Onko miten yleistä, että vaimo palvelee miestään vielä eläkkeelläkin laittamalla hänelle aamiaisen nenän eteen, siis kaikki leikkeleet ym leivän päälle miehen puolesta

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni tekee minulle aamiaisen valmiiksi ja eväätkin töihin kun lähtee itse myöhemmin. Kun aloin pohtia niin lähes poikkeuksetta tekee iltaisin ruuan lautaselle asti valmiiksi. Emme ole kylläkään eläkeläisiä ja minäkin nainen joten meitä ei kai lasketa. ;)

No ei lasketa. Kai tajuat että tästä ei keskusteltaisi, jos ei olisi olemassa yhteiskunnan rakenteisiin syöpynyttä, kieroutunutta toimintamallia naisesta miehen palvelijana.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi myös laittanut aina appiukolle leivän eteen ja sillä aikaa terve appi makaa sängyllä ja haistelee vaikkujaan ja valittaa kun kuolee kohta.

Isovanhemmillani oli ihan sama, paitsi roolit toisin päin. Eipä koskaan tullut mieleen, että tuossa olisi ollut kyse rakkauden osoittamisesta. Jotenkin se on päivänselvää noin päin, että mies on alistettu luuseri ja nainen kotityranni, jos odottaa miehen palvelevan. Jos nainen onkin palvelija, on kyse rakkauden osoittamisesta konkreettisin teoin, parin omasta tavasta elää, naisen vapaasta valinnasta ja ties mitä sontaa...

Hassua, että jotkut näkevät leivän laiton rakkaalleen sukupolven vaatimukseksi tai siihen opetetuksi pakoksi. Ikään kuin ne ikäihmiset toimisivat kotonaan kuin palvelijat tai aivottomat robotit tai tekisivät sen pelosta?? Jospa näkisitte sen kiintymyksen osoituksena tai kunnioituksen tai hellyyden? Miehellä voi olla omat tapansa osoittaa pitävänsä suhdetta, arkea ti jatkuvuutta yllä esim. toimivansa vaimon autonkuljettaja yms

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että jotkut näkevät leivän laiton rakkaalleen sukupolven vaatimukseksi tai siihen opetetuksi pakoksi. Ikään kuin ne ikäihmiset toimisivat kotonaan kuin palvelijat tai aivottomat robotit tai tekisivät sen pelosta?? Jospa näkisitte sen kiintymyksen osoituksena tai kunnioituksen tai hellyyden? Miehellä voi olla omat tapansa osoittaa pitävänsä suhdetta, arkea ti jatkuvuutta yllä esim. toimivansa vaimon autonkuljettaja yms

Kerrotko miksi sinun tulkintasi olisi oikeampi ja miksi muiden pitäisi kääntyä sinun kannallesi?

Menkää nyt jeesustelemaan vaihteeksi jonnekin, missä on vielä tänäänkin oikeaa orjuutta, sellaista mitä te etuoikeutetut marisijat ette ole osanneet kuvitellakaan. Tai sitten historiassa Suomeen vaikka 100 vuoden taakse.

Ei voi olla tottakaan tämmöiset lillukanvarsistelijat, jonkun eläkeläisen (joka ehkä tuntee siten istensä tarpeelliseksi, kun muutakaan  tekemistä ei ole), orjaksi nimittään jos se laittaa voita leivälle ja jotkut jopa juustoviipaleen samalla kuin itselleenkin.

Mun isovanhemmilla mummot tekevät kesällä grillaamista lukuunottamatta kaiken ruuan ukoillensa. Isän isä kyllä voileipiä saattaa tehdä itsekin. Kumpikin ukki hoitavat kyllä tiskejä ja äidin vanhemmilla mun 80-v. ukki on vastuussa kaikista tiskeistä kun mummo vastaa ruuasta. Ruuanlaiton roolit ovat selvästi heillä jokin vanha jäänne ja on varmaan heidän aikansa "sukupuoliroolien" mukaista niin en ole liikaa asiaa miettinyt. Välillä kyllä vähän ärsyttää jos toinen ukki kehtaa valittaa ruuasta, jota mummi hänelle vääntää...

