Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pahalta huominen tuntuu ystävättömistä?
13.02.2020 |
Monella ei ole yhtään todellista ystävää - johtuen moninaisista syistä. Ei ketään, jota muistaisi huomenna, joka muistaisi hänet. Tähän ei nyt toivota jenkkischeissea- kommentteja, vaan ihan aitoja fiiliksiä ja ehkä myös kertomuksia ystävättömyyden syistä.
❤️
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moneen ystävätön ottaa huomenna yhteyttä? Lähettää viestin, kortin jne?
Kuinka voi ottaa ”yhteyttä” jos ei ole ystäviä? Ystävyys on vastavuoroista, et voi yksinäsi ”päättää” olla jonkun ystävä.
Ihan samalla tavalla otetaan yhteyttä tuttuihin. Vai eikö ole niitäkään? Sitten kannattaa kävellä ulos huoneestaan, harrastaa jotakin.
Näinhän se on, mutta ystävättömät ovat vaikeita ihmisiä kaikin tavoin. Omasta mielestään heidän ei tarvitse vaivautua tekemään mitään, vaan heidät pitäisi löytää. Heidän mielestään myös muut ihmiset ovat pahoja ja ilkeitä, joten ystävättömät saavat olla vihamielisiä kaikkia kohtaan.
Kun on kohdeltu pitkään kaltoin, niin sitä muuttuu varautuneeksi.
Ymmärrätkö tämän?
Mitä sillä mitään väliä on ymmärtääkö hän - pääasia on, että jos olet itse yksinäinen niin ymmärrät että "olen varautunut koska..." ja pyrit tietoisesti toimimaan niin, ettei se varautuneisuutesi muodostu kaikkien ystävyyksien esteeksi (jos ei itse anna yhtään mitään ei myöskään saa!)
Toivottavasti löydät ystäviä, tai edes kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei liikauta. Surullisemmalta tuntuu esim. kun täyttää pyöreitä tai jouluna, kun ei saa viestejä keltään... Paitsi lapsuudenperheeltä. Tai kun uutenavuotena ei ole ketä kutsua istumaan iltaa...
En ole ikinä edes ajatellut koko ystävänpäivää sen kummemmin, en tiedä johtuisiko siitä ettei minulla ollut ystäviä silloinkaan kun koko päivää ruvettiin Suomessa viettämään,
Eikö ystävänpäivä ole enemmänkin jenkkien juttu ja hyvin kaupallinen sellainen?
Itse kysymykseen, ei tunnu miltään. Oikeastaan jopa helpottavaa tietää, ettei ole ketään joka vetäisi herneen nenään siitä kun en muista häntä ystävänpäivänä.
Tosi. Koulukiusaamisen jälkeen en ole ollut kykenevä luomaan ihmissuhteita. Terapeutti ei kaiketi ole sellainen? Olisi uskomatonta saada ystävänpäiväviesti, saatika sitten kortti tai lähteä jopa kahville 🙁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena ystävystymisessä ei ole mitään vaikeaa, kunhan ymmärtää, että aikuisena ystävyys on erilaista kuin teininä. Ei olla "samiksia" eikä "bestiksiä". On kaksi erillistä ihmistä omine erilaisine elämineen. Riittää, että molemmilla on suunnilleen saman verran aikaa ja kiinnostusta (olipa se sitten paljon tai vähän) pitää yhteyttä. Lisäksi on oltava sen verran yhteisiä kiinnostuksenkohteita, että riittää puhuttavaa ja välillä yhteistä tekemistäkin. Näistä aineksista syntyy aikuisen ystävyys. Ystävyyden syntyminen kestää kuitenkin pitkään, jopa vuosia. Ensin tutustutaan, sitten ollaan kavereita ja lopulta ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4 "ystävää" - heitä näen n 3 kertaa vuodessa ja he ovat rakkaita JA kouluajasta alkaen tunteneet minut.
Sen lisäksi minulla on ziljoona tuollaista nykyistä ja entistä työkaveria, mutsikaveria lasten futiskentän laidalta, moikkatuttua harrastuksista jne.
