Lue keskustelun säännöt.
Täälläkin puidut elatusmaksuongelmat ratkeavat sillä, että molemmat vanhemmat maksavat lasten kuluista yhtä paljon. Tai jos tuloerot ovat suuret,
11.02.2020 |
maksetaan tulojen suhteessa esim. 70% ja 30%.
Näin toimimalla olemme välttäneet kaikki riidat siitä, maksaako toinen riittävästi. 50/50 maksaminen toimii parhaiten vuoroviikkosysteemissä, mutta miksei sitä voisi soveltaa muihinkin asumisrytmeihin?
Kommentit (27)
Ongelma on siinä, että MOLEMPIEN pitäisi olla "lähivanhempana" esim. vuoden verran ja ymmärtää KAIKKI lapsiin liittyvät kulut.
On helppo laskea noin arviot mitä menee ruokaa, vaatteisiin, harrastuksiin ym. mutta todellisuudessa on iso määrä "pieniä kuluja" joita ei ymmärrä jos ei ole 100% yksin vastuussa niistä, ja pidemmän aikaa, 1kk ei kerro mitään.
Esim. kaverisynttärien lahjat, esim. 5e X 20 kertaa/vuosi tekee 100e
Haalarien ym. isompien juttujen lisäksi sukkaa, kalsaria ym. pientä, parturissa käynnit, lääkekulut, erilaiset maksut harrastuksissa (pelimatkat ym.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ap käytännössä hoitaisit tuon? Pitäisikö molempien vanhempien pitää jokaikisestä ostoksesta kirjaa, entä vuokra, vesi, sähkö, jne, miten jyvittäisit ne lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Miten ap käytännössä hoitaisit tuon? Pitäisikö molempien vanhempien pitää jokaikisestä ostoksesta kirjaa, entä vuokra, vesi, sähkö, jne, miten jyvittäisit ne lapselle?
Kaikki ostokset ylös ja säännöllisin väliajoin tasataan tilit.
Meillä kumpikin hoitaa oman asuntonsa asumiskulut ja ruoat. Mutta voihan niitäkin tarvittaessa jakaa, jos esim. lähivanhempi elää lasten takia isossa asunnossa ja etä pienessä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että MOLEMPIEN pitäisi olla "lähivanhempana" esim. vuoden verran ja ymmärtää KAIKKI lapsiin liittyvät kulut.
On helppo laskea noin arviot mitä menee ruokaa, vaatteisiin, harrastuksiin ym. mutta todellisuudessa on iso määrä "pieniä kuluja" joita ei ymmärrä jos ei ole 100% yksin vastuussa niistä, ja pidemmän aikaa, 1kk ei kerro mitään.
Esim. kaverisynttärien lahjat, esim. 5e X 20 kertaa/vuosi tekee 100e
Haalarien ym. isompien juttujen lisäksi sukkaa, kalsaria ym. pientä, parturissa käynnit, lääkekulut, erilaiset maksut harrastuksissa (pelimatkat ym.)
Siis voihan toinen esim. ostaa aina vaatteet ja toinen hoitaa vaikka aina harrastuskulut. Olennaista on se että kulut jaetaan.
Mä nyt mainostan edelleen tässä yhteydessä tätä meidän systeemiä, jonka olen kokenut kaikkein oikeudenmukaisimmaksi.
Meillä on vuoroviikot (eli yhtä paljon luonapitoa) ja yhteinen tili exän kanssa. Sinne maksetaan lapsilisät ja tarvittaessa (eli usein) molemmat siirtävät sinne rahaa lisää. Minä tienaan enemmän, joten minä myös maksan enemmän. Siltä tililtä maksetaan kaikki lasten kulut (PAITSI asuminen ja eläminen, jonka molemmat hoitavat omillaan). Yhdessä sovitaan, mitä lapset tarvitsevat. Jos jompi kumpi haluaa ostaa jotain ekstraa, hän tekee sen omilla rahoillaan. Tällaisia on esim. lomamatkat. Koska meillä on huomattava ero tuloissa, käytännössä lomamatkat ja muutenkin kaikki isompi ekstra on mun harteilla. Se on ok. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki pakolliset kulut. Harrastukset, vaatteet, lääkärit, vakuutukset jne.
