KYSELY: Mikä on ollut elämäsi rajuin flunssakokemus? Nyt kaikki kauhutarinat tänne. :)

Olin töissä Pohjois-Suomessa ja juuri palaamassa bussilla viikonloppureissulta silloisen poikaystäväni luota. Bussissa tunsin kuinka kuume alkoi nousta. Matka kesti tunteja ja lopulta tärisin bussinpenkillä aivan kanttuvei.

Vaihto oli jossain kyläpahasessa ja vaihtobussi myöhässä. Muistan katselleeni illan pimeydessä hiljaista talvista kylänraittia kuumeesta ja uupumuksesta täristen ja miettien, että toivottavasti kännykkäni romu akku kestää jos bussi ei tulekaan ja joudun soittamaan apua.

Possulentsu on varmaan ollu kamalimmasta päästä. Korkea kuume, lihassärkyä ja voimat ihan poissa. Pahinta kuitenkin oli kurkkukipu. Jopa hengittäminen sattui julmetusti. Lääkkeet ei auttanut kuumeeseen. Ainoa helpotus oli jodineste mitä kurlasin aina kun pystyi. Jälkitaudiksi sain pari kuukautta kestäneen repivän yskän.

Kukaan ei ole rankannut koronaa kärkisijalle...

Kirjoitin tästä jo joku päivä sitten tänne jossain korona-ketjussa, mutta pari vuotta sitten minulla oli todella paha flunssa. Minulla oli viikon (!) 40 asteen kuume - ei tosin ihan nonstoppina, siitä ei olisi varmaan selvinnytkään, mutta kertaakaan se ei laskenut alle 38:n ja joka päivä nousi takaisin 40:een. Hengittäminen oli todella vaikeaa enkä oikein ymmärtänyt mistään mitään. Välillä en ollut varma, näinkö unta vai olinko hereillä.

Soitin päivystykseen, jossa sanottiin vain "kuulostaa influenssalta, sitä on nyt liikkeellä" ja kiellettiin tulemasta sinne, vaikka olin ollut jo monta päivää 40 asteen kuumeessa. Tuttu lääkäri kertoi myöhemmin, että olisi ehdottomasti pitänyt ottaa keuhkokuvat tuossa tilanteessa.

90-luvulla minulla oli kerran korkea kuume ja nuha, jonka jälkeen tuli keuhkoputkentulehdus. Mentiin mieheni kanssa (myös hänellä 39 astetta kuumetta) Tampereella ensiapuun ja saatiin ihmeen kaupalla antibioottireseptit. Onneksi auttoivat.

Kerran taas oli pienen nuhan jälkitautina kauhea korvatulehdus. Ajoin lääkäriin kääntämättä päätäni astettakaan, koska korvaan sattui niin kauheasti. Oli aika pelottava ajokokemus.

Viime vuoden "kevätflunssa", suurelta osin siksi että jatkuu vieläkin kroonistuneena poskiontelotulehduksena, eikä välttämättä kuulemma lähde koskaan pois.

Itse flunssa oli aika "perus", lievä kuume, kurkku kipeä, lihaskipua, väsymystä, silmien punoitusta, räkää ja nokka tukossa. Viikon jälkeen tuntui että tämähän menee ohi, jes. Paitsi että. Kuume alkoi uudestaan, vihreä veriviiruinen räkä, öisin en voinut olla makuuasennossa ollenkaan kun se räkä valui nenästä ja sivuonteloista kurkkuun ja tukki hengitysröörit. Menin lääkäriin, sanoin Duacteja ja antibiootteja. Ei auttanut paitsi että kuume lieveni. Seuraavan kerran punkteerattiin, sieltä tuli isoja määriä veristä vihreää eritettä. 

Mutta tämä on jääänyt krooniseksi päälle, lievempänä toki. Eli mulla on ollut noin vuoden nyt jatkuva lievä kuume, silmien punoitus, ihon punoitus, öisin ajoittain limasta johtuvia hengitysvaikeuksia, jatkuva lievä päänsärky. Pystyn toimimaan ihan normaalisti, käymään töissä, kuntosalillakin jne, mutta kyllähän se väsyttää olla aina puolikuntoinen, ja mahdollisesti loppuelämä. Viimeisin lääkärin ohje oli että pitäisi laihduttaa. 

