Suomessa maailman surullisimmat vanhukset ?

Vierailija kirjoitti:

Työttömät, mt-ongelmaisest ja muut voisi lähettää louskuttelemaan leukojaan sinne kuolinvuoteelle tai vanhusten luokse etteivät vaan ikävysty hiljaisuudessa ja seinäkellon naputuksessa.

Eikö tämä ollut yksi niistä ideoista. Toinen oli että keräävät vanhusten takapihalla risuja metsistä kovaäänisesti.

Vanhukset varmasti tykkäävät työttömien jutuista. Etenkinkin kun vanhemmalla väestöllä todennäköisesti on asenneongelmia työttömiä kohtaan, johtuen vanhoista arvoista ja niistä kultaisista ajoista, kun töitä vielä oli kaikille.

Tämä antaisi heillekin sellaista uutta ajattelua elämäänsä. Oppia ikä kaikki!

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten päivätoimintapisteitä on useita.

Voisko joku tyyliin pikkubussi kerätä ja kärrätä ikäihmisiä säännöllisesti tapaamaan toisiaan, mukana ensihoitaja tai vastaava joka auttaisi kotoaan bussiin ja mukaan meininkeihin?

Taksillahan suomalainen vanhus päivätoimintaan kulkee, yhteiskunnan piikkiin. Ei tartte ulista yhtään pikkubusseja.

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömät, mt-ongelmaisest ja muut voisi lähettää louskuttelemaan leukojaan sinne kuolinvuoteelle tai vanhusten luokse etteivät vaan ikävysty hiljaisuudessa ja seinäkellon naputuksessa.

Eikö tämä ollut yksi niistä ideoista. Toinen oli että keräävät vanhusten takapihalla risuja metsistä kovaäänisesti.

Vanhukset varmasti tykkäävät työttömien jutuista. Etenkinkin kun vanhemmalla väestöllä todennäköisesti on asenneongelmia työttömiä kohtaan, johtuen vanhoista arvoista ja niistä kultaisista ajoista, kun töitä vielä oli kaikille.

Tämä antaisi heillekin sellaista uutta ajattelua elämäänsä. Oppia ikä kaikki!

Minäpä haluaisin ihan ammattitaitoisen ihmisen jolle maksetaan oikeaa palkkaa.

En mitään työtöntä tai mielisairasta ihmistä hoitamaan asioitani kotonani.

Mikä tässä on menestyjille niin vaikea tajuta?

Ei kaikkea voi laittaa työttömien ja sairaiden harteille. Sen lisäksi jättää heidät korvauksetta!

Ettekö häpeä ajatuksianne yhtään?

Risusavotasta pitää maksaa palkkaa.

No siihen ei ole nyt varaa kylläkään.

Se tarkoittaisi sitä että mun leivänpäällisille kajottaisi että teikäläiset saisivat kunnon palkkaa.

Miksi ei olla siten että toiset saa kunnon leveää elämää ja toiset kärsii. Vaihdetaan sitten seuraavassa elämässä jooko?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän moni vanhus saa läheisiltään sellaista  kohtelua mitä on itse heille antanut. Monella olisi peiliin katsomisen paikka, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. 

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perustaisi kommuunin muiden mummeleiden kanssa sitten jos elää vanhaksi?

Katottais toistemme perään ja pidettäis huolta?

Mutta toisaalta sitten on ne jotka istuu rahojen päällä ja tekee voittoa jatkuvasti.

Miksi ei kukaan ehdota että rahat otettaisi vain pois?

Ja tarjottaisi sitä kelvollista hoitoa.

Ei elämä voi enää mennä pitkään tällä tavalla että raha vain monistaa rahaa ja se ei jakaudu maapallon ihmisille tasapuolisesti.

Joku ehdotti taas työttömiä hoitamaan töitä ilmaiseksi.

Miksi tässä tarjotaan jotain antiikin orjamallia, kun sitä rahaa oikeasti olisi vanhusten hoitoon.

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muiden maiden surullisia vanhuksia ei haastatella suoraan Iltalehteen.

