Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Helsinki ja paineet nuorilla naisilla
11.02.2020 |
Olen jo pidempääm pohtinut kirjoittavani tästä, mutten oikeen tiedä miten. Tiedän, että vastaanotto on luultavasti täystyrmäys ja moni on eri mieltä kanssani. Kirjoitan tämän helsinkiläisenä nuorena naisena. Monen kokemus voi poiketa, mutta olisi kiinnostavaa kuulla jos on muita samoin aatoksin.
Muutos helsinkiläisten nuorten naisten keskuudessa on tapahtunut hyvin nopeasti. Mikä muutos? No elämänvalinnat koskien uraa, pariutumista ja perhettä. Ennen naisten odotettiin olevan kodin hengettäriä, jotka pistävät puolison ja perheen etusijalle ja käyvät siinä sivussa vähän töissä. Nykyään perhehaaveita tunnutaan ainakin minun tuttavapiirissä pidettävän heikkoutena ja alistumisena. Naisilta odotetaan akateemista tutkintoa ja työlle omistautumista. Jos haluaa stressittömän yksinkertaisen duunariammatin, niin sitä jotenkin kummaksutaan. Luullaan, että on joutunut tyytymään.
Ja tosiaan se että haaveilee normaalista parisuhteesta ja perheestä on monille hankala ymmärtää. Ajatellaan, että menee tutun ja turvallisen kaavan mukaan, on aivopesty alistumaan ja noudattamaan perinteitä. Miksi kukaan nainen haluaisi asua miehen kanssa, kun voi seurustella niin että asutaan erillään ja tavataan kerran viikossa? Miksi kukaan olisi niin hullu, että vapaaehtoisesti vuonna 2020 tekisi lapsia riesakseen? Mutta kun jotkut ihan oikeasti haluavat oman perheen.
Tämä voi olla yksi syy, miksi moni perheellistyvä nainen ottaa etäisyyttä ystäviinsä. Kun he eivät ymmärrä toisenlaisia valintoja. Niitä, joita ennen pidettiin normaaleina. Säälitään ja ihmetellään. Joskus jopas naureskellaan.
Toivon hartaasti, että olen jossain kuplassa. Ei ole kiva, kun ennen itselleen rakkaat ihmiset pitävät minua kahelina ja alistuvana 50-luvun jäänteenä vain siksi, että mieleni haluaa toteuttaa kaikenmuotoisen elämän perimmäistä tarkoitusta: lisääntymistä.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole haukkua veloja tai helsinkiläisiä. Mielestäni kukin saa tehdä omat valintansa. Jätettäisiinkö kuitenkin kommentoimasta ilkeästi toisille tärkeitä asioita?
Mitä olette mieltä, onko vahva itsenäinen uranainen ja äärimmilleen vedetty post-feminismi uusi normi?
N27, helsinkiläinen koulutettu duunari, feministi ja kaikenlaisen tasa-arvon kannattaja
Kommentit (51)
Elät kuplassa. Asun 100km Helsingistä kaupungissa, jossa ei ole yliopistoa eikä ole kyseisenlaisia asenteita.
Helsingin kokoisesta kaupungista kyllä löydät samanhenkistäkin seuraa, vika on nyt noissa piireissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ystävillesi tulee vielä aika, jolloin katuvat ratkaisujaan. Kun 40v lähestyy ja lapsikuume valtaa ovat jaot useimmille vähissä. Tuohon ikään mennessä on jo lopen kyllästynyt pyörimään tyttöporukoissa ja baareissa.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Mies52v
hankkiudu eroon huonosta seurasta? Ei noiden "kavereiden" kanssa tarvitse olla tekemisissä jos niiden arvomaailma on vastenmielinen.
Monille se on valitettavasti konfliktitilanne kun nykyisin vaaditaan tasa-arvoista työelämään osallistumista molemmilta sukupuolilta, mutta vanhemmuus taas ei jakaudu tasapuolisesti äidille ja isälle, vaan äidin rooli on sitovampi, kuten tuossa edellä jo mainittiinkin. Liika on vaan liikaa, mutta älä anna sen estää sinua, kun selvästi tiedät mitä haluat :)
"pääasiallinen tarkoitus on lisääntyä"
provo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväpariskunta järjesti asiansa niin, että äiti palasi töihin heti kun synnytyksen jälkeen pystyi ja isä jäi poikaa hoitamaan. Nykyään on ihan vaihtoehtoja.