Luulen, että syvä ystävyys on lähes mahdotonta löytö enää aikuisena - olemme kaikki jo jumiutuneet poteroihimme. Ystävyyden muodostuminen myös vaatii paljon aikaa ja yhteisiä kokemuksia ja sitä että molemmat näyttävät oman haavoittuvaisuutensa.
Annan muutamalle kaverille Kismet-ystäväsuklaan huomenna (no kaikille käytännössä jotka näen) mutta eivät he minun ystäviäni ole, joku jonka kanssa zumbataan vierekkäin jne.
Mutta siis, ylös ulos ja kommunikoimaan ihmisten kanssa. Harrastukset on paras paikka (vaikka joku työväenopiston kurssi... sieltä niitä toisia ihmisiä löytyy.
Ristiriitaista. Ensin sanot, ettei harrastuskaverit ole ystäviäsi. Lopuksi kehotat hakeutumaan tuollaisille kursseille, vaikka siellä on vain ihmisiä, jotka zumbaavat vierekkäin. Ei ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi. Koulukiusaamisen jälkeen en ole ollut kykenevä luomaan ihmissuhteita. Terapeutti ei kaiketi ole sellainen? Olisi uskomatonta saada ystävänpäiväviesti, saatika sitten kortti tai lähteä jopa kahville 🙁
Huom. Myös sinä voit laittaa sen kortin jollekin toiselle ihmiselle, vaikka sille naapurin leskirouvalle tai työpaikan keittäjälle, jonka kanssa vaihdat usein pari sanaa ja kuljette samalla bussilla. Sinä voit aloittaa yhteydenpidon ihan itse. He eivät tiedä, että sinua on kiusattu, vaan he todennäköisesti suhtautuvat sinuun kiinnostuneesti. Sinun otsassasi ei ole "kiusattu!" -leimaa ja sinun on mielestäni aivan turhaa lähteä sitä kertomaankaan, koska voitte jutella miljoonasta muustakin asiasta. Pallo on sinulla.
https://vapaaehtoistyo.fi/omat-sivut/
Tuolta löytyy ihan varmasti sellaista tekemistä huomiselle ja viikonlopulle, missä tutustuu uusiin ihmisiin ja voi olla ystävänä ystävättömälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi. Koulukiusaamisen jälkeen en ole ollut kykenevä luomaan ihmissuhteita. Terapeutti ei kaiketi ole sellainen? Olisi uskomatonta saada ystävänpäiväviesti, saatika sitten kortti tai lähteä jopa kahville 🙁
Huom. Myös sinä voit laittaa sen kortin jollekin toiselle ihmiselle, vaikka sille naapurin leskirouvalle tai työpaikan keittäjälle, jonka kanssa vaihdat usein pari sanaa ja kuljette samalla bussilla. Sinä voit aloittaa yhteydenpidon ihan itse. He eivät tiedä, että sinua on kiusattu, vaan he todennäköisesti suhtautuvat sinuun kiinnostuneesti. Sinun otsassasi ei ole "kiusattu!" -leimaa ja sinun on mielestäni aivan turhaa lähteä sitä kertomaankaan, koska voitte jutella miljoonasta muustakin asiasta. Pallo on sinulla.
Tämä asia, ettå kiusatun ja ystävättömän otsassa ei todellakaan ole mitään asian kaikille paljastavaa leimaa, on niin totta. Muut eivät tiedä ystävättömyydestä yhtään ja varsinkin jos ystävättömät eivät itse edes yritä hakeutua tilanteisiin, missä kavereita ja ystäviä ehkä saisi, niin yksinhän siinä voi jäädä. Jos vielä kaiken lisäksi kulkee laput silmillä, ei ota katsekontaktia ja on hyvin varautunut, niin en minä ainakaan uskalla mennä juttelemaan mitään tällaiselle ihmiselle.
Kiusatuksi joutunut ihminen ei myöskään ole mikään aina ja ikuisesti kiusattu, vaan hänkin voi saada ystäviä jos antaa hieman itsestään. Jos päällä on ikuinen suojamuuri, niin ei sen takaa kukaan löydä sitä aitoa ihmistä. Pitää antaa, että voi saada. Pitää myös muistaa, että yrittänyttä ei laiteta ja aina pitää yrittää, eikä mennä vain makaamaan tuleen.
