KYSELY: Mikä on ollut elämäsi rajuin flunssakokemus? Nyt kaikki kauhutarinat tänne. :)

Molemminpuolinen keuhkokuume. Yli 40 astetta kuumetta ja sellainen yskä, että huonekaveritkin sairaalassa kommentoivat ääneen, että aikamoista, tuo kuulostaa kipeältä. Ei se onneksi sentään sattunut.

Nuhaa ei ollut.

Koronaa odotellessa.

Aasian reissulta sain influenssan joka iski täysillä päälle lentokoneessa: järjetön päänsärky, vilunväristyksiä, korvat tuntui että räjähtää, vatsa meni aivan sekaisin. Itkin penkissäni ja lentoemot vain katsoi säälien. Kuumetta kesti reilun viikon, mutta ei se muuten enää kotona ollut niin paha sairastaa.

Toissa keväänä, sekä minä että mies molemmat sairaana, kummallakin yli 39 astetta lämpöä, vaikka minulla ei edes kuume ole koskaan noussut. Lihaskipuja, kropan tärinää, mies pyörtyi matkalla parkkipaikalla kun väkisin lähti viemään minua lääkäriin. Tauti kesti toista vkoa ja kuume sahasi omituisesti. Pitkäaikainen köhä ja äänenlähtö eivät korjautuneet millään joten minuun kokeiltiin astmalääkkeitä, jotka tehosivat viimein.

Kävin lyhyellä matkalla, siis lähdin matkalle vaikka aamulla oli vain vähän kuivaa yskää ja kurkku karhea. Lopulta nousi kuume ja loppumatkan selvisin lääkkeiden avulla. Edelleen huono omatunto, jos tartutin samassa bussissa olleille vanhuksille jonkin kuolemantaudin.

Kun palasin kotiin, olin koko viikon korkeassa kuumeessa. Makasin vain sängyssä ja ystäväni toi minulle ruokaa kotiin. En jaksanut vain lähteä mihinkään. Kaikki sanoivat, että mene lääkäriin. En olisi jaksanut kävellä 100 metrin matkaa terveyskeskukseen.

Seuraavan viikon kuume oli lievempää. Kuumeen kestettyä kaksi viikkoa jaksoin vihdoinkin mennä lääkäriin. Edelleen oli lämpöä, mutta ei korkeaa kuumetta. Lääkäri sanoi että olen kalpea ja kyseli jaksanko. Kirjoitti jotain duactia kun ei oikein muuta voinut, kun ei varsinaisesti enää ollut mitään syytä enää edes mennä lääkäriin.

Ei ehkä kuulosta kauhutarinalta, mutta kun pahin vaihe kesti ja kesti, olin aika varma, että kuolen.

Kaksi viikkoa +40 astetta lämpöä. Sen jälkeen meni pitkään toipumiseen.

Se kun miehellä on flunssa ja mittari näyttää 37.1

Keuhkoputkentulehdus ja atelektaasi. Ei ollut kuumetta mutta yleisvointi kehno.

Kerran myös kuumeeton keuhkokuume, en erottanut itse mitenkään keuhkoputkentulehduksesta.

Tais olla talvella 1990. Olin silloin 9v. Tauti oli varmaan kausi-influenssa, ei niitä silloin niin eritelty. Olin yksin kotona, 16v veli tuli koulusta ja löysi minut pyörtyneenä vessanlattialta pää veressä ja hana auki. Hämärästi muistan, että olin yrittänyt olohuoneesta keittiöön, mutta kävellyt ovenkarmia päin ja saanut haavan päähän. Siitä siirtynyt vessaan, saanut hanan auki ja pyörtynyt lattialle. Veli hädissään haki naapurimummun apuun. Äidille soitti sitten sen jälkeen. Minulla oli 40 astetta kuumetta, näin kaiken kahtena ja olo oli todella heikko. Yli puolet luokkalaisista oli taudissa.

