Lue keskustelun säännöt.
Yh-äidin näkemys elatusapukeskusteluun
11.02.2020 |
Ajattelin nyt avautua, koska meitä yksinhuoltajia tai lähivanhempia pidetään usein ahneina, itsekkäinä ja yhteiskunan elätteinä.
1. Olen kouluttautunut ammattiin, joka painottuu iltatöihin. Lasteni hoidon takia en pysty tekemään kokopäiväistä viikkoa, koska lapseni tarvitsevat - yllätys, yllätys - hoitajaa. Tämä johtaa taas siihen, että taloustilanteemme on huono.
2. Lapset sairastavat ja niin myös minun lapseni. Ensimmäinen saikkupäivä on palkaton, joten yhden saikkupäivän hinnaksi tulee 100 euroa. Se siis vähennetään jo siitä valmiiksi pienestä osa-aikatyöpalkasta.
3. Hoidan lapsen kasvatuksen myös yksin. Minulla ei ole apua puolisosta, joka voi ottaa kopin siinä vaiheessa, kun itse olen uupunut. Ja voin kertoa, että olen jatkuvasti uupunut. Olen yrittänyt saada apua, mutta sitä ei noin vaan saakaan. Yksityiseltä kyllä saisi, mutta sekin maksaa.
4. Lasten isä perusti toisen naisen kanssa perheen ja minä jäin lasten kanssa yksin. Käytännössä minut siis erotettiin.
5. Puolison haluaisin kyllä, mutta missä vaiheessa minulla olisi aikaa parisuhteen perustamiselle tai edes miehen löytämiselle?
Ennen kuin haukutte ja kivitätte meitä "ahneita" yh-äitejä, niin kannattaisi miettiä kaksi kertaa. On olemassa tutkimustuloksia, joiden mukaan yh-äitien lapset menestyvät elämässä huonommin verrattuna niihin lapsiin, jotka elävät kahden vanhemman perheessä. Siihen on varmasti jokin syy. Arvaatteko mitkä mahtaisi olla niitä syitä?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan näe mitään vikaa ap:n lasten isässä, joka ei osallistu lasten hoitoon? Ja kuinka luodaan tukiverkosto?
Tätä tukiverkoston luomista ihmettelen myös. Muutimme kaupunkiin, josta emme tunteneet ketään. Käytännössä kaikki tuttumme ovat kotoisin täältä, joten heillä on sukua ja ystäviä ihan riittävästi. Muutamia sellaisia tuttuja on, joille voi lapsen viedä muutamaksi tunniksi. Mutta ei todellakaan sellaista, jolle kehtaisi viedä lapsen esimerkiksi työvuoron ajaksi tai kutsua meille, jos lapsi sairastaa. Onneksi (koputtaa puuta) lapsemme ei ole juuri sairastanut, sillä ei olisi ketään, jota pyytäisi apuun. Ja onneksi lapset ovat kohta niin isoja ettei tarvitse kotona päivystää heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tukiverkoston luominen...
Luuletteko, että tuolla on pilvin pimein ihmisiä, jotka haluaa alkaa auttamaan kuormittunutta yh-äitiä? Ei niitä "tukiverkostoja" niin vaan löydy.
Tämä on totta ja olosuhteet voivat muuttua, mutta.... eikö näitä ajatella kun lasta aletaan suunnitella? Itse olen pohtinut omat voimavarat jos jäisin yksinhuoltajaksi, tukiverkoston laajuuden perheenäkin, ammatin yhdistämisen vanhemmuuteen.. arvaatteko lopputuloksen? Tietoisia riskejähän tuossa otetaan ja toimitaan suorastaan itsekkäästi jos tilanne on jo lähtökohtaisesti tiedossa.
Hieno homma, mutta arvaan että olet nainen? Olisitko pohtinut voimavarojasi jos olisit mies? Kuitenkin mies voi ainakin teoriassa joutua samaan tilanteeseen. Miksi ennakoimisen pitäisi olla vain naisen velvollisuus?