Omat 50-v vanhempani tekevät kotityöt aikalailla 50/50. Äiti pesee pyykit ja isä hoitaa auto ja elektroniikka-asiat. Itse en kyllä jaksaisi ottaa kotitöitäni mummojeni tapaan 90 %:sesti vastuulleni ja meillä kotityöt menevät 50/50. : D Onneksi monet nykymiehet ottavat osaa myös ruuan laittoon ja jopa pitävät siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nykypäivänä on vastenmielistä vastenmielisempi asia se, että nainen on vain kotiorja ja mies elättää. Nykyään onneksi vaaditaan tasa-arvoa myös parisuhteissa ja samanälyiset ja koulutustasolliset pariutuu keskenään eikä diplomi-insinööri elätä mitään rumaa, tyhmää ja lihavaa siivojanaista. Ehkä silloin menisi siivoojanainen, jos se olisi seksikäs herkkuperse. Mutta harvemmin on. 

Kovin on DI:n maailma jäänyt pieneksi korkeasta koulutuksesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että jotkut näkevät leivän laiton rakkaalleen sukupolven vaatimukseksi tai siihen opetetuksi pakoksi. Ikään kuin ne ikäihmiset toimisivat kotonaan kuin palvelijat tai aivottomat robotit tai tekisivät sen pelosta?? Jospa näkisitte sen kiintymyksen osoituksena tai kunnioituksen tai hellyyden? Miehellä voi olla omat tapansa osoittaa pitävänsä suhdetta, arkea ti jatkuvuutta yllä esim. toimivansa vaimon autonkuljettaja yms

Kerrotko miksi sinun tulkintasi olisi oikeampi ja miksi muiden pitäisi kääntyä sinun kannallesi?

Siksi, kun ne naiset eivät ole aivottomia,tahdottomia, tyhmiä, tietämättömiä. Luuletko todella, että vain sinun sukupolvesi naiset osaavat ajatella vapaasti, itseään, luovasti, viisaasti ja vain sinun sukupolven naiset haluavat saavuttaa jotain, olla jotain, yksilöitä. Väärin.. Kyllähän maailma on muuttunut, mutta ihmiset ei niin paljon. Ehkä naisilla, jotka tekevät miehilleen voileivän on paljon suurempi ymmärrys ja keinot henkiseen hyvinvointiin?

Minä haluan helliä ja palvella ihanaa aviomiestäni nyt kun me molemmat olemme eläkkeellä ja meillä aikaa vain toisillimme.

Mies hoitaa omat juttunsa taloudessamme ja hyvin hoitaakin. Miksi en saisi tehdä ja leipoa hänelle herkkuruokia ja tarjoilla ne valmiiksi, viimeisen päälle?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vanhempia pareja, joilla noin. Mies katsoo tv:stä jotain urheilua samalla. Noloa.

LOL 

Appivanhemmat

Appi kiukuttelee päivät pääksytysten, motkottaa eikä tee muuta kuin katsoo telkkaa ja nukahtelee. Kehuu, kuinka herää aikaisin.

Anoppi hoitaa aivan kaiken, huoltaa, hyysää, tekee ruoat, annostelee, huolehtii lääkkeet, räpättää ja sietää apen kiukunpuuskia.  

Toisen huomiointi on mukavaa, mm. aloittajan kuvaamilla tavoilla. Paitsi jos vain toinen tekee sitä ja toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se toimii. Minulla on saksalainen vaimo ja hän lisäksi annostelee ruoan lautaselle niin minulle kuin lapsillekin, näin on tuollapäin maailmaa tapana.

Aika ikävää. Mukavampaa kun saa itse ottaa lautaselleen sitä mitä haluaa ja niin paljon kuin haluaa.

Tietenkin jos toinen on kotona, voi hän passatakin töistä tulijaa, mutta jos kumpikin käy töissä, on kurjaa jos toinen sitten joutuu vielä kotonakin orjaksi ja toisten palvelijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmillani aina ollut näin. Isoisällä on sitten omat tehtävänsä taloudessa mitkä tekee kyselemättä.

