Lue keskustelun säännöt.
Onko miten yleistä, että vaimo palvelee miestään vielä eläkkeelläkin laittamalla hänelle aamiaisen nenän eteen, siis kaikki leikkeleet ym leivän päälle miehen puolesta
06.02.2020 |
Ja antaa valmiin leivän suoraan nenän eteen?
Mä olin ihan äimän käkenä kun anoppi selitti mulle tätä, että laittaa meetvurstit ja juustot ym riisipiirakan päälle ja antaa miehelle.
Mun korvaan kuulosti ihan pikkuisen erikoiselle. Meillä kyllä mies tekee itse onneksi aamiaisensa, ja mun lapsuuskodissakaan en muista äidin laittaneen noin valmiiksi pöperöä toisen nenän eteen. Kyllä ne leikkeleet, margariinit ym on laitettu suoraan pöytään ja jokainen on ottanut siitä mitä on itse halunnut.
Kommentit (155)
Meillä noin tekee se joka on ruuanlaittovuorossa, ihan sukupuolesta riippumatta. On ihanaa saada iltapalaa tarjoiltuna TV:n ääreen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmalle sukupolvelle ihan normi settiä. Nykyaikaan se ei kuulu.
Kilpailkaa toinen toisenne palvelemisessa. Siis jos haluatte onnellisen avioliiton, muuten ei tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalle sukupolvelle ihan normi settiä. Nykyaikaan se ei kuulu.
Ai toisesta välittäminen ja toisen huomioon ottaminen? Ei ihme, että nykyaikana sitten erotaan niin paljon.
Koko aloitus ihan pimeä. Kai nyt parisuhteessa saa tehdä hyviä tekoja omalle puolisolleen?
Jos kaikki tekevät kaiken itse, yksin ja itselleen, niin mihin sitä koko parisuhdetta tai mitään vastavuoroitsuutta edes tarvitaan?
Vai meinaako ap, että vain Exceliin tasan molemmille hiottu 50% / 50% kustannus, panostettu aika ja vaiva takaavat onnellisen elämän? Kaikki muu on palvelimista ja alistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppini tekee yhä tätä appiukolle. Eläkkeellä ovat, yli 70 vuotiaita. Laittaa myös salaatin valmiiksi ruokalautaselle että ukko söisi vihreetä, mikä on mielestäni ihan ok.
Meillä mies ja lapsetkaan ei ota salaattia tai kasviksia kulhosta vaikka kehotan, mutta jos ne on valmiiksi ruokalautasella, syövät kyllä mukisematta. Minusta tämä on toisesta huolta pitämistä ja rakkautta.
Oma äitini on hössöttäjä isän syömisen suhteen ja kontrolloi ehkä vähän, ettei isä vedä pelkkää voileipää aamusta iltaan. Isä ei laita ruokaa, appiukko ei laita ruokaa eikä oma puolisonikaan kokkaa koskaan. Mieluimmin syövät lämmitettyjä eineksiä, suoraan rasiasta.
Itsekin tykkään aamuisin tehdä miehelle terveellisen ja riittävän aamupalan valmiiksi nokan alle, jotta sen tulee jotain syötyä. Muuten mies vaan juo pari kuppia kahvia ja lukee aamun lehdet. Harvoin itse tekee aamupalaa. Jatkan tätä varmaan vanhaksi asti eikä se ole minulle mikään orjatyö, päin vastoin olen huolehtija tyyppiä ja osoitan tällä rakkauttani.
Entäs jos sinusta aika jättää ennen miestäsi?
Mieheni työkaveri nauttii tällaisesta kotihotellista. Vaimo laittaa vitamiinipilleritkin pöydälle järjestykseen.
Mikäs siinä jos sen haluaa ja jaksaa tehdä. Itse en jaksaisi, teen muita hyviä tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmillani aina ollut näin. Isoisällä on sitten omat tehtävänsä taloudessa mitkä tekee kyselemättä.
Oikeinkin yleistä vanhemman polven keskuudessa. Appiukko ei syö 'rehuja', mutta kun anoppi laittaa ne lautaselle tai leivän päälle, ne on ikään kuin pakko syödä.
