Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
12.02.2020 |
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
Juu, ei ole lähteminen helppoa. En ole ap, mutta kirjoittanut tässä ketjussa useita viestejä. Erosta on nyt kuukausi. Välillä on ollut jopa helpottunut olo ja nauttinut oman kodin hiljaisuudesta ja miettinyt varovaisesti tulevaisuutta. En pysty keskittymään lukemiseen yms niin olen lainannut kirjastosta hömppäsarjoja ja elokuvia - niillä on saanut ajatukset hyvin muualle. Olen nyt myös ensimmäistä kertaa varovasti alkanut kertomaan muutamalle läheiselle, mitä tässä suhteessa on oikeasti tapahtunut. Kaikilla on ollut miehestä niin hyvä kuva. Mutta olen onneksi saanut tukea.
Aamulla herääminen on ihan kauheaa ja öisin on tuskallinen olo rinnassa, mutta jotenkin siitä saa päivän käyntiin ja pärjäilee. Käytän myös pientä määrää rauhoittavaa lääkitystä. Olen päättänyt onnistua tällä kertaa, enkä palaa. Tänään tuli yllättäen paha päivä... Eron alku meni siinä mielessä helposti, että kiehuin vihaa kaikista tapahtuneista asioista ja niitähän on riittänyt. Nyt tuli suru ja niitä hyviä muistoja, jotka aina haastaa siihen, olenko ymmärtänyt asiat väärin, ehkä hän on karkea, mutta ei paha, onhan hänelläkin vaikeaa ja traumaattinen lapsuus, oliko tämä virhe ja kaipaan sitä lämmintä halausta tähän tuskalliseen olotilaan, joka tulee kyllä heti, jos annan siihen luvan. Sitten alkaa kaupankäynti päässä, että asetan nämä tiukat kohtelua koskevat ehdot kirjallisena, niin silloin suhde voi jatkua koeajalla. Onneksi olen saanut itseni estettyä. Olen keskittynyt niihin pahimpiin muistoihin, asioihin joita ei enää koskaan tarvitse sietää. Ja tiedän hyvin tarkkaan, että en halua sitä iskua enää päin näköä, kun kaikki meneekin taas ihan pieleen, vaikka eron jälkeen on aina tullut se ihana autuus kuin ensirakastuminen uudestaan. Höh, ei enää! Se kuluttaa ihmisen loppuun.
Tässä suhteessa on ollut vaikeaa lupumisessa se kun on ollut niin paljon hyvää. Senkin olen tajunnut, että mies on esim. auttanut remonteissa ja huoltanut autoani siksi, että hän pitää siitä. Tai järjestänyt romanttisia illallisia, koska kyllä hänkin niistä nauttii. Hän sattuu pitämään kotitöiden tekemisestä ja tekee niitä siksi. Hänellä on ollut toimintaansa pohjimmiltaan itsekeskeiset syyt. Mutta aina kun minulla on ollut tosi hätä päällä, niin hän on häipynyt maisemista tai olen joutunut anelemaan apua. Hän ei auta eikä ole järjestänyt mitään, jos se on tuntunut hänestä yhtään epämukavalta. Kun läheiseni oli sairauskohtauksen jälkeen teho-osastolla ja minä aivan rikki koko asiasta, mies lähti reissuun eikä kysellyt minun kuulumisia sieltä. Ei olisi ollut ajatustakaan sellaisesta keskustelusta, että jäisikö tuekseni kotiin, vaikka olisin toki käskenytkin hänen lähteä reissuun. Tai kun olen itkenyt hänen raivoamisensa jälkeen, niin ikinä hän ei ole tullut yhtään vastaan, jotta oloni helpottuisi. Tai jos olen tarvinnut eräässä fyysisesti raskaassa työhommassa apua, hän on auttanut vain jos ei satu olemaan yhtään mitään muuta tekemistä. Kyllä se ajatus sattuu vieläkin, ettei hän ole varmaan välittänyt minusta oikeasti koskaan. Vaikka hän on näennäisesti tukenut työ- ja opiskeluasioissa, niin hänellä ei ole ollut mitään estettä valvottaa ja itkettää minua koko yötä jonkun käsittämättömän asian takia, vaikka seuraavana päivänä minun pitäisi jaksaa selviytyä monista asioista. Ja ikinä ei ole pyytänyt anteeksi.
Jospa tämä tilitys nyt taas auttaisi eteenpäin tässä eroprosessissa :) Tsemppiä sinulle lähtemistä suunnitteleva! Voimia siihen. Kaikki sanoo, että se kannattaa ja lopulta helpottaa, vaikka alku onkin monesti tuskaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan tätä. Miten nyt tässä tilanteessa menee kirjoittajilla?
Koronakaranteenissa miten menee teil?
kuulostaa tutulta. yhtenä päivänä se kamelin selkä vain meni poikki, tuntui että päädyn itsemurhaan jos en häivy. aloin katsella kämppiä, jätin hakemuksen kunnalle. kävin salaa katsomassa kun tarjosivat. tässä vaiheessa oli ihan sama millainen kämppä, kunhan on seinät ja katto päällä. otin sen. pakkasin kamani ja häivyin. elämäni paras päätös.
