Miksi feministeillä on niin kova tarve yrittää häivyttää sukupuolieroja vaikka esim. hormonien vaikutukset ovat niin ilmiselvät?

Sukupuoltaan "vaihtavilla" huomataan hyvin kuinka he testosteronia saatuaan alkavat itkeä selvästi harvemmin ja kuinka muiden ihmisten parisuhteet lakkaavat kiinnostamasta jne. Enkä nyt vain luota siihen mitä Paula Noronen kertoo TV:ssä ystävälleen tapahtuneen vaan tämä on itse asiassa yleinen havainto.

Ero näkyy niin ilmiselvästi siinäkin, että juuri miehiä kiinnostavat autot ja systeemit ja naisia taas not so much. Itse asiassa tuota systemizing-emphatizing järjestelmää arvellaan syyksi myös miesten selvästi parempaan yleistietoonkin.

https://www.psychologytoday.com/us/blog/unique-everybody-else/201209/wh…

Sama asia josta Jordan Peterson puhuu eli miehet ovat enemmän kiinnostuneita asioista kuin ihmisistä ja naiset taas enemmän ihmisistä kuin asioista. Siksi naiset ovat hoitoalalla ja miehet teknisillä aloilla eli tuo ero myös erottaa työmarkkinat.

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/testosteroni_vahentaa_sosiaalist…

Eli kysymys kuuluu, miksi naiset ja feministit haluavat olla kuin miehet? Tai jopa kuin miehiä vaikka eivät ole. What's up with that?