Nyt rupesi pelottamaan, jos tuo minun miesorjani saa tarpeekseen ja jättää minut. Olemme eläkkeellä ja mies kysyy joka aamu syönkö puuroa, niin keittää samalla minullekin. Jos en syö puuroa vaan haluaan voileivän, niin toki osaan sen itse tehdä. Mies myös tiskaa ja imuroi ja puhdistaa kylpyhuoneen viemärin ja pesee ikkunat ja puistelee matot. Ja vaihtaa petivaatteet. Ja ripustaa pyykit. Eikä niissä saa vielä koko päivää kulumaan, niin usein käy myös kaupassa tai vähintään on kantamassa kasseja jos olen mukana.
Ruoka kyllä laitetaan yleensä yhdessä.
Toki silloin kun hän oli vielä töissä ja minä jo eläkkeellä, niin huolehdin, että ruoka on odottomassa, kun hän töistä tulee. Ja että huusholli oli jotenkin edes siivotun näköinen.
Täytyy paistaa hänelle vaikka suklaavohveleita rakkauden osoitukseksi iltapäivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Isä on tosi vanhanaikainen ja äiti lähtenyt siihen passaustouhuun liki 40 vuotta sitten.
Meillä kanssa äiti teki kaikki (paisti tietenkin ne raskaat työt, jotka aina ovat miehelle kuuluneet, mutta niitähän ei lasketa)tavalliset kotityöt, mutta hän oli kotirouvana koko ikänsä ja isä kävi raskaassa työssä ja teki vielä illalla rakennustöitä toisille saadakseen lisäansioita. Olisi ollut aika feminististä, jos äiti ei olisi edes ruokaa pöytään laittanut. Ja ihan onnellinen avioliitto se enimmäkseen oli. En vieläkään tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa itse eläneenä näe siinä mitään pahaa tai orjuutta.
Mitä nämä raskaat miehelle kuuluvat päivittäiset kotityöt ovat?
Sulakkeen vaihtaminen?
Lampun kiinnittäminen kattoon?
Vesimittarin lukeminen?
Auton vieminen huoltoon tai renkaanvaihtoon?Minulle ei jostain syystä tule hirveästi mieleen niitä raskaita miesten töitä.
Omassa taloudessani niitä ei ollut silloinkaan kun oli 4 vuotta sinkkuna. En tiedä räjähtikö se talo heti kun muutin pois. Varmaan jotain kamalaa tapahtui jos olin 4 vuotta laiminlyönyt tehtäviä joita pitäisi tehdä päivittäin.Huomasitko, että mies tekee työpäivän jälkeen iltatöitä? Oletan, että palkka tulee yhteiseen kassaan. Tosi hienoa, että ruoka on valmiina kun puoliso tulee kotiin - tai mikroateria, tms, jos ei kokkaaminen sovi.
Huomasitko sinä tätä väitettä: "tietenkin ne raskaat työt, jotka aina ovat miehelle kuuluneet, mutta niitähän ei lasketa"
Onko iltatyö nyt sitten se miehille kuuluva raskas työ josta tuossa puhutaan?
Haluan edelleen tietää mitä ovat ne raskaat miehelle kuuluvat päivittäiset kotityöt, joista varsinkin miesasiamiehet usein puhuvat. Kukaan ei ole vielä osannut selittää mitä ne työt ovat.
Olen 30v ja tarjoilen miehelle päivittäin syötävää ja juotavaa nokan eteen sohvalle/sänkyyn/pöydälle. Mies sitten tekee puolestani jotain muuta. Pitkään, siis vuosia, ajattelin että tehkööt kukin omat leipänsä ja muut. Sittemmin hoksasin, että paremmin menee kun molemmat teemme palveluksia toisillemme, eikä kukin vain omia tehtäviään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan ukolleni aamuisin voileivät ja kahvit keittelen, sekä teen smoothiet. Olemme jo vanhempi eläkkeellä oleva pari. Mieheni laittaa usein ruokaa, käymme yhdessä kaupassa, pyykinpesun ja tiskikoneen täytön ja tyhjentämisen hoidan minä. Yhdessä tehdään suuremmat siivoukset ja mies hoitaa voimaa vaativat hommat, kuten kauppakassien roudaamisen yms. Passaaminen omasta halusta kertoo välittämisestä, haluaa vähän pehmentää toisen elämää pienillä arjen teoilla. Eläkkeellä on aikaa puuhasteluun ja saanhan siinä arkiliikuntaa lenkin lisäksi. Kun olin työelämässä en yleensä laittanut yhteistä aamupalaa, söin puuron ja hörppäsin kahvin ja kiirehdin töihin, mieheni lähti yleensä jo aikaisemmin töihinsä ja söi oman puuronsa. Tavat muuttuvat elämäntilanteiden myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmalle sukupolvelle ihan normi settiä. Nykyaikaan se ei kuulu.