Tuollako sä lohdutat itseäsi sillä että tilanne on tämä meillä?

En lohduta, mutta onhan tuo otsikon ilmaisu nyt aika lennokas. Ei se nyt muualla maailmassakaan aina niin autuasta ole. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen tutkimus taas toi tiedon, että onnellisimmat ja tyytyväisemmät ihmiset ovat yli 80- vuotiaita.

Jossain tuo oli hiljattain koska muistan sen lukeneeni.

Totta. Tuossa tietoa:

https://www.talouselama.fi/uutiset/sorry-nuoret-onnellisimpia-ovat-yli-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perustaisi kommuunin muiden mummeleiden kanssa sitten jos elää vanhaksi?

Katottais toistemme perään ja pidettäis huolta?

Mutta toisaalta sitten on ne jotka istuu rahojen päällä ja tekee voittoa jatkuvasti.

Miksi ei kukaan ehdota että rahat otettaisi vain pois?

Ja tarjottaisi sitä kelvollista hoitoa.

Ei elämä voi enää mennä pitkään tällä tavalla että raha vain monistaa rahaa ja se ei jakaudu maapallon ihmisille tasapuolisesti.

Joku ehdotti taas työttömiä hoitamaan töitä ilmaiseksi.

Miksi tässä tarjotaan jotain antiikin orjamallia, kun sitä rahaa oikeasti olisi vanhusten hoitoon.

OK loser

Ok boomer loser

Vierailija kirjoitti:

Eikä tässä kakki, Suomessa on myös maailman surullisimpia työikäisiä perheitä, joilla ei ole tukiverkkoa. Vanhukset elävät eristyksessä lapsiperheistä. Lapsiperheet hoitavat yksinäisen arkensa 99,99%:sti itse. Ei ole edes tätejä ja setiä, kun suuri ikäluokka teki <2 lasta. Ja heti kun vanhukset ovat niin vanhoja, että ovat avun tarpeessa, vielä velvollisuudesta ja osittain rakakudestakin heitä käydään auttamassa siellä jossain kaukana, mistä eivät lähde kirveelläkään.

On ristiriitaisen ja surullisen tuntuista hoitaa vanhuksia, jotka eivät vielä voimissaan ollessaan auttaneet luomaan lapsenlapsilleen turvallista ympäristöä. Välissä olleen ajan he elivät keskenään jossain kaukana. Heidän luokseen ajettiin pitkää matkaa lasten kanssa ja harvoin he vaivautuivat itse minnekään lähtemään.

Kun he itse elivät ruuhkavuosia, heillä oli useita sisaruksia ja  sitkeät kansanelääkkeellä olevat omat vanhemmat. Isovanhemmat olivat valmiita auttamaan, kun heille oli ihme, että yhteiskunta tarjosi yhtäkkiä eläkkeen ja pitäisi toimetonna elää! Oli tapana, että suku yhdessä huolehti lapsista. Suurin vastuu vanhemmilla, mutta heillekin ymmärrettiin tarjota hengähdystaukoja! Nyt samat ihmiset, joita autettiin kyllä vanhenevat ja tarvitsevat apua! He olettavat, että yhteiskunta tarjoa apua, mutta ei se nin ole. Kodinhoitajia oli vielä silloin, kun he olivat vanhempia ja lisäksi nykyiset vanhemmat muistavat lapsuuteensa  hyvin osallistuneen laajemman suvun! Nykyään kaikilta ei odoteta edes vähäisessä määrin lapsiystävällisyyttä.

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tässä kakki, Suomessa on myös maailman surullisimpia työikäisiä perheitä, joilla ei ole tukiverkkoa. Vanhukset elävät eristyksessä lapsiperheistä. Lapsiperheet hoitavat yksinäisen arkensa 99,99%:sti itse. Ei ole edes tätejä ja setiä, kun suuri ikäluokka teki <2 lasta. Ja heti kun vanhukset ovat niin vanhoja, että ovat avun tarpeessa, vielä velvollisuudesta ja osittain rakakudestakin heitä käydään auttamassa siellä jossain kaukana, mistä eivät lähde kirveelläkään.

