Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Helsinki ja paineet nuorilla naisilla
11.02.2020 |
Olen jo pidempääm pohtinut kirjoittavani tästä, mutten oikeen tiedä miten. Tiedän, että vastaanotto on luultavasti täystyrmäys ja moni on eri mieltä kanssani. Kirjoitan tämän helsinkiläisenä nuorena naisena. Monen kokemus voi poiketa, mutta olisi kiinnostavaa kuulla jos on muita samoin aatoksin.
Muutos helsinkiläisten nuorten naisten keskuudessa on tapahtunut hyvin nopeasti. Mikä muutos? No elämänvalinnat koskien uraa, pariutumista ja perhettä. Ennen naisten odotettiin olevan kodin hengettäriä, jotka pistävät puolison ja perheen etusijalle ja käyvät siinä sivussa vähän töissä. Nykyään perhehaaveita tunnutaan ainakin minun tuttavapiirissä pidettävän heikkoutena ja alistumisena. Naisilta odotetaan akateemista tutkintoa ja työlle omistautumista. Jos haluaa stressittömän yksinkertaisen duunariammatin, niin sitä jotenkin kummaksutaan. Luullaan, että on joutunut tyytymään.
Ja tosiaan se että haaveilee normaalista parisuhteesta ja perheestä on monille hankala ymmärtää. Ajatellaan, että menee tutun ja turvallisen kaavan mukaan, on aivopesty alistumaan ja noudattamaan perinteitä. Miksi kukaan nainen haluaisi asua miehen kanssa, kun voi seurustella niin että asutaan erillään ja tavataan kerran viikossa? Miksi kukaan olisi niin hullu, että vapaaehtoisesti vuonna 2020 tekisi lapsia riesakseen? Mutta kun jotkut ihan oikeasti haluavat oman perheen.
Tämä voi olla yksi syy, miksi moni perheellistyvä nainen ottaa etäisyyttä ystäviinsä. Kun he eivät ymmärrä toisenlaisia valintoja. Niitä, joita ennen pidettiin normaaleina. Säälitään ja ihmetellään. Joskus jopas naureskellaan.
Toivon hartaasti, että olen jossain kuplassa. Ei ole kiva, kun ennen itselleen rakkaat ihmiset pitävät minua kahelina ja alistuvana 50-luvun jäänteenä vain siksi, että mieleni haluaa toteuttaa kaikenmuotoisen elämän perimmäistä tarkoitusta: lisääntymistä.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole haukkua veloja tai helsinkiläisiä. Mielestäni kukin saa tehdä omat valintansa. Jätettäisiinkö kuitenkin kommentoimasta ilkeästi toisille tärkeitä asioita?
Mitä olette mieltä, onko vahva itsenäinen uranainen ja äärimmilleen vedetty post-feminismi uusi normi?
N27, helsinkiläinen koulutettu duunari, feministi ja kaikenlaisen tasa-arvon kannattaja
Kommentit (51)
Jos aloittaja on nainen minä olen polkupyörää ajava pingviini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kirjoitus. Paljon on ollut nyt puhetta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta sekä lapsettomuutta puoltavista näkökulmista.
Olen itse vasta 23-vuotias, eli tiedostan hyvin että vauvakuume voi vielä iskeä ja rumasti sanottuna "sumentaa järkeni", mutta nyt näen lapsiperhearjen painajaisena. Olen yksinhuoltajaäidin kasvattama. Syynä haluttomuuteeni saada lapsia voi olla se, ettei ädilläni ollut varaa autoon tai asuntoon jossa kaikille riittää omat huoneet, eikä aikaa omille harrastuksille tai ystäville.
Oon samaa mieltä mutta ei oikeasti kiinnosta mitä muut ajattelee, minä teen niinkuin minä haluan ja muut voivat tehdä niinkuin he haluavat.
Onneksi ei ole tuollaisia aivopestyjä paheksujia lähipiirissä, sellaisista kannattaa hankkiutua eroon ap.