Sikainfluenssa tuli sairastettua, kotona. 38-40 astetta kuumetta noin neljän päivän ajan. Olo oli aivan kammottava, jokapaikkaa särki ja päänsärky oli hurveä, välissä kun kuume laski, söin ruokaa niin paljon kuin sain alas jotta olisi energiaa voittaa tauti kun kuume taas nousee. Tätä samaa keinoa käytän aina kun olen kipeänä, yritän syödä jotain, mitä vaan vaikka olen kipeänä. Heikkoon kuntoon menee jos ei mitään syö, jolloin tauti pitkittyy.

Kymmenen vuotta sitten tuli sairastettua horror-asteen flunssa. Kuumetta oli liki 40, kamala horkka, pystyin konttaamaan suihkuun ja makasin sielä tunnin kerrallaan lattialla kun en kyennyt edes istumaan.

Yskä oli sitä luokkaa että luulin keuhkojen irtoavan paikoiltaan.

Pää niin tukossa ettei nukkumisesta tullut mitään useaan yöhön.

Lisänä lihaskivut joiden takia oikeasti itkin.

Särkylääkkeet eivät tehonneet ja lopulta veljeni tuli tuomaan tulehduskipulääkkeitä jotka jäivät häneltä itseltään yli joku aika sitten. Otin yhden ja tämän jälkeen kuume alkoi laskea ja kykenin taas hengittämään. Muutaman päivän päästä olin jo elävien kirjoissa.

Toinen kammotus oli keuhkokuume joka alkoi tavallisena flunssaa. Kesti pari viikkoa että tajusin hakeutua hoitoon. Siinä vaiheessa oli jo hilkulla etten oisi joutunut osastolle. Olo oli niin heikko että vessaan kävely sai hengästymään kuin maratonin jäljiltä. Antibiooteilla paranin.

Flunssa olikin keuhkokuume.

Illalla alkoi tuntua flunssaiselta, tuntua keuhkoissa ja nousi kuume. Otin särkylääkettä, söin iltapalaa ja menin lepäämään. En ehtiny kauaa levätä ennen kuin kaikki tuli ylös ja silloin jo mietin, että nyt ei kyllä oo kaikki hyvin. Yön aikana tuli kyllä sitten selväksi, että aamulla on mentävä lääkäriin.

Tulehdusarvo oli hieman koholla ja oli kuumetta mutta keuhkoista ei kuulu mitään huolestuttavaa. Koska en ollut ollut sairas kuin 12 tuntia ja koska en ollut ottanut kuumelääkettä sen jälkeen kun oksensin edellisen, lääkäri oli vähän nuiva mutta kirjoitti kuitenkin lähetteen keuhkokuviin ja käski odotella päivystyksessä tulokset.

Kotiin ei tarvinnu palata ennen kuin muutaman päivän osastohoito oli takana.

Ennen tätä en ollut ollut flunssassa enkä muutenkaan kipeä millään lailla pitkään aikaan. Sairastin toki astmaa perussairautena mutta sekään ei ollut vaivannut.

Järkyttävintä oli se, miten huonoon kuntoon alle 30-vuotias hyvässä kunnossa oleva ihminen voi mennä. En jaksanut nousta portaita, vanhuksetkin käveli rollaattorin kanssa nopeammin jne. Aika suuri järkytys oli myös se, että meni vuosi ennen kuin tunsin olevani taas täysin terve. Astmalääkitys meni myös täysin uusiksi.

Sairastan yleisesti lievästi ja harvoin, koska olen nuori perusterve. Minulla ei ole ikinä ollut edes influenssaa. Siksi minulla ei ole mitään objektiivisesti kovin kamalaa tarinaa, mutta subjektiivisesti rajuin flunssa oli varmasti  yo-koetta edeltäneenä aamuna ja yönä. Siinä oli iso osuus koestressillä.