On ristiriitaisen ja surullisen tuntuista hoitaa vanhuksia, jotka eivät vielä voimissaan ollessaan auttaneet luomaan lapsenlapsilleen turvallista ympäristöä. Välissä olleen ajan he elivät keskenään jossain kaukana. Heidän luokseen ajettiin pitkää matkaa lasten kanssa ja harvoin he vaivautuivat itse minnekään lähtemään.

Kun he itse elivät ruuhkavuosia, heillä oli useita sisaruksia ja  sitkeät kansanelääkkeellä olevat omat vanhemmat. Isovanhemmat olivat valmiita auttamaan, kun heille oli ihme, että yhteiskunta tarjosi yhtäkkiä eläkkeen ja pitäisi toimetonna elää! Oli tapana, että suku yhdessä huolehti lapsista. Suurin vastuu vanhemmilla, mutta heillekin ymmärrettiin tarjota hengähdystaukoja! Nyt samat ihmiset, joita autettiin kyllä vanhenevat ja tarvitsevat apua! He olettavat, että yhteiskunta tarjoa apua, mutta ei se nin ole. Kodinhoitajia oli vielä silloin, kun he olivat vanhempia ja lisäksi nykyiset vanhemmat muistavat lapsuuteensa  hyvin osallistuneen laajemman suvun! Nykyään kaikilta ei odoteta edes vähäisessä määrin lapsiystävällisyyttä.

Kirjoitat niin asiaa. Juuri näin.

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän moni vanhus saa läheisiltään sellaista  kohtelua mitä on itse heille antanut. Monella olisi peiliin katsomisen paikka, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. 

Tämä. Mun väkivaltaiset julmat vanhemmat kaltoinkohteli mua 18v ajan. Voin hoitaa heitä vanhana, mutta teen sen samoin kuin he hoisi minua. Tukkapöllyä, läimäytyksiä, remmiä, retuuttamista pitkin lattioita, risua ja remmiä, vaatteet päällä kylmään suihkuun, pakkasella ulos lukkojen taakse. Tää on ihan reilu peli, maksan takaisin sen hoivan heille mitä aikanaan lapsena sain.

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömät, mt-ongelmaisest ja muut voisi lähettää louskuttelemaan leukojaan sinne kuolinvuoteelle tai vanhusten luokse etteivät vaan ikävysty hiljaisuudessa ja seinäkellon naputuksessa.

Eikö tämä ollut yksi niistä ideoista. Toinen oli että keräävät vanhusten takapihalla risuja metsistä kovaäänisesti.

Vanhukset varmasti tykkäävät työttömien jutuista. Etenkinkin kun vanhemmalla väestöllä todennäköisesti on asenneongelmia työttömiä kohtaan, johtuen vanhoista arvoista ja niistä kultaisista ajoista, kun töitä vielä oli kaikille.

Tämä antaisi heillekin sellaista uutta ajattelua elämäänsä. Oppia ikä kaikki!

Minäpä haluaisin ihan ammattitaitoisen ihmisen jolle maksetaan oikeaa palkkaa.

En mitään työtöntä tai mielisairasta ihmistä hoitamaan asioitani kotonani.

Mikä tässä on menestyjille niin vaikea tajuta?

Ei kaikkea voi laittaa työttömien ja sairaiden harteille. Sen lisäksi jättää heidät korvauksetta!

Ettekö häpeä ajatuksianne yhtään?

Risusavotasta pitää maksaa palkkaa.

No siihen ei ole nyt varaa kylläkään.

Se tarkoittaisi sitä että mun leivänpäällisille kajottaisi että teikäläiset saisivat kunnon palkkaa.

Miksi ei olla siten että toiset saa kunnon leveää elämää ja toiset kärsii. Vaihdetaan sitten seuraavassa elämässä jooko?

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tutkimus taas toi tiedon, että onnellisimmat ja tyytyväisemmät ihmiset ovat yli 80- vuotiaita.

Jossain tuo oli hiljattain koska muistan sen lukeneeni.

