Suomessa maailman surullisimmat vanhukset ?

Miten sitten yksinäisen vanhuuden voi ihminen ehkäistä valinnoillaan?

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten yksinäisen vanhuuden voi ihminen ehkäistä valinnoillaan?

Ihan ekaksi kannattaa varmaan tehdä lapsia ja kohdella heitä hyvin. Kannattaa olla myös sosiaalinen ja mukava ihminen elinympäristössään.

Vierailija kirjoitti:

Ei koske vain Suomea.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tämä (tuo yllä linkki Japanin yksinäisistä) pysäytti kyllä ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten yksinäisen vanhuuden voi ihminen ehkäistä valinnoillaan?

Ihan ekaksi kannattaa varmaan tehdä lapsia ja kohdella heitä hyvin. Kannattaa olla myös sosiaalinen ja mukava ihminen elinympäristössään.

Kyllä.

Jos aloittaisi tästä omasta lähiympäristöstä.

Perheestä ja työkavereista. Naapureista (olla ainakin kunnioittava naapureita kohtaan vaikkei tuttavalliseksi halua heittäytyä).

Monilla vanhuksilla on joku lemmikki seurana ja se on syy nousta ylös katselemaan maailmaa yhdessä rakkaan lemmikin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten yksinäisen vanhuuden voi ihminen ehkäistä valinnoillaan?

Ihan ekaksi kannattaa varmaan tehdä lapsia ja kohdella heitä hyvin. Kannattaa olla myös sosiaalinen ja mukava ihminen elinympäristössään.

Usein lapset muuttavat opiskeluiden ja töiden perässä pois kotipaikkakunniltaan.

Vanhuksen ystäväpiiri ikääntyy myös ja liikkuminen huononee, vanhainkoteja ei ole tai niihin pääsee vasta todella sekavassa vaiheessa. Toki suoraan palveluna ostettuna n. 5000 €/kk.

Jos Suomessa on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin, on ongelmia tiedossa.

Miksi vanhana jalat menee (iho) monilla noin huonoon kuntoon? (tuossa Japani videossa esim tuolla vanhuksella)

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori ja koen etten saisi olla olemassa. Mutta olenkin työtön ja sairas eli alinta mahdollista kastia. Suomessa vihataan kaikkia "heikkoja" ja "turhia" ihmisiä joista ei voi hyötyä (rahallisesti)mitenkään. Maailman onnellisin kansa hei kuitenkin!

Meinaatko, että jossain muualla olisit yhteiskunnassa suuressakin arvossa? Saksassa, Yhdysvalloissa tai Japanissa vaikkapa?

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten yksinäisen vanhuuden voi ihminen ehkäistä valinnoillaan?

Ongelma ei olisi näin kärjistynytkään, jos se olisi paljolti omissa käsissä. Mutta kun ei ole. Tulee kremppaa ja liikuntarajoitteita, moni ihminen muuttuu vanhana enemmän muiden armoilla olevaksi tahtomattaan. Ennaltaehkäistä kyllä voisi ainakin asumisratkaisuilla, niin ettei kukaan jäisi kerrostalokoppinsa vangiksi, ja järjestämällä toimintaa ja hyviä palveluja liikkumiseen. Nuoretkin herkästi jäävät autottomina pyörimään kapealle elinalueelle, niin vaivaisena ikäihmisenä liikkuminen taatusti rajoittuu aivan liikaa. Pitäisi suunnitella yhteiskunnan rakenteita myös heidän asemasta katsoen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten yksinäisen vanhuuden voi ihminen ehkäistä valinnoillaan?

Ihan ekaksi kannattaa varmaan tehdä lapsia ja kohdella heitä hyvin. Kannattaa olla myös sosiaalinen ja mukava ihminen elinympäristössään.

Usein lapset muuttavat opiskeluiden ja töiden perässä pois kotipaikkakunniltaan.

Vanhuksen ystäväpiiri ikääntyy myös ja liikkuminen huononee, vanhainkoteja ei ole tai niihin pääsee vasta todella sekavassa vaiheessa. Toki suoraan palveluna ostettuna n. 5000 €/kk.

Jos Suomessa on liian terve sairaalaan, mutta liian sairas kotiin, on ongelmia tiedossa.

Ei niiden lasten nyt kotona tarvitse asuakaan. On olemassa myös puhelimet skypet ja yhteydenpito voi olla päivittäistä vaikka toiselta puolelta maailmaa. Hoitopalvelut ja seura seurustelun vuoksi ovat kyllä ihan eri asioita.