Työsi on siis iltatyötä ja lapsesi lienevät päiväkoti/kouluikäisiä. Haet toisen työn -osa-aikaisen-iltatyösi oheen. Ilmeisesti olet hyvässä ammatissa, koska palkkasi on noinkin hyvä osa-aikatyöstä.
Ryhdy päiväpostinjakajaksi- Helsingissä on kuulema huutava pula postinjakajista-sinne ei kyllä ole asiaa, jos ei ole luottotiedot kunnossa (laskut kulkevat postitse) ja suppea turvallisuusselvitys tehdään (korjatut kirjeet).
Myös pysäköinninvalvonta on mukaavaa liikunnallista työtä, siinä saa hankittua kokemusta vartijakoulutusta varten.
Poliisilla on toimistotöitä, jos koulutuksesi/ammatisi on sellainen, että sitä voisi hyödyntää rikosten selvittelyssä.
Jos satut olemaan lääkäri, kysy Quentinelilta, tarvitaanko heillä lääketieteellisten ohjelmistojen testaajaa.
Se on konsulttiyritys, joka vuokraa testauskonsultteja eri tarkoituksiin, siinä on muustakin aiemmasta työkokemuksesta, oli se sitten varastomies, kaupan kassahenkilö tai rakennusmestari, joka osatyökyvyttömyys eläkkeellä apua.
Voit myös haleutua verkkokurssien koulttajaksi, näitä on monta avoimet ammatikorkeakoulut esimerkiksi, niissä voi myös itse täydetää opintojaan https://www.metropolia.fi/koulutukset/avoin-amk/tieto-ja-viestintatekni…
Haaga-Helia avoimessa tai Markkinointi-instituutissa voi opiskella kirjanpitoa, jolloin pääsee helpohkosti kiireapulaiseksi kirjanpitotoimistoon, sitä voi tehdä etänä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tukiverkoston luominen...
Luuletteko, että tuolla on pilvin pimein ihmisiä, jotka haluaa alkaa auttamaan kuormittunutta yh-äitiä? Ei niitä "tukiverkostoja" niin vaan löydy.
Tämä on totta ja olosuhteet voivat muuttua, mutta.... eikö näitä ajatella kun lasta aletaan suunnitella? Itse olen pohtinut omat voimavarat jos jäisin yksinhuoltajaksi, tukiverkoston laajuuden perheenäkin, ammatin yhdistämisen vanhemmuuteen.. arvaatteko lopputuloksen? Tietoisia riskejähän tuossa otetaan ja toimitaan suorastaan itsekkäästi jos tilanne on jo lähtökohtaisesti tiedossa.
Hieno homma, mutta arvaan että olet nainen? Olisitko pohtinut voimavarojasi jos olisit mies? Kuitenkin mies voi ainakin teoriassa joutua samaan tilanteeseen. Miksi ennakoimisen pitäisi olla vain naisen velvollisuus?
Eihän se olekaan, eikä edes velvollisuus, lähinnähän se koskee omaa elämää. Minulla on kumppani, joka on pohtinut samoja asioita ja onkin samoilla linjoilla asian suhteen. Tietenkin hän on pohtinut siinä missä itsekin.
Kuitenkin kukin nainen ja kukin mies on nimenomaan vastuussa Omista päätöksistään, eron tullessa on turha yrittää kumppanin tunteisiin enää vedota, nähty on että sääliä ei tipu. Suosittelen kullekin tekemään päätökset juuri niin, ettei niitä tarvitse yrittää toisen kontolle vierittää kun hommat ei menekään kuten unelmissa. Monet eronneet ovat olleet aikanaan "tiiviitä yksiköitä", kunnes eivät enää ole. Naisten toki täytyy asiaa pohtia kertaluokkaa tarkemmin, koska kuten täälläkin on nähty, vaikuttaa lastensaanti paljon sitovammin juuri naisten elämään.
