Lue keskustelun säännöt.
Miksi jopa isovanhemmat puuttuu mun ulkonäkööni
10.02.2020 |
Olen kyllä tietoinen että ylipainoa mulla on ja ikää 20v. En käy kovin usein enään mummoillani kylässä koska he huomauttelevat ulkonäöstäni joka kerralla. Dementiaa ei heillä kummallakaan ole ja saan aina ikäviä kommentteja hiuksistani ja painostani.
Sairas vaarikin (oikeasti sairas) kehottaa liikkumaan vielä enemmän ja taputtelee mua reisiin ja käsivarsiin. En tykkää tästä yhtään. Varmaan kokeilee kuinka paljon läskiä löytyy. Käytän jo masennuslääkkeitä kun tilanne on mikä on. Veljeäni kohtaan ei ole mitään tämmöistä.
Koulukiusaamista kohdallani on ollut ja olen kaveriton. Joten kimppuuni on helppo hyökätä vaikka vanhan ihmisenkin. Ja kyllä kirjoitan tänne koska asia ahdistaa itseäni tosi paljon.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai. Itse kokenu kiusaamista rumalta, itse kaunis. Rumin nainen niin häntä ei kiusannut, koska oli varapomona. XD ei uskaltanut. Tyhjiä ihmisiä,.
Ei sinne kannata mennä ettei tule enempää kuraa.
Mitä enemmän luen näitä hätähuutoja, sen empatiakyvyttömämmäksi ja välinpitämättömämmäksi tulen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sitten kannattaisi laihduttaa? Parikymppisenä se on helpompaa, kuin sitten vanhempana...
Yritä ajatella että he todennäköisesti ajattelevat terveyttäsi, vanhemmat sukupolvet ovat jotenkin suvaitsemattomampia ylipainoa kohtaan.
Itsekin saanut kuulla koko lapsuuden ja nyt nuoruuden omalta isältäni että pitäisi laihduttaa päläpälä vaikka olen ollut aina normaalipainoinen. Mummo taas kerran sanoi että näytän laihtuneelta. Okei? Ei tarvitse sanoa ääneen.. ja joskus 8-10-vuotiaana pappani sanoi ettei minun saa antaa lihoa yhtään enempää kun olin mökillä uimapuvussa. Todella ärsyttää kun edes ajattelee näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat ihmiset ovat monesti todella ulkonäkökeskeisiä, varsinkin naisten kohdalla. Mutulla sanoisin, että liittyy varmasti siihen, että heidän kasvuvuosinaan oli ehdottoman tärkeää, että asiat näyttävät ulospäin hyvältä ja että kylillä ei vaan ala ihmiset puhua. Lisäksi naisen rooli oli siihen aikaan hyvin erilainen ja ulkoista viehättävyyttä pidettiin hyvien emäntätaitojen lisäksi naisen lähes ainoana valttina.
Tämä ei silti tarkoita sitä, että sinun pitäsi loputtomiin kestää ja ymmärtää isovanhempiesi käytöstä. Ei sinun tarvitse käydä tapaamassa heitä, koska tapaamisista jää sinulle aina paha mieli eivätkä isovanhempasi joko älyä tai halua muuttaa käytöstään. Pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi ja tasapainostasi, etenkin, kun sinulla on masennusta. Tsemppiä.
Laihduta ja kehitä itsestäsi sellainen ihminen kuin haluaisit olla. Kasvata itsetuntoasi niin ettei muiden mielipiteet kaada maailmaasi. Äläkä kiinnitä itseäsi ihmisiin, joiden seurassa ei ole hyvä olla, tai jotka eivät arvosta ja kunnioita sinua juuri sellaisena kuin olet! Nämä on helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin nuorella iällä, mutta ne maksavat kyllä itsensä takaisin ajan kanssa.
Ps. Sukulaisuus ei ole mikään syy sietää huonoa käytöstä. Välit poikki ja etäisyyttä, jos ei muu auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin hoikkana kaunis, lihottuani en ilmeisesti enää, koska sukulaiset kehottivat laihtumaan vuosikymmenten ajan.
Nyt vanhana olen edelleen ylipainoinen, eikä ketään enää kiinnosta.
Sinuna ajattelisin asiaa niin, että niin törppöä kuin tuollainen huomauttelu onkin, vanhemmatkin ihmiset kokemuksen perusteella tietävät miten paljon ulkonäkö vaikuttaa elämänlaatuun. Itse mietin yksinäisenä ihmisenä harva se päivä minkälaista elämäni olisi ollut, jos olisin pysynyt hoikkana ja ollut puoleensavetävämpi.
Elämä kun kuitenkin on pinnallista, niin ikävä kuin se tosiasia onkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin hoikkana kaunis, lihottuani en ilmeisesti enää, koska sukulaiset kehottivat laihtumaan vuosikymmenten ajan.
Nyt vanhana olen edelleen ylipainoinen, eikä ketään enää kiinnosta.
Sinuna ajattelisin asiaa niin, että niin törppöä kuin tuollainen huomauttelu onkin, vanhemmatkin ihmiset kokemuksen perusteella tietävät miten paljon ulkonäkö vaikuttaa elämänlaatuun. Itse mietin yksinäisenä ihmisenä harva se päivä minkälaista elämäni olisi ollut, jos olisin pysynyt hoikkana ja ollut puoleensavetävämpi.
Elämä kun kuitenkin on pinnallista, niin ikävä kuin se tosiasia onkin.
Omaan ulkomuotoon voi yleensä vaikuttaa, joten en oikein jaksa ymmärtää voivottelua siitä, millaista elämä olisi voinut olla jne. Tekee itselleen sellaisen elämän kuin haluaa ja muokkaa itsestään sellaisen, että kelpaa ensimmäiseksi itselleen. Se on maagista, miten toistenkin asennoituminen muuttuu positiivisemmaksi, kun itse ensin hyväksyy itsensä! Maailma nyt vain on pinnallinen - niin on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaankin.
Olen kuitenkin pahoillani teidän puolesta, jotka ovat joutuneet kohtamaan eriarvoisuutta tai muuta syrjivää kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin hoikkana kaunis, lihottuani en ilmeisesti enää, koska sukulaiset kehottivat laihtumaan vuosikymmenten ajan.
Nyt vanhana olen edelleen ylipainoinen, eikä ketään enää kiinnosta.
Sinuna ajattelisin asiaa niin, että niin törppöä kuin tuollainen huomauttelu onkin, vanhemmatkin ihmiset kokemuksen perusteella tietävät miten paljon ulkonäkö vaikuttaa elämänlaatuun. Itse mietin yksinäisenä ihmisenä harva se päivä minkälaista elämäni olisi ollut, jos olisin pysynyt hoikkana ja ollut puoleensavetävämpi.
Elämä kun kuitenkin on pinnallista, niin ikävä kuin se tosiasia onkin.
Omaan ulkomuotoon voi yleensä vaikuttaa, joten en oikein jaksa ymmärtää voivottelua siitä, millaista elämä olisi voinut olla jne. Tekee itselleen sellaisen elämän kuin haluaa ja muokkaa itsestään sellaisen, että kelpaa ensimmäiseksi itselleen. Se on maagista, miten toistenkin asennoituminen muuttuu positiivisemmaksi, kun itse ensin hyväksyy itsensä! Maailma nyt vain on pinnallinen - niin on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaankin.
Olen kuitenkin pahoillani teidän puolesta, jotka ovat joutuneet kohtamaan eriarvoisuutta tai muuta syrjivää kohtelua.
En voivottele asialla kenellekään, mutta mietin joskus. Eikö kaikilla ole jokin asia jonka olisi voinut tehdä elämässään toisin, ja joka olisi voinut vaikuttaa suuresti?
Ja tuohon itsensä muokkaamiseen: ylipainoon voi vaikuttaa, moneen muuhun asiaan ei.
Kokemukseni on että pitää hakea omanlaistansa seuraa kuin yrittää väkisin hyväksytyttää itseään sellaisille jotka eivät hyväksy. Oli sitten kyseessä ulkonäkö tai vakaumus yms. Sellaisia me ihmiset ollaan. Eihän maailmassa olisi sotia, riistoa ja muuta kauhistusta, jos me hyväksyttäisiin toisemme sellaisina kuin olemme.
En tiedä muuttuuko maailma koskaan.
Itse yritin myös olla hyväksytty suvun keskellä. En onnistunut vaan petyin kerta toisensa jälkeen. Kunnes tajusin ettei heidän tarvitse minua hyväksyä, voin tavata heitä mutten enää tarvitse heidän kehujaan. Jännä muutos tapahtui minussa, en enää loukkaantunut enkä välittänyt, annoin mennä toisesta korvasta ulos. Enkä enää vain pakonomaisesti mennyt sukuaisten luo etsimään hyväksyntää,vaan menin asiallisesti tervehtimään, tein sen velvollisuudesta, enkä odottanut heidän kehujaan, vaan kyselen heidän kuulumisiaan. Sukua ei voi valita, ystävät voi.
Tulipahan mieleen:
Parempi antaa rakkautta kuin vaatia sitä, lohduttaa kuin etsiä lohtua, antaa anteeksi niin saa itsekin anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun värjäsin tukkani tummanruskeaksi isovanhemmat sanoi kanssa hyvin avoimesti ja joka kerta että ei tuo kyllä ole hyvä.
Ikä ei taida olla mikään käytöstapojen takuu.
Itse en kestä ollenkaan hyvin ylipainoa. Äitinikään ei kestä. Mummi taas ei ole koskaan ollutkaan edes lievästi ylipainoinen.
Tapanamme on ollut alkaa kiinnittää enemmän huomiota terveyteen heti, kun tulee liiasta tai vääränlaisesta syömisestä tai liikunnan vähenemisestä johtuvaa närästystä, selluliittia, pönäkkyyttä tai lievästi hengästynyttä ja helposti väsyvää olotilaa. Kyllä se BMI 25 on aika hyvin NORMAALIpainon yläraja.
Ulkonäkö on myös tärkeä seikka. Vaatteiden on istuttava hyvin ja ihmisen näytettävä ja tunnuttava niin terveeltä kuin pystyy! Sen haistaa jos hengityksestä, kun jollakin on liikaa laihdutettavaa! Lisääntymiseen liittyvät geenitkin sen kertovat, että älä koske, henkilö ei ole terve!
On huono juttu joutua laihduttamaan paljon, joten on tärkeää, että ei päästä tilannetta kehittymään nii n vaikeaksi. Kyllä vanhat ja kokeneet sen tietävät! En arvostele sairauksien vuoksi lihoneita, mutta kyllä moni olisi voinut lisätä liikuntaa ja tarkkailla syömisiään, jotta ei olisi joutunut lihomisen tielle, jota vielä puhkeavat sairaudet pahentavat!
Ehkä tukanväri ei sopinut ihosi väriin ja näytit siksi sairaammalta? Luonnollinen väri on monesti aina sopiva eikä sekään pysy samana koko elämää. Kun vanhenet, hiustesi väri muuttuu ,ihan niinkuin kasvojesi sävykin. Myös se mitä syöt vaikuttaa kasvojesi väriin. Kokeile vaikka lisätä joko porkkanan ja muiden orasnsien syömistä tai vihreiden kasvisten.
Pyydä, että ulkonäköäsi ei enää kommentoitaisi ja kerro heille miten kommentit loukkaavat sinua. Tässä vaiheessa usein saattaa saada syyllistämistä takaisin, "ei me millään pahalla/ei nyt tarvitse loukkaantua/ kyllä me ihan hyvällä vaan/ älä ole niin herkkä/älä ota itseesi/ me puhutaan ihan asiaa" jne. Toista, että heidän puheensa loukkaavat ja toivot, että tämä loppuu. Jos käytös ei muutu, älä käy enää siellä kylässä. Ja kerro rehellisesti miksi et käy. Kenenkään ulkonäön kommentointi ei kuulu muille. Ihan sama kuka on ja kuinka hyvää tarkottaa.
Vanhemmat ihmiset sietävät huonosti muutoksia. Ei tarvitse kuin yhden hiuksen sojottaa erillään muista, niin varmasti tuttu vanhus sen huomaa! Tähän pätee myös hyvin sanonta "vanha koira ei opi uusia temppuja". Jääräpäinen jämähtäneisyys kuvaa oikein mallikkaasti melkeinpä jokaista vanhemman polven edustajaa. Todella harvassa ovat ne ikääntyvät ihmiset, jotka näkevät muutokset positiivisessa valossa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tukanväri ei sopinut ihosi väriin ja näytit siksi sairaammalta? Luonnollinen väri on monesti aina sopiva eikä sekään pysy samana koko elämää. Kun vanhenet, hiustesi väri muuttuu ,ihan niinkuin kasvojesi sävykin. Myös se mitä syöt vaikuttaa kasvojesi väriin. Kokeile vaikka lisätä joko porkkanan ja muiden orasnsien syömistä tai vihreiden kasvisten.
Sehän se oli toki heidän näkemyksensä asiasta, mutta minusta se ei ole heidän asiansa joka kerta kuuluvasti kommentoida. Se on se pointti.
Jos ei tykkää toisen ulkonäössä jostain, ei minusta sitä ole oikein kovaan ääneen jauhaa vuodesta toiseen oli ikä tai suhde mikä hyvänsä.
Itse en voisi kuvitella että olisin joka kerta tavatessa maininnut mummolle että
'ei tuo sun tukanleikkaus ole kyllä ollenkaan hyvä vaikka itse tykkäät, älä leikkaa sitä enää noin, mun mieliksi'.
Näetkö mitä tarkoitan?
Voin nyt 30v niitä muutaman vuoden takaisia kuvia katsomalla todeta, että hyvältä se näytti, ja minä näytin, ja kiitos vinkistä mutta mulla ei ole tarvetta lisätä porkkana syöntiä (?).
Vaikka pyydän lopettamaan tämän arvostelun niin ei lopu. Seuraavalla vierailu kerralla sama homma. Ainoa keino varmaan on etten mene mukaan vanhuksille. Surullista että kaikki mitataan ulkonäössä että joutuuko kiusaamisen uhriksi vai ei. :(