Onko miten yleistä, että vaimo palvelee miestään vielä eläkkeelläkin laittamalla hänelle aamiaisen nenän eteen, siis kaikki leikkeleet ym leivän päälle miehen puolesta

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se toimii. Minulla on saksalainen vaimo ja hän lisäksi annostelee ruoan lautaselle niin minulle kuin lapsillekin, näin on tuollapäin maailmaa tapana.

Sielläpäin vaimot onkin vielä usein kotirouvina.

Kyllä mäkin miestäni passaisin, jos elättäis mut.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesta riippuu onko rakkautta vai alistamista.

Kahden rakastavaisten välillä kai on normaalia, että haluaa tehdä ihania juttuja toiselle, esimerkiksi juuri tuo leipä, kun toinen katsoo vaikka leffaa. Hyvähän olisi, että toinenkin tekisi vastaavia tekoja joskus, ettei mene kyykytykseksi.

Eri asia on alistetut vaimot.

Seurasin taannoin perhettä jossa isäntä istui keittiön pöydän ääressä lautanen edessään ja vaimo kuori hänelle perunat. Kaksi lasta pyöri naisen ja jaloissa, joille hän laittoi ne ruuat myös. Itse söi, kun ehti, perheensä palveluaan.

Mies istui niin polleana pöydässä ja ylpeili vaimollaan, joka hänelle perunat kuorii. Vaimo näytti aika kettuuntuneelta.

Taisi mies luulla, että näyttää isoaltainen herralta, kun nainen siinä palvelee ja pyörii hänen oikkunsa mukaan. Näytti isolta mies vauvasta minun silmään, ei herättänyt ihastusta lainkaan, vihastusta vain.

Erohan heille lopulta tuli, en ihmettele. Eli vissiin ero on siinä, onko teko vapaaehtoinen rakkauden teko vai peittääkseen se alleen jotain sairasta alistamisntarvetta.

Oivallinen kirjoitus!

Tässä ketjussa on paljolti menneet puurot ja vellit sekaisin. Tottakai on ihanaa, että puoliso huomioi tekemällä esim. leivän tms., mutta kyse onkin alunperin toisen avuttomuudesta tehdä mitään itse. Jos aikuinen mies/vaimo haarukka pystyssä odottaa pöydän ääressä, että toinen tulee ja kuorii vielä perunatkin, ei kaikki voi olla kunnossa.

Mistä se passari otetaan siinä tilanteessa, jos tuo passaaja potkaisee tyhjää yhtäkkiä? Ketä sitten alistetaan? 

Oma tuttavani, vanha mies, oli tällainen viimeiseen asti passattu, joka ei osannut itse tehdä mitään kotitöitä. Hän jopa edellytti vaimoltaan, että lounas pitää olla pöydässä klo 11, päiväkahvi klo 14 jne. Tästä ei lipsuttu minuuttiakaan. Hän sanoi "aina syöneensä ja juoneensa siihen aikaan". Puhui varmasti sikäli muunneltua totuutta, että kävi töissä sahalla vaimonsa kanssa, mistä pyöräilivät kotiin ruokatunnilla. Kysyinkin kerran ukolta, miten sinä olet voinut syödä klo 11, koska silloinhan ruokatunti vasta alkoi ja teidän piti pyöräillä kotiin ja sen jälkeen vaimo lämmitti heille aterian. Ukko meni vaikeaksi. 

Mutta olen siis ollut paikalla todistamassa, kun vaimo huusi keittiöstä ukolle klo 10.58: Syömään!

Ukko huusi takaisin: Kello ei ole vielä yhtätoista. 

Hän istui tuolissaan vajaan kaksi minuuttia ja siirtyi sitten keittiöön, jolloin kello löi 11 hänen istuttuaan pöydän ääreen valmiin ruokalautasen kimppuun. 

Että sellaisia ukkoja. 

No meillä mies tekee noin joka kerta minulle...hän on töissä ja minä työtön.

Mukavaa maata sängyssä ja huutaa milloin paahtoleivät ovat valmiita.

Että ei avioeroluvut ja yksinhuoltajuus nousisi edelleen ennätysmittoihin, tehkää ihmeessä joku taulukko-ohjelma, miten yhdessä eletään, ja sitten vaikka kuukauden lopussa taulukosta voi tarkastaa, kuka on jäänyt orjaksi, ja kumman pitää tehdä avioerohakemus

esim. armeija/synnytys: kertakorvaus

työssäkäyntiaika/kotona laiskottelu: aika tunteina

ja sitten se törkein alistaminen: voileivän voitelu: kpl, jos voi oli kovaa, extrapiste

talvi/kesärenkaiden vaihto: kpl pisteet per rengas

jne

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä toi on silloin tällöin tekijän omasta aloitteesta ihana osoitus rakkaudesta. sen sijaan jos se on palvelu, jota sen vastaanottaja automaattisesti odottaa, se on syvältä. Eli motivaattori määrittelee.

