Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pahalta huominen tuntuu ystävättömistä?
13.02.2020 |
Monella ei ole yhtään todellista ystävää - johtuen moninaisista syistä. Ei ketään, jota muistaisi huomenna, joka muistaisi hänet. Tähän ei nyt toivota jenkkischeissea- kommentteja, vaan ihan aitoja fiiliksiä ja ehkä myös kertomuksia ystävättömyyden syistä.
❤️
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.
Minä taas näen niin omissa ystäväsuhteissani, että juuri he ovat niitä oikeita ystäviä, jotka ovat pysyneet rinnalla elämän erilaisissa tilanteissa. Myös silloin, kun on ollut vaikeaa. Ja sitten taas vastavuoroisesti on voinut itse olla apuna, kun toisella on ollut vaikeaa. Jos molemmilla on ollut yhtä aikaa, on silloin oltu ehkä vertaistukena toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.
Minä taas näen niin omissa ystäväsuhteissani, että juuri he ovat niitä oikeita ystäviä, jotka ovat pysyneet rinnalla elämän erilaisissa tilanteissa. Myös silloin, kun on ollut vaikeaa. Ja sitten taas vastavuoroisesti on voinut itse olla apuna, kun toisella on ollut vaikeaa. Jos molemmilla on ollut yhtä aikaa, on silloin oltu ehkä vertaistukena toisillemme.
Näen vastavuoroisuuden ihan samalla tavalla. Ongelma syntyykin, jos toisella ei ole vaikeaa tai hän saa apua vaikeuksiinsa jostain muualta. Silloin vastavuoroisuus jää puuttumaan. Jos aito ystävyys edellyttää vastavuoroisuutta ja toisella on esim hyvät tukiverkostot ja toisella ei, silloin tuon logiikan mukaan ystävyys ei ole aitoa.
Mä olen asiasta eri mieltä. Mun läheisimmällä ystävälläni ei ole tukiverkostoja, mutta on ystävyytemme aikana (kestänyt jo 15 vuotta) ollut monenlaisia vaikeuksia, sairauksista taloudellisiin vaikeuksiin. Mä olen se, jolle hän puhuu vaikeistakin asioista ja joka auttaa. Mulla taas ei ole ystävyytemme aikana kuin muutaman kerran ollut jokin vaikeus (kaikilla kerroilla sairaus) ja mä olen saanut tarvitsemani tuen ja konkreettisen avun lähisuvustani. En ole tarvinnut ystäväni tukea enkä apua omissa vaikeuksissani. Siitä huolimatta koen, että meidän ystävyytemme on aitoa. Jos ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista, en voisi olla hänen ystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vastauksista taas näkee miksi näin on : Suomi _on_ kiusaajien maa, Vaasa johtotähtenä.
Niinpä, sinä olet ilmeisesti yksi kiusaaja. Olet juuri se toisia osoitteleva ja ilkeästi puhuva ihminen, joka ei ole kenellekään ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ytävättömänä olen toiminut "terapeuttina" täällä palstallakin, ei se ole minulle ongelma. Toki oikean ystävyyden pitää olla vastavuoroista.
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.
Vastavuoroisuudella tarkoitin että kuuntelee myös vastapuolta ja antaa hänelle puheenvuoron, ihan vaikka kuuntelee toisen mielipidettä tapettien valinnasta kotiinsa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla edes niin ystävä, voi olla se terapeutti vain koska haluaa auttaa, ja antaa sitä tukea sen verran kuin kokee itse jaksavansa kuormittamatta itseä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ytävättömänä olen toiminut "terapeuttina" täällä palstallakin, ei se ole minulle ongelma. Toki oikean ystävyyden pitää olla vastavuoroista.
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.
Vastavuoroisuudella tarkoitin että kuuntelee myös vastapuolta ja antaa hänelle puheenvuoron, ihan vaikka kuuntelee toisen mielipidettä tapettien valinnasta kotiinsa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla edes niin ystävä, voi olla se terapeutti vain koska haluaa auttaa, ja antaa sitä tukea sen verran kuin kokee itse jaksavansa kuormittamatta itseä liikaa.
No eikös tuo ole ihan normaalia kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä? Siis että antaa toisellekin välillä puheenvuoron eikä pidä mitään monologia? Ja kuuntelee, mitä toinen sanoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ytävättömänä olen toiminut "terapeuttina" täällä palstallakin, ei se ole minulle ongelma. Toki oikean ystävyyden pitää olla vastavuoroista.
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.
Vastavuoroisuudella tarkoitin että kuuntelee myös vastapuolta ja antaa hänelle puheenvuoron, ihan vaikka kuuntelee toisen mielipidettä tapettien valinnasta kotiinsa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla edes niin ystävä, voi olla se terapeutti vain koska haluaa auttaa, ja antaa sitä tukea sen verran kuin kokee itse jaksavansa kuormittamatta itseä liikaa.
No eikös tuo ole ihan normaalia kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä? Siis että antaa toisellekin välillä puheenvuoron eikä pidä mitään monologia? Ja kuuntelee, mitä toinen sanoo?
