Helsinki ja paineet nuorilla naisilla
Olen jo pidempääm pohtinut kirjoittavani tästä, mutten oikeen tiedä miten. Tiedän, että vastaanotto on luultavasti täystyrmäys ja moni on eri mieltä kanssani. Kirjoitan tämän helsinkiläisenä nuorena naisena. Monen kokemus voi poiketa, mutta olisi kiinnostavaa kuulla jos on muita samoin aatoksin.
Muutos helsinkiläisten nuorten naisten keskuudessa on tapahtunut hyvin nopeasti. Mikä muutos? No elämänvalinnat koskien uraa, pariutumista ja perhettä. Ennen naisten odotettiin olevan kodin hengettäriä, jotka pistävät puolison ja perheen etusijalle ja käyvät siinä sivussa vähän töissä. Nykyään perhehaaveita tunnutaan ainakin minun tuttavapiirissä pidettävän heikkoutena ja alistumisena. Naisilta odotetaan akateemista tutkintoa ja työlle omistautumista. Jos haluaa stressittömän yksinkertaisen duunariammatin, niin sitä jotenkin kummaksutaan. Luullaan, että on joutunut tyytymään.
Ja tosiaan se että haaveilee normaalista parisuhteesta ja perheestä on monille hankala ymmärtää. Ajatellaan, että menee tutun ja turvallisen kaavan mukaan, on aivopesty alistumaan ja noudattamaan perinteitä. Miksi kukaan nainen haluaisi asua miehen kanssa, kun voi seurustella niin että asutaan erillään ja tavataan kerran viikossa? Miksi kukaan olisi niin hullu, että vapaaehtoisesti vuonna 2020 tekisi lapsia riesakseen? Mutta kun jotkut ihan oikeasti haluavat oman perheen.
Tämä voi olla yksi syy, miksi moni perheellistyvä nainen ottaa etäisyyttä ystäviinsä. Kun he eivät ymmärrä toisenlaisia valintoja. Niitä, joita ennen pidettiin normaaleina. Säälitään ja ihmetellään. Joskus jopas naureskellaan.
Toivon hartaasti, että olen jossain kuplassa. Ei ole kiva, kun ennen itselleen rakkaat ihmiset pitävät minua kahelina ja alistuvana 50-luvun jäänteenä vain siksi, että mieleni haluaa toteuttaa kaikenmuotoisen elämän perimmäistä tarkoitusta: lisääntymistä.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole haukkua veloja tai helsinkiläisiä. Mielestäni kukin saa tehdä omat valintansa. Jätettäisiinkö kuitenkin kommentoimasta ilkeästi toisille tärkeitä asioita?
Mitä olette mieltä, onko vahva itsenäinen uranainen ja äärimmilleen vedetty post-feminismi uusi normi?
N27, helsinkiläinen koulutettu duunari, feministi ja kaikenlaisen tasa-arvon kannattaja
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpariskunta järjesti asiansa niin, että äiti palasi töihin heti kun synnytyksen jälkeen pystyi ja isä jäi poikaa hoitamaan. Nykyään on ihan vaihtoehtoja.
Lapsen etu tuo ei ole, mutta eipä sillä et se osais itseään puolustaakaan.
Tämä tasa-arvopelleily on siitä ikävää, että kilpaillaan siitä kuka saa välittää vähiten muista ja eniten itsestään.
Miksi lapselle ei ole hyväksi, että isä hoitaa häntä?
Hesarin lukijoiden kanssa ei kannatakaan lisääntyä.
Mutta muut muistakaa, Stadista pääsee maalle, tai lentokentälle. Tai laivalle.
Skipatkaa kaikki huomiohakuiset kadehtijat ja lyttääjät, kunnioittakaa itseänne tavalla joka ei perustu vastakaikuun.
Todellinen onnellisuus on sisäsyntyistä ja ratkaisut tehdään vain omista lähtökohdista.
Vierailija kirjoitti:
Koulutettu ja duunari eivät kuulu samaan virkkeeseen.
No ei feminismi ja tasa-arvokaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpariskunta järjesti asiansa niin, että äiti palasi töihin heti kun synnytyksen jälkeen pystyi ja isä jäi poikaa hoitamaan. Nykyään on ihan vaihtoehtoja.
