KYSELY: Mikä on ollut elämäsi rajuin flunssakokemus? Nyt kaikki kauhutarinat tänne. :)

Mulle ei aikuisiässä ole juuri noussut kuume, joten mun flunssat ovat olleet aika helppoja. Muistan kyllä, kun ekaa vuotta opiskellessa olin pari päivää peräti 38 asteen kuumeessa. Onneksi kaveri tuli tuomaan ruokaa ym. Olin ihan kuoleman kielissä.

Tuon lisäksi on ollut joku sitkeämpi yskä. Kaksi vuotta sitten sairastimme koko perheen voimin influenssan. Se ei ollut kovin paha: mieheni kanssa meillä oli kuumetta molemmilla ehkä 2–3 päivää per naama ja nekin limittäin. Mutta sen jälkeen oli kuukauden verran tosi huono olo.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että aika hyvin on mennyt näiden sairastelujen kanssa.

Tuossa aloituksessa oli oma kokemukseni kuvailtu aika hyvin. 2009 kun oli se sikalenssu liikkeellä, sairastuin johonkin. En todella jaksanut tehdä mitään muuta kuin maata ja nukkua. Vessaan piti välillä kontata, kun en jaksanut edes kävellä. Karsea olo. Pahin taisi kestää ehkä kolme päivää. Sitten alkoi helpottaa. Ihan kotona kuitenkin sairastin. En tarvinut hoitoa.

Sairastin influenssan 1970-luvulla (olikohan se nimeltään joku hongkongilainen). Muistan kuumeen ja nuhan, erityisen sairas en ollut. Koko perhe sen sairasti. Hurjahan se on nyt tarinoiden perusteella.

Aika vähällä selvinnyt. Kerran näin korkeassa kuumessa sellaista kummaa selkounta missä ratsastin isolla tomaatilla, se oli mielenkiintoinen kokemus

Influenssa 90-luvulla. 5 päivää oli kova kuume, korkeimmillaan yli 40 astetta. Lihassärkyjä, ei nuhaa. Ei paha kokemus, joskin kuumeen ollessa kovimmillaan tuli lieviä rytmihäiriöitä.

Mutta ifluenssan jo hellitettyä iskivät jälkitaudit. 4 viikkoa meni ja henki meinas lähteä keuhkokuumeessa. Korvat, silmät, kurkku, kaikki tulehtuivat. Vasta kolmas antibiootti, joku laajakirjoinen suoraan suoneen tehosi.

3 kuukautta taudin hellitettyä, oli täysin voimaton olo. Sitten voimat vähitellen palautuivat. Voimattomuudessa oli kuulemma kyse jostain kovan taudin jälkeisestä immuunnipuolustus reaktiosta, joka esti rasittamasta.

Tän kokemuksen jälkeen olen suosiolla ottanut influenssarokotteen. Eipä niisä mitään reaktioita ole tullut. En ole myöskään sairastunut toista kertaa influenssaan.

Normi nuhakuumeet sairastan yleensä kuumeetta tai vain ai´van lievällä kuumeella. Tuo influenssa oli toista maata. Todennäköisesti olisin kuollut siihen, tai siis niihin jälkitauteihin, ilman antibiootteja.

Hinkuyskä aikuisena. Alkoi tavallisena flunssana, oli pikkuisen lämpöä. Sen jälkeen ei muuta kuin sitä hemmetin hinkuyskää pari kuukautta ja täydellinen toipuminen kesti varmaan lähemmäs puoli vuotta!

Olin osa-aikatyössä/opiskelin. Työvuoroja oli pakko karsia, opiskeluista ei tullut mitään. Syöminen oli todella vaikeaa ja aiheutti joka kerta hirvittävän yskäkohtauksen. Syöminen muualla kuin kotona täysi mahdottomuus. Ylipäätään kaikki sosiaaliset tilanteet mahdottomia.

Ne yskäkohtaukset oli sellaisia, että todella naama punaisena ja vedet silmistä valuen yritti saada ilmaa keuhkoihin. Ja todella tuntui siltä, että tukehtuu. Kaamea vinkuva ääni vain lähtee, mutta ilmaa ei saa sisään.

Hyi kamala. Vieläkin ahdistaa. Psyykkisesti myös raskasta, kun nukkuminenkin oli tosi vaikeaa. Pahin vaihe kesti 6 tai 7 viikkoa.