Ollaan itseasiassa kumppanin kanssa keskusteltu tästä sukupuolten todellisesta epätasa-arvosta vanhemmuuden suhteen puoleen ja toiseen. Koskettaa myös miehiä huonompina oikeuksina mm. huoltajuusasioissa. Eli käytännössä miehillä ei ole välttämättä yhtälaisia oikeuksia, vaikka samaa vastuuta peräänkuulutetaan kyllä.
104
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan näe mitään vikaa ap:n lasten isässä, joka ei osallistu lasten hoitoon? Ja kuinka luodaan tukiverkosto?
Tätä tukiverkoston luomista ihmettelen myös. Muutimme kaupunkiin, josta emme tunteneet ketään. Käytännössä kaikki tuttumme ovat kotoisin täältä, joten heillä on sukua ja ystäviä ihan riittävästi. Muutamia sellaisia tuttuja on, joille voi lapsen viedä muutamaksi tunniksi. Mutta ei todellakaan sellaista, jolle kehtaisi viedä lapsen esimerkiksi työvuoron ajaksi tai kutsua meille, jos lapsi sairastaa. Onneksi (koputtaa puuta) lapsemme ei ole juuri sairastanut, sillä ei olisi ketään, jota pyytäisi apuun. Ja onneksi lapset ovat kohta niin isoja ettei tarvitse kotona päivystää heidän kanssaan.
Sairaan lapsen kanssa on ihan lakisääteinen oikeus olla kotona. Ei siihen tarvita naapureita, kavereita eikä sukulaisiakaan apuun. Eikä kukaan oikeasti edes halua mitään vatsatautia, flunssaa tai vesirokkoa toisen ihmisen lasten vuoksi. Itse ne hoidetaan ja itse myös sairastetaan, jos ja kun tauti tarttuu. Ja miksi ihmeessä pitäisi viedä lapsi jonnekin työvuoron ajaksi. Jos on vuorotyössä ja yksinhuoltaja, silloin haetaan lapselle hoitopaikka vuoropäiväkodista. Ja ennenkuin lapsesta tulee kouluikäinen eli ei ole enää päiväkodissa, ehditään hyvin joko vaihtamaan alaa tai etsimään työ, mikä on päivätyötä. Oikeastiko joku kuvittelee, että muutkaan vievät työvuuorojensa ajaksi lapsiaan kavereilleen tai että kaverit tulisivat hoitamaan sairasta lasta? Siis tarkoitan nekään, joilla on sellaisia kavereita, joita voi pyytää lapsenvahdiksi, jos vanhemmat haluavat esim parisuhdeaikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan näe mitään vikaa ap:n lasten isässä, joka ei osallistu lasten hoitoon? Ja kuinka luodaan tukiverkosto?
Tätä tukiverkoston luomista ihmettelen myös. Muutimme kaupunkiin, josta emme tunteneet ketään. Käytännössä kaikki tuttumme ovat kotoisin täältä, joten heillä on sukua ja ystäviä ihan riittävästi. Muutamia sellaisia tuttuja on, joille voi lapsen viedä muutamaksi tunniksi. Mutta ei todellakaan sellaista, jolle kehtaisi viedä lapsen esimerkiksi työvuoron ajaksi tai kutsua meille, jos lapsi sairastaa. Onneksi (koputtaa puuta) lapsemme ei ole juuri sairastanut, sillä ei olisi ketään, jota pyytäisi apuun. Ja onneksi lapset ovat kohta niin isoja ettei tarvitse kotona päivystää heidän kanssaan.