Sikainfluenssa... Kuume 39-40 astetta, hirveä päänsärky, heikotus, lihas- ja nivelkivut. Pääsin talutettuna vessaan ja takaisin. Hourailin ja näin painajaisia. Kun kuume vähän laski, alkoi järkyttävä yskä. Yskä oli niin kova, että yskin ja oksensin. Ääni meni niin, että en pystynyt puhumaan ollenkaan. Kurkku oli niin kipeä, että hengittäminen sattui ja valutin sylkeä paperiin, koska nielaiseminen sattui ihan tolkuttomasti. 2 viikkoa meni sängyn pohjalla.

Entero-rokko on ollut aikuisiän pahin tauti, suussa paukamia niin ettei voinut syödä ja jalkapohjat niin kipeät ettei kärsinyt kävellä ja päälle 38 asteen kuume. Ja kesti 2 viikkoa.

Keväällä 2003 kun olin 7. luokalla, sairastin ihan ihmeellisen kovan flunssan. Muuten normaalin flunssan oireet, nuhaa reilusti eli tuskin influenssa, mutta kuume kovimmillaan 39,7. Kyseinen tauti kiersi koko koulun läpi ja pahimmillaan 2/3 oppilaista oli yhtä aikaa kuumeessa. Silloin sitä ei osannut pitää mitenkään ihmeellisenä asiana, mutta nyt tajuaa että noin raju leviäminen yhteisössä on kyllä harvinainen ja vakava asia. Onneksi tuo tauti, mikä olikaan, ei tuntunut kovin hyvin leviävän aikuisiin. Siinä olisi yhteiskunta aika sekaisin jos 2/3 ihmisistä yhtäkkiä puuttuisi työpaikoiltaan (ja ihan pelkästään sen takiakaan ei pidä antaa koronan levitä hallitsemattomasti). Kyseinen flunssa oli muuten selvästi rajumpi kokemus kuin sikainfluenssa, mutta jää silti kakkoseksi elämäni kovimmalle mahataudille, jonka kourissa pyörryin kahteen otteeseen saman yön aikana, mutta se tarina kuuluu ihan johonkin muuhun ketjuun.

Influenssasta mulla on pari todella lujaa kokemusta. Kaksi viikkoa rajua kuumetta, joka vain nousi ja nousi. Ihan elämän ja kuoleman peliä saako kuumeen pidettyä aisoissa. Ajantajun sekaisin, kaikki sekaisin, hirveä jano ja kusihätä jatkuvasti. Koko kroppa kuin tulessa. Lopulta fyysinen ja henkinen kunto on loppu.

Naurattaa nuo koronaan sairastuneet, kun suurin osa töllöttää vain tv:tä.

Lapsena sairastin talvella aina moneen kertaan pahan flunssan, olin siis kouluikäinen. Muistan sen olon, kun särkylääkkeestä huolimatta kuume huiteli 39 asteen paikkeilla, tuntui epätodelliselta ja näin kuumehoureita. Sain myös kuumekouristuksia, jotka pelästyttivät äitini suuresti. Itsellä oli kouristusten aikana rauhallinen ja lähes euforinen olo. Muistan nähneeni esimerkiksi kurpitsoita, jotka kasvoivat ja pienenivät ja houreissani kuvittelin pitäväni kädessäni kiveä, joka oli sekä lämmin että kylmä, aivan pikkuruinen ja valtavan suuri samaan aikaan. Jos halusin vessaan, piti joko kontata tai kävellä varovasti seiniä pitkin. Mitään muuta ei edes jaksanut tai pystynyt tehdä. Se oli aikamoista se, ja näitä tauteja tuli siis parikin kertaa vuodessa. Pahimmillaan kuumeeni nousi yli 40 asteen ja äiti lähti viemään minua sairaalaan. Olin ihan tajunnan rajamailla ja muistan, että näin kaiken ylösalaisin. En tiedä miten se on edes mahdollista, korkea kuume kai jotenkin vaikutti aivotoimintaan? Aikuisena en ole enää näin pahoja flunssia saanut, mutta edelleen kuume nousee minulle herkästi korkeaksi tavallisessa flunssassakin.

Influenssa v.1995. Kova kuume (39-40 astetta) kesti vajaan viikon, pahinta oli järkyttävät lihas- ja luusäryt ja päänsärky. Lisäksi kurkkukipu, päänsärky ja yskä. Yskiminen aiheutti oksentelua. Se kova särky ja kuumehoureet ovat jättäneet ahdistavia muistoja.

Mun kovin kokemus on influenssa eli kaksi viikkoa korkeassa kuumeessa joka nousi vain.

