Onko pula-aikaan ollut tyhjästä ilmestyviä siveyspoliiseja joka paikassa - Äiti 70 v pelkää rangaistusta koko ajan
Järkyttävää yrittää toimia tuollaisen ihmisen kanssa, joka pelkää saavansa rangaistuksen ihan mistä tahansa.
Jos jääkaapin ovi on hetkenkään liian kauan auki alkaa huuto että ne sanoo, että kaapin ovi ei saa olla auki kuin hetken tai siitä tulee seuraumuksia. Jos autoilijat eivät sammuta moottoreita liikennevaloissa - alkaa samainen huuto, että ne sanoo, että tyhjäkäynti on kielletty ja poliisi tulee ja sakottaa. Samainen poliisilla uhkailu on mm esillä myös tilanteissa joissa sanot oman mielipiteesi - pitäisi olla samaa mieltä kuin muut ovat tai jos et katso hömppää televisiosta - saat rangaistuksen erilaisuudestasi.
Kysymys on siis se, että onko pula-ajan kasvatit peloteltu pilalle poliiseilla vai onko silloin ollut kyläpoliiseja, jotka ovat hakanneet virtsatuilla nokkosilla jokaista, joka ei ole tehnyt niin kuin kunnanlääkäri ja kansakoulun opettaja sanoo....?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Säännöstely alkoi talvisodasta, marraskuussa 1939, kun mummosi oli 17 v. Ja loppui hänen ollessaan 32 v, joten toki se jäljet jätti.
Tuonikäiset säästävät joka leipäpussin, jugurttipurkin, narunpätkän, risat sukkahousut (arvatkaa, mistä Pirkka-sukkahousuniksit ovat lähtöisin?), leivoslaatikot, kumilenkit jne.
Katsos kun kaikkea voi tarvita.
Kengät tehtiin paperista ja pohjat puusta, terveyssiteet lumpuista tai villalangasta.
Mutta tuo poliisin ja viranomaisten pelko ei liity asuaan, vaan on aivosairauden oire.
Kumilenkkejä ei kannata säästää, ne haurastuu ajan myötä rikki, ainakin jos niitä ei käytä.
Enkä kyllä säästäis noita muitakaan.
Mutta siis pointti oli, ettei ihan kaikkea kannata säästää edes pula-ajan pelossa.
Ohis
70-vuotias ap:n äiti on syntynyt sotien jälkeen v. 1950.
Ei ole ollut mitään sellaista poliisia, joka olisi pikkulapsia kytännyt. Huoltopoliisi ja siveyspoliisi oli sosiaalitapauksia varten ja vastaa nykyistä etsivää sosiaalityötä.
Tuolloin irtolaisuus ja katutyttöily sekä julkijuopottelu olivat kovin paheksuttuja, mutta äitisi oli siinä iässä vasta 1965-1970. Enkä tarkoita, että olisi ollut kohderyhmää.
Täällä on muistisairautta vilauteltu. Siltähän tuo käytös ikävästi vaikuttaa. Jos kyse on hoidettavissa olevasta aivosairaudesta, lääkäriin pitäisi mennä heti eikä vuoden päästä. Joitakin dementian tyyppejä voidaan jarruttaa, jopa pysäyttää lääkkeillä ja ainakin nuo pelkotilat pitäisi saada pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöstely alkoi talvisodasta, marraskuussa 1939, kun mummosi oli 17 v. Ja loppui hänen ollessaan 32 v, joten toki se jäljet jätti.
Tuonikäiset säästävät joka leipäpussin, jugurttipurkin, narunpätkän, risat sukkahousut (arvatkaa, mistä Pirkka-sukkahousuniksit ovat lähtöisin?), leivoslaatikot, kumilenkit jne.
Katsos kun kaikkea voi tarvita.
Kengät tehtiin paperista ja pohjat puusta, terveyssiteet lumpuista tai villalangasta.
Mutta tuo poliisin ja viranomaisten pelko ei liity asuaan, vaan on aivosairauden oire.
Kumilenkkejä ei kannata säästää, ne haurastuu ajan myötä rikki, ainakin jos niitä ei käytä.
Enkä kyllä säästäis noita muitakaan.
