Lue keskustelun säännöt.
Henkinen ja fyysinen väkivalta parisuhteessa - voiko suhde onnistua enää sen jälkeen?
Kommentit (36)
No jos sanot että suhde on tuhoon tuomittu, on sama kuin sanoisit, että sinun mahdollisuutesi kehittyä ihmisenä on tuhoon tuomittu. Ja että sinä et ole mitenkään vastuussa itsestäsi saati suhteesta, jonka teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/?x217700=1038883
"Suomessa kuolee vuosittain keskimäärin 23 naista parisuhdeväkivallan seurauksena. Vuonna 2005 tehdyssä naisuhritutkimuksessa viidennes naisista kertoi kokeneensa puolisonsa taholta väkivaltaa tai uhkailua nykyisen parisuhteen aikana."
Juoksisin jo.
Naiset syyllistyvät ihan siinä kuin miehetkin väkivaltaan suhteissa ja perheissä, erityisesti psyykkiseen väkivaltaan, ihan tutkimustenkin mukaan (monien tutkimusten mukaan harrastavat väkivaltaa useimmin kuin miehet) , varsinkin nykypäivänä, mutta ei mennä nyt siihen, se on tunnetusti loputon suo. Jos muuta edes yrittää väittää ja harrastaa totuudenvastaista manipuloivaa propagandaa, niin epäilen vahvasti kyseisen yksilön "hyvyyttä" ja narsistittomuutta.
Väkivalta ei kuulu parisuhteeseen
Kyllä väkivaltaiseen suhteeseen voi jäädä. Anoppi otti 55 vuotta henkisesti turpaansa.
Sai nyrkistä ja väisteli lentäviä tavaroita kodissaan. Loppui, kun appi kuoli.
Äitini on ollut myös 55 vuotta naimisissa väkivaltaisen isäni
kanssa. Vuosien varrella on hakattu kauttaaltaan sinipunaiseksi, on ollut lukemattomia mustia silmiä. On tullut luun murtuma, joka ei enää koskaan parane kunnolla.
Ambulanssillakin on joskus menty paikattavaksi.
Henkistä väkivaltaa on tullut jatkuvasti, niin äidille kuin meille lapsille.
Lapsena rukoilimme äitiä, että eroaisivat. Ei kuulema käynyt, koska lapsilla täytyy olla isä.
En vieläkään ymmärrä mitä hyvää tämä isän läsnäolo on elämäämme tuonut.
Kärsin huonosta itsetunnosta. Olen aina kokenut olevani ruma ja vastenmielinen, niin minulle vakuuteltiin koko lapsuus ja nuoruus. Pelkään yhä yli viisikymppisenä huutoa ja äkkinäisiä kolahduksia.
Sisareni on paitsi päihdeongelmainen, myös psyykkisesti sairas.
Eli voi jäädä huonoon suhteeseen. Varsinkaan jos ei arvosta itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä väkivaltaiseen suhteeseen voi jäädä. Anoppi otti 55 vuotta henkisesti turpaansa.
Sai nyrkistä ja väisteli lentäviä tavaroita kodissaan. Loppui, kun appi kuoli.
Äitini on ollut myös 55 vuotta naimisissa väkivaltaisen isäni
kanssa. Vuosien varrella on hakattu kauttaaltaan sinipunaiseksi, on ollut lukemattomia mustia silmiä. On tullut luun murtuma, joka ei enää koskaan parane kunnolla.
Ambulanssillakin on joskus menty paikattavaksi.
Henkistä väkivaltaa on tullut jatkuvasti, niin äidille kuin meille lapsille.
Lapsena rukoilimme äitiä, että eroaisivat. Ei kuulema käynyt, koska lapsilla täytyy olla isä.
En vieläkään ymmärrä mitä hyvää tämä isän läsnäolo on elämäämme tuonut.
Kärsin huonosta itsetunnosta. Olen aina kokenut olevani ruma ja vastenmielinen, niin minulle vakuuteltiin koko lapsuus ja nuoruus. Pelkään yhä yli viisikymppisenä huutoa ja äkkinäisiä kolahduksia.
Sisareni on paitsi päihdeongelmainen, myös psyykkisesti sairas.Eli voi jäädä huonoon suhteeseen. Varsinkaan jos ei arvosta itseään.
Huh huh, melko rankkaa luettavaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken pystyy korjaamaan. Teipillä tai rakkaudella<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken pystyy korjaamaan. Teipillä tai rakkaudella<3
Ei pysty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sellainen suhde pitäisi saada toimimaan? Kun voihan sitä erota ja aloittaa uudenkin elämän, ehkä jopa löytää uuden suhteen, jossa vastaavia ongelmia ei olisi.
Kai sitä odottaa että toinen muuttuu
Onko ollut toistuvaa?
Exä harrasti tuota ja onnistui alistamaan niin että otin aina takaisin. Mulla ei käytännössä saanut olla muuta elämää, perhe oli ainoa josta ei mustasukkaillut. Kävi sit panemassa exäänsä ja vaihtoi lennossa kaverin naiseen.
Jouduin itse muuttamaan asunnosta toiseen (ei siis ikinä asuttu yhdessä, luojan kiitos) kun pelkäsin edelleen että rynnii yöllä ovesta läpi ja käy kurkkuun kiinni. Terapiassa kävin pari vuotta ja söin lääkkeitäkin.
Jos jätkä ei suostu itse terapiaan, tule uskoon vankilan kautta tai vastaavaa niin eipä nuo muutu, tarinoita on maailma pullollaan.
Toivottavasti pääset irti.