Mahdollisuus vain harrastaa joukkueurheilua

Tänä vuonna 11-vuotta täyttävä poikani on harrastanut jääkiekkoa eräässä helsinkiläisessä seurassa. Treenejä on useammat viikossa ja pelejä joka viikonloppu. Hän tykkää luistella ja pelata, mutta ei ole joukkueen tähti, kuten ei toki moni muukaan. Joukkueet on onneksi jaettu tasoryhmiin. Silti toimintaa määrittelee voimakkaasti hierarkia, jossa toki heikommat on sitä alinta kastia. Tässä esimerkkiä näyttää valmentajat. Parhaita kannustetaan, heikommille huudetaan ja jopa kiroillaan, joka johtaa siihen että loppukin itseluottamus karisee ja onnistuminen tulee lähes mahdottomaksi.
Ymmärrän sen, että lahjakkaat ja tulevat änäritähdet pelaavat tosissaan, mutta sitä, että nämä harrastejoukkueet menevät tähän samaan - aivan käsittämätöntä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?