Et ole ikinä kuullut rutiineista, jotku asiat vain muodostuvat rutiineiksi, kuten vaikka hampaiden pesu aamulla ja illalla, ei siihen erityisemmin tarvitse motivoitua uudelleen joka päivä.

Äiti teki isälle valmiit voileivät ja kaatoi kahvin kuppiin isän nakottaessa pöydän ääressä kuin kuningas, äiti itse joi oman kahvinsa seisten. Ikinä en oman mieheni kanssa ryhtyisi samaan!

Kummallista, miten ihmiset ovat vääntäneet aloituksessa kuvaillun käytöksen joksikin ihmeen rakkauden osoitukseksi. Se on romanttista, jos joskus vie aamiaisen sänkyyn. Sitten kun leivän tekeminen miehelle on jokapäiväinen arkirutiini, se ei ole rakkautta vaan typerää alistumista. Oman sukuni naiset ovat kunnostautuneet tuossa alistumisessa. Oikein inhottaa muistella mummoni koiramaista liehakointia, mitä teki koko elämänsä. Ja jos häneltä olisi kysytty, hän olisi ilmoittanut käytöksensä olevan juuri tätä Rakkauden Osoittamista.

Vierailija kirjoitti:

Että ei avioeroluvut ja yksinhuoltajuus nousisi edelleen ennätysmittoihin, tehkää ihmeessä joku taulukko-ohjelma, miten yhdessä eletään, ja sitten vaikka kuukauden lopussa taulukosta voi tarkastaa, kuka on jäänyt orjaksi, ja kumman pitää tehdä avioerohakemus

esim. armeija/synnytys: kertakorvaus

työssäkäyntiaika/kotona laiskottelu: aika tunteina

ja sitten se törkein alistaminen: voileivän voitelu: kpl, jos voi oli kovaa, extrapiste

talvi/kesärenkaiden vaihto: kpl pisteet per rengas

jne

No nyt herätit minut todella, kiitos siitä!!! Minäpä menen kiireesti tekemään miehelleni voileivät, pesemään hänen pyykkinsä ja siivoamaan hänen sotkunsa, muuten liitymme erotilastoihin. Tiedät varmaan mistä saisin sisäkön puvun hankittua ja luuletko että voin vielä pitää oman pankkitilin vai luovutanko palkkani miehelleni..?

Eikö parisuhteen yksi onnellisuuden elementti ole, että molemmat palvelevat toisiaan toinen toistaan kunnioittaen? Isäni on antanut kauniin mallin nyt kun äitini on sairastanut monta vuotta: joka aamu tuo tarjottimen sänkyyn ja aamun lehden.

Odotan kovasti, että pääsisin kokkaamaan ja järjestämään kaikkia mukavia yllätyksiä omalle miehelleni.

Meitä on monia, jotka yksin kaipaavat, että voisivat ilahduttaa rakastaan. :(

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmillani aina ollut näin. Isoisällä on sitten omat tehtävänsä taloudessa mitkä tekee kyselemättä.

Kuten esimerkiksi? Olisi kiva saada tietää. Sukuni 40 ja 50 luvulla syntyneet naiset tekevät kaikki kotityöt, ja nämä leivätkin ukon nokan eteen. Ukot tekee tasan nada, zero, inget, elikkä ei mitään kotiin liittyvää. Autot käytetään huollossa ja pesulassa, renkaat vaihdatuttamassa jne. Pahinta tässä on että nämä kantaemot mielellään haluaisivat että tyttärensä/miniät toimisivat samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo kuulostaa vain ihanalta, jos nainen sen vapaasta tahdostaan tekee. Tiedän kyllä perheitä, joissa mies hoitaa naisen auton huollot, kaikki tankkauksetkin, pesut, joten eiköhän se ole vähän vastaava juttu toisin päin. Kukin perhe määritelköön itse miten toimii.

Tsiisus, Noihin kirjottamiisi miestenpuuhin menee maksimaallisesti 1 tunti viikossa jos lasketaan koko vuodelle. Sehän jo sillä kotihengettärellä menee yhdessä päivässä kokatessa.

Vanhempani erosivat äitini ollessa 40+ ja isäni 50. Äitini työskenteli päivä-äitinä kotonamme. Elikkä automaattisesti teki kaikki kotiin liittyvät, myös työeväät isälle. Isä oli päivätöissä. Asuttiin kerrostalossa. Ero kun tuli niin me tyttärethän saatiin isälle sitten opettaa ruuanlaitot, kastikkeen teot, laskujen maksut, pesutuvan käytön jne. Äiti ei ole mitään oppinut, passa nykyistä ukkoaan ja samalla kiukuttelee kun on passannut pask. a tikun nokkaan. Isä taas oppi toimimaan itse ja hyvin pärjäsi siihen että dementiaan sairastu ja nyt asuukin hoitokodissa. En todellakaan ihaile näitä rakkauden tekoja jotka toisesta tekevät avuttoman ja osaamattoman. Ei ole oikein että aikuiset lapset (tyttäret useimmiten) sitten opettavat/auttavat (useimmiten isiään) arjen askareissa kun mitään ei osata jos se passaaja saa tarpeekseen ja lähtee tai kuolee tai sairastuu. Vähän järkeä naiset tähän, teette ukoistanne avuttomia hönttejä joita tyttärien, miniöitten pitäs sitten passata jos teille käy jotain.