Kun me erottiin, päätettiin että rahasta ei tapella ja lasten etu on aina ykkösenä. Se päätös on kyllä pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ed. viestissä eläminen = ruokakulut. Muotoilin huonosti. Elämää ne pakolliset kulutkin on.
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt mainostan edelleen tässä yhteydessä tätä meidän systeemiä, jonka olen kokenut kaikkein oikeudenmukaisimmaksi.
Meillä on vuoroviikot (eli yhtä paljon luonapitoa) ja yhteinen tili exän kanssa. Sinne maksetaan lapsilisät ja tarvittaessa (eli usein) molemmat siirtävät sinne rahaa lisää. Minä tienaan enemmän, joten minä myös maksan enemmän. Siltä tililtä maksetaan kaikki lasten kulut (PAITSI asuminen ja eläminen, jonka molemmat hoitavat omillaan). Yhdessä sovitaan, mitä lapset tarvitsevat. Jos jompi kumpi haluaa ostaa jotain ekstraa, hän tekee sen omilla rahoillaan. Tällaisia on esim. lomamatkat. Koska meillä on huomattava ero tuloissa, käytännössä lomamatkat ja muutenkin kaikki isompi ekstra on mun harteilla. Se on ok. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki pakolliset kulut. Harrastukset, vaatteet, lääkärit, vakuutukset jne.
Kun me erottiin, päätettiin että rahasta ei tapella ja lasten etu on aina ykkösenä. Se päätös on kyllä pitänyt.
Meillä lähes sama, paitsi että molemmat maksaa yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt mainostan edelleen tässä yhteydessä tätä meidän systeemiä, jonka olen kokenut kaikkein oikeudenmukaisimmaksi.
Meillä on vuoroviikot (eli yhtä paljon luonapitoa) ja yhteinen tili exän kanssa. Sinne maksetaan lapsilisät ja tarvittaessa (eli usein) molemmat siirtävät sinne rahaa lisää. Minä tienaan enemmän, joten minä myös maksan enemmän. Siltä tililtä maksetaan kaikki lasten kulut (PAITSI asuminen ja eläminen, jonka molemmat hoitavat omillaan). Yhdessä sovitaan, mitä lapset tarvitsevat. Jos jompi kumpi haluaa ostaa jotain ekstraa, hän tekee sen omilla rahoillaan. Tällaisia on esim. lomamatkat. Koska meillä on huomattava ero tuloissa, käytännössä lomamatkat ja muutenkin kaikki isompi ekstra on mun harteilla. Se on ok. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki pakolliset kulut. Harrastukset, vaatteet, lääkärit, vakuutukset jne.
Kun me erottiin, päätettiin että rahasta ei tapella ja lasten etu on aina ykkösenä. Se päätös on kyllä pitänyt.
Meillä lähes sama, paitsi että molemmat maksaa yhtä paljon.
Se toimii varmasti hyvin, jos molemmat tienaavat suurin piirtein saman. Mutta jos tuloissa on iso ero, tulojen suhteessa maksaminen on reilumpaa.
Oma veikkaukseni on, että isotuloisempi (oli sitten lähi tai etä) maksaa kyllä mielellään isomman osan lasten kuluista, jos voi olla varma että ne menevät lasten kuluihin. Yhteinen tili tekee asioista läpinäkyviä. Ja muistutan edelleen, että tämä toimii vuoroviikkojärjestelyssä, jolloin luonapitoa on yhtä paljon, ja molemmat hoitavat asumisen ja ruokakustannukset tahoillaan ns. omilla rahoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt mainostan edelleen tässä yhteydessä tätä meidän systeemiä, jonka olen kokenut kaikkein oikeudenmukaisimmaksi.