Vierailija kirjoitti:
kuulostaa tutulta. yhtenä päivänä se kamelin selkä vain meni poikki, tuntui että päädyn itsemurhaan jos en häivy. aloin katsella kämppiä, jätin hakemuksen kunnalle. kävin salaa katsomassa kun tarjosivat. tässä vaiheessa oli ihan sama millainen kämppä, kunhan on seinät ja katto päällä. otin sen. pakkasin kamani ja häivyin. elämäni paras päätös.
sitä päivää odottaessa. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioerot tulevat niin nousemaan tilastoissa tämän koronanpaskan jälkeen
Ajatukset on ihan solmussa. Mies on välillä ilkeä (sanoo todella pahasti) käskee minua häipymään elämästään ja että haluaa uuden naisen. Toisinaan taas maailman ihanin. Tämä kaksijakoisuus tekee niin vaikeata tästä. En tiedä mitä tehdä. ehkä vain ylireagoin:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatukset on ihan solmussa. Mies on välillä ilkeä (sanoo todella pahasti) käskee minua häipymään elämästään ja että haluaa uuden naisen. Toisinaan taas maailman ihanin. Tämä kaksijakoisuus tekee niin vaikeata tästä. En tiedä mitä tehdä. ehkä vain ylireagoin:(
Et todellakaan ylireagoi! Nyt alat arvostamaan itseäsi ja hankit oman asunnon.
Oikeasti, häivy sen ihmisen elämästä!
Lompakolla on ihmeellinen voima. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin p*skana kun olen ollut tuommoisen miehen pauloissa aivan liian pitkään, niin pitkään että hävettää jo pelkkäsuhteen pituus :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pääsin pakoon. Ihmettelin itsekkin miten se onnistui niin helposti kunnes selvisi, että miehellä oli jo uusi uhri. Tottakai. Toivoinkin pitkään sitä, että pääsisin pois. Silti jostain syystä olo on nöyryytetty ja itkuisa. Ilo uudesta jäi tämän nöyryytyksen alle Mies mustamaalaa kaikille minua, uhkailee käräjillä yms ja oikeasti on pitkään käynyt aivan sairasta peliä tämän uuden kanssa.
Eräs tämän ketjun kirjoittajista täällä. Pääsin pois ja elämä tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. 👍👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatukset on ihan solmussa. Mies on välillä ilkeä (sanoo todella pahasti) käskee minua häipymään elämästään ja että haluaa uuden naisen. Toisinaan taas maailman ihanin. Tämä kaksijakoisuus tekee niin vaikeata tästä. En tiedä mitä tehdä. ehkä vain ylireagoin:(
Narsissit käyttäytyy juurikin noin. Ei ole tervettä. Sinä olet riippuvainen ja siihen se suhde perustuu
Vierailija kirjoitti:
Eräs tämän ketjun kirjoittajista täällä. Pääsin pois ja elämä tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. 👍👍
Mahtavaa! Pääsin myös pois mutta kuten aiemmin kirjoitin tuolla olo on nöyryytetty ja surkea. Välillä parempia päiviä mutta sitten tunteet vyöryvät taas niskaan. Välillä olen tuntenut jopa ikävää -se on ollut outoa ja pelottavaa. Ajattelin, että kunhan pääsen pois alkaa elämä. No tavallaan kyllä mutta kaikkea varjostaa joku synkkä pilvi. Mietin milloin ja miten tästä pääsee yli.
Narsistiset suhteet ovat sairaita riippuvuus suhteita. Ero ei koskaan ole normaali ero. Siinä on kahden ihmisen välille kehkeytynyt traumaside joka on vaikea katkaista varsinkin uhrin puolelta ja jos on tullut vielä jätetyksikin. Menee useampi vuosi toipuessa.
Irtaantumiseen liittyy kaikki tunteet viha, suru, kosto, epätoivo, ahdistus, järjetön kaipuu takas, itsesyytökset jne... 3 vuotta erosta enkä tiedä missä vaiheessa olen. Tunteet menevät edelleen vuoristorataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tämän ketjun kirjoittajista täällä. Pääsin pois ja elämä tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. 👍👍
Mahtavaa! Pääsin myös pois mutta kuten aiemmin kirjoitin tuolla olo on nöyryytetty ja surkea. Välillä parempia päiviä mutta sitten tunteet vyöryvät taas niskaan. Välillä olen tuntenut jopa ikävää -se on ollut outoa ja pelottavaa. Ajattelin, että kunhan pääsen pois alkaa elämä. No tavallaan kyllä mutta kaikkea varjostaa joku synkkä pilvi. Mietin milloin ja miten tästä pääsee yli.
Kestää aika pitkään tuo yli pääseminen. Terapia ja puhuminen ystävän kanssa auttaa.
En ole ap mutta kiitos kirjavinkistä. Olen päättänyt lähteä tämän keskustelun innoittamana. Helppoa se ei ole. Terveys ei kestä enää tälläistä elämää. Miehen käytös aiheuttaa minulle terveysongelmia kun olen koko ajan stressitilassa.