Totta. Tuossa tietoa:

https://www.talouselama.fi/uutiset/sorry-nuoret-onnellisimpia-ovat-yli-…

”Luin juuri erään onnellisuustutkimuksen, jossa vastaajat arvioivat omaa onnellisuuttaan asteikolla 1-10. Tulokset ovat hämmästyttäviä, sillä nuoruusvuosien korkealla oleva onnellisuuskäyrä laskee keski-iässä pohjalukemiin, mutta nousee jälleen vanhuusvuosia kohden. Onnellisimpia ovat yllättäen yli 80-vuotiaat”, Juntunen totesi.

En nyt ihan faktana pitäisi vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perustaisi kommuunin muiden mummeleiden kanssa sitten jos elää vanhaksi?

Katottais toistemme perään ja pidettäis huolta?

Mutta toisaalta sitten on ne jotka istuu rahojen päällä ja tekee voittoa jatkuvasti.

Miksi ei kukaan ehdota että rahat otettaisi vain pois?

Ja tarjottaisi sitä kelvollista hoitoa.

Ei elämä voi enää mennä pitkään tällä tavalla että raha vain monistaa rahaa ja se ei jakaudu maapallon ihmisille tasapuolisesti.

Joku ehdotti taas työttömiä hoitamaan töitä ilmaiseksi.

Miksi tässä tarjotaan jotain antiikin orjamallia, kun sitä rahaa oikeasti olisi vanhusten hoitoon.

OK loser

Ok boomer loser

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tutkimus taas toi tiedon, että onnellisimmat ja tyytyväisemmät ihmiset ovat yli 80- vuotiaita.

Jossain tuo oli hiljattain koska muistan sen lukeneeni.

Totta. Tuossa tietoa:

https://www.talouselama.fi/uutiset/sorry-nuoret-onnellisimpia-ovat-yli-…

”Luin juuri erään onnellisuustutkimuksen, jossa vastaajat arvioivat omaa onnellisuuttaan asteikolla 1-10. Tulokset ovat hämmästyttäviä, sillä nuoruusvuosien korkealla oleva onnellisuuskäyrä laskee keski-iässä pohjalukemiin, mutta nousee jälleen vanhuusvuosia kohden. Onnellisimpia ovat yllättäen yli 80-vuotiaat”, Juntunen totesi.

En nyt ihan faktana pitäisi vielä.

Antaa suuntaa kaiketi. Tuossa on tuoreempaa tietoa, joka vahvistaa sen että iäkkäämmät ovat tyytyväisempiä.

Mummi asuu senioritalossa, jossa asuu 65- 95 vuotiaita. Sielläkin suurin osa on tyytyväisiä ja mieleltään tyynestin elämään suhtautuvia vanhuksia.

Nuoremmat ovat hyvinkin vireitä ja käyvät erilaisissa kuntopiireissä ja talossakin on oma kuntopiiri. Muutenkin siellä on paljon yhteisöllistä toimintaa. Se varmaan vaikuttaa asukkaiden mielialaan.

https://www.aamulehti.fi/a/200224675

Ja taas nuoremmat kuvittelevat, että vanhusten yksinäisyys olisi jotenkin erilaista kuin nuorempien yksinäisyys. Ei se ole. Ei vanhukset kaipaa tuntemattomien ihmisten seuraa yhtään sen enempää kuin nuoremmatkaan. He kaipaavat itselleen tärkeitä ja läheisiä ihmissuhteita. Omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, omia sisaruksiaan, omia ystäviään. Kun ikää tulee tarpeeksi, osa näistä ihmissuhteista on päättynyt toisen kuolemaan. Tai ei enää pystytä tapaamaan ja pitämään yhteyttä. Nuoremmille kun ehdottaa muiden ihmisten mukaan menemistä esimerkiksi harrastuksiin tai työkavereiden kanssa samaan aikaan lounaalle, moni nuorempikin sanoo, että ei se poista yksinäisyyttä. Ihan samalla tavalla nuori on opiskelijasoluasunnossa yksinäinen kuin vanhus jossain palvelutalossakin. Ihmiset ympärillä ei poista yksinäisyyttä vaan molemminpuolinen tunneside toiseen ihmiseen. Yksinäisyys ei ole seuranpuutetta vaan merkityksellisten ihmissuhteiden puutetta. 