Jos perustaisi kommuunin muiden mummeleiden kanssa sitten jos elää vanhaksi?

Katottais toistemme perään ja pidettäis huolta?

Eiköhän moni vanhus saa läheisiltään sellaista  kohtelua mitä on itse heille antanut. Monella olisi peiliin katsomisen paikka, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos perustaisi kommuunin muiden mummeleiden kanssa sitten jos elää vanhaksi?

Katottais toistemme perään ja pidettäis huolta?

Mutta toisaalta sitten on ne jotka istuu rahojen päällä ja tekee voittoa jatkuvasti.

Miksi ei kukaan ehdota että rahat otettaisi vain pois?

Ja tarjottaisi sitä kelvollista hoitoa.

Ei elämä voi enää mennä pitkään tällä tavalla että raha vain monistaa rahaa ja se ei jakaudu maapallon ihmisille tasapuolisesti.

Joku ehdotti taas työttömiä hoitamaan töitä ilmaiseksi.

Miksi tässä tarjotaan jotain antiikin orjamallia, kun sitä rahaa oikeasti olisi vanhusten hoitoon.

Länsimaissa yksinkertaisesti eletään liian vanhaksi. Mitä pidempi ikä, sitä huonompi kunto ja sukulaisetkin jo vanhoja. Pahempaa kuin yksinäisyys ovat kivut ja muistisairaus. Lyödään hoitajia kun ei ymmärretä miksi vaippa vaihdetaan. Itse haluan elää vain kasikymppiseksi, sen jälkeen alkaa tulla useimmille toimintakyvyn muutoksia ja kipuja. Osa on hoidettavissa mutteivat kaikki.

Jos saisin päättää, alkaisin rakentaa Suomeen järjestelmää, jossa muutettaisiin senioritaloon omaan yksiöön/kaksioon ja myytäisiin oma asunto pois. Vähän kuin opiskelija-asuntolat nuorille. Vanhusten palvelukodeissa ei ole yksinäisyyttä, saa viettää vaikka koko päivän toisten seurassa, mutta niihin pääsee vasta kun ei pärjää kotona eikä välttämättä sittenkään.

Länsimaissa koko vanhuus on ihan höpöhommaa, syötetään lääkkeitä jotta eletään pitkään, mutta ei ole varaa hoitaa kaikkien perustarpeita kunnolla. Mitä järkeä jatkaa elämän pituutta jos siinä ei ole laatua?

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten yksinäisen vanhuuden voi ihminen ehkäistä valinnoillaan?

No yksi iso asia minkä voi tehdä, on muuttaa pois hissittömästä yläkertakämpästä siinä vaiheessa kun jalat vielä toimivat. Ainakin pääsee helpommin pois asunnostaan ja ihmisten pariin. Hissitalojen asunnot eivät juuri ole sen kalliimpia kuin hissittömienkään joten tämä pitäisi ihmisen kyllä pystyä toteuttamaan. Syrjäseudun mummonmökkien kanssa on eri tilanne, kun talo voi olla lähes arvoton niin ei välttämättä pysty vaihtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten yksinäisen vanhuuden voi ihminen ehkäistä valinnoillaan?

No yksi iso asia minkä voi tehdä, on muuttaa pois hissittömästä yläkertakämpästä siinä vaiheessa kun jalat vielä toimivat. Ainakin pääsee helpommin pois asunnostaan ja ihmisten pariin. Hissitalojen asunnot eivät juuri ole sen kalliimpia kuin hissittömienkään joten tämä pitäisi ihmisen kyllä pystyä toteuttamaan. Syrjäseudun mummonmökkien kanssa on eri tilanne, kun talo voi olla lähes arvoton niin ei välttämättä pysty vaihtamaan.

Kieltämättä ihan asiallisen käytännön idean tarjosit mukavempaan vanhuuteen ( ;

Eikä tässä kakki, Suomessa on myös maailman surullisimpia työikäisiä perheitä, joilla ei ole tukiverkkoa. Vanhukset elävät eristyksessä lapsiperheistä. Lapsiperheet hoitavat yksinäisen arkensa 99,99%:sti itse. Ei ole edes tätejä ja setiä, kun suuri ikäluokka teki <2 lasta. Ja heti kun vanhukset ovat niin vanhoja, että ovat avun tarpeessa, vielä velvollisuudesta ja osittain rakakudestakin heitä käydään auttamassa siellä jossain kaukana, mistä eivät lähde kirveelläkään.

On ristiriitaisen ja surullisen tuntuista hoitaa vanhuksia, jotka eivät vielä voimissaan ollessaan auttaneet luomaan lapsenlapsilleen turvallista ympäristöä. Välissä olleen ajan he elivät keskenään jossain kaukana. Heidän luokseen ajettiin pitkää matkaa lasten kanssa ja harvoin he vaivautuivat itse minnekään lähtemään.

Kun he itse elivät ruuhkavuosia, heillä oli useita sisaruksia ja  sitkeät kansanelääkkeellä olevat omat vanhemmat. Isovanhemmat olivat valmiita auttamaan, kun heille oli ihme, että yhteiskunta tarjosi yhtäkkiä eläkkeen ja pitäisi toimetonna elää! Oli tapana, että suku yhdessä huolehti lapsista. Suurin vastuu vanhemmilla, mutta heillekin ymmärrettiin tarjota hengähdystaukoja! Nyt samat ihmiset, joita autettiin kyllä vanhenevat ja tarvitsevat apua! He olettavat, että yhteiskunta tarjoa apua, mutta ei se nin ole. Kodinhoitajia oli vielä silloin, kun he olivat vanhempia ja lisäksi nykyiset vanhemmat muistavat lapsuuteensa  hyvin osallistuneen laajemman suvun! Nykyään kaikilta ei odoteta edes vähäisessä määrin lapsiystävällisyyttä.

En rakentasi niinkään senioritaloja, vaan tajoja, joissa olisi vuoronperään perheasuntoja ja pienempiä, jotka olisi helppo sekä yhdistää että eriyttää toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikä tässä kakki, Suomessa on myös maailman surullisimpia työikäisiä perheitä, joilla ei ole tukiverkkoa. Vanhukset elävät eristyksessä lapsiperheistä. Lapsiperheet hoitavat yksinäisen arkensa 99,99%:sti itse. Ei ole edes tätejä ja setiä, kun suuri ikäluokka teki <2 lasta. Ja heti kun vanhukset ovat niin vanhoja, että ovat avun tarpeessa, vielä velvollisuudesta ja osittain rakakudestakin heitä käydään auttamassa siellä jossain kaukana, mistä eivät lähde kirveelläkään.

On ristiriitaisen ja surullisen tuntuista hoitaa vanhuksia, jotka eivät vielä voimissaan ollessaan auttaneet luomaan lapsenlapsilleen turvallista ympäristöä. Välissä olleen ajan he elivät keskenään jossain kaukana. Heidän luokseen ajettiin pitkää matkaa lasten kanssa ja harvoin he vaivautuivat itse minnekään lähtemään.

Kun he itse elivät ruuhkavuosia, heillä oli useita sisaruksia ja  sitkeät kansanelääkkeellä olevat omat vanhemmat. Isovanhemmat olivat valmiita auttamaan, kun heille oli ihme, että yhteiskunta tarjosi yhtäkkiä eläkkeen ja pitäisi toimetonna elää! Oli tapana, että suku yhdessä huolehti lapsista. Suurin vastuu vanhemmilla, mutta heillekin ymmärrettiin tarjota hengähdystaukoja! Nyt samat ihmiset, joita autettiin kyllä vanhenevat ja tarvitsevat apua! He olettavat, että yhteiskunta tarjoa apua, mutta ei se nin ole. Kodinhoitajia oli vielä silloin, kun he olivat vanhempia ja lisäksi nykyiset vanhemmat muistavat lapsuuteensa  hyvin osallistuneen laajemman suvun! Nykyään kaikilta ei odoteta edes vähäisessä määrin lapsiystävällisyyttä.

Kirjoitat niin asiaa. Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän moni vanhus saa läheisiltään sellaista  kohtelua mitä on itse heille antanut. Monella olisi peiliin katsomisen paikka, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. 

Tämä. Mun väkivaltaiset julmat vanhemmat kaltoinkohteli mua 18v ajan. Voin hoitaa heitä vanhana, mutta teen sen samoin kuin he hoisi minua. Tukkapöllyä, läimäytyksiä, remmiä, retuuttamista pitkin lattioita, risua ja remmiä, vaatteet päällä kylmään suihkuun, pakkasella ulos lukkojen taakse. Tää on ihan reilu peli, maksan takaisin sen hoivan heille mitä aikanaan lapsena sain.