Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte paskaa työtä?
11.02.2020 |
Teen paskaa taloushallinnon työtä surkealla palkalla. Homma ei liity mitenkään opiskelualaani ja kiinnostus tähän hommaan on -5. Järkevämmän työn etsiminen on vaikeaa, kun opinnot ja työkokemus eivät kohtaa eikä minulla ole intoa vaihtaa tekemään samaa hommaa eri paikkaan.
Päivästä kahdeksan tuntia menee tähän paskaan enkä kestä sitä. Määritän itseni työni kautta ja pidän itseäni luuserina, koska tämä on se mitä teen yli kolmekymppisenä. Harkitsen itseni tap-pamista. Miten te muuta paskatyötä tekevät ihmiset kestätte elämäänne?
Kommentit (28)
En kestakaan, siksi otin loparit. Kylla universumi fiksaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa se, että voitko muuttaa työssäsi mitään, mikä parantaisi jaksamista?
Itse teen niin sanottua paskatyötä, mutta jaksamistani parantaa se, että voin vaikuttaa työssä joihinkin asioihin. Että teenkö ensin tämän asian vai tuon tai millä tavoin teen asian x. Työkaverit on myös kivoja.
Muuten työ on monesti stressaavaa ja raskasta ja palkka ei kompensoi.
Itselläni motivoi asuntolainan maksu ja asioihin säästäminen, esim. matkoihin. Elän muuten säästeliästi, joten vaikka saan palkkaa noin saman verran, pystyn kyllä säästämään siitä.
Ehdottaisin sen miettimistä kuitenkin, vaikuttaako sinulla myös työkaverit ja työympäristö kokemukseesi työstä ja voisiko sen vuoksi paikanvaihto olla yksi mahdollisuus? Tietenkin opiskeluiden miettiminen on se toinen.
Työkaverit ovat kivoja ja voin vaikuttaa työhöni. Mutta ne eivät kyllä kiinnosta minua paskan vertaa. En hengaile työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Tai onhan se kiva, etteivät he ole mitään mulkeroita, mutta oikeastaan se on ihan sama. Minulla on ihan oikeitakin kavereita.
Jos työ on paskaa, niin miksi minua kiinnostaa se missä järjestyksessä saan tehdä ne hommat tai miten? Se on vähän kuin saisi itse valita syökö ensin paskaa vai oksennusta. Makuun ei vaikuta lautasen malli tai syöntijärjestys.
Yritän aina miettiä työpaikan hyviä puolia, mutta mielestäni se on itsensä huijaamista. Kivat työkaverit eivät tee minusta sen menestyneempää.
ap
Ok, ehkä ymmärsin väärin ja myös ajattelin omaa työtäni, jossa työn "paskuus" voi monesti olla myös sitä, että ei itse pääse vaikuttamaan asioihin. Siksi esimerkkini oli tuollainen, mutta varmasti se menee niin, että jos työ on ikävää, kyvyttömyys vaikuttaa työhön millään tavalla vie kokemusta vielä entisestään alas ja taas jos muutenkaan ei pidä työstään, on aivan sama - kuten jo sanoitkin - voiko asioihin edes jossain määrin vaikuttaa.
Itse taas saan työkavereista voimaa, jos tiedän, että saan tukea ja kokemuksen, että ollaan samassa veneessä. Mutta ehkä jälleen en itse inhoa riittävästi omaa työtäni, jos työkaverien tuki vielä auttaa työssä?
Minusta pitää etsiä sitä, mikä on itselle merkityksellistä. Omassa työssäni on täysin merkityksettömiä ja ärsyttäviä asioita, mutta silti myös merkityksellisiä. Sinulta jälkimmäiset puuttuvat kokonaan. Olen ollut ikävässä työpaikassa. Ainoa asia, mikä auttoi, oli paikan vaihto.
Vierailija kirjoitti:
Päivä kerrallaan vaan. Mietin että minkä muun vuoksi heräisin aamulla ylös.
Ehkä joku sovellus tai peli.
Tupakka on ainakin itsellä alkanut toimia hyvin. Aloitin nelikymppisenä kun ei enää oikein jaksanut.
Aamutupakka tuntuu nyt tottuneena hyvältä. Aluksi oksetti ja ällötti. Nyt oikein unissani näen unta että pääsen töihin ja sytytän aamun ensimmäisen röökin työpaikalla. Muistan kuinka pidin tupakoijia luusereina ja tunsin itseni niin paljon paremmaksi nuorempana.
Nyt tajuan että olinkin vain täynnä itseäni ja en ymmärtänyt elämän realiteetteja.
Samalla hoituu se itsemurhakin.
En todellakaan jaksa enää, mutta mitkä on vaihtoehdot?
Myös iltatissuttelu on aina vakio.
Niin se vain on että tupakoijat olivat oikeassa asiansa kanssa. Pitkään vihasin ja inhosin heitä. Kyseessähän on vain laillinen eutanasia. Ei minua kiinnosta vetää eläkeikään asti pienellä palkalla huonoilla työsopimuksilla pätkää pätkän perään.
Mieluummin tapan itseni.
Kyllä elämä opettaa meitä jokaista.