Jossain määrin tuota ajatusta näkee muissakin asioissa. Tyttö, joka tykkää leikkiä autoilla on vahva ja itsenäinen. Mikäli tyttö aidosti tykkää leikkiä nukeilla, niin se tulisi tuomita koska hän toimii vanhojen sukupuolimallien mukaan.
Minusta oleellista olisi, että lapsi saa vapaasti valita leikkinsä riippumatta valitseeko hän ns. modernin vaihtoehdon tai ns. perinteisen mallin.
"Ennen naisten odotettiin olevan kodin hengettäriä, jotka pistävät puolison ja perheen etusijalle ja käyvät siinä sivussa vähän töissä. Nykyään perhehaaveita tunnutaan ainakin minun tuttavapiirissä pidettävän heikkoutena ja alistumisena"
En tiedä mitä vuosikymmentä sinä tarkoitat mutta ei kyllä mitään "kodinhengettäriä" ole yleisesti ihailtu sitten ehkä 60-luvun täällä pääkaupunkiseudulla. Olen itse 70-luvun lapsi ja lähes kaikki äidät kävivät jo silloin ihan normaalisti töissä. Ja kun itse aloitin opiskelut 90-luvulla niin oli ihan selvää että tytöt ajattelivat ensisijassa koulutusta ja työpaikkoja ja perhe oli vielä aika kaukainen asia useimmille.
Mutta toki suurin osa ikätvereistani sen perheen lopulta perusti mutta ei todellakaan ole jäänyt miksikään kodin hengettäreksi vaan on enemmän tai vähemmän onnistuneesti yhdistänyt työt ja perheen. Onneksi isätkin ovat nykyään mukana arjen pyörityksessä ihan eri tavalla kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa tehtiin naisista, jota haluavat perheen, jonkinlaisia friikkejä, jotka palvelevat kaljupäisiä persumiehiään.
Taisi olla taas näitä persujen "Hesarissa kirjoitettiin" juttuja. Kumma kun luen joka päivä Hesarin kannesta kanteen enkä juuri koskaan näe niitä juttuja joita siinä varmana tietona kerrotaan kirjoitetun.
Miksi kukaan täysjärkinen mies haluaisi olla missään tekemisissä feministin kanssa?
Naisten kanssa on muutenkin hieman vaikeaa, niin feministisen logiikan mukaan vaikeusastetta täytyy nostaa periaatteellisella vastustuksella ja omituisilla odotuksilla.
Lisäksi naiseus nähdään feministien mielestä jotenkin halveksuttavana ja huonona. Yritetään olla miehiä ja tuloksena on kurja nainen joka on surkea mies.
Sitten ovat vielä naisten itse itselleen asettamat vaatimukset. Suorita! Suorita! Suorita! Aikatauluta! Ahdistu! Masennu! Pala loppuun!
Lisätään typeryyttä, narsimia, ahneutta ja vihaa tuottamaan feministin peilistä katsova ruma kuva.
En tiedä miksi naiset valittavat, oma on valintanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ystäväpiirini on aika saman kuuloinen kuin ap:n. Olen yliopistosta maisteriksi valmistunut 32-vuotias helsinkiläinen, ja ystäväpiirini koostuu n. 30-35 vuotiaista koulutetuista naisista ja miehistä. Vain parilla on lapsia, ja heitä kieltämättä pidetään yleisesti ehkä vähän tylsinä ja perinteisinä. Minä ja avomieheni olemme nyt alkaneet suunnitella lapsen hankintaa ja kuulen aika paljon kummeksuntaa ympäriltäni. Moni on kysynyt, että miksi jo nyt, kun olen VASTA 32 ja ehtisin vielä ELÄÄ. Moni sanoo haluavansa ehkä yhden lapsen joskus tulevaisuudessa, n. 38-vuotiaana. Normi tuntuu olevan se, että ura, itsen toteuttaminen, seikkailut ja nautinnot ovat kiinnostavampia ja enemmän tavoittelemisen arvoisia kuin lapsiperhearki. Itse haluan ajatella että nuo asiat pystyy kyllä yhdistämään. Että lapsenkin kanssa voi tehdä kaikkea kiinnostavaa, ja urakin jatkuu äitiysloman jälkeen (sittenhän on isän vuoro jäädä lapsen kanssa kotiin).