Kuten esimerkiksi? Olisi kiva saada tietää. Sukuni 40 ja 50 luvulla syntyneet naiset tekevät kaikki kotityöt, ja nämä leivätkin ukon nokan eteen. Ukot tekee tasan nada, zero, inget, elikkä ei mitään kotiin liittyvää. Autot käytetään huollossa ja pesulassa, renkaat vaihdatuttamassa jne. Pahinta tässä on että nämä kantaemot mielellään haluaisivat että tyttärensä/miniät toimisivat samalla tavalla.

Omat vanhempani olivat syntyneet 1920-luvulla. Meillä oli maatila, mutta isäni kävi lähes aina myös vieraan töissä, koska meitä sisaruksia oli paljon. Isäni teki aina ruuat sunnuntaisin ja äiti sai käydä päiväunilla lepäämässä. Muistan myös , että isäni oli usein lähettämässä meitä lapsia kouluun, kun äiti oli navetassa. Katsoi, että oltiin noustu/herätty ja syötiin. Isä on lähtenyt töihin vasta sitten.  Tämän lisäksi isä haki heinät lehmille ennen töihin menoaan ja teki siis lähes aina kahta työtä. Maatalon työt ja sen lisäksi  kävi rakennuksilla/metsätöissä/ ym palkkatöissä. Eläkkeelle jäädessään isä leipoikin ja teki usein ruokaa. Myös vaatteensa korjasi itse ja työvaatteensa pesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi myös laittanut aina appiukolle leivän eteen ja sillä aikaa terve appi makaa sängyllä ja haistelee vaikkujaan ja valittaa kun kuolee kohta.

Isovanhemmillani oli ihan sama, paitsi roolit toisin päin. Eipä koskaan tullut mieleen, että tuossa olisi ollut kyse rakkauden osoittamisesta. Jotenkin se on päivänselvää noin päin, että mies on alistettu luuseri ja nainen kotityranni, jos odottaa miehen palvelevan. Jos nainen onkin palvelija, on kyse rakkauden osoittamisesta konkreettisin teoin, parin omasta tavasta elää, naisen vapaasta valinnasta ja ties mitä sontaa...

Varsinkin eläkeikäisissä on niitä naisia, joille ruokkiminen on helpoin ja ehkä ainoa tapa osoittaa rakkautta niin puolisolleen kuin lapsilleen.  Olisi mielenkiintoista tietää, millä tavalla se toinen osapuoli sitten osoittaa omaa rakkauttaan. Nykyään kun varsinkin kerrostaloasunnoissa on aika vähän niitä ns. miesten töitä muita kuin ehkä taulun tai hyllyn laittaminen seinälle kerran vuosikymmenessä. Viittaan tässä ketjuun, jossa nainen kaipasi miestä poraamaan taululle reikää seinään - miten tulikin jonkun laulun sanat mieleen. Taisi siinä laulussa mies tahtoa juuri tuota tekemään.

Itse olen   nuorempaa sukupolvea, mutta kyllä minä ihan mielelläni laitoin miehelle eväät töihin. Nyt kun mies on kotona ja minä töissä, kieltämättä kurjaa kun töistä tullessani mies kysyy " mitä ruokaa". Jonakin päivänä voi tulla sanotuksi rumasti.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan helliä ja palvella ihanaa aviomiestäni nyt kun me molemmat olemme eläkkeellä ja meillä aikaa vain toisillimme.

Mies hoitaa omat juttunsa taloudessamme ja hyvin hoitaakin. Miksi en saisi tehdä ja leipoa hänelle herkkuruokia ja tarjoilla ne valmiiksi, viimeisen päälle?

Mitä teillä ovat ne miehen omat jutut?

Meillä ne ovat autonhuolto, remontit, hevosenkengitys, traktorinkorjaus, sonnanajo, puunkaato ym. Oikein mielelläni teen hänelle ruokaa ja pesen hänen pyykkinstä, ettei minun tarvitse edes traktoria käynnistää kuin harvoissa poikkeustapauksissa ja autonrenkaankin vaihdan vain silloin, kun se yllättäen hajoaa matkalla.