Joskus kun on raskasta, leikittelen myös tällä ajatuksella. Että heitän hanskat tiskiin, alan tupakoida ja käyttää enemmän alkoholia.
Mutta sitten kun käyn juoksulenkillä ja sen jälkeen saunassa, on aivan loistava olo. Enkä koskaan saa tuollaista oloa sitten, jos alan vetää tupakkaa ja viinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa se, että voitko muuttaa työssäsi mitään, mikä parantaisi jaksamista?
Itse teen niin sanottua paskatyötä, mutta jaksamistani parantaa se, että voin vaikuttaa työssä joihinkin asioihin. Että teenkö ensin tämän asian vai tuon tai millä tavoin teen asian x. Työkaverit on myös kivoja.
Muuten työ on monesti stressaavaa ja raskasta ja palkka ei kompensoi.
Itselläni motivoi asuntolainan maksu ja asioihin säästäminen, esim. matkoihin. Elän muuten säästeliästi, joten vaikka saan palkkaa noin saman verran, pystyn kyllä säästämään siitä.
Ehdottaisin sen miettimistä kuitenkin, vaikuttaako sinulla myös työkaverit ja työympäristö kokemukseesi työstä ja voisiko sen vuoksi paikanvaihto olla yksi mahdollisuus? Tietenkin opiskeluiden miettiminen on se toinen.
Työkaverit ovat kivoja ja voin vaikuttaa työhöni. Mutta ne eivät kyllä kiinnosta minua paskan vertaa. En hengaile työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Tai onhan se kiva, etteivät he ole mitään mulkeroita, mutta oikeastaan se on ihan sama. Minulla on ihan oikeitakin kavereita.
Jos työ on paskaa, niin miksi minua kiinnostaa se missä järjestyksessä saan tehdä ne hommat tai miten? Se on vähän kuin saisi itse valita syökö ensin paskaa vai oksennusta. Makuun ei vaikuta lautasen malli tai syöntijärjestys.
Yritän aina miettiä työpaikan hyviä puolia, mutta mielestäni se on itsensä huijaamista. Kivat työkaverit eivät tee minusta sen menestyneempää.
ap
Ok, ehkä ymmärsin väärin ja myös ajattelin omaa työtäni, jossa työn "paskuus" voi monesti olla myös sitä, että ei itse pääse vaikuttamaan asioihin. Siksi esimerkkini oli tuollainen, mutta varmasti se menee niin, että jos työ on ikävää, kyvyttömyys vaikuttaa työhön millään tavalla vie kokemusta vielä entisestään alas ja taas jos muutenkaan ei pidä työstään, on aivan sama - kuten jo sanoitkin - voiko asioihin edes jossain määrin vaikuttaa.
Itse taas saan työkavereista voimaa, jos tiedän, että saan tukea ja kokemuksen, että ollaan samassa veneessä. Mutta ehkä jälleen en itse inhoa riittävästi omaa työtäni, jos työkaverien tuki vielä auttaa työssä?
Minusta pitää etsiä sitä, mikä on itselle merkityksellistä. Omassa työssäni on täysin merkityksettömiä ja ärsyttäviä asioita, mutta silti myös merkityksellisiä. Sinulta jälkimmäiset puuttuvat kokonaan. Olen ollut ikävässä työpaikassa. Ainoa asia, mikä auttoi, oli paikan vaihto.
Teoriassa voin ajatella työni olevan tärkeää. Jos en tee hommiani, firma ei saa rahaa, menemme konkaan ja asiakkaamme joutuvat etsimään toisen palveluntarjoajan. Mutta en tunne työtäni merkitykselliseksi. Minulle on ihan sama, vaikka tätä firmaa ei olisi olemassa. En välitä asiakkaista ja yhteydenotot lähinnä vain ärsyttävät minua.
ap
Pääasiassa sillä että kotona on kaikki hyvin. Ja sitten kun näkee kurjuutta niin osaa taas laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Katselin Areenasta syrjäytyneistä tai muuten ongelmaisista nuorista kertovan sarjan Logged in. Nyt taas kummasti tuntuu kivalta mennä iltavuoroon. Vaikka onhan hoitoala aika skeidaa moniin hyvillä eduilla varustettuihin työpaikkoihin verrattuna. Mun työelämä kiteytyy ajatukseen: hyvin menee kun ei valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko tehdä jotain että saa rahaa. En nyt niin innoissani töistä ole ja teen sen sinne päin vasemmalla kädellä. Kukaan ei kyllä vaadikaan enempää. Palkka on melko huono (brutto pari tonnia) ja tekijöitäkään ei jonoksi asti ole.
Työkaverit on ihan kivoja ja työ tuo sisältöä varsinkin sosiaalisesti elämään mutta varsinainen hyvä elämäni on työn ulkopuolella ja siihen panostan.
Laskut täytyy maksaa ja jälkikasvu elättää, muuten lähtisin käpyjä keräilemaan.
En usko, että tästä paskasta voidaan maksaa enempää. Kyse on enemmänkin siitä, että työ on täysin merkityksetöntä tai korkeintaan vastenmielistä minulle eikä edes palkkataso korjaa sitä. Jos työ olisi merkityksellistä ja järkevää, ei palkkataso välttämättä haittaisi.
ap