Kyllä. Ihmissuhteet ylipäätään perustuvat vastavuoroisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ytävättömänä olen toiminut "terapeuttina" täällä palstallakin, ei se ole minulle ongelma. Toki oikean ystävyyden pitää olla vastavuoroista.
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.
Vastavuoroisuudella tarkoitin että kuuntelee myös vastapuolta ja antaa hänelle puheenvuoron, ihan vaikka kuuntelee toisen mielipidettä tapettien valinnasta kotiinsa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla edes niin ystävä, voi olla se terapeutti vain koska haluaa auttaa, ja antaa sitä tukea sen verran kuin kokee itse jaksavansa kuormittamatta itseä liikaa.
No eikös tuo ole ihan normaalia kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä? Siis että antaa toisellekin välillä puheenvuoron eikä pidä mitään monologia? Ja kuuntelee, mitä toinen sanoo?
On, mutta kaikki eivät kykene siihen, esimerkisi syy voi olla autismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ytävättömänä olen toiminut "terapeuttina" täällä palstallakin, ei se ole minulle ongelma. Toki oikean ystävyyden pitää olla vastavuoroista.
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.
Vastavuoroisuudella tarkoitin että kuuntelee myös vastapuolta ja antaa hänelle puheenvuoron, ihan vaikka kuuntelee toisen mielipidettä tapettien valinnasta kotiinsa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla edes niin ystävä, voi olla se terapeutti vain koska haluaa auttaa, ja antaa sitä tukea sen verran kuin kokee itse jaksavansa kuormittamatta itseä liikaa.
No eikös tuo ole ihan normaalia kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä? Siis että antaa toisellekin välillä puheenvuoron eikä pidä mitään monologia? Ja kuuntelee, mitä toinen sanoo?
Kyllä. Ihmissuhteet ylipäätään perustuvat vastavuoroisuuteen.
Okei, eli normaalia dialogia, jota voi käydä ihan kenen kanssa tahansa. Vaikka jonkun ihan random tyypin kanssa bussipysäkillä. Mä ymmärsin tuolta aiemmasta, että vastavuoroisuus olisi molemminpuolista erityisesti vaikeuksista puhumista sekä tuen ja avun antamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ytävättömänä olen toiminut "terapeuttina" täällä palstallakin, ei se ole minulle ongelma. Toki oikean ystävyyden pitää olla vastavuoroista.
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.
Vastavuoroisuudella tarkoitin että kuuntelee myös vastapuolta ja antaa hänelle puheenvuoron, ihan vaikka kuuntelee toisen mielipidettä tapettien valinnasta kotiinsa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla edes niin ystävä, voi olla se terapeutti vain koska haluaa auttaa, ja antaa sitä tukea sen verran kuin kokee itse jaksavansa kuormittamatta itseä liikaa.
No eikös tuo ole ihan normaalia kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä? Siis että antaa toisellekin välillä puheenvuoron eikä pidä mitään monologia? Ja kuuntelee, mitä toinen sanoo?
Kyllä. Ihmissuhteet ylipäätään perustuvat vastavuoroisuuteen.
Okei, eli normaalia dialogia, jota voi käydä ihan kenen kanssa tahansa. Vaikka jonkun ihan random tyypin kanssa bussipysäkillä. Mä ymmärsin tuolta aiemmasta, että vastavuoroisuus olisi molemminpuolista erityisesti vaikeuksista puhumista sekä tuen ja avun antamista.
Myös sitä avun antamista vastavuoroisesti, mutta jos toinen ei tarvitse sitä, voi se ystävyys silti olla aitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ytävättömänä olen toiminut "terapeuttina" täällä palstallakin, ei se ole minulle ongelma. Toki oikean ystävyyden pitää olla vastavuoroista.
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.
Vastavuoroisuudella tarkoitin että kuuntelee myös vastapuolta ja antaa hänelle puheenvuoron, ihan vaikka kuuntelee toisen mielipidettä tapettien valinnasta kotiinsa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla edes niin ystävä, voi olla se terapeutti vain koska haluaa auttaa, ja antaa sitä tukea sen verran kuin kokee itse jaksavansa kuormittamatta itseä liikaa.
No eikös tuo ole ihan normaalia kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä? Siis että antaa toisellekin välillä puheenvuoron eikä pidä mitään monologia? Ja kuuntelee, mitä toinen sanoo?
Kyllä. Ihmissuhteet ylipäätään perustuvat vastavuoroisuuteen.
Okei, eli normaalia dialogia, jota voi käydä ihan kenen kanssa tahansa. Vaikka jonkun ihan random tyypin kanssa bussipysäkillä. Mä ymmärsin tuolta aiemmasta, että vastavuoroisuus olisi molemminpuolista erityisesti vaikeuksista puhumista sekä tuen ja avun antamista.
Myös sitä avun antamista vastavuoroisesti, mutta jos toinen ei tarvitse sitä, voi se ystävyys silti olla aitoa.