Vierailija kirjoitti:
https://vapaaehtoistyo.fi/omat-sivut/
Tuolta löytyy ihan varmasti sellaista tekemistä huomiselle ja viikonlopulle, missä tutustuu uusiin ihmisiin ja voi olla ystävänä ystävättömälle.
Valittajat eivät kehtaa, viitsi, ehdi ja jaksa, vaan he haluavat vain ruikuttaa ja rypeä itsesäälissä. Vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4 "ystävää" - heitä näen n 3 kertaa vuodessa ja he ovat rakkaita JA kouluajasta alkaen tunteneet minut.
Sen lisäksi minulla on ziljoona tuollaista nykyistä ja entistä työkaveria, mutsikaveria lasten futiskentän laidalta, moikkatuttua harrastuksista jne.
Luulen, että syvä ystävyys on lähes mahdotonta löytö enää aikuisena - olemme kaikki jo jumiutuneet poteroihimme. Ystävyyden muodostuminen myös vaatii paljon aikaa ja yhteisiä kokemuksia ja sitä että molemmat näyttävät oman haavoittuvaisuutensa.
Annan muutamalle kaverille Kismet-ystäväsuklaan huomenna (no kaikille käytännössä jotka näen) mutta eivät he minun ystäviäni ole, joku jonka kanssa zumbataan vierekkäin jne.
Mutta siis, ylös ulos ja kommunikoimaan ihmisten kanssa. Harrastukset on paras paikka (vaikka joku työväenopiston kurssi... sieltä niitä toisia ihmisiä löytyy.
Monen ongelma on juuri tuo, että he eivät malta tutustua. Ystävä pitäisi saada heti. Kirjoitin jo aiemmin, että ystävyyden syntyminen kestää kauan, jopa vuosia. Ystävyyden edellyttämiä yhteisiä kokemuksia kun ei synny hetkessä vaan ne syntyvät vuosien kuluessa. Samoin oman haavoittuvuutensa näyttäminen tapahtuu vasta sitten, kun ollaan jo siirtymässä kaveriasteelta ystäväasteelle. Moni torppaa mahdollisuutensa ystäviin sillä, että ovat liian hätäisiä. Eivät halua olla ensin tuttuja, sitten kavereita ja vasta joskus vuosien päästä ystäviä. Aikuisena saa kyllä ystäviä, kun ymmärtää tämän. Ja lisäksi ymmärtää, että ystävä ei ole aviopuoliso, joten ystävälle ei todellakaan tarvitse asettaa samanlaista määrää vaatimuksia kuin aviopuolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4 "ystävää" - heitä näen n 3 kertaa vuodessa ja he ovat rakkaita JA kouluajasta alkaen tunteneet minut.
Sen lisäksi minulla on ziljoona tuollaista nykyistä ja entistä työkaveria, mutsikaveria lasten futiskentän laidalta, moikkatuttua harrastuksista jne.
Luulen, että syvä ystävyys on lähes mahdotonta löytö enää aikuisena - olemme kaikki jo jumiutuneet poteroihimme. Ystävyyden muodostuminen myös vaatii paljon aikaa ja yhteisiä kokemuksia ja sitä että molemmat näyttävät oman haavoittuvaisuutensa.
Annan muutamalle kaverille Kismet-ystäväsuklaan huomenna (no kaikille käytännössä jotka näen) mutta eivät he minun ystäviäni ole, joku jonka kanssa zumbataan vierekkäin jne.
Mutta siis, ylös ulos ja kommunikoimaan ihmisten kanssa. Harrastukset on paras paikka (vaikka joku työväenopiston kurssi... sieltä niitä toisia ihmisiä löytyy.