Meillä on vuoroviikot (eli yhtä paljon luonapitoa) ja yhteinen tili exän kanssa. Sinne maksetaan lapsilisät ja tarvittaessa (eli usein) molemmat siirtävät sinne rahaa lisää. Minä tienaan enemmän, joten minä myös maksan enemmän. Siltä tililtä maksetaan kaikki lasten kulut (PAITSI asuminen ja eläminen, jonka molemmat hoitavat omillaan). Yhdessä sovitaan, mitä lapset tarvitsevat. Jos jompi kumpi haluaa ostaa jotain ekstraa, hän tekee sen omilla rahoillaan. Tällaisia on esim. lomamatkat. Koska meillä on huomattava ero tuloissa, käytännössä lomamatkat ja muutenkin kaikki isompi ekstra on mun harteilla. Se on ok. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki pakolliset kulut. Harrastukset, vaatteet, lääkärit, vakuutukset jne.
Kun me erottiin, päätettiin että rahasta ei tapella ja lasten etu on aina ykkösenä. Se päätös on kyllä pitänyt.
Tämä toimii varmasti hyvin niin kauan kun ei niitä asioihin puuttuvia nyxiä ole kuvioissa. Olen lähipiiristä huomannut, että varsinkin naisilla on hirveä tarve puuttua miehen ja exän elatuskuvioihin. Jonkun mielestä ostetaan liian kallista vaatetta lapselle, kun kirppikseltäkin saisi, toisen mielestä harrastuskulut on turhia kun ei hänenkään lapsella ole sellaista maksullista harrastusta jne.
Ja olen itsekin nainen, mutta olen huomannut, että naisilla on tämä hirveä tarve puuttua toisten toimiviin kuvioihin ja saada riitaa eronneiden välille . Siitähän kärsii se lapsi, ja joissakin tapauksissa myös se oma parisuhde. Eräs pari erosi, kun mies oli järkevä, halusi pitää omista lapsistaan huolen eikä jaksanut enää uuden vaimonsa puuttumista jokaiseen asiaan ja ostokseen, mitä oli yhdessä lapsen äidin kanssa sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt mainostan edelleen tässä yhteydessä tätä meidän systeemiä, jonka olen kokenut kaikkein oikeudenmukaisimmaksi.
Meillä on vuoroviikot (eli yhtä paljon luonapitoa) ja yhteinen tili exän kanssa. Sinne maksetaan lapsilisät ja tarvittaessa (eli usein) molemmat siirtävät sinne rahaa lisää. Minä tienaan enemmän, joten minä myös maksan enemmän. Siltä tililtä maksetaan kaikki lasten kulut (PAITSI asuminen ja eläminen, jonka molemmat hoitavat omillaan). Yhdessä sovitaan, mitä lapset tarvitsevat. Jos jompi kumpi haluaa ostaa jotain ekstraa, hän tekee sen omilla rahoillaan. Tällaisia on esim. lomamatkat. Koska meillä on huomattava ero tuloissa, käytännössä lomamatkat ja muutenkin kaikki isompi ekstra on mun harteilla. Se on ok. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki pakolliset kulut. Harrastukset, vaatteet, lääkärit, vakuutukset jne.
Kun me erottiin, päätettiin että rahasta ei tapella ja lasten etu on aina ykkösenä. Se päätös on kyllä pitänyt.
Tämä toimii varmasti hyvin niin kauan kun ei niitä asioihin puuttuvia nyxiä ole kuvioissa. Olen lähipiiristä huomannut, että varsinkin naisilla on hirveä tarve puuttua miehen ja exän elatuskuvioihin. Jonkun mielestä ostetaan liian kallista vaatetta lapselle, kun kirppikseltäkin saisi, toisen mielestä harrastuskulut on turhia kun ei hänenkään lapsella ole sellaista maksullista harrastusta jne.
Ja olen itsekin nainen, mutta olen huomannut, että naisilla on tämä hirveä tarve puuttua toisten toimiviin kuvioihin ja saada riitaa eronneiden välille . Siitähän kärsii se lapsi, ja joissakin tapauksissa myös se oma parisuhde. Eräs pari erosi, kun mies oli järkevä, halusi pitää omista lapsistaan huolen eikä jaksanut enää uuden vaimonsa puuttumista jokaiseen asiaan ja ostokseen, mitä oli yhdessä lapsen äidin kanssa sovittu.