Pahin flunssa mikä mulla on ikinä ollu oli lukioikäisenä,eli aikoja sitten. Viikon makasin kuumeessa, kauheessa nuhassa ja yskässä, ääni oli täysin poissa ja ihanan lisänsä antoi silmätulehdus.

Lämpöä oli vain 38 mutta yskä ja nuha olivat ihan järkyttäviä! Nenä vuoti ja silmät vuoti, pää tuntui olevan täynnä räkää,  korvia kutitti, kurkkua kutitti, yskitti niin että kylkiluut tuntuivat katkeavan. Jouduin nukkumaan sohvalla, kun tuhinani ja  yskänpuuskani valvottivat miestä.

Kolme vuotta sitten, näin vielä alkuvuodesta, sairastin influenssan lievänä. Kuume huiteli melkein 39 asteessa, lihaksia jomotti, pää tuntui raskaalta ja puhumattakaan miten tukossa nenä oli. Välillä kuume kävi 40, mutta särkylääkkeellä laski hitusen.

Makasin kolme - neljä päivää sängyn pohjalla nukkuen, mitä nyt vessassa kävin ja uusi mehupurkki piti käydä hakemassa. Silloinkin kävelin seiniä pitkin, koska niin kauhea olo oli.

Tuon jälkeen olo alkoi pikkuhiljaa helpottamaan, mutta vietin viikon neljän seinän sisällä. Laihduin tuona aikana paljon, koska ruoka ei vaan mennyt alas eikä edes tehnyt mieli mitään kiinteää. Mehuilla ja mehukeitoilla mentiin.

Olin siis ottanut edellisenä syksynä influenssarokotteen ja kävinkin kolmantena sairastelupäivänä päivystyksessä, mutta ei siellä voinut tehdä mitään, kun kuume kerta laski jonkin verran särkylääkkeillä. Muistan myös että nukahdin päivystyksen aulaan, kun odotin omaa vuoroani. Niin kipeä olo oli.

90-luvulla influenssa.

Olin yksin vieraassa kaupungissa, ilman apua, viikon 39 asteen kuumeessa.

En tajunnut pyytää lisää sairaslomaa, joten olin monta kuukautta niin heikko, että hädin tuskin jaksoin käydä kaupassa töiden jälkeen.

Sikainfluenssarokotteesta sain sellasen taudin, ettei oo sen jälkeen tullut. Kuume oli hurja, lihas- ja nivelkivut sietämättömät ja pään jomotus sai toivomaan tajuttomuuden tilaa.

Traumat jäi pitkäksi aikaa. 

Joskus ala-asteiässä sairastin kuumetaudin, jossa minulla oli houreita nukkuessani. Perheenjäseneni sanoivat, että olin puhunut ja itkenyt unissani. Muistin aamulla, että olin nähnyt surrealistisia painajaisia koko yön, jotain sen tyylisiä kuin tuo jonkun uni tomaatilla ratsastamisesta heh.

Rajulta tuntui sekin, kun kuumeen noustessa illalla koko keho, mm. kyljet tärisivät horkassa eikä sitä tärinää pystynyt lopettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Hinkuyskä aikuisena. Alkoi tavallisena flunssana, oli pikkuisen lämpöä. Sen jälkeen ei muuta kuin sitä hemmetin hinkuyskää pari kuukautta ja täydellinen toipuminen kesti varmaan lähemmäs puoli vuotta!

Olin osa-aikatyössä/opiskelin. Työvuoroja oli pakko karsia, opiskeluista ei tullut mitään. Syöminen oli todella vaikeaa ja aiheutti joka kerta hirvittävän yskäkohtauksen. Syöminen muidenualla kuin kotona täysi mahdottomuus. Ylipäätään kaikki sosiaaliset tilanteet mahdottomia.

Ne yskäkohtaukset oli sellaisia, että todella naama punaisena ja vedet silmistä valuen yritti saada ilmaa keuhkoihin. Ja todella tuntui siltä, että tukehtuu. Kaamea vinkuva ääni vain lähtee, mutta ilmaa ei saa sisään.

Hyi kamala. Vieläkin ahdistaa. Psyykkisesti myös raskasta, kun nukkuminenkin oli tosi vaikeaa. Pahin vaihe kesti 6 tai 7 viikkoa.

