Lue keskustelun säännöt.
Poliisin mielestä on outoa jos kukaan ei kahdessa päivässä kaipaa sinua
06.02.2020 |
– Tapaus sattui jo keskiviikkona aamulla ja meidän tietojemme mukaan kukaan ei ollut perjantai-iltaan mennessä kaivannut uhria. Se tuntuu hieman poikkeukselliselta ja oudolta, Salonsaari selittää Satakunnan Kansalle antamaansa lausuntoa, joka loukkasi uhrin omaisia.
Kommentit (44)
Kukaan ei kaipaa päiviin no niin edelleen siis mitä väliä muutaman päivän viive tekee? Tarvitseeko siitä suuttua poliisille jos ei itsekkään oikeasti ole kaivannut vielä niin että olisi huolestunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt kuolisin niin ruumiini löydettäisiin vasta kun naapurit ihmettelisivät pahaa hajua rappukäytävässä, työtön ja perheetön kun olen.
Olen tällä hetkellä työtön, omaisia ei oikeastaan ole, kavereihin olen viimeksi ollut yhteydessä ehkä muutama vuosi sitten, en tiedä että minua kukaan kaipaisi. Olen ajatellut että jos kupsahtaisin nyt, niin menisi jopa kuukausia että kukaan edes höristäisi korviaan.
Toimittaja ja lehti tässä mokasi. Ei tuommoista olisi tarvinnut kysyä eikä varsinkaan lehteen painaa. Jos olisi kuukausia tunnistamatta niin sitten eri juttu.
Mä voisin olla hyvin helposti kuollut vaikka viikon. Koirat varmaan vaan söis mut nälissään. Ainoat jotka kaipaisivat. Työnantaja saattais ihmetellä parin päivän päästä, mutta ei niillä ole kuin mun puh.numero. Äiti ja tytär saattais viikon parin sisällä kaivata, ehkä. Asuvat eri paikkakunnalla, niin tuskin lähtisivät heti katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä matkoilta aina mesetetään. Meillä ainakin pidetään yhtä perheeseen ja ystäviin koko ajan. Voi mennä just se 3 tuntia sitten jo ihmetellään. Tiettyjen ihmisten kanssa olen joka päivä yhteydessä . Jos nukkuu ei se häiritse jos mobiiiliyhteydessä on . Näkyy se sitten laitteesta onko lukenut viestin. Koko suku pitää yhtä, ja samassa on muutama työkaveri ym. Osa asu kyllä ulkomailla , silloin on vielä mukavampi saada viestejä. Kiva saada iloisia viestejä. Ei ennen ollut näin hyvin. Hyvää yötä viestit kaukomailta ilahduttaa. En muuten asu yksin, enkä koskaan haluasikaan. Kuva on