Ai toisesta välittäminen ja toisen huomioon ottaminen? Ei ihme, että nykyaikana sitten erotaan niin paljon.
Jos oikeasti kyseessä on toisesta välittäminen ja rakkauden osoitus eikä kontrollointi tai vaatimus ilman vastavuoroisuutta, niin sehän on ok.
On eri asia osoittaa rakkautta tekemällä toiselle jotain kivaa kuin tekemällä asioita toisen puolesta.
Valitettavan usein taustalla on pyrkimys kontrolloida toista tai kohottaa omaa itsetuntoaan väittämällä että toinen ei osaa eikä kykene itse.
Joskus tällä tavalla myös sidotaan toinen kiinni. Ei se voi siitä lähteäkään kun ei osaa edes ruokaa laittaa eikä vaatteita pestä. Onkohan tämä syynä sille, että yleensä mies lähtee huonosta suhteesta vasta kun uusi nainen on jo valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Isä on tosi vanhanaikainen ja äiti lähtenyt siihen passaustouhuun liki 40 vuotta sitten.
Meillä kanssa äiti teki kaikki (paisti tietenkin ne raskaat työt, jotka aina ovat miehelle kuuluneet, mutta niitähän ei lasketa)tavalliset kotityöt, mutta hän oli kotirouvana koko ikänsä ja isä kävi raskaassa työssä ja teki vielä illalla rakennustöitä toisille saadakseen lisäansioita. Olisi ollut aika feminististä, jos äiti ei olisi edes ruokaa pöytään laittanut. Ja ihan onnellinen avioliitto se enimmäkseen oli. En vieläkään tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa itse eläneenä näe siinä mitään pahaa tai orjuutta.
Mitä nämä raskaat miehelle kuuluvat päivittäiset kotityöt ovat?
Sulakkeen vaihtaminen?
Lampun kiinnittäminen kattoon?
Vesimittarin lukeminen?
Auton vieminen huoltoon tai renkaanvaihtoon?Minulle ei jostain syystä tule hirveästi mieleen niitä raskaita miesten töitä.
Omassa taloudessani niitä ei ollut silloinkaan kun oli 4 vuotta sinkkuna. En tiedä räjähtikö se talo heti kun muutin pois. Varmaan jotain kamalaa tapahtui jos olin 4 vuotta laiminlyönyt tehtäviä joita pitäisi tehdä päivittäin.Huomasitko, että mies tekee työpäivän jälkeen iltatöitä? Oletan, että palkka tulee yhteiseen kassaan. Tosi hienoa, että ruoka on valmiina kun puoliso tulee kotiin - tai mikroateria, tms, jos ei kokkaaminen sovi.
Huomasitko sinä tätä väitettä: "tietenkin ne raskaat työt, jotka aina ovat miehelle kuuluneet, mutta niitähän ei lasketa"
Onko iltatyö nyt sitten se miehille kuuluva raskas työ josta tuossa puhutaan?
Haluan edelleen tietää mitä ovat ne raskaat miehelle kuuluvat päivittäiset kotityöt, joista varsinkin miesasiamiehet usein puhuvat. Kukaan ei ole vielä osannut selittää mitä ne työt ovat.
No nehän on ne lumityöt (tänä talvena ollut tarve kahdesti, tein molemmat kerrat), kesällä nurmikon leikkaus kerran viikossa eli vetän leikkurin perässä kävely - joillakin on jopa päällä istuttava. Räystäskourujen tyhjennys keväällä ja syksyllä. Renkaiden vaihto kahteen autoon keväällä ja syksyllä. Polttopuiden teko 1-2 viikonloppuna kevättalvesta. Sisälle niitä kantaa molemmat. Ja sitten satunnaisesti jotain puutarhatöitä, joihin vaimon fysiikka ei riitä.
T. 15 v omakotiasumista
Ja kaikella huumorilla tämä. Mun mies tekee myös niitä naistentöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lienee kulttuuri- ja sukupolvieroja. 43 vuotiaana miehenä kommentoisin ekan aamun jälkeen, että osaan kyllä ottaa itsekin mitä mieleni tekee.
Miksi kommentoisit? Jos naisen elämään vaikka kuuluu tehdä pari voileipää ylimääräistä, samalla kun tekee omansa.
Fiksuna miehenä keksit kyllä, miten korvata aamupalaleivät.