Olen epäillyt että mulla oli myös hinkuyskä muutamia vuosia sitten, mutta ei ihan noin rajuna. Pari viikkoa hirveää yskää, välillä tosiaan meinas happi loppua, sain pari tuntia unta aamuyöstä nojatuolissa istuen. Tässä kohtaa menin lääkäriin, eivät olleet moksiskaan. Kuukauden päästä kun yskä oli edelleen tosi pahana, harkitsin uudelleen lääkäriä mutta arvelin että tuskin saan sieltä yhtään enempää apua kuin edelliselläkään kerralla. Yskää kesti lopulta noin kaksi kuukautta.

Kun kuumetta oli koko perheellä lähes 40 C  5 vrk. Naapuri toi onneksi pyynnöstä oven taakse apteekkituotteita, juomaa ja ruokaa, ei uskaltanut tulla sisälle. Sitten sairastuimme myös vatsatautiin. Mistä vatsatauti tuli, sitä ei varmaksi tiedetä. Vedestä?

Ripuloimme ja oksensimme kuumetaudille jatkona. Olimme todella heikkoina, mutta vähän naurattikin, kun ei vieläkään voinut syödä kunnolla, enimmäkseen vain juoda. Koko perhe makasi samassa makuuhuoneessa. Terveyskeskuksessa oli ruuhkaa, kun oli niin paljon vastaavia tautitapauksia, joten äiti ei uskaltanut hevillä lähteä sinne. Seurasi meidän vointia ohjeiden mukaan, vaikka oli itsekin sairas. Sanoi, että jos jalat lakkaavat kantamasta vessaan tai ripuli muuttuu veriseksi, tai ei kohta lopu, niin sitten lähdetään sairaalaan. Olo oli vähän parempi vatsataudissa, kuin sitä edeltäneessä korkeassa kuumeessa kuitenkin.

Opiskeluaikana olin kuukauden flunssassa niin, että kuume ei oikeastaan noussut, mutta oli tukkoinen ja räkäinen olo. Niistin nenänalusen punaiseksi ja loppuvaiheessa heräsin yöllä tai huomasin luennolla, että nenästä valuu verta. Ikinä muuten ei ole nenäverenvuotoa ollut. Lopulta menin YTHS:lle, joka totesi, että poskionteloissa on vähän räkää ja määräsi antibioottikuurin. Siitä alkoi toipuminen.

Sairastin kevättalvella 2000 rajun influenssan, jonka oireisiin lukeutuivat mm. kova kuume, järkyttävät lihaskivut, yleinen tukkoisuus ja käsittämätön heikotus. Kun kuume alkoi lopulta laskea niin jouduin vaihtamaan yövaatteet jopa kolmesti klo 23-06 välillä, sillä olin hikoillut itseni läpimäräksi. Jopa pohkeet ja nilkat(!) valuivat hikeä. Jälkitautina ja kivana pikku bonuksena sain sitten keuhkotulehduksen. Ou jeah.

40 astetta kuumetta. Lääkärin luona heti vastaanoton aluksi sain viiden minuutin mittaisen armottoman yskäkohtauksen. Lääkäri odotti kärsivällisesti, kun tein kuolemaa. Eipä tarvinnut anella, että sai sairaslomalapun. :) Muutama viikko meni sairastaessa ja saman verran toipuessa.

Tuo opetti, että ihminen todellakin voi kuolla, kunhan tulehdus leviää sopivaan paikkaan.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201805282200975111

38,5 astetta kuumetta ja henki pois. :(

Kaksi viikkoa kuumeessa; ensimmäinen viikko 38..39 ja sitten helevetti koitti ja tuskaili seuraavan viikon 40 asteen kuumeessa. Mikään särkylääkeannos ei tuntunut auttavan. Lopulta kroppa.oli jo tosi sekaisin, aivan mahdoton jano ja kusihätä. Vedin vettä.kuin pesusieni ja jano palasi saman tien. Nukkuminen ei onnistunut.

Kolmas viikko meni toipuessa ja neljäs tunnustellessa.

Tuollainen kun menee sydämeen tai muuhun sisäelimeem niin se on sitten siinä.

Olin ollut viikonlopun siskoni luona helsingissä ja kotiinpaluupäivän aamulla mietin että onkohan mensut tulossa etuajassa kun paleltaa hirveästi? No ei ollut mensut, vaan kunnon flunssa! Oli karmea matka takaisin Lappeenrantaan kun päässä pyöri ja palelsi vaikka oli nahkatakki päällä. Koetin välillä torkkua, mutta eihän se ihmisiä täynnä olevassa junavaunussa oikein onnistu.