Kyllä on elämäsi vaikeaa jos lypsät hyväksyntää omille valinnoillesi.
Etkö ole vielä oppinut, että koska et voi ikinä miellyttää kaikkia, miellytä itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ystävillesi tulee vielä aika, jolloin katuvat ratkaisujaan. Kun 40v lähestyy ja lapsikuume valtaa ovat jaot useimmille vähissä. Tuohon ikään mennessä on jo lopen kyllästynyt pyörimään tyttöporukoissa ja baareissa.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Mies52v
Itse olen 45 ja keskittynyt uraan, ei miestä eikä lapsia. Ei ole koskaan kaduttanut. Mulla on useampia tuttuja jotka on myös vapaaehtoisesti jääneet lapsettomiksi, osa myös miehettömiksi, eikä kukaan asiaa mitenkään kadu.
Missään tyttöporukoissa tai baareissa en juossut nuorenakaan, saati nyt. Olen luonto- ja koti-ihminen, ja erakkoluonne joka viihdyn parhaiten yksin.
Melko suuri osa on saanut oikean miehen ja oikean parisuhteen lapsineen, mutta osalla homma ei ole tärpännyt ja heistä on tullut katkeria ja ovat etsineet paikkaansa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ystävillesi tulee vielä aika, jolloin katuvat ratkaisujaan. Kun 40v lähestyy ja lapsikuume valtaa ovat jaot useimmille vähissä. Tuohon ikään mennessä on jo lopen kyllästynyt pyörimään tyttöporukoissa ja baareissa.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Mies52v
Itse olen 45 ja keskittynyt uraan, ei miestä eikä lapsia. Ei ole koskaan kaduttanut. Mulla on useampia tuttuja jotka on myös vapaaehtoisesti jääneet lapsettomiksi, osa myös miehettömiksi, eikä kukaan asiaa mitenkään kadu.
Missään tyttöporukoissa tai baareissa en juossut nuorenakaan, saati nyt. Olen luonto- ja koti-ihminen, ja erakkoluonne joka viihdyn parhaiten yksin.
Eivät ainakaan myönnä julkisesti. Tämä on tullut niin nähtyä. liiallinen humatila tuo usein tuon asian sitten esille. Joillakin tosin varmasti on ettei sopivaa miestä löytynyt.
Ehkä olet sitten poikkeus.
mies52v
En ole huomannut tuollaista ilmiötä omassa tuttavapiirissäni. Osa lisääntyy, osa taas luo uraa, mutta kaikki kunnioittavat toistensa valintoja.
Toki lapsettomat ja lapsiperheet elävät jossain kohtaa hyvin erilaista elämää ja tässä kohtaa monesti vanhat kaverit etääntyvät toisistaan. Tämä on mielestäni ihan luonnollista, eikä siihen liity mitään toisten paheksumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feminismin piti vapauttaa naisen rooleja, mutta itseasiassa painostaa vain päinvastaiseen rooliin kuin aiemmin ajatellaan oleelleen.
On hyvä, että olet säilyttänyt perheenperustamisvaistosi.
Missä päin yleensä liikut? En kysy siksi, että aikoisin kidnapata sinut vaimokseni. Vaan muista syistä.
Tuo feminismi kylläkin täytyy harjata sinusta. Mutta kyllä siihen konstit löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpariskunta järjesti asiansa niin, että äiti palasi töihin heti kun synnytyksen jälkeen pystyi ja isä jäi poikaa hoitamaan. Nykyään on ihan vaihtoehtoja.
Oliko se mies homo?
Minäkin asun Helsingissä enkä ole huomannut tuollaista. Tekstisi varmaan kärjistää asioita vähän, mutta suoraan sanottuna ystäväsi kuulostavat ihan naurettavilta. Siis onko joku oikeasti sanonut sinulle että on alistumista haaveilla perhe-elämästä?