Tästä olen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ytävättömänä olen toiminut "terapeuttina" täällä palstallakin, ei se ole minulle ongelma. Toki oikean ystävyyden pitää olla vastavuoroista.
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.
Vastavuoroisuudella tarkoitin että kuuntelee myös vastapuolta ja antaa hänelle puheenvuoron, ihan vaikka kuuntelee toisen mielipidettä tapettien valinnasta kotiinsa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla edes niin ystävä, voi olla se terapeutti vain koska haluaa auttaa, ja antaa sitä tukea sen verran kuin kokee itse jaksavansa kuormittamatta itseä liikaa.
No eikös tuo ole ihan normaalia kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä? Siis että antaa toisellekin välillä puheenvuoron eikä pidä mitään monologia? Ja kuuntelee, mitä toinen sanoo?
Kyllä. Ihmissuhteet ylipäätään perustuvat vastavuoroisuuteen.
Okei, eli normaalia dialogia, jota voi käydä ihan kenen kanssa tahansa. Vaikka jonkun ihan random tyypin kanssa bussipysäkillä. Mä ymmärsin tuolta aiemmasta, että vastavuoroisuus olisi molemminpuolista erityisesti vaikeuksista puhumista sekä tuen ja avun antamista.
Myös sitä avun antamista vastavuoroisesti, mutta jos toinen ei tarvitse sitä, voi se ystävyys silti olla aitoa.
Tai jos toinen ei pysty antamaan sellaista apua, mitä toinen tarvitsisi. Esim liikuntavammainen tulemaan muuttoavuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei muista kukaan huomenna. Ei ole muistanut vuosikausiin. Se on ihan fine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ytävättömänä olen toiminut "terapeuttina" täällä palstallakin, ei se ole minulle ongelma. Toki oikean ystävyyden pitää olla vastavuoroista.
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.
Vastavuoroisuudella tarkoitin että kuuntelee myös vastapuolta ja antaa hänelle puheenvuoron, ihan vaikka kuuntelee toisen mielipidettä tapettien valinnasta kotiinsa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla edes niin ystävä, voi olla se terapeutti vain koska haluaa auttaa, ja antaa sitä tukea sen verran kuin kokee itse jaksavansa kuormittamatta itseä liikaa.
No eikös tuo ole ihan normaalia kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä? Siis että antaa toisellekin välillä puheenvuoron eikä pidä mitään monologia? Ja kuuntelee, mitä toinen sanoo?
On, mutta kaikki eivät kykene siihen, esimerkisi syy voi olla autismi.
Tai narsistiset piirteet (vain omat asiat ja ympyrät kiinnostaa, vain itsestä puhutaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä pahalta se tuntuu kun muutkin päivät. T. Työtön jolla ei yhtään ystävää
No ei yhtään pahalta. Miksi pitäisi? Ystävänpäivä on ainoastaan vain kaupallista huttua. Ystävien kun kanssa voi viettää aikansa ihan minä päivänä tahansa.
Hyvältä tuntuu. Täysin teennäinen päivä näin aikuisen näkökulmasta.
Kuinkahan moni suomalainen huomenna ihan oikeasti lähettää jotain ystävänpäiväviestejä tai -kortteja, ostaa lahjoja tai järjestää juhlia ystävilleen? Siis yli 25-vuotiaista? Teinit ehkä, mutta aikuisista?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kaupallinen päivä, mutta silti tuntuu pahalta, kun ei ole ketään jonka kanssa voisi päivän viettää, oli se sitten ystävä tai kumppani. Toki voin toivotella äidilleni ja sisaruksille hyvää ystävänpäivää, mutta ei se ole ollenkaan sama asia. Töissäkin voin heittää saman toivotuksen, mutta eivät työkaverit ole minulle ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Romanttisessa mielessä en ole voinut ystävänpäivää viettää, koska ei ole koskaan ollut miesystävää.
Mulla ei ole huomenna aikaa tavata ystäviäni, joten ihan samalla tavalla toivotan hyvää ystävänpäivää vain työkavereilleni kuin sinäkin.
Pahalta tuntuu, ei oo yhtään ystävää ja ystävänpäivänä sen muistaa tavallistakin paremmin. Ainoa oikea ystäväni teki itsemurhan melkeen kahdeksan vuotta sitten. En tutustu ihmisiin enkä saa kavereita koska mulla on selektiivinen mutismi joka hankaloittaa juttelua eikä ihmiset yleensä ymmärrä sitä. Puhun kyllä sitte jos tutustun paremmin mut ei kenenkään kärsivällisyys riitä siihen. Lisäksi on jo liikaa traumoja ja pelkään ihmisiä joten tulee välteltyä kaikkia mahdollisimman paljon. Oon työkyvyttömyyseläkkeellä enkä käy missään harrastuksissa joten ei tule oltua senkään vertaa tekemisissä ihmisten kanssa.
Tästä aiheutuu juuri se vaatimus, että ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itsekin on. Vastavuoroisuutta ei voi olla, jos toisella on elämässään asiat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä, mutta toisella on monenlaisia ongelmia.