Koulutettu ja duunari eivät kuulu samaan virkkeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee olla akateeminen korkeakoulututkinto. Miten muuten voisi opettaa lapsilleen mitään?
Omassa tuttavapiirissä on monenlaisia naisia monenlaisilla valinnoilla. En siis täysin samaistu, mutta voin kuvitella että elämä olisi juuri tuollaista jos kaikki kaverinaiset sattuisivat olemaan niitä överisti moderneja. Överillä tarkoitan sitä, että olettaa tuon elämäntyylin sopivan kaikille naisille, ja kodin hengetär on alistettu raukka jne, mitä aloituksessasi kerroit.
Asun Helsingissä ja olen 28 vuotta. Virkistävää kuulla sun mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on juuri tätä paljon mainostettua suvaitsevaisuutta joka on itse asiassa kaikkea muuta. On olemassa kerrallaan vain tietty hyväksytty elämäntapa, on sitten kyse parisuhteesta tai ruokavaliosta.
Kaikki jotka siitä poikkeavat ovat vastustajia jotka pitää hiljentää tai joita pitää kummastella ja arvostella. Juuri siksi suvaitsevaisuudesta on tullut ainakin minun korvissani ahdasta katsantotapaa edustava kirosana.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se käsitys alistumisesta tulee siitä, että äidit ovat alisteisessa asemassa isiin nähden. Kun perheeseen syntyy lapsi, se on äiti joka yleensä jää yksin kotiin hoitamaan sitä ja lapsen mentyä päiväkotiinkin äiti on yleensä se joka hoitaa sairauspoissaolot, neuvolakäynnit jne.
Äidit siis alistuvat uhraamalla oman urakehityksensä (tai osan siitä) perheen hyväksi kun taas isät eivät uhraa mitään.
Onneksi pk-seudulla on havaittavissa sellaista kehitystä, jossa isätkin ottavat perheestä vastuuta ja jäävät hoitovapaille. Mutta ei se mikään normi vielä ole.
N23 Vantaalta, sinkku ja lapseton
Mutta jos työ nyt vaikka on kaupankassa (josta saa ihan ok peruspalkkaa siis älkää ymmärtäkö väärin!!) niin ei ole mitään urakehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on juuri tätä paljon mainostettua suvaitsevaisuutta joka on itse asiassa kaikkea muuta. On olemassa kerrallaan vain tietty hyväksytty elämäntapa, on sitten kyse parisuhteesta tai ruokavaliosta.
Kaikki jotka siitä poikkeavat ovat vastustajia jotka pitää hiljentää tai joita pitää kummastella ja arvostella. Juuri siksi suvaitsevaisuudesta on tullut ainakin minun korvissani ahdasta katsantotapaa edustava kirosana.
Jep, sama feminismin kanssa. Alunperin sen tarkoitus oli antaa naisille mahdollisuus käydä töissä, mahdollisuus valita. Nykyään jos valitsee esim kotiäitiyden niin alkaa hirveä huuto miten on PAKKO MENNÄ TÖIHIN kun feministit ovat sen eteen taistelleet. Mitä valinnan vapautta se muka on??
Onko Hki muuttunut sitten 7 vuodessa jolloin asuin siellä viimeksi? Silloin ainakin juuri tuon ikäiset naiset suorastaan tappelivat miehistä vähän kuin jossain New Yorkissa ja Sinkkuelämää-sarjassa. Ja jokainen ystäväni lopulta pariutui ja teki lapsia, suurin osa kyllä vasta 40 vuoden korvissa.
Eikö tuo ole globaali juttu että isoissa kaupungeissa syntyvyyden ikä nousee koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Onko Hki muuttunut sitten 7 vuodessa jolloin asuin siellä viimeksi? Silloin ainakin juuri tuon ikäiset naiset suorastaan tappelivat miehistä vähän kuin jossain New Yorkissa ja Sinkkuelämää-sarjassa. Ja jokainen ystäväni lopulta pariutui ja teki lapsia, suurin osa kyllä vasta 40 vuoden korvissa.