Monen ongelma on juuri tuo, että he eivät malta tutustua. Ystävä pitäisi saada heti. Kirjoitin jo aiemmin, että ystävyyden syntyminen kestää kauan, jopa vuosia. Ystävyyden edellyttämiä yhteisiä kokemuksia kun ei synny hetkessä vaan ne syntyvät vuosien kuluessa. Samoin oman haavoittuvuutensa näyttäminen tapahtuu vasta sitten, kun ollaan jo siirtymässä kaveriasteelta ystäväasteelle. Moni torppaa mahdollisuutensa ystäviin sillä, että ovat liian hätäisiä. Eivät halua olla ensin tuttuja, sitten kavereita ja vasta joskus vuosien päästä ystäviä. Aikuisena saa kyllä ystäviä, kun ymmärtää tämän. Ja lisäksi ymmärtää, että ystävä ei ole aviopuoliso, joten ystävälle ei todellakaan tarvitse asettaa samanlaista määrää vaatimuksia kuin aviopuolisolle.
Näinhän se on. Ei ole olemassa keinoa, jolla 10 vuoden yhteisen historian saisi vuodessa tai kahdessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä viettänyt mitään ystävänpäivää.
Kysyttiinkö tätä? Aivan.
Tuohan on aivan erinomainen vastaus.
Miksi vaipua itsesääliin ja kerätä säälipisteitä, jos ei muualla niin täällä netissä, kun voi jättää koko päivän täysin huomiotta.
Kuten moni on jo sanonut, kyse on vaan kaupallisesta tavoitteesta saada lisää myyntiä lahjojen, korttien, kukkien ymv. ostelun muodossa.
Eri.
Pahalta. Olen oikeastaan sairauteni vuoksi sidottu kotiin 24/7.
Kavereita on joitakin, mutta ei mulla ikinä ole ollut sellaista sielunkumppaniystävää, jolle voisi kertoa kaiken ja joka ymmärtäisi täysin. Olen tämän hyväksynyt aikoja sitten - olen liian erilainen oman tieni kulkija, ja ei-niin-ruusuinen elämä on tehnyt minusta myös varautuneen. Viihdyn itsekseni enkä oikein osaa kaivata sellaista, mitä ei ole ikinä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kavereita on joitakin, mutta ei mulla ikinä ole ollut sellaista sielunkumppaniystävää, jolle voisi kertoa kaiken ja joka ymmärtäisi täysin. Olen tämän hyväksynyt aikoja sitten - olen liian erilainen oman tieni kulkija, ja ei-niin-ruusuinen elämä on tehnyt minusta myös varautuneen. Viihdyn itsekseni enkä oikein osaa kaivata sellaista, mitä ei ole ikinä ollutkaan.
Ei mullakaan, mutta en ole edes olettanut, että pitäisi olla. Aina on ollut niin kavereita kuin läheisiä ystäviäkin, mutta ei ketään sellaista, joka ymmärtäisi mua täysin. Vain mä itse pystyn ymmärtämään täysin itseäni ja rehellisesti sanottuna en ymmärrä aina itsekään. Miksi kenenkään muunkaan pitäisi? Mihin täydellistä ymmärtäjää edes tarvitsee? Tuntisin itseni aika paskaksi ihmiseksi, jos toivoisin ystävieni kokevan samoja asioita kuin minä kuten lapsen vammaisuus, oma krooninen hitaasti etenevä sairaus, vakava onnettomuus jne, jotta joku voisi ymmärtää mua täysin. On paljon helpompaa hakea vaikeisiin asioihin ja elämäntilanteisiin vertaistukea niihin tarkoitetuista ryhmistä sekä ammattiauttajalta, jos ei muuten koe pääsevänsä asian yli.
Osaan ignoorata tällaiset läpikaupalliset krääsäpäivät. Ei tunnu sen pahemmalta kuin muulloinkaan.
Ei yhtään miltään. Mulla ei ole ystäviä, koska viihdyn yksin. Minkäänlaista katkeruutta en ole tuntenut koskaan juuri tämän takia. Mulla on joskus ollut ystäviä, mutta huomasin, etten ole yhtään sen tyyppinen, että hengailisin ison ystäväporukan kanssa. Olen paljon onnellisempi näin :). Mua ystävyyssuhteet kuormitti.
Lopeta amerikkalaisten hömppäsarjojen katsominen.