En saanut yo-koetta edeltävänä yönä unta, vaan minulle nousi hirveä kuume ja hallusinaatioita. En yleensä ikinä hallusinoi flunssassa. Näin pimeässä kirjahyllyn päällä päitä, jotka puhuivat minulle niin kovaa, etten pystynyt saamaan rauhaa ja nukahtamaan. Aamulla soitin hädissäni rehtorille sairastumisesta ja menin tk-päivystykeen istumaan mummojen keskelle ihan tokkuraisena. Hikoilin kuin sika. En ollut nukkunut yhtään. Jos en olisi ollut niin tokkurassa, olisin varmaan itkenyt paniikissa, koska pelkäsin, että nyt en pääse sinä keväänä opiskelemaan. Tai että lääkärillä kestää niin kauan, että myöhästyn kokeesta.

Kun pääsin lääkäriin, vain rojahdin tuoliin hänen eteensä ja sen enempää ajattelematta läiskäisin käytetyn räkäliinani suoraan hänen työpöydälleen eteeni. :D Äiti katsoi varmaan anteeksipyytelevänä vieressä. Lääkäri diagnosoi minulle suunnilleen 5 minuutissa influenssan edes koskematta minuun, koska siskollani oli ollut se noin viikko takaperin. Sain oman huoneen kokeeseen ja jotain influenssalääkkeitä, jotka tosin jätin ottamatta, koska en uskaltanut ottaa vierasta lääkettä ennen tärkeää koetta.

Kun menin kouluun ja pääsin käytävään, opettaja juoksi perääni ulkoa. Olin kuulemma ulkona autosta noustessani vain pudottanut kännykän kädestäni tielle ja jatkanut matkaani. Ja totta, minun luminen kännykkäni hänellä oli kädessään. Pääsin tekemään kokeen kaksin rehtorin kanssa, sain paketin nenäliinoja eteeni ja oman roskiksen. Muistan, että kaikki koepaperini olivat kosteita käsihiestä (ja räkää valui taukoamatta), kun väkersin siinä vastaustekstejä. Jaksoin syödä evääksi pelkkiä kurkkupastilleja, onneksi laksatiiviset efektit iskivät vasta kotona. Kolme tuntia jaksoin puurtaa, sitten tuntui, että on pakko päästä pois ja palautin paperit. 

Ei se influenssaa kyllä ollut, parani 2 päivässä. Loppukin on onnellinen, sain kokeesta tuosta huolimatta laudaturin ja pääsin opiskelemaan. En silti ottaisi uusiksi mistään hinnasta.

Silloin kun aikoinaan olin 5.-6.-luokkalainen (70-luvulla) kiersi yhtenä talvena raju influenssa, joka oli nimetty texasilaiseksi. En siitä paljon muuta enää muista kuin että olin tosi kipeä ja kovassa kuumeessa. Tämä influenssa ei kuitenkaan ollut ilmeisesti kovin tappava, kun sitä ei näköjään yleensä mainita noissa tilastoissa, joissa puhutaan mm. hongkongilaisesta - mutta ilmeisesti aika laajalle levinnyt ja raju kuitenkin, koska sai itselleen tuon nimenkin mikä vain harvalle influenssalle suodaan.

Viimeksi oli flunssa 2016 ja silloin niin järkyttävä yskä että aina pelkään että se joskus tulee uudelleen. Yskin siis tauotta koko viikonlopun. Menin terveysasemalle ja siellä terveydenhoitaja kirjoitti sairauslomaa 2 vrk ja käski juoda kuumaa, lääkärille ei kuulemma ollut tarvetta. Yskin siis sielläkin ihan koko ajan. Varasin heti ajan yksityiselle lääkärille ja sieltä sain diagnooseja (mm. keuhkoputken tulehdus) ja 7 vrk sairauslomaa. En muista oliko kuumetta, mutta tuo yskä oli hirveä kokemus. Ja meni se viimeinenkin usko terveysasemien "hoitoon".

Synnytyksen jälkeen, kuumetta yli 40 astetta, järkyttävä yskä ja jokainen yskäisy sattui hemmetisti kun en ollut parantunut synnytyksestä, henki ei kulkenut yhtään ja hoidin yksin vastasyntyneen ja taaperon.