Eikö tuo ole globaali juttu että isoissa kaupungeissa syntyvyyden ikä nousee koko ajan?
Eivät tappele, miksi ihmeessä tappelisivat?
Vierailija kirjoitti:
Onko Hki muuttunut sitten 7 vuodessa jolloin asuin siellä viimeksi? Silloin ainakin juuri tuon ikäiset naiset suorastaan tappelivat miehistä vähän kuin jossain New Yorkissa ja Sinkkuelämää-sarjassa. Ja jokainen ystäväni lopulta pariutui ja teki lapsia, suurin osa kyllä vasta 40 vuoden korvissa.
Eikö tuo ole globaali juttu että isoissa kaupungeissa syntyvyyden ikä nousee koko ajan?
Joo, kyse on varmasti tästäkin. Lastentekoikä Helsingissä alkaa olla ainakin koulutetuilla ihmisillä
lähempänä 40 kuin 30 vuotta. Kolmekymppisten elämään kuuluvat vielä pätkätyöt ja biletys. En sitten tiedä, onko tämä huono asia. Ihmisethän elävät paljon pitempään kuin ennen ja ovat myös työelämässä 70-vuotiaiksi. Haittaako se sitten, jos nuoruuskin pitenee...?
Kuulun tuohon mainitsemaasi kategoriaan nuorena Helsingissä asuvana naisena.
Itse en koe lastenhankkimiseen tai hankkimatta jättämiseen minkäänlaisia ulkoisia paineita. Ystävilleni joilla on lapsia, on myös koulutus ja työ. Näen siis mahdollisena saavuttaa molemmat, enkä koe asiaa mustavalkoisena valintana vaan olen lähipiirissä nähnyt miten naisen on mahdollista saada sekä kohtuullinen ura että perhe.
Kieltämättä itselläni ei ole perheenperustamisaikeita. Se ei kuitenkaan johdu minkäänlaisesta stigmasta vaan kalliista elinkustannuksista ja palkkatasosta. Lapsi vaatisi huomattavan elintasokompromissin. Eikä se lasku olisi luksuspilvestä alasputoaminen vaan tarkoittaisi alhaisempia asumisstandardeja sekä rahan laskemista.
Sen lisäksi omaa miestä ei lastenteko kiinnosta. Olen vähävaraisesta perheestä ja opiskellut vuosia joten rahanlaskeminen on tullut tutuksi. Olen myös ollut sinkku vuosia löytämättä kunnollista miestä joten koen lottovoitoksi sen että nyt on kohtuullisesti rahaa omiin tarpeisiin sekä parisuhde, enkä ole valmis luopumaan kummastakaan.
Musta tuntuu aika oudolta se, että ihmiset ylipäätään kommentoivat, arvottavat tai ottavat kantaa muiden tapaan olla ja elää. Perheenä, sinkkuna, velana tai ihan minä tahansa. Aina on jotain (pahaa) jollakin sanottavana ja kommentoitavana.
Eiköhän se ole ihan sama, missä muodossa oman kodin seinien sisällä eletään ja minkä väriset verhot ikkunan etenn vedetään - tai jätetään vetämättä. Jos ystäväpiirissä on ihmisiä, jotka tuomitsevat tai vähättelevät, niin miettisin kyllä, mitä ystävyydeltä haluaa ja edellyttää. Tarvitseeko kaikkien ajatella samalla tavalla?
Jos joku tai jotkut haluavat elää yksiäänisessä kuplassa, se heille suotakoon, mutta ei sinne tarvitse mennä, jos oma olo tuntuu ahdistavalta. Suurin osa ihmisistä elää aika tavallisen arkisesti ja etsii onnea, rakkautta ja hyvää elämää.
Alue: Aihe vapaa
Hesarissa tehtiin naisista, jota haluavat perheen, jonkinlaisia friikkejä, jotka palvelevat kaljupäisiä persumiehiään.