Ei itsekeskeiset ihmiset jaksa vanhuksia tavata. Iäkkäät ihmiset kun toistavat samoja juttuja ja muistelevat vanhoja asioita. Ja ovat muutenkin vaivalloisia. Mutta kaikkihan me ikäännytään eli itse saa sitten aikanaan samanlaista kohtelua osakseen.

Iltalehden kirjoitus on riipaiseva. Viherkasville jutteleva vanhus ja vanhukset hissittömissä taloissa, mistä eivät pääse ulkoilemaan, kun portaissa eivät pysty kulkemaan. Surulliset elämän viimeiset vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas nuoremmat kuvittelevat, että vanhusten yksinäisyys olisi jotenkin erilaista kuin nuorempien yksinäisyys. Ei se ole. Ei vanhukset kaipaa tuntemattomien ihmisten seuraa yhtään sen enempää kuin nuoremmatkaan. He kaipaavat itselleen tärkeitä ja läheisiä ihmissuhteita. Omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, omia sisaruksiaan, omia ystäviään. Kun ikää tulee tarpeeksi, osa näistä ihmissuhteista on päättynyt toisen kuolemaan. Tai ei enää pystytä tapaamaan ja pitämään yhteyttä. Nuoremmille kun ehdottaa muiden ihmisten mukaan menemistä esimerkiksi harrastuksiin tai työkavereiden kanssa samaan aikaan lounaalle, moni nuorempikin sanoo, että ei se poista yksinäisyyttä. Ihan samalla tavalla nuori on opiskelijasoluasunnossa yksinäinen kuin vanhus jossain palvelutalossakin. Ihmiset ympärillä ei poista yksinäisyyttä vaan molemminpuolinen tunneside toiseen ihmiseen. Yksinäisyys ei ole seuranpuutetta vaan merkityksellisten ihmissuhteiden puutetta. 

Nuorena ihmisenä on mahdollista saada uusia ystäviä saman ikäisten ja samassa elämäntilanteessa elävien ihmisten kanssa parhaiten ja varsinkin kun itse näkee vaivaa ja aktivoituu asian suhteen, suurin osa nuorista näyttää onnistuvan siinä.

Miksi ei voisi varautua vanhuuspäiviin panostamalla uusien ystävyyssuhteiden luomiseen läpi koko elämän ja varsinkin sitten vanhuksena? Jos pää ja keho toimii on turha valittaa yksinäisyydestä, jos ei ole valmis itse tekemään asian suhteen mitään. Oli sitten minkä ikäinen ihminen tahansa.

Luulisi, että vanhempana olisi muita ystävyydestä kiinnostuneita vanhuksia siellä palvelutaloissa ja muualla runsaasti pokattavaksi uusiksi ystäviksi. Heillähän on aikaa ja ilmeisesti suurta tarvetta seuralle, joten ei luulisi olevan mahdotonta aktivoitua asian suhteen ihmisille jotka pystyvät liikkumaan ja puhumaan kunnolla.

Sitten kun pää ja keho ei enää toimi ja mahdollisuus laadukkaaseen elämää on poissa, itse haluasin, että minulla olisi mahdollisuus eutanasiaan joka ratkaisee kaikki ikävät ongelmat pois päivä järjestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Työttömät, mt-ongelmaisest ja muut voisi lähettää louskuttelemaan leukojaan sinne kuolinvuoteelle tai vanhusten luokse etteivät vaan ikävysty hiljaisuudessa ja seinäkellon naputuksessa.

Eikö tämä ollut yksi niistä ideoista. Toinen oli että keräävät vanhusten takapihalla risuja metsistä kovaäänisesti.

Vanhukset varmasti tykkäävät työttömien jutuista. Etenkinkin kun vanhemmalla väestöllä todennäköisesti on asenneongelmia työttömiä kohtaan, johtuen vanhoista arvoista ja niistä kultaisista ajoista, kun töitä vielä oli kaikille.