Mutta siis pointti oli, ettei ihan kaikkea kannata säästää edes pula-ajan pelossa.
Ohis
Pointti olikin, että tuonikäiselle tuo on NORMAALIA KÄYTÖSTÄ, vaikka meistä vaikuttaa hölmöltä.
Poliisin pelko taas ei ole normaalia.
Ei ollut tyhjästä ilmestyviä siveyspoliiseja tuolloin eikä nyt.
Voihan toki olla, että äitisi on tuntenut jonkun, joka on ollut koulukodissa ns. löyhän moraalin tähden. Tyttöjä pantiin laitoksiin esim tultuaan raskaaksi. Lapset synnytettiin ja annettiin pakolla adoptioon. Heitä pakkosteriloitiin. Heille tehtiin lobotomioita. Heidät luokiteltiin mielisairaiksi.
Tämä tehtiin hyvän hyvyyttään Saksasta opittujen periaatteiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pula-aika 70-vuotiaalla muka olisi muistoissa? Äitisi ei ole elänyt pula-aikana.
Onhan. Säännöstely loppui 1953. Köyhyys kesti monilla paljon pitempään.
Juoruämmiä ja kyttääjiä riitti, paitsi pienissä kylissä niin kaupungeissakin. Vexi Salmi on muistellut, miten Hämeenlinnassa oli taloissa ns. juorupeilit, ettei voinut tulla salaa hutikassa kotiin. Ikivanha ilmiö tuo nuorten tarkkailu.
Eri asia on sitten mitä ihmisten kotona tapahtui, kun monet oli sotien jäljiltä ahdistuneita. 1900-luvun toisella vuosikymmenellä syntynyt ihminen kävi läpi sisällissodan, elintarvikepulan, välillisesti 1. maailmansodan, 30-luvun laman ja toisen ison sodan. Hän saattoi olla huutolainen, puoliorpo tai perheensä konkurssin uhri.
Tälläiset ihmiset pistettiin perustamaan perheitä ja hankkimaan vähintään 4 lasta, lapseton nainen oli oksaton puu. Uhri isänmaalle mainittiin äitiyspakkausta myöten. Olen nähnyt omin silmin.
Minä olen syntynyt vuonna 1950 enkä muista mistään olleen erityistä pulaa. Mitään tärkeää ei puuttunut, mutta säästäväisyyteen toki kehotettiin, esimerkiksi sammuttamaan valot joita ei juuri sillä hetkellä tarvittu, ja kaikki ruoka piti syödä lautaselta, ei saanut haaskata. Jatkuva rangaistuksen pelko johtuu jostain muusta, voi olla jotain raskaita henkilökohtaisia kokemuksia tai jokin sairaus joka tällaista aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
70-vuotias on syntynyt vuonna 1949- 1950 ja ei siis ole kokenut mitään pula-aikaa enää, vaan hippiajan lapsuudessaan 1960-luvulla sekä nuoruuden 1970-luvulla.
Ehkä jossain päin Amerikkaa. Perehdy nyt hiukan paremmin Suomen historiaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen äitisi ikäinen ja mitään pelottelua ei ole ollut normaaleilla ihmisillä.
Siveyspoliiseja oli ainakin satamakaupungeissa, missä vahtivat siveetöntä elämää elävien ihmisten puuhia esim. laivatyttöjä.
Eivät puuttuneet muiden asioihin.
Sanottiin yleisesti pi...llupoliiseiksi.
Mutta mitä laivatytöt olivat? Naisia jotka halusivat saada nopeasti helppoa rahaa myymällä itseään satamissa purkua/lastausta odottavien laivojen miehistöille. He eivät vahingoittaneet ketään liiketoimillaan. Silti viranomaisten piti saada heidät kiinni ja tuomita vankilaan. Laivatyttö sai rikosrekisterin joka tärveli monin tavoin elämää täysin ilman syytä. Kirjoitti joku 80-luvullakin prostituoituna toiminut nainen kuinka hänet tuomittiin rikoksesta. Täysin uhrittomia "rikoksia". Samaa on näissä huumeiden käyttö"rikoksissa" Torverkon jutun yhteydessä. Nämä tapaukset kertovat ettei suomalaisilla ole minkäänlaista ns. epäjärjestyksen tai sanotaan sen sietokykyä ettei joka asia kuulu viranomaisille. Miten suomalaisista on tullut näin orjasieluisia?