Olen nyt siinä iässä että tuttavapiirissä monilla on lapsia. Aika monien lapsia isä on myös jäänyt hoitamaan yhtä paljon kuin äiti, käyttävät puistoissa ja tekevät soseruokia. Pari sinkkukaveria valittelevat kun ei löydy miestä joka haluaisi sitoutua. Kyllä suurin osa edelleen tuntuu haaveilevan ihan siitä "perinteisestä" parisuhteessa jossa asutaan yhdessä. En näe mitään alistavaa siinä että ihminen kaipaa elämäänsä toista, rakkautta. Ja onhan se taloudellisestikin järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Koulutettu duunari?
Amkki.
"Naisilta odotetaan akateemista tutkintoa ja työlle omistautumista. Jos haluaa stressittömän yksinkertaisen duunariammatin, niin sitä jotenkin kummaksutaan"
Kuka tätä odottaa? Miksi sinun pitäisi tehdä mitä muut odottavat sinulta?
Tämän päivän nuorille naisille asetetaan valtavasti paineita ja haasteita, joita ei esim. minun nuoruudessani ollut. Opiskelimme yhtä ammattia varten ja etsimme lastemme tulevaa isää. Hyvin selvää, vaikka moni meistä päättikin sitten ihan muuta. Niin kuin minäkin.
Voi olla, että ikäryhmäni naiset kasvattavat tyttärensä pitämään puolensa ja etsimään elämäänsä muutakin kuin parisuhdetta sekä lapsia. Ehkä ikäryhmässämme on koetettu suoriutua työuran, harrasteiden, vaimon ja äidin rooleissa. Ikäryhmämme miehet, osa. elävät vielä jossakin 100 vuoden takaisessa perheenpään rooleissa osaamatta olla riittävästi avuksi. Koulutus monelle naiselle on ollut tärkeää, ettei ole miehestä riippuvainen. Emme halua kulkea äitiemme ja isoäitiemme jalanjälkiä.
Nyt asiat muuttuvat. Nuoremmat naiset, tyttäret, saavat niin paljon elämänoppia ja naisen mallia myös äideistään. Ei jäädä kotiin notkumaan. Tai imetään vaikutteita maailmalta, jossa naisen malli on kaunis ja menestyvä. Kotona viihtyvät naiset eivät ole tämän päivän juttu.
Onneksi nuoret miehet muuttuvat myös. Olen tavannut ihania nuoria miehiä, joille isyys ja perhe ovat tärkeät elämänarvot. Työ on samaa kuin selvitä taloudellisesti. Halutaan jäädä isyysvapaalle, hoitaa lapsia, tehdä kotihommat yhdessä jne. Heilahtelua toki on ja kuka mies mitenkin haluaa pois mukavuusalueeltaan, mutta selkeitä merkkejä on että miehetkin lunastava paikkaansa ihmisinä eri roolein kuin minun nuoruudessani.
On hienoa, että tiedät mitä haluat, Kunnioita silti myös ikäistesi naisten muita elämänarvoja. Ilmiö on maailmanlaajuinen, ei vain Helsingissä, ja se kertoo vain sitä, miten elämme nyt muutoksien aikaa monella tavalla. Uskon vahvasti, että tarvitsemme erilaisia naisia ja miten nuoret naiset avaavat myös monenlaisilla ihmissuhteillaan hyväksyntää sillekin miten on kuunneltava itseään. Kuunnella sydämensä ääntä, kuten sinäkin teet.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan se käsitys alistumisesta tulee siitä, että äidit ovat alisteisessa asemassa isiin nähden. Kun perheeseen syntyy lapsi, se on äiti joka yleensä jää yksin kotiin hoitamaan sitä ja lapsen mentyä päiväkotiinkin äiti on yleensä se joka hoitaa sairauspoissaolot, neuvolakäynnit jne.
Äidit siis alistuvat uhraamalla oman urakehityksensä (tai osan siitä) perheen hyväksi kun taas isät eivät uhraa mitään.
Onneksi pk-seudulla on havaittavissa sellaista kehitystä, jossa isätkin ottavat perheestä vastuuta ja jäävät hoitovapaille. Mutta ei se mikään normi vielä ole.
N23 Vantaalta, sinkku ja lapseton