Vierailija kirjoitti:

Toinen tekee uran,maksaa asunnon,autot,matkat,kaiken,ihan kaiken ja tienaa eläkkenen millä jatketaan maksamista  ja toinen loisii menemään, niin todellakin se palvelu jatkuu niin kauan ku ei oo haudassa.

Näitä pareja en ole tavannut yhtään. Kaikki sukuni naiset olleet työelämässä. Vanhempi sukupolvi passaa ja aina passannut ukkojaan vaikka itse vielä työelämässä ja ukko jo eläkkeellä. Järjetöntä mielestäni.

Anoppi myös laittanut aina appiukolle leivän eteen ja sillä aikaa terve appi makaa sängyllä ja haistelee vaikkujaan ja valittaa kun kuolee kohta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki miestään rakastavat vaimot tekevät noin. Ottakaa mallia.

Kaikki naistaan rakastavat miehet tekevät noin. Ota mallia.

Mun mielestä nykypäivänä on vastenmielistä vastenmielisempi asia se, että nainen on vain kotiorja ja mies elättää. Nykyään onneksi vaaditaan tasa-arvoa myös parisuhteissa ja samanälyiset ja koulutustasolliset pariutuu keskenään eikä diplomi-insinööri elätä mitään rumaa, tyhmää ja lihavaa siivojanaista. Ehkä silloin menisi siivoojanainen, jos se olisi seksikäs herkkuperse. Mutta harvemmin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Isä on tosi vanhanaikainen ja äiti lähtenyt siihen passaustouhuun liki 40 vuotta sitten.

Meillä kanssa äiti teki kaikki (paisti tietenkin ne raskaat työt, jotka aina ovat miehelle kuuluneet, mutta niitähän ei lasketa)tavalliset kotityöt, mutta hän oli kotirouvana koko ikänsä ja isä kävi raskaassa työssä ja teki vielä illalla rakennustöitä toisille saadakseen lisäansioita. Olisi ollut aika feminististä, jos äiti ei olisi edes ruokaa pöytään laittanut. Ja ihan onnellinen avioliitto se enimmäkseen oli. En vieläkään tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa itse eläneenä näe siinä mitään pahaa tai orjuutta.

Mitä nämä raskaat miehelle kuuluvat päivittäiset kotityöt ovat?

Sulakkeen vaihtaminen?

Lampun kiinnittäminen kattoon?

Vesimittarin lukeminen?

Auton vieminen huoltoon tai renkaanvaihtoon?

Minulle ei jostain syystä tule hirveästi mieleen niitä raskaita miesten töitä.

Omassa taloudessani niitä ei ollut silloinkaan kun oli 4 vuotta sinkkuna. En tiedä räjähtikö se talo heti kun muutin pois. Varmaan jotain kamalaa tapahtui jos olin 4 vuotta laiminlyönyt tehtäviä joita pitäisi tehdä päivittäin.

Useimmat vanhat naiset joutuvat muuttamaan pois omakotitaloista kun pihatyöt, ruohonleikkuu ja lumenluonti ei onnistu miehen kuoltua. Lisäksi jää saunapuut pilkkomatta.

HÖPÖ HÖPÖ! Tuntemani iäkkäät naiset asuvat yli 90-vuotiainakin yksin omakotitalossa.

Pihatyöt, ruohonleikkuu ja lumenluonti ovat NAISTEN töitä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi myös laittanut aina appiukolle leivän eteen ja sillä aikaa terve appi makaa sängyllä ja haistelee vaikkujaan ja valittaa kun kuolee kohta.

Läheisriippuvainen, sairas suhde, jossa vaimo onkin miesvauvansa äiti.

Onko teidän miehistä tulossa samanlaisia vai näkeekö ne tilanteen outouden?

Perinteisen sukupuolitetun työnjaon heikko kohta on täydellinen avuttomuus eron tai puolison kuoleman jälkeen.

Säälin ja inhoan miestä, joka ei osaa huolehtia hygieniastaan tai säännöllisestä syömisestä tai vaatehuollosta.

Yhtälailla säälin ja inhoan naista, joka ei osaa huoltaa autoa, tehdä lumitöitä, tehdä kodin korjaustöitä jne. Vihoviimeistä jäädä leskeksi johonkin korpeen ilman ajokorttia.

Näillä ei ole minkäänlaista backuppia kriisitilanteisiin, ei valmiuksia edes normaaliin arkeen.

Vaimoni tekee minulle aamiaisen valmiiksi ja eväätkin töihin kun lähtee itse myöhemmin. Kun aloin pohtia niin lähes poikkeuksetta tekee iltaisin ruuan lautaselle asti valmiiksi. Emme ole kylläkään eläkeläisiä ja minäkin nainen joten meitä ei kai lasketa. ;)