En syö joka aamu samaa ja en 5min ennen aamiasta tiedä mitä aion sin'ä päivänä syödä. Miksi miun pitäisi tulla valmiiseen pöytään?
Täällä tuntuu moni osoittavan rakkautta ruoalla. Ihan ymmärrettävää, sillä se on perinteinen ja helppo tapa osoittaa rakkautta ja huolenpitoa.
Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että en rakastaisi perhettäni , varsinkaan lapsia, ruoalla eikä se ole aina helppoa. Se ruoka kun olisi niin helppo keino.
Ruoka on kuitenkin itsestäänselvyys. Sitä on pakko olla ja jonkun on se pakko valmistaa. Sitä tehdään yhdessä ja erikseen, miten milloinkin. Parhaimmillaan ruoan valmistaminen voi olla kivaa yhdessäoloa, mikä toimii parempana rakkauden osoituksena (=meillä on kivaa yhdessä, sinun kanssasi on kiva viettää aikaa) kuin valmiin ruoan tarjoaminen toiselle.
Appivanhemmilla näin. Mies ei osaa/viitsi tehdä mitään yksin/itse. Jos ei oo vaimo antamassa ruokaa, niin ei syö melkein mitään. Ei osaa myöskään muita asioita tehdä itse. Esim. ajaa autolla uuteen kohteeseen. En tiedä mikä laiskuus vai avuttomuus on kyseessä, joskus nuorempana on kuitenkin esim. rakentanut talonkin itse. Onhan hän tietenkin nyt jo vanha mies ja joitain asioita voi olla vaikea oppia, mutta kun ei yhtään viitsi missään asiassa yrittää. Meni aika monta vuotta ennenkuin oppi uuteen puhelimeen vastaamaan.
Kai se on joku sukupolvijuttu vähän tuo passaaminen. Rakkaudesta tehdyt voileivät on sitten aivan asia erikseen.
Isäni olettaa saavansa voileipänsä valmiina käteen ja ruuan eteensä eväänsä liikauttamatta. Äiti passaa, mutta ei ole onnellinen, välillä sanoo terävästikin. Isä ei ymmärrä yskää. Tympii katsella moista esitystä. Oma mieheni ei odota saavansa voileipää käteen. Päinvastoin hoitaa meillä viikonloppuisin aamiaiset koko perheelle, illalliset kokataan yhdessä. Eipä tuo olekaan suomalainen.
Äiti teki tuota aikoinaan kotona minulle. Ruoka tuli eteen, vaatteet ilmestyivät kaappiin puhtaina ja viikattuina. Siloin tuntui hyvältä idealta, nykyään kyseenalaistan toimintamallin järkevyyden. Olin aivan kädetön, kun tuli aika muuttaa kotoa. Onneksi siinä vaiheessa ryhdistäydyin ja opettelin hoitamaan perusasiat itsekin. En tarvitse tai haluakaan palvelijaa. Parisuhteessa voi olla puolin ja toisin huomioon ottamisia, mutta silloin kyse ei ole toisen toimimisesta palvelijana.
Anoppini tekee yhä tätä appiukolle. Eläkkeellä ovat, yli 70 vuotiaita. Laittaa myös salaatin valmiiksi ruokalautaselle että ukko söisi vihreetä, mikä on mielestäni ihan ok.
Meillä mies ja lapsetkaan ei ota salaattia tai kasviksia kulhosta vaikka kehotan, mutta jos ne on valmiiksi ruokalautasella, syövät kyllä mukisematta. Minusta tämä on toisesta huolta pitämistä ja rakkautta.
Oma äitini on hössöttäjä isän syömisen suhteen ja kontrolloi ehkä vähän, ettei isä vedä pelkkää voileipää aamusta iltaan. Isä ei laita ruokaa, appiukko ei laita ruokaa eikä oma puolisonikaan kokkaa koskaan. Mieluimmin syövät lämmitettyjä eineksiä, suoraan rasiasta.
Itsekin tykkään aamuisin tehdä miehelle terveellisen ja riittävän aamupalan valmiiksi nokan alle, jotta sen tulee jotain syötyä. Muuten mies vaan juo pari kuppia kahvia ja lukee aamun lehdet. Harvoin itse tekee aamupalaa. Jatkan tätä varmaan vanhaksi asti eikä se ole minulle mikään orjatyö, päin vastoin olen huolehtija tyyppiä ja osoitan tällä rakkauttani.