Sairaan lapsen kanssa on ihan lakisääteinen oikeus olla kotona. Ei siihen tarvita naapureita, kavereita eikä sukulaisiakaan apuun. Eikä kukaan oikeasti edes halua mitään vatsatautia, flunssaa tai vesirokkoa toisen ihmisen lasten vuoksi. Itse ne hoidetaan ja itse myös sairastetaan, jos ja kun tauti tarttuu. Ja miksi ihmeessä pitäisi viedä lapsi jonnekin työvuoron ajaksi. Jos on vuorotyössä ja yksinhuoltaja, silloin haetaan lapselle hoitopaikka vuoropäiväkodista. Ja ennenkuin lapsesta tulee kouluikäinen eli ei ole enää päiväkodissa, ehditään hyvin joko vaihtamaan alaa tai etsimään työ, mikä on päivätyötä. Oikeastiko joku kuvittelee, että muutkaan vievät työvuuorojensa ajaksi lapsiaan kavereilleen tai että kaverit tulisivat hoitamaan sairasta lasta? Siis tarkoitan nekään, joilla on sellaisia kavereita, joita voi pyytää lapsenvahdiksi, jos vanhemmat haluavat esim parisuhdeaikaa?
Sitähän täällä peräänkuulutetaan, että tukiverkot auttavat myös noissa. Kumma juttu ettei osa tajua, että myös tukiverkoilla elämäntilanteet muuttuvat. Isovanhemmat voivat kuolla, muuttaa pois, aiemmin lapsettomat kaverit saavat lapsia, muuttavat pois... Yhtäkkiä huomaakin ettei ole enää ketään, joka voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan näe mitään vikaa ap:n lasten isässä, joka ei osallistu lasten hoitoon? Ja kuinka luodaan tukiverkosto?
Tätä tukiverkoston luomista ihmettelen myös. Muutimme kaupunkiin, josta emme tunteneet ketään. Käytännössä kaikki tuttumme ovat kotoisin täältä, joten heillä on sukua ja ystäviä ihan riittävästi. Muutamia sellaisia tuttuja on, joille voi lapsen viedä muutamaksi tunniksi. Mutta ei todellakaan sellaista, jolle kehtaisi viedä lapsen esimerkiksi työvuoron ajaksi tai kutsua meille, jos lapsi sairastaa. Onneksi (koputtaa puuta) lapsemme ei ole juuri sairastanut, sillä ei olisi ketään, jota pyytäisi apuun. Ja onneksi lapset ovat kohta niin isoja ettei tarvitse kotona päivystää heidän kanssaan.
Sairaan lapsen kanssa on ihan lakisääteinen oikeus olla kotona. Ei siihen tarvita naapureita, kavereita eikä sukulaisiakaan apuun. Eikä kukaan oikeasti edes halua mitään vatsatautia, flunssaa tai vesirokkoa toisen ihmisen lasten vuoksi. Itse ne hoidetaan ja itse myös sairastetaan, jos ja kun tauti tarttuu. Ja miksi ihmeessä pitäisi viedä lapsi jonnekin työvuoron ajaksi. Jos on vuorotyössä ja yksinhuoltaja, silloin haetaan lapselle hoitopaikka vuoropäiväkodista. Ja ennenkuin lapsesta tulee kouluikäinen eli ei ole enää päiväkodissa, ehditään hyvin joko vaihtamaan alaa tai etsimään työ, mikä on päivätyötä. Oikeastiko joku kuvittelee, että muutkaan vievät työvuuorojensa ajaksi lapsiaan kavereilleen tai että kaverit tulisivat hoitamaan sairasta lasta? Siis tarkoitan nekään, joilla on sellaisia kavereita, joita voi pyytää lapsenvahdiksi, jos vanhemmat haluavat esim parisuhdeaikaa?
Luitko sen alkuperäisen kommentin? Siinä nimenomaan sanottiin, että pitää itse luoda tukiverkko, joka hoitaa, jos lapsi vaikka sairastuu.
Eihän ap edes maininnut aloituksessa vaativansa lisää elareita, mistä tuon kostonhimon ja kiristämisen tempaisit? Hänhän suuntasi aloituksensa meille muille, ettemme olisi niin kärkkäitä tuomitsemaan yksinhuoltajia ahneiksi. Hänen esimerkkinsä todistaa, että elarilaskelma ei todellakaan kata kaikkea: mm. lapsen sairauspoissaoloista tai urakehityksen pysähtymisestä aiheutuneita ansionmenetyksiä ei elareissa korvata mitenkään.