Lue keskustelun säännöt.
Minulle sanottiin, että fiksut ihmiset haluaa omistusasunnon?
09.02.2020 |
Riippumatta iästä, perhetilanteesta, lapsien lukumäärästä, ammatista, tai puolison tuloista.
Minulle painostettiin tämä, että "fiksut ja järkevät haluaa omistusasunnon sekä ottaa satojen tuhansien lainan sen vuoksi, riippumatta asuuko hki keskustassa vaiko maakylässä"
Mitä mieltä olette?
Mä oon sitä mieltä, että vuoskymmenien velkataakka ei ole kaikille se paras vaihtoehto elää. Ja sitä mieltä, ettei kukaan toinen voi määritellä, mikä tekee toisen elämän paremmaksi. Ja sitä mieltä, että ne rahat voi käyttää ennen ku on eläke-iässä. :D
Kommentit (67)
Minusta on lapsellista ajatella, että pk-seudulla asunnon arvo aina vain nousee. Entä jos taloon tulee ongelmia? Suuri vesivahinko, tulipalo, rottaongelma? Lisäksi ihmisten arvot muuttuvat vuosien myötä. Jossain vaiheessa muuttoliike voi olla kaupungista maalle. Kaupunkien keskustat ovat muuttumassa levottomiksi ja väkivaltaisiksi. Alueiden asukaskunta muuttaa. Tiedän ennestään levottomia alueita, jotka nykyään ovat rauhan tyyssioja, kun asukaskunta on vanhaa. Kirjoitin jo toiseen keskusteluun, mutta se on poistettu, että erään tuttavan talon maineen on n*st*porukka pilannut. Rauhallinen alue, hyvä talo eikä alueella ole halpaa, mutta sijoittaja on tehnyt vuokrasopimuksen kelan kanssa ja siihen tulee ketä tulee. Siinä ramppaa vaikka mitä väkeä ja talossa on useampi asunto myytävänä ja hintoja on jouduttu laskemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistusasunnossa on kyse siitä, että voi vaikuttaa enempi siihen millainen se asunto on. Lisäksi yleensä omistusasumisessa saa samalla rahalla enemmän verrattuna vaihtoehtoihin, poikkeuksena ehkä joku kallein Hgin kantakaupunki. Tietysti jos tärkein kriteeri on päästä asunnosta nopeasti halutessaan eroon, sitten vuokraus on järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Omistusasunto on ainakin minulle halvempi tapa elää. Menot puolet pienemmät nuin vuokratessa.
Ja missä lukee että asunnossa täytyy elää loppuelämänsä, olen itsekin vaihtanut surempaan tai paremmin sijoitettuun jo viitisen kertaa. Ja olen vähän yli 30.
Eli olet viidessä vaihdossasi maksanut 30 ikävuoteen mennessä n. 30 000 euroa varainsiirtoveroa, joka esim. 10 vuodelle jaettuna tekee huikeat 250 euroa kuukaudessa!
Vierailija kirjoitti:
Omistusasunto on ainakin minulle halvempi tapa elää. Menot puolet pienemmät nuin vuokratessa.
Ja missä lukee että asunnossa täytyy elää loppuelämänsä, olen itsekin vaihtanut surempaan tai paremmin sijoitettuun jo viitisen kertaa. Ja olen vähän yli 30.
Monilla paikkakunnilla ongelma onkin siinä, ettei entistä saa kaupaksi tai jos saa, niin huonoon hintaan. Eli omistusasunto on fiksu ratkaisu ainoastaan silloin, jos tietää asuvansa siinä pitkään.
Näitähän on ketkä ostavat innoissaan halvan talon jostain Pieksämäeltä, parin vuoden päästä työt loppuvat paikkakunnalla ja sitten iskee paniikki kun pitäisi muuttaa pois eikä talo mene millään kaupaksi.
Jossain pitää asua. Maksan nykyisestä kodistani lainan lyhennyksiä ja vastiketta vajaa 1300 euroa kuukaudessa. Samankaltaiset asunnot Espoossa vuokraltaan 1200-1500 euroa kuukaudessa. Nyt laina puolet asunnon arvosta. Toki muuttunee tulevina vuosina, mutta miten on jo toinen juttu. Ilman eroa olisi velattomuus ollut parin vuoden päästä, mutta kävi toisin. Oletttavaa kuitenkin, että vanhemmilta tulee tässä välissä perintöä hieman ja sillä lyhennän omaa velkaani muutamalla vuodella.,
Vuokralla maksaisin suht saman summan kuukaudessa kodistani, joten omistusasuminen on minulle parempi ratkaisu. Jos mielii muuttaa ahkeraan ja vaihdella kaupunkia, niin vuokraaminen olisi fiksumpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on tässä ja nyt, ja perheellä on oltava koti - mielellään mahdollisimman kiva ja tilava. Lasten kannalta myös pysyvyys on arvo sinänsä. Niinpä omalla kohdallani omistusasuminen ok-talossa on ollut se paras vaihtoehto. Tähän hintaan en koskaan olisi voinut asua näin edullisesti ja mukavasti samalla kertaa.
Olen syntynyt vuonna 1977 ja minun nuoruudessani oli tavallista säästää ASP-tiliä melko nuoresta saakka (alkaen jostakin rippilahojen sijoittamisesta) ja kun lähdettiin Helsinkiin opiskelemaan, pyrittiin vanhempien avustuksella mahdollisimman pian ostamaan yksiö. Markka-aikaan se oli vielä mahdollista. Itsekin ostin Ruskeasuolta 30-neliöisen asunnon ja kävin opintojen ohella koko ajan töissä maksaakseni lainaa.
Ensimmäinen lapsi syntyi tuohon pieneen asuntoon, minkä jälkeen asunto meni myyntiin. Se kävi kaupaksi ennen ensimmäistä näyttöä ja siitä sai käsirahan omakotitaloon.
Omistusasunto on ainakin minulle halvempi tapa elää. Menot puolet pienemmät nuin vuokratessa.
Ja missä lukee että asunnossa täytyy elää loppuelämänsä, olen itsekin vaihtanut surempaan tai paremmin sijoitettuun jo viitisen kertaa. Ja olen vähän yli 30.