Virkavallan tekemö ihmisten kyylääminen on taatusti nykyään tavallisempaa ja kattavampaa kuin joskus 1950-luvulla. Silloin ei taatusti ollut tietokonerekistereiden ristiinajoja eikä peltipoliiseja sakotusautomaatteina. Maalla ei tarvittu rakennuslupia, eikä pankeissa kyselty poliittisesta vaikutusvallasta.
Rahvaan keskinäinen kyyläys on voinut olla kovempaa. Pääosa kansasta asui maaseudulla, ja kaupungit olivat nykyistä pienempiä. Pikkupaikkakunnalla joutuu helpommin naapureiden paheksunnan ja juoruilun kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äitisi ikäinen ja mitään pelottelua ei ole ollut normaaleilla ihmisillä.
Siveyspoliiseja oli ainakin satamakaupungeissa, missä vahtivat siveetöntä elämää elävien ihmisten puuhia esim. laivatyttöjä.
Eivät puuttuneet muiden asioihin.
Sanottiin yleisesti pi...llupoliiseiksi.Mutta mitä laivatytöt olivat? Naisia jotka halusivat saada nopeasti helppoa rahaa myymällä itseään satamissa purkua/lastausta odottavien laivojen miehistöille. He eivät vahingoittaneet ketään liiketoimillaan. Silti viranomaisten piti saada heidät kiinni ja tuomita vankilaan. Laivatyttö sai rikosrekisterin joka tärveli monin tavoin elämää täysin ilman syytä. Kirjoitti joku 80-luvullakin prostituoituna toiminut nainen kuinka hänet tuomittiin rikoksesta. Täysin uhrittomia "rikoksia". Samaa on näissä huumeiden käyttö"rikoksissa" Torverkon jutun yhteydessä. Nämä tapaukset kertovat ettei suomalaisilla ole minkäänlaista ns. epäjärjestyksen tai sanotaan sen sietokykyä ettei joka asia kuulu viranomaisille. Miten suomalaisista on tullut näin orjasieluisia?
Ei tuo ehkä ihan noin vaaratonta ollut. Ainakin sukupuolitaudit uhkasivat levitä tuon palveluelinkeinon takia.
Vierailija kirjoitti:
Väistämätön kuolemanpelko vanhetessa muuttaa fiksuakin ihmistä, kuiteskin kaikki haluaa sinne taivaaseen.
Ei kai ne poliisit ja viranomaiset kenenkään pelkoisenkaan mielestä sentään päätä ihmisen taivaspaikasta...
Loislurso kirjoitti:
Minä olen syntynyt vuonna 1950 enkä muista mistään olleen erityistä pulaa. Mitään tärkeää ei puuttunut, mutta säästäväisyyteen toki kehotettiin, esimerkiksi sammuttamaan valot joita ei juuri sillä hetkellä tarvittu, ja kaikki ruoka piti syödä lautaselta, ei saanut haaskata. Jatkuva rangaistuksen pelko johtuu jostain muusta, voi olla jotain raskaita henkilökohtaisia kokemuksia tai jokin sairaus joka tällaista aiheuttaa.
Riippuu täysin perheestä, mihin sattui syntymään ja missä päin Suomea.
Jossain Savossa ihmisillä ei ollut tuohon aikaan aina edes sähköä. Puhumattakaan Kainuusta. Jos löydät Yleltä, niin kuuntele vanha radio-ohjelma" Rautavaara, Suomen köyhin kunta."
Elintaso ja asumisen vaatimukset olivat myös ihan toista.
Mistä puhutaan harvemmin, on se että vaikka suurten ikäluokkien vanhemmat saivat sen rintamamiestalonsa ja itselleen kansaneläkkeen, joutui seuraava polvi usein aloittamaan melko tyhjästä. Kaikki eivät muutenkaan kouluttautuneet tai oppineet kotonaan tai luonnostaan esim. käsittelemään rahaa. Monet menivät pienipalkkaisiin töihin.
