelko" siitä on aina olemassa. Lapsella on myös oikeus olla yhteydessä biologisiin vanhempiinsa ja suhteita pyritään pitämään yllä. Lapsella saattaa olla hyvinkin vahva ajatusmalli siitä että biologinen vanhempi on hänen "oikea" vanhempansa josta hänet on vastentahtoisesti erotettu. Lapsella voi olla monenlaisia ongelmia jos on viettänyt varhaislapsuutensa vaikkapa päihdeäitinsä kanssa ja päihdeäiti voi itse aktiivisesti estää hyvän suhteen muodostumista lapsen ja sijaisvanhemman välille. Muutenkin jatkuvasti joutuu olemaan tekemisissä viranomaisten kanssa ja ilmoittaa ja järjestellä mikäli tahtoo viedä lapsen vaikka ulkomaille lomalle. Lasta koskevat isot päätökset eivät ole sijaisvanhemman päätettävissä.
Adoptiolapsi on käytännössä oma lapsi jonka joku toinen vain on sattunut synnyttämään. Adoptiolapsen majoittamisesta ei makseta vanhemmalle rahaa ja vanhemmalla on täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet kuin biologisilla vanhemmilla. Viranomaiset eivät puutu perheen asioihin ja valintoihin eikä kuvioissa ole "toista" perhettä.
Kirjoitinkin, että se on pitkälti sama asia, huomasitko? Eikö heidän sijoituslapsistaan ainakin toinen tullut heille vauvana ja tällaisia sijoituksia ei kai käytännössä juuri pureta.
Kumpikaan ei tullut vauvana.
Adoptiolapsi on sama asia kuin biologinen lapsi. Oma lapsi.
Sijoitettu lapsi on toisen lapsi.
Alle vuoden ikäinen on kyllä mielestäni vauva. Eka poika tuli sen ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla käy sääliksi ne sijoitetut lapset.
Olisivat ansainneet vakaat olot ja ehjän perheen, eikä tuollaista repaleisia elämää kun biologistenkin vanhempien kanssa meni mönkään.
Moneen kertaan rikotut lapset.Ihmetyttää kyllä, miten aikuiset ihmiset sitoutuvat sijaislapsiin ja sitten alkavatkin tuollaisiksi?
Voi hyvänen aika. Eihän kukaan voi parisuhteensa kestävyydestä takuuseen mennä eikä varmaan olisi lasten kannalta sen parempi, että sijaisvanhemmat hampaat irvessä asuisivat saman katon alla vain heidän vuokseen. Ei ole syytä olettaa että lapset tästä olisivat "rikki" menneet.
No kyllä se on kuule pitkälti omasta asenteesta kiinni ja ihmettelenkin, miksi tuollaisella asenteella otetaan jotain toisten lapsia kasvatettavaksi.
Sinunkin asenteesi on surkea.Kyllä se surkea asenne tuntuu olevan siellä päässä, vaikutat tuomitsevalta, yksioikoiselta ja kapeakatseiselta. Ei voi ottaa "asenteeksi" että haluaa jakaa elämänsä jonkun kanssa, jos ei kerran enää halua.
Jos on tuollainen asenne, ei kannata ottaa vastuulle muiden lapsia joilla vieläpä on jo kiintymyssuhdetrauma ja yksi rikkinäinen perhe takana.
Täytyy olla todella tasainen tyyppi ja erityisen vakaa kumppanuus, että voi alkaa tuollaiseen vastuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on siten, että on pariskuntia joiden Ph:t ei täsmää vaan siitä johtuen ei voi hedelmöittyä sopimattoman ph:n omaavan kanssa.
Tiedän monta tapausta, joissa eron jälkeen molemmat ovat tulleet vanhemmiksi mainutusta syystä. Eli vikaa ei ole ollut muuten, kuin ph:t ovat hylkineet toisiaan.
Ottakaa tuokin huomioon te, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi nykyisen puolison kanssa.
Onko tämä virallista, tutkittua tietoa? Googlaamalla ei ainakaan löydy tietoa tällaisesta ilmiöstä, siis että kumppanien "yhteensopimattomat" ph-arvot olisivat joku juttu.
Varmaan joku Maria Nordinin kurssilla opittu asia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä veikkaan että Satukin saa vielä lapsia uudessa suhteessa. Ehkä he eivät vaan saaneet niitä yhdessä. Eikös nyt voisi myös adoptoida?