Vetää hyväkuntoisen kolmekymppisen aika heikkoon kuntoon niin fyysisesti kuin henkisestikin.

On kyllä ikimuistoista herätä lyhyeksi jääneestä unesta aivan epätodelliseen oloon ja kuumemittauksen jälkeen todeta, että illalla otettu särkylääke ei autakaan ja ollaan lähellä 40 astetta. Sitten nappia naamaan ja alkaa tuskallinen odotus, että kuume laskisi.

Kovassa taudissa tulee valvottua lähes kaksi viikkoa. Siksi onkin ihana havahtua unesta, että nyt tulikin nukuttua melkein koko yö. Valitettavasti kello näyttää, että se onkin vasta vähän yli puolenyön ja sekava koiranuni jäi reiluun tuntiin.

Sähköpostivastaajan päälle laittaminen on lähes ylivoimainen tehtävä, kun on oikeasti kipeänä. Televisio tai netti ei kiinnosta. Tai voit nähdä tv-ruudun, mutta et jaksa ymmärtää mitä siellä tapahtuu.

Ja sitten se helvetin hikoilu ja palelu litimärissä vaatteissa ja kosteassa sängyssä. Siihen herää, kun kuumeen laskettua riittävästi on päässyt hetkeksi uneen. 

Unet ovat ihan sekoja eikä aina ole varma oliko edes unessa vai valveilla. 

Lopulta kroppa alkaa olemaan tosi sekaisin ja se huutaa nestettä litrakaupalla ja viimeisillä voimilla saa raahautua vessaan.

Mutta on se auvoista, kun kuume lähtee pois, vaikka veto on edelleen täysin kateissa ja toipuminen on hidasta. Harmi, että lääkärien mielestä kuumeettomuus on merkki työkyvystä, vaikka todellisuudessa kovasta influenssasta saa palautella viikon verran.

Influenssan sairastanut kirjoitti:

Mun kovin kokemus on influenssa eli kaksi viikkoa korkeassa kuumeessa joka nousi vain.

Vetää hyväkuntoisen kolmekymppisen aika heikkoon kuntoon niin fyysisesti kuin henkisestikin.

On kyllä ikimuistoista herätä lyhyeksi jääneestä unesta aivan epätodelliseen oloon ja kuumemittauksen jälkeen todeta, että illalla otettu särkylääke ei autakaan ja ollaan lähellä 40 astetta. Sitten nappia naamaan ja alkaa tuskallinen odotus, että kuume laskisi.

Kovassa taudissa tulee valvottua lähes kaksi viikkoa. Siksi onkin ihana havahtua unesta, että nyt tulikin nukuttua melkein koko yö. Valitettavasti kello näyttää, että se onkin vasta vähän yli puolenyön ja sekava koiranuni jäi reiluun tuntiin.

Sähköpostivastaajan päälle laittaminen on lähes ylivoimainen tehtävä, kun on oikeasti kipeänä. Televisio tai netti ei kiinnosta. Tai voit nähdä tv-ruudun, mutta et jaksa ymmärtää mitä siellä tapahtuu.

Ja sitten se helvetin hikoilu ja palelu litimärissä vaatteissa ja kosteassa sängyssä. Siihen herää, kun kuumeen laskettua riittävästi on päässyt hetkeksi uneen. 

Unet ovat ihan sekoja eikä aina ole varma oliko edes unessa vai valveilla. 

Lopulta kroppa alkaa olemaan tosi sekaisin ja se huutaa nestettä litrakaupalla ja viimeisillä voimilla saa raahautua vessaan.

Mutta on se auvoista, kun kuume lähtee pois, vaikka veto on edelleen täysin kateissa ja toipuminen on hidasta. Harmi, että lääkärien mielestä kuumeettomuus on merkki työkyvystä, vaikka todellisuudessa kovasta influenssasta saa palautella viikon verran.

Influenssa on vakava tartuntatauti. Tartunnat tilastoidaan ja tautiin kuolee vuosittain satoja suomalaisia. Influenssaepäillyt ohjataankin päivystyksessä eri tiloihin kuin muut potilaat. Tällainen käytäntö on ollut meillä päin jo vuosia.

Täydellinen palautuminen kestää kuukauden kaksi.

Influenssa on kuuminta hottia. :)

Kaikki eivät ole influenssaa sairastaneet, mutta kun se osuu omalle kohdalle, taudin muistaa koko ikänsä...