Varmasti tuollaistakin on. Mun exällä on uusi nainen, mutta jos hän puuttuu meidän lasten asioihin, mulle siitä ei mitään tietoa ole koskaan tullut.
Olen niin samaa mieltä!
Sitten kun vielä kerrot, mitkä on ne lasten kulut, jotka pitää maksaa. Jos minä olen sitä mieltä, että Suomessa on toimiva terveydenhuolto, lapset ei tarvitse vakuutusta, niin voidaanko se jättää pois?
Tai jos toinen on sitä mieltä, ettei teini tarvitse talveksi bussikorttia, koska sillä polkupyörä, niin mitä tehdään?
Parturi/kampaaja? Onhan tuolla fiskarssit laatikossa. Miksi ostaa satasen talvikengät, kun kahenkympin lenkkareillakin pärjää. Rippijuhlamekko? Eikö sen vois ostaa kirpparilta tai voisko käyttää sitä mikä hankittiin Veeran ja Kaisun hääjuhliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt mainostan edelleen tässä yhteydessä tätä meidän systeemiä, jonka olen kokenut kaikkein oikeudenmukaisimmaksi.
Meillä on vuoroviikot (eli yhtä paljon luonapitoa) ja yhteinen tili exän kanssa. Sinne maksetaan lapsilisät ja tarvittaessa (eli usein) molemmat siirtävät sinne rahaa lisää. Minä tienaan enemmän, joten minä myös maksan enemmän. Siltä tililtä maksetaan kaikki lasten kulut (PAITSI asuminen ja eläminen, jonka molemmat hoitavat omillaan). Yhdessä sovitaan, mitä lapset tarvitsevat. Jos jompi kumpi haluaa ostaa jotain ekstraa, hän tekee sen omilla rahoillaan. Tällaisia on esim. lomamatkat. Koska meillä on huomattava ero tuloissa, käytännössä lomamatkat ja muutenkin kaikki isompi ekstra on mun harteilla. Se on ok. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki pakolliset kulut. Harrastukset, vaatteet, lääkärit, vakuutukset jne.
Kun me erottiin, päätettiin että rahasta ei tapella ja lasten etu on aina ykkösenä. Se päätös on kyllä pitänyt.
Mitens kun monilla ero tulee juuri rahariitojen takia kun toisella on esim. riippuvuuksia? Tuollaisen yhteisen tilin peliongelmainen, alkoholisti tai shoppailu-riippuvainen ex tyhjäisi äkkiä omiin menoihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että MOLEMPIEN pitäisi olla "lähivanhempana" esim. vuoden verran ja ymmärtää KAIKKI lapsiin liittyvät kulut.
On helppo laskea noin arviot mitä menee ruokaa, vaatteisiin, harrastuksiin ym. mutta todellisuudessa on iso määrä "pieniä kuluja" joita ei ymmärrä jos ei ole 100% yksin vastuussa niistä, ja pidemmän aikaa, 1kk ei kerro mitään.
Esim. kaverisynttärien lahjat, esim. 5e X 20 kertaa/vuosi tekee 100e
Haalarien ym. isompien juttujen lisäksi sukkaa, kalsaria ym. pientä, parturissa käynnit, lääkekulut, erilaiset maksut harrastuksissa (pelimatkat ym.)
Siis voihan toinen esim. ostaa aina vaatteet ja toinen hoitaa vaikka aina harrastuskulut. Olennaista on se että kulut jaetaan.
Tämä on kohtuullista vain, jos vaate- ja harrastuskulut ovat suunnilleen samat. Mutta jos vaatekulut ovat pienet ja harrastuksena jääkiekko, tilanne on epäreilu, samoin kuin jos harrastuksena on koulun liikuntakerho ja vaatekulut suuret esim. terveyssyistä tarvittavien erikoisvalmisteisten kenkien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt mainostan edelleen tässä yhteydessä tätä meidän systeemiä, jonka olen kokenut kaikkein oikeudenmukaisimmaksi.