Ikää alkaa olla liikaa, pitäisi olla pitkähkö avioliittokin taustalla jos pariskuntana adoptoi.
Muistaakseni ikäraja on 40 vuotta.
Itse muistelisin, että lapsen ja vanhemman ikien erotuksen tulee olla enintään 45 vuotta. Niin, voihan sitä adoptpida hieman vanhemmankin lapsen. Ja onhan Satulla ilmeisesti käytännössä koko lapsuuksiensa ajaksi sijoitetut sijaislapset, tuskin adoptiolle on edes tarvetta...?
ONKO TIETOA, jos 46 v nainen ottaa vaikka 25 v miehen, vaikuttaako naisen yli ikäisyys heidän adoptioon ? Pitääkö naisen ja miehen molempien olla alle 45?
Se ero lasketaan vanhempaan vanhempaan.
no miten nuori nainen voi sit adoptoida yksin,,,ja sit löytää 50 v miehen, eli heistä tulee "yli-ikäisiä" vanhemmiksi?? Otetaanko lapsi pois?
sillon on naisen parempi adoptoida yksin, ja salata vanha mies, ja sit vähin erin hivuttaa se mies heidän elämään. Onpa erikoista, tollo laki!
25 vuotta on alaikäraja.
Ihan fiksu laki se on
Lapselle halutaan tarpeeksi nuoret koulutetut vakaat vauraat vanhemmat.
et nyt ymmärtänyt kysymystäni. Siis vaikka 30 v nainen ja 55 v. mies haluu adoptoida. He salaa miehen olemassaolon, koska nainen saa adoptoida yksin, mutta ei 50 v. miehen kanssa. Siis adoptio hyväksytään, ja sitten hän vaan ottaa sen miehen lapsen elämään, eli näin he kaksi sai lapsen. Eli idiootti laki, joka ei ota huomioon avioerojen määriä (50%). TUrha olettaa että kaikki nuoret yksinäiset naiset jotka adoptoi, pysyy sinkkuina, tai nai ikäistään tai nuorta miestä. Se voi naida vaikka 70 vuotiaan isäksi lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla käy sääliksi ne sijoitetut lapset.
Olisivat ansainneet vakaat olot ja ehjän perheen, eikä tuollaista repaleisia elämää kun biologistenkin vanhempien kanssa meni mönkään.
Moneen kertaan rikotut lapset.Ihmetyttää kyllä, miten aikuiset ihmiset sitoutuvat sijaislapsiin ja sitten alkavatkin tuollaisiksi?
Voi hyvänen aika. Eihän kukaan voi parisuhteensa kestävyydestä takuuseen mennä eikä varmaan olisi lasten kannalta sen parempi, että sijaisvanhemmat hampaat irvessä asuisivat saman katon alla vain heidän vuokseen. Ei ole syytä olettaa että lapset tästä olisivat "rikki" menneet.
No kyllä se on kuule pitkälti omasta asenteesta kiinni ja ihmettelenkin, miksi tuollaisella asenteella otetaan jotain toisten lapsia kasvatettavaksi.
Sinunkin asenteesi on surkea.Kyllä se surkea asenne tuntuu olevan siellä päässä, vaikutat tuomitsevalta, yksioikoiselta ja kapeakatseiselta. Ei voi ottaa "asenteeksi" että haluaa jakaa elämänsä jonkun kanssa, jos ei kerran enää halua.
Jos on tuollainen asenne, ei kannata ottaa vastuulle muiden lapsia joilla vieläpä on jo kiintymyssuhdetrauma ja yksi rikkinäinen perhe takana.
Täytyy olla todella tasainen tyyppi ja erityisen vakaa kumppanuus, että voi alkaa tuollaiseen vastuuseen.
Ihan oikeasti, kukaan ei ole mikään ennustaja. Asetat ihan kohtuuttomia odotuksia sijaisvanhemmuudelle. Suhde voi olla vaikka miten vakaa ja halu olla yhdessä vahva silloin kun sijaisvanhemmuuteen ryhdytään. Ero on tässäkin tapauksessa sopuisa ja entisten puolisoiden välit hyvät, kumpikaan ei ole katoamassa lasten elämästä mihinkään ja varmasti yhdessä ammattilaisten kanssa pyrkivät huolehtimaan lasten hyvinvoinnista.
Adoptiohaaveet kaatuivat, mutta sijoituslapsiahan heillä on. Käytännössä varmasti pitkälti sama asia kuin adoptio, siis sen vanhemmuuden kokemisen kannalta.