Lapsen etu tuo ei ole, mutta eipä sillä et se osais itseään puolustaakaan.
Tämä tasa-arvopelleily on siitä ikävää, että kilpaillaan siitä kuka saa välittää vähiten muista ja eniten itsestään.
Miksi lapselle ei ole hyväksi, että isä hoitaa häntä?
Äiti on biologisestikin syntymän jälkeen paras vaihtoehto. Joudunko tätä tosiaan selittämään? Lapsi on kohdussa kuullut äidin äänen, sydämenlyönnit, äidin keho valmistautuu valmistamaan parasta mahdollista ravintoa lapselle, imetys on muutakin kuin ruokintaa, jne.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa tehtiin naisista, jota haluavat perheen, jonkinlaisia friikkejä, jotka palvelevat kaljupäisiä persumiehiään.
Taisi olla taas näitä persujen "Hesarissa kirjoitettiin" juttuja. Kumma kun luen joka päivä Hesarin kannesta kanteen enkä juuri koskaan näe niitä juttuja joita siinä varmana tietona kerrotaan kirjoitetun.
Lukutaidossasi on jotain pahasti vialla.
Lasten (valkoisten) tekeminen liitettiin myös rasismiin.
Eläkää kukin parhaaksi katsomallanne tavalla. Jokaisella on vain oma elämä.
t. mummi
Johtuu vain omasta kaveripiiristäsi eli on omaa kuplaasi. Kyllä täällä nuoret naiset edelleenkin opiskelevat lähihoitajiksi, sairaanhoitajiksi, lastentarhanopettajiksi, luokanopettajiksi sekä muihin sellaisiin tehtäviin, joissa urakehityksestä on turha haaveillakaan. Ja perustavat myös perheitä.
Tullut huomattua miesporukaissa edelleen kytevän jotain kummallisia odotuksia siihen suuntaan ettei heidän tarvitsisi tehdä juuri mitään. Mainitsen tässä ohimennen etteivät tietenkään kaikki tapaamani miehet ole edustaneet tätä kastia, joskin osasyynä naisten voimaantumiselle voi myöskin olla somessa sekä lehdissä nähdyt ''reliikit''. En tiedä onko reliikkien takana peri pohjalainen passaus kulttuuri, vai mikä mutta onhan tuo hivenen outoa puhua Suomesta tasa-arvoa kannattavana Pohjoismaana kun samaan aikaan Norjassa sekä Ruotsissa oikein kehuskellaan tasa-arvosta. Moni varmasti epäröivistä naisista haluaisi löytää kunnollisen miehen jonka löytymiseen voi mennä hyväkin tovin joten jäädään mieluiten lapsettomiksi/itseellisiksi äideiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpariskunta järjesti asiansa niin, että äiti palasi töihin heti kun synnytyksen jälkeen pystyi ja isä jäi poikaa hoitamaan. Nykyään on ihan vaihtoehtoja.
Lapsen etu tuo ei ole, mutta eipä sillä et se osais itseään puolustaakaan.
Tämä tasa-arvopelleily on siitä ikävää, että kilpaillaan siitä kuka saa välittää vähiten muista ja eniten itsestään.
Miksi lapselle ei ole hyväksi, että isä hoitaa häntä?
Äiti on biologisestikin syntymän jälkeen paras vaihtoehto. Joudunko tätä tosiaan selittämään? Lapsi on kohdussa kuullut äidin äänen, sydämenlyönnit, äidin keho valmistautuu valmistamaan parasta mahdollista ravintoa lapselle, imetys on muutakin kuin ruokintaa, jne.....
Isällä on sitten monta vuotta aikaa hoitaa ja olla läsnä eikä lapsi kuole isän hoitoon, mutta selvää on, että äiti on ensisijainen valinta hoitamaan vastasyntynyttä eikä kukaan feministi voi tätä muuksi muuttaa
Lapsen etu tuo ei ole, mutta eipä sillä et se osais itseään puolustaakaan.
Tämä tasa-arvopelleily on siitä ikävää, että kilpaillaan siitä kuka saa välittää vähiten muista ja eniten itsestään.