Meillä on vuoroviikot (eli yhtä paljon luonapitoa) ja yhteinen tili exän kanssa. Sinne maksetaan lapsilisät ja tarvittaessa (eli usein) molemmat siirtävät sinne rahaa lisää. Minä tienaan enemmän, joten minä myös maksan enemmän. Siltä tililtä maksetaan kaikki lasten kulut (PAITSI asuminen ja eläminen, jonka molemmat hoitavat omillaan). Yhdessä sovitaan, mitä lapset tarvitsevat. Jos jompi kumpi haluaa ostaa jotain ekstraa, hän tekee sen omilla rahoillaan. Tällaisia on esim. lomamatkat. Koska meillä on huomattava ero tuloissa, käytännössä lomamatkat ja muutenkin kaikki isompi ekstra on mun harteilla. Se on ok. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki pakolliset kulut. Harrastukset, vaatteet, lääkärit, vakuutukset jne.
Kun me erottiin, päätettiin että rahasta ei tapella ja lasten etu on aina ykkösenä. Se päätös on kyllä pitänyt.
Mitens kun monilla ero tulee juuri rahariitojen takia kun toisella on esim. riippuvuuksia? Tuollaisen yhteisen tilin peliongelmainen, alkoholisti tai shoppailu-riippuvainen ex tyhjäisi äkkiä omiin menoihinsa.
Silloin se ei varmastikaan ole paras ratkaisu. Nyt puhuttiin normaaleista, fiksuista aikuisista (viitaten myös edelliseen viestiin), joilla ei ole addiktioita. Sellaisiakin on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt mainostan edelleen tässä yhteydessä tätä meidän systeemiä, jonka olen kokenut kaikkein oikeudenmukaisimmaksi.
Meillä on vuoroviikot (eli yhtä paljon luonapitoa) ja yhteinen tili exän kanssa. Sinne maksetaan lapsilisät ja tarvittaessa (eli usein) molemmat siirtävät sinne rahaa lisää. Minä tienaan enemmän, joten minä myös maksan enemmän. Siltä tililtä maksetaan kaikki lasten kulut (PAITSI asuminen ja eläminen, jonka molemmat hoitavat omillaan). Yhdessä sovitaan, mitä lapset tarvitsevat. Jos jompi kumpi haluaa ostaa jotain ekstraa, hän tekee sen omilla rahoillaan. Tällaisia on esim. lomamatkat. Koska meillä on huomattava ero tuloissa, käytännössä lomamatkat ja muutenkin kaikki isompi ekstra on mun harteilla. Se on ok. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki pakolliset kulut. Harrastukset, vaatteet, lääkärit, vakuutukset jne.
Kun me erottiin, päätettiin että rahasta ei tapella ja lasten etu on aina ykkösenä. Se päätös on kyllä pitänyt.
Tämä toimii varmasti hyvin niin kauan kun ei niitä asioihin puuttuvia nyxiä ole kuvioissa. Olen lähipiiristä huomannut, että varsinkin naisilla on hirveä tarve puuttua miehen ja exän elatuskuvioihin. Jonkun mielestä ostetaan liian kallista vaatetta lapselle, kun kirppikseltäkin saisi, toisen mielestä harrastuskulut on turhia kun ei hänenkään lapsella ole sellaista maksullista harrastusta jne.
Ja olen itsekin nainen, mutta olen huomannut, että naisilla on tämä hirveä tarve puuttua toisten toimiviin kuvioihin ja saada riitaa eronneiden välille . Siitähän kärsii se lapsi, ja joissakin tapauksissa myös se oma parisuhde. Eräs pari erosi, kun mies oli järkevä, halusi pitää omista lapsistaan huolen eikä jaksanut enää uuden vaimonsa puuttumista jokaiseen asiaan ja ostokseen, mitä oli yhdessä lapsen äidin kanssa sovittu.
Varmasti tuollaistakin on. Mun exällä on uusi nainen, mutta jos hän puuttuu meidän lasten asioihin, mulle siitä ei mitään tietoa ole koskaan tullut.