Vierailija kirjoitti:

Sikainfluenssarokotteesta sain sellasen taudin, ettei oo sen jälkeen tullut. Kuume oli hurja, lihas- ja nivelkivut sietämättömät ja pään jomotus sai toivomaan tajuttomuuden tilaa.

Traumat jäi pitkäksi aikaa. 

Sama

Influenssa vuosia sitten..yleensä otan vaan nappia ja painan menemään ja tuolloinkin mies lähti töihin ja itse jäin kotiin parin lapsen kanssa. No otin tapani mukaan panadolia kun oli niin karsee olo ja löysin itseni yhtä-äkkiä keittiön lattialta..olin pyörtynyt. Sain siitä ryömittyä puhelimen luo ja soitettua miehelle. Mies vei lääkäriin ja tamiflut kouraan ja kotiin. En tiiä oliko se se lääke vai kova kuume, mutta viikon verran olin ihan poissa pelistä. Näin harhoja ja nukuin. Tuosta toipuminen vei kauan..jos roskapussin vieminen tai pyykkikoneen tyhjennys vei kokonaan voimat.

Toinen oli viime uutena vuotena alkanut tauti mikä vei hengen niin tukkoon että pelkäsin todella. Alkoi kurkkukivulla ja lämpöilyllä ja kova lihaskipu. Yöllä heräsin että mikä tuo ääni on ja tajusin et minun hengitys..menin ulos seisomaan pakkaseen kylmän vesilasin kera ja sain hengityksen auki..tuo tauti kesti kaikkineen 2kk..välissä oli jo ok olo kunnes taas kurkku kipeytyi ja nosti lämmön..ei mitään kovaa kuumetta vaan koko ajan pikku lämpö, kurkku tukossa ja keuhkoissa paine..lääkäri epäili rs-virusta, mutta mitään tulehduksia ei löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi oli flunssa 2016 ja silloin niin järkyttävä yskä että aina pelkään että se joskus tulee uudelleen. Yskin siis tauotta koko viikonlopun. Menin terveysasemalle ja siellä terveydenhoitaja kirjoitti sairauslomaa 2 vrk ja käski juoda kuumaa, lääkärille ei kuulemma ollut tarvetta. Yskin siis sielläkin ihan koko ajan. Varasin heti ajan yksityiselle lääkärille ja sieltä sain diagnooseja (mm. keuhkoputken tulehdus) ja 7 vrk sairauslomaa. En muista oliko kuumetta, mutta tuo yskä oli hirveä kokemus. Ja meni se viimeinenkin usko terveysasemien "hoitoon".

Itsellä samanlainen kokemus työterveydessä. Kauhea flunssa,yskin,ääni täysin poissa, puhuin kuiskaamalla kun ääntä ei vaan yrityksestä huolimatta tullut, ja kurkku todella kipeä. Hoitaja katsoi kuumeen, ei ollut. Sain 2vrk saikkua. Jouduin palaamaan seuraavana päivänä työterveyteen, kun olo ei yhtään helpottunut ja tällä kertaa lääkärille joka diagnosoi kurkunpään ja keuhkoputkentulehduksen, sekä poskionteloiden tulehduksen. Nyt sain 7vrk sairaslomaa, ja antibioottikuurin. Ihmetyttää miksi nimenomaan kuume on se määräävä tekijä sairasloman saadaksesi, vaikka esim.itse olin todella pahassa kunnossa ilmankin.

Lapsuudesta muistan yhden 40 asteen kuumeen, jossa Aku Ankankin lukeminen oli mahdotonta, kun kuvat vääntyilivät päässä aivan sekaviksi hallusinaatioiksi. Kipuja en muista, mutta aivan sekaisin olin.

Sairastuin tammikuussa 2003 Hong Kongissa.

No, arvaatte varmaan mikä se oli. Silloin välillä luulin, että nyt lähtee oikeasti henki. Kolme viikkoa kesti toipuminen.