Tämä antaisi heillekin sellaista uutta ajattelua elämäänsä. Oppia ikä kaikki!

Surullista luettavaa. 

Sinulla taitaa olla toisten ihmisten ihmisarvo totaallisesti hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas nuoremmat kuvittelevat, että vanhusten yksinäisyys olisi jotenkin erilaista kuin nuorempien yksinäisyys. Ei se ole. Ei vanhukset kaipaa tuntemattomien ihmisten seuraa yhtään sen enempää kuin nuoremmatkaan. He kaipaavat itselleen tärkeitä ja läheisiä ihmissuhteita. Omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, omia sisaruksiaan, omia ystäviään. Kun ikää tulee tarpeeksi, osa näistä ihmissuhteista on päättynyt toisen kuolemaan. Tai ei enää pystytä tapaamaan ja pitämään yhteyttä. Nuoremmille kun ehdottaa muiden ihmisten mukaan menemistä esimerkiksi harrastuksiin tai työkavereiden kanssa samaan aikaan lounaalle, moni nuorempikin sanoo, että ei se poista yksinäisyyttä. Ihan samalla tavalla nuori on opiskelijasoluasunnossa yksinäinen kuin vanhus jossain palvelutalossakin. Ihmiset ympärillä ei poista yksinäisyyttä vaan molemminpuolinen tunneside toiseen ihmiseen. Yksinäisyys ei ole seuranpuutetta vaan merkityksellisten ihmissuhteiden puutetta. 

Nuorena ihmisenä on mahdollista saada uusia ystäviä saman ikäisten ja samassa elämäntilanteessa elävien ihmisten kanssa parhaiten ja varsinkin kun itse näkee vaivaa ja aktivoituu asian suhteen, suurin osa nuorista näyttää onnistuvan siinä.

Miksi ei voisi varautua vanhuuspäiviin panostamalla uusien ystävyyssuhteiden luomiseen läpi koko elämän ja varsinkin sitten vanhuksena? Jos pää ja keho toimii on turha valittaa yksinäisyydestä, jos ei ole valmis itse tekemään asian suhteen mitään. Oli sitten minkä ikäinen ihminen tahansa.

Luulisi, että vanhempana olisi muita ystävyydestä kiinnostuneita vanhuksia siellä palvelutaloissa ja muualla runsaasti pokattavaksi uusiksi ystäviksi. Heillähän on aikaa ja ilmeisesti suurta tarvetta seuralle, joten ei luulisi olevan mahdotonta aktivoitua asian suhteen ihmisille jotka pystyvät liikkumaan ja puhumaan kunnolla.

Sitten kun pää ja keho ei enää toimi ja mahdollisuus laadukkaaseen elämää on poissa, itse haluasin, että minulla olisi mahdollisuus eutanasiaan joka ratkaisee kaikki ikävät ongelmat pois päivä järjestyksestä.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Mutta ihan joka ainoa kerta, kun palstan yksinäisyyskeskusteluissa tulee esille se, että pitäisi lähteä muiden ihmisten seuraan, pitäisi aloittaa jokin harrastus, töissä pitäisi jutella työkavereiden kanssa, mennä mukaan vapaaehtoistyöhön  ja vaikka netistä etsiä itselleen seuraa, vakiovastaus yksinäisiltä on, että ei niistä saa ystäviä vaan korkeintaan jotain pinnallisia tuttavuuksia  ja niissä tuntee itsensä vain vieläkin yksinäisemmäksi. 

Kaikissa ikäluokissa on ihmisiä, joille on luontevaa olla muiden ihmisten seurassa ja jotka ajan myötä saavat näistä muista ihmisistä jopa ystäviä. Mutta sitten on joukko ihmisiä, jotka eivät kaipaa muiden seuraa vaan kaipaisivat vaan sen ystävän. Itse kuulun ryhmään, joka ei kärsi yksinäisyydestä. Yksinolosta joskus, mutta silloin lähden jonnekin, missä on muita ihmisiä.