No teillä varmasti homma sitten toimii, onnittelut! Se on hienoa! Kaikilla ei kuitenkaan toimi. Mainitsin parista, joka erosi kun vaimo puuttui joka asiaan. Se ei todellakaan jäänyt ex-vaimoltakaan huomaamatta, koska nyxä tuli miltei lankoja pitkin aina, kun hän oli sopinut jostakin asiasta lasten isän kanssa. "Se polkupyörän osto ei todellakaan käy, ei ole meidän Villelläkään uutta pyörää niin ei meidän perheen rahoja laiteta teidän Kallen pyörään. Seuraavan kerran kun tällaista suunnittelet, niin kysy minulta, äläkä Pekalta (se isä/mies)". Toisessa tapatuksessa nyxä soitti exälle ja kysyi, haluaako hän opastusta taloudenhoidossa kun on tiliotteen mukaan ostanut lapselle uusia talvivaatteita. Hän voi neuvoa, miten kirppikseltä löytyy aivan käyttökelpoisia vaatteita.
Mä en vaan saa päähäni mistä nää laskelmat on aina vedetty kun puhutaan lasten elatuksesta. Kuullut monelta mieheltä ihan järkyttävistä oikeusmurhista kun joku ulkopuolinen lastenvalvoja määrää maksamaan exälle ihan poskettomia summia jotka ei perustu mihinkään. Ja joiden väärinkäyttöä on mahdoton estää.
Lapsiperheen kiinteät kulut eivät ole sama asia kuin ne kulut jotka menee jos suostuu jokaiseen lapsen pyyntöön tai toiveeseen.
Meillä vuoroviikko systeemi ja sen takia en ole koskaan saanut senttiäkään elareita.
Siis eihän lasten hankinnat nyxille kuulu! Lapsen omat vanhemmat hoitavat heidän kulunsa, tietenkin. Selkeintä on pitää rahat erillään tai korvamerkitä tietyt summat lapsille ettei kenellekään tule napisemista.
Ja noista että mikä on välttämätöntä: niissä asioissa pitää vain päästä yhteisymmärrykseen. Meillä homma toimii hyvin niin, että pienempiä ostoksia voi kumpikin vanhempi tehdä harkintansa mukaan mutta isommista (puhelimet, harrastukset ym) sovitaan erikseen.
T. Uusperheellinen vuoroviikkoäiti
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan saa päähäni mistä nää laskelmat on aina vedetty kun puhutaan lasten elatuksesta. Kuullut monelta mieheltä ihan järkyttävistä oikeusmurhista kun joku ulkopuolinen lastenvalvoja määrää maksamaan exälle ihan poskettomia summia jotka ei perustu mihinkään. Ja joiden väärinkäyttöä on mahdoton estää.
Lapsiperheen kiinteät kulut eivät ole sama asia kuin ne kulut jotka menee jos suostuu jokaiseen lapsen pyyntöön tai toiveeseen.
Mä tiedän tapauksen, jossa parilla on yhteinen lapsi viikko-viikko-systeemillä. Kumpikaan ei maksa kummallekaan elareita, oli sopimus. Naisella sitten vielä kaksi lasta tämän jälkeen eri miehen kanssa, josta erosi. Lpaset jäivät pääasiassa äidilleen ja isä maksaa elareita. Sitten keksikin lastenvalvoja, että myös tämän vanhimman lapsen isän täytyy maksaa elareita, koska naisen tulot on niin pienet ja hänellä on kolme lasta elätettävänään. En vain käsitä tuota, että jos lapsi on tasan puolet kummallakin, ja isä maksaa puolet kaikesta, mitä lapselle hankitaan, miksi hänen täytyy maksaa vielä elareita koska naisella on muitakin lapsia?! Miten niiden lasten elatus voi edes näin välillisesti kuulua tälle miehelle?!
Ne laskennalliset taulukot on kummallisia, eivät perustu tosielämään. Parempi laskea mitä oikeasti elämään tarvitaan ja jakaa kulut sen mukaan.