Lue keskustelun säännöt.
Yh-äidin näkemys elatusapukeskusteluun
11.02.2020 |
Ajattelin nyt avautua, koska meitä yksinhuoltajia tai lähivanhempia pidetään usein ahneina, itsekkäinä ja yhteiskunan elätteinä.
1. Olen kouluttautunut ammattiin, joka painottuu iltatöihin. Lasteni hoidon takia en pysty tekemään kokopäiväistä viikkoa, koska lapseni tarvitsevat - yllätys, yllätys - hoitajaa. Tämä johtaa taas siihen, että taloustilanteemme on huono.
2. Lapset sairastavat ja niin myös minun lapseni. Ensimmäinen saikkupäivä on palkaton, joten yhden saikkupäivän hinnaksi tulee 100 euroa. Se siis vähennetään jo siitä valmiiksi pienestä osa-aikatyöpalkasta.
3. Hoidan lapsen kasvatuksen myös yksin. Minulla ei ole apua puolisosta, joka voi ottaa kopin siinä vaiheessa, kun itse olen uupunut. Ja voin kertoa, että olen jatkuvasti uupunut. Olen yrittänyt saada apua, mutta sitä ei noin vaan saakaan. Yksityiseltä kyllä saisi, mutta sekin maksaa.
4. Lasten isä perusti toisen naisen kanssa perheen ja minä jäin lasten kanssa yksin. Käytännössä minut siis erotettiin.
5. Puolison haluaisin kyllä, mutta missä vaiheessa minulla olisi aikaa parisuhteen perustamiselle tai edes miehen löytämiselle?
Ennen kuin haukutte ja kivitätte meitä "ahneita" yh-äitejä, niin kannattaisi miettiä kaksi kertaa. On olemassa tutkimustuloksia, joiden mukaan yh-äitien lapset menestyvät elämässä huonommin verrattuna niihin lapsiin, jotka elävät kahden vanhemman perheessä. Siihen on varmasti jokin syy. Arvaatteko mitkä mahtaisi olla niitä syitä?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tällainen iltatyö, jota ei päivällä voi tehdä?
En ole ap, mutta minulla oli nuorempana tällainen ammatti: soitonopettaja. Jouduin siitä luopumaan kun juurikin jäin totaaliyksinhuoltajaksi, en vain saanut kuviota muuten järjestymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eletäänkö tässä jossain 50-luvulla? Ap on eronnut ja käy osa-aikatyössä, rahasta on tiukkaa. Miksi ratkaisu olisi ex-miehen rahapussi eikä kokoaikainen päivätyö? Siis huomioiden että lasten elatus on sovitusti hoidettu.
Se, että mies on liero joka otti hatkat ja lähti toisen naisen matkaan ja lie vielä kelvoton isäkin, ei liity näihin ex-vaimon elinkustannuksiin, sen ulkopuolella miten ne on elatusmaksuissa huomioitu.
Lasten isä auttaa äidin hyvinvointia ottamalla vastuuta lapsistaan eron jälkeen. Niin rahallisesti (sovitut elarit) kuin tapaamalla lapsiaan (sovitusti ja tarpeen vaatiessa muinakin aikoina sovitusti).
Mitenkään mies ei ole velvollinen vaihtamaan exän autonrenkaita, toimimaan talkkarina tai juoksupoikana tms. Tietysti jos on hyvät välit ja ei haittaa uutta parisuhdetta niin voi kysyä miten exä voi ja jaksaa, mutta mitenkään yleisesti velvottaen ei exän hyvinvointi kuulu entiselle miehelle eikä vaimolle.
Vierailija kirjoitti:
Onko AP:n ex-miehelle annettu kaikkea mahdollista apua isyyden voimistamiseen? Tätä monet isät kaipaavat ja jäävät yksin ongelmansa kanssa.
Puhuuko terkkarit isille jo nykyään neuvolassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko AP:n ex-miehelle annettu kaikkea mahdollista apua isyyden voimistamiseen? Tätä monet isät kaipaavat ja jäävät yksin ongelmansa kanssa.
voi hellan lettas sentäs. Että oikein isyyden voimsitumiseen apua. HAHAHA
Mieti hei mitä päästät suustasi. Tää mies on jättänyt perheensä ja lähtenyt toisen naisen matkaan. HALOO!
Mieti itse tarkkaan. Kyse oli tietenkin avioliiton aikaisesta isyysavusta. Isätkin tarvitsevat tukea vanhemmuudessaan. Tämä on tietenkin jäänyt sivuun miesvihakiimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko AP:n ex-miehelle annettu kaikkea mahdollista apua isyyden voimistamiseen? Tätä monet isät kaipaavat ja jäävät yksin ongelmansa kanssa.
Ap on romahtamaisillaan nytkin, ja hänen hartioilleen laittaisit vielä p*skapäisen eksän isyyden vahvistamisenkin? Ei hele. Vahvistakoon äijä itse itseään, JOTAIN sentään voi miehiltäkin vaatia.
Mieti vähän millaisten ongelmien kanssa ap jää yksin.
Et sinäkään ymmärtänyt. Voimia henkiseen kasvuun!
Vierailija kirjoitti:
1. Olen kouluttautunut ammattiin, joka painottuu iltatöihin. Tämä historia on minullakin, mutta nyt minulla on ammatti joka ei painotu iltatöihin.
2. Lapset sairastavat. Kyllä, mutta tähän minulla on luotuna tukiverkosto.
3. Kukaan meistä ei kasvata lasta yksin. Ympäristön vaikutus on myös osa kasvattamista.
4. Lasten isä perusti toisen naisen kanssa perheen ja minä jäin lasten kanssa yksin. Kyllä, mutta meidän suhteessa oli omat viat ja puutteet ennen tuota, joihin minäkin olen syyllinen. Tämä lastenperhe on nyt iso osa meidän lasten elämää, jossa he oppii ehkä yhden elämän tärkeimmistä taidoista. Taidon tulla toimeen erilaisten lasten ja aikuisten kanssa.
5. Puolisolle on aikaa isän ja tuon tukiverkoston avulla. Suhde on ehkä kevyempi, kun lapset ei ole osa sitä suhdetta.
Äläkä sinä nyt lähde puolustamaan omia heikkouksiasi, kun kerroin oman tarinani. Ja miksi meitä kivitetään...nosta katseesi sinne peiliin. Pahinmaksi marttyyriksi heittäytyminen sitten jeesuksen yksinkertaisesti tympii.
T. yh-äiti
Muuhun en ota kantaa, mutta vitt umainen akka olet, siitä täydet vitt umaisuuspisteet! Ja palkintokin tässä 💩! Penikoitasi käy sääliksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tukiverkoston luominen...
Luuletteko, että tuolla on pilvin pimein ihmisiä, jotka haluaa alkaa auttamaan kuormittunutta yh-äitiä? Ei niitä "tukiverkostoja" niin vaan löydy.
Tämä on totta ja olosuhteet voivat muuttua, mutta.... eikö näitä ajatella kun lasta aletaan suunnitella? Itse olen pohtinut omat voimavarat jos jäisin yksinhuoltajaksi, tukiverkoston laajuuden perheenäkin, ammatin yhdistämisen vanhemmuuteen.. arvaatteko lopputuloksen? Tietoisia riskejähän tuossa otetaan ja toimitaan suorastaan itsekkäästi jos tilanne on jo lähtökohtaisesti tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tukiverkoston luominen...
Luuletteko, että tuolla on pilvin pimein ihmisiä, jotka haluaa alkaa auttamaan kuormittunutta yh-äitiä? Ei niitä "tukiverkostoja" niin vaan löydy.
Tämä on totta ja olosuhteet voivat muuttua, mutta.... eikö näitä ajatella kun lasta aletaan suunnitella? Itse olen pohtinut omat voimavarat jos jäisin yksinhuoltajaksi, tukiverkoston laajuuden perheenäkin, ammatin yhdistämisen vanhemmuuteen.. arvaatteko lopputuloksen? Tietoisia riskejähän tuossa otetaan ja toimitaan suorastaan itsekkäästi jos tilanne on jo lähtökohtaisesti tiedossa.
Kertoisitko, että miten pidit huolta siitä, että lapsen synnyttyä sinulla on tukiverkot? Vaaditko isovanhemmilta, ystäviltä jne kirjalliset lupaukset tuesta? On nimittäin ihan eri asia suunnitella kuin toteuttaa. Ei ketään voi vastuuttaa omien lasten hoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 kouluikäisen kanssa asun. lasten isä asuu naapurikunnan puolella uuden perheen kanssa, lapset siellä joka toinen viikonloppu. itselläni 3vuorotyö, onneksi öitä harvoin ja nekin pyrin tekemään sinä viikonloppuna kun lapset isällä. isän mielestä en voisi tehdä ilta vuotia koska pahaksi lapsille olla ilta keskenään kotona. harrastuksiin ei isä vie. ei hammaslääkäriin tai lääkäriin. ei käy opetapaamisissa. ei hae kesken päivän jos lapsi sairastuu. ei hommaa kaverisynttärilahjoja. ei osta vaatteita lapsille. ei reppua kännykkää luistimia, koska hän maksaa eläneitä, ne hurjat 300e kahdesta koululaisesta. lähin tukiverkkoni eli lähin sukulaiseni asuu 250km päässä. olisi todella hienoa tietää, mistä se tukiverkko luodaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tukiverkoston luominen...
Luuletteko, että tuolla on pilvin pimein ihmisiä, jotka haluaa alkaa auttamaan kuormittunutta yh-äitiä? Ei niitä "tukiverkostoja" niin vaan löydy.
Tämä on totta ja olosuhteet voivat muuttua, mutta.... eikö näitä ajatella kun lasta aletaan suunnitella? Itse olen pohtinut omat voimavarat jos jäisin yksinhuoltajaksi, tukiverkoston laajuuden perheenäkin, ammatin yhdistämisen vanhemmuuteen.. arvaatteko lopputuloksen? Tietoisia riskejähän tuossa otetaan ja toimitaan suorastaan itsekkäästi jos tilanne on jo lähtökohtaisesti tiedossa.
Kertoisitko, että miten pidit huolta siitä, että lapsen synnyttyä sinulla on tukiverkot? Vaaditko isovanhemmilta, ystäviltä jne kirjalliset lupaukset tuesta? On nimittäin ihan eri asia suunnitella kuin toteuttaa. Ei ketään voi vastuuttaa omien lasten hoidosta.
Ihan samalla tavalla miettii yksinhuoltajaksi jäämistä eron kuin puolison kuolemankin osalta. Eli tekee vain sen verran lapsia, mitä jaksaa ja pystyy yksinkin hoitamaan.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tukiverkoston luominen...
Luuletteko, että tuolla on pilvin pimein ihmisiä, jotka haluaa alkaa auttamaan kuormittunutta yh-äitiä? Ei niitä "tukiverkostoja" niin vaan löydy.
Tämä on totta ja olosuhteet voivat muuttua, mutta.... eikö näitä ajatella kun lasta aletaan suunnitella? Itse olen pohtinut omat voimavarat jos jäisin yksinhuoltajaksi, tukiverkoston laajuuden perheenäkin, ammatin yhdistämisen vanhemmuuteen.. arvaatteko lopputuloksen? Tietoisia riskejähän tuossa otetaan ja toimitaan suorastaan itsekkäästi jos tilanne on jo lähtökohtaisesti tiedossa.
Kertoisitko, että miten pidit huolta siitä, että lapsen synnyttyä sinulla on tukiverkot? Vaaditko isovanhemmilta, ystäviltä jne kirjalliset lupaukset tuesta? On nimittäin ihan eri asia suunnitella kuin toteuttaa. Ei ketään voi vastuuttaa omien lasten hoidosta.
Tuon tiedostan ja koska totesin ettei luonnollista tukiverkostoa ole, en ole tehnyt lapsia. Silloinhan pitää punnita, kuinka todennäköisesti jaksaa yksin ja koin tämän erittäin raskaaksi pahimmassa tapauksessa. Ennakointiin ja suunnitteluun kuuluu realiteettien ja reunaehtojen hyväksyminen, ei se, miten haluaisi asioiden olevan ja toiminnan sen pohjalta, vaikka tämä ei vastaisi todellisuutta.
ennakointi ja suunnittelu, hertsileijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tukiverkoston luominen...
Luuletteko, että tuolla on pilvin pimein ihmisiä, jotka haluaa alkaa auttamaan kuormittunutta yh-äitiä? Ei niitä "tukiverkostoja" niin vaan löydy.
Tämä on totta ja olosuhteet voivat muuttua, mutta.... eikö näitä ajatella kun lasta aletaan suunnitella? Itse olen pohtinut omat voimavarat jos jäisin yksinhuoltajaksi, tukiverkoston laajuuden perheenäkin, ammatin yhdistämisen vanhemmuuteen.. arvaatteko lopputuloksen? Tietoisia riskejähän tuossa otetaan ja toimitaan suorastaan itsekkäästi jos tilanne on jo lähtökohtaisesti tiedossa.
Kertoisitko, että miten pidit huolta siitä, että lapsen synnyttyä sinulla on tukiverkot? Vaaditko isovanhemmilta, ystäviltä jne kirjalliset lupaukset tuesta? On nimittäin ihan eri asia suunnitella kuin toteuttaa. Ei ketään voi vastuuttaa omien lasten hoidosta.
Ihan samalla tavalla miettii yksinhuoltajaksi jäämistä eron kuin puolison kuolemankin osalta. Eli tekee vain sen verran lapsia, mitä jaksaa ja pystyy yksinkin hoitamaan.
- eri
Pahimmassa tapauksessa joutuu lasten lisäksi huolehtimaan vielä sairaasta puolisostakin.
Vierailija kirjoitti:
Olisit hoitanut paremmin parisuhdettasi, niin ehkä miehen ei olisi tarvinnut loikata toisen naisen kelkkaan.
Sunlaisille sitä melkein toivoisi että tulisit joskus kusetetuksi ja petetyksi oikein pahasti jonkun rakkaan ihmisen taholta. Ei tuollaisesta empatiakyvyttömyydestä voi varmaan muuten ikinä toipua?
Meinaatko ap että jaksat patemmin jos saat isältä itsellesi 20e/kk enemmän elarieta? Jos et niin miksi ihneessä tuolal otsikolla avasti keskustelun? Ymmärrän että haluttaa kostaa eksälle rahalla, mutta se ei ole kannattava tie, ja lapsesi alkavat vain inhoamaan sinua kun saavat myöhemmin tietää miten yritit eksääsi kiristää kostonhimoissasi lapsia ajattelematta.
parempi tehdä lapset alunalkaen yksin, ilman miestä. eli skippaa ton jätetyksi tulemisen ja huonoista elareista tappelemisen väliin kokonaan =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tukiverkoston luominen...
Luuletteko, että tuolla on pilvin pimein ihmisiä, jotka haluaa alkaa auttamaan kuormittunutta yh-äitiä? Ei niitä "tukiverkostoja" niin vaan löydy.
Tämä on totta ja olosuhteet voivat muuttua, mutta.... eikö näitä ajatella kun lasta aletaan suunnitella? Itse olen pohtinut omat voimavarat jos jäisin yksinhuoltajaksi, tukiverkoston laajuuden perheenäkin, ammatin yhdistämisen vanhemmuuteen.. arvaatteko lopputuloksen? Tietoisia riskejähän tuossa otetaan ja toimitaan suorastaan itsekkäästi jos tilanne on jo lähtökohtaisesti tiedossa.
Kertoisitko, että miten pidit huolta siitä, että lapsen synnyttyä sinulla on tukiverkot? Vaaditko isovanhemmilta, ystäviltä jne kirjalliset lupaukset tuesta? On nimittäin ihan eri asia suunnitella kuin toteuttaa. Ei ketään voi vastuuttaa omien lasten hoidosta.
Ihan samalla tavalla miettii yksinhuoltajaksi jäämistä eron kuin puolison kuolemankin osalta. Eli tekee vain sen verran lapsia, mitä jaksaa ja pystyy yksinkin hoitamaan.
- eri
Tämä on toki totta. Tässä ketjussa vaan on kiilloteltu sädekehää ja kehuttu miten on tukiverkostot luotu niin siksi kysyin. Toisaalta tällainen ajattelu on tavallaan hirvittävän kylmää. Ei kukaan pysty ennakoimaan sitä mitä kaikkea on mahdollisesti tulossa. Toki useamman lapsen kanssa pitää ennen kaikkea miettiä realiteetteja, mutta mielestäni jokaisella on "oikeus" yhteen lapseen, vaikka sitten joutuisikin joskus kääntymään yhteiskunnan puoleen tukiverkottomuuden takia.
Jokainen ei yh tietää näköjään paremmin kuinka asiat pitäisi hoitaa. Ja jossain voi teoriassa ollakin jotain palvelua, mutta käytännössä sitä ei sitten saa.
T. Yh-eläkeläinen.
Tässä on hyvää, että on aikaa lapsille. Huonoa, että eläke on pieni, hoidot viime aikaa ja rahaa. Sairaus varjostaa arkea ja välillä lapset sanovat ääneen pelkäävät äidin kuolemaa. Eli meitä on moneen lähtöön.
En polta, en juo, enkä ole mielenterveydellisistä syistä eläkkeellä ja tein lapset terveenä, parisuhteessa ja työssä olevana. Tämä selvennykseksi.
Sanopa muuta. Olen totaali-yh kahdelle alaikäiselle lapselle. t. nuorileski