Olen itse tällaisesta perheestä, jossa toteltiin ylempää tulevia käskyjä kuten koulua, mutta muuten odotettiin nykyajan hoitavan kaiken kuten kotona ollut kaikkivoipa äiti aikoinaan. (Isoäitikin oli ollut nöyrä ns. ylemmilleen.) Kun kaikkea ei enää tehty itse, jäätiin välitilaan. Yhteiskunta oli ukkoutunut ja alkoholisoitunut. Maaseutu oli 70-luvulla paikoin todella rapistunutta, kaupungeissa tehtaiden työsuhdeasunnot kaatumapisteessä. Näissä oloissa elimme kurjemmin kuin isovanhemmat aikoinaan.
Vähä off topic, mutta kehitys ei ole pystysuora vakio.
Vierailija kirjoitti:
Virkavallan tekemö ihmisten kyylääminen on taatusti nykyään tavallisempaa ja kattavampaa kuin joskus 1950-luvulla. Silloin ei taatusti ollut tietokonerekistereiden ristiinajoja eikä peltipoliiseja sakotusautomaatteina. Maalla ei tarvittu rakennuslupia, eikä pankeissa kyselty poliittisesta vaikutusvallasta.
Rahvaan keskinäinen kyyläys on voinut olla kovempaa. Pääosa kansasta asui maaseudulla, ja kaupungit olivat nykyistä pienempiä. Pikkupaikkakunnalla joutuu helpommin naapureiden paheksunnan ja juoruilun kohteeksi.
Olen tästä aiheesta kuullut erään vanhemmat naisen tarinan, joka olisi pitänyt tallettaa.
Nuorena kadulla ahdisteli isän työkaverit.
Sodan jälkeen ei voinut pysähtyä puhumaan tuttujen kanssa. Kommunismi leviää, hajaantukaa!
Raskaana ollessa ei voinut mennä uimalaan, puskat oli täynnä hiippareita.
Ihania aikoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äitisi ikäinen ja mitään pelottelua ei ole ollut normaaleilla ihmisillä.
Siveyspoliiseja oli ainakin satamakaupungeissa, missä vahtivat siveetöntä elämää elävien ihmisten puuhia esim. laivatyttöjä.
Eivät puuttuneet muiden asioihin.
Sanottiin yleisesti pi...llupoliiseiksi.Mutta mitä laivatytöt olivat? Naisia jotka halusivat saada nopeasti helppoa rahaa myymällä itseään satamissa purkua/lastausta odottavien laivojen miehistöille. He eivät vahingoittaneet ketään liiketoimillaan. Silti viranomaisten piti saada heidät kiinni ja tuomita vankilaan. Laivatyttö sai rikosrekisterin joka tärveli monin tavoin elämää täysin ilman syytä. Kirjoitti joku 80-luvullakin prostituoituna toiminut nainen kuinka hänet tuomittiin rikoksesta. Täysin uhrittomia "rikoksia". Samaa on näissä huumeiden käyttö"rikoksissa" Torverkon jutun yhteydessä. Nämä tapaukset kertovat ettei suomalaisilla ole minkäänlaista ns. epäjärjestyksen tai sanotaan sen sietokykyä ettei joka asia kuulu viranomaisille. Miten suomalaisista on tullut näin orjasieluisia?
Ei tuo ehkä ihan noin vaaratonta ollut. Ainakin sukupuolitaudit uhkasivat levitä tuon palveluelinkeinon takia.
Kondomit oli jo tuolloin keksitty ja taudit olivat lääkkeillä parannettavissa.
Säännöstely alkoi talvisodasta, marraskuussa 1939, kun mummosi oli 17 v. Ja loppui hänen ollessaan 32 v, joten toki se jäljet jätti.
Tuonikäiset säästävät joka leipäpussin, jugurttipurkin, narunpätkän, risat sukkahousut (arvatkaa, mistä Pirkka-sukkahousuniksit ovat lähtöisin?), leivoslaatikot, kumilenkit jne.
Katsos kun kaikkea voi tarvita.
Kengät tehtiin paperista ja pohjat puusta, terveyssiteet lumpuista tai villalangasta.
Mutta tuo poliisin ja viranomaisten pelko ei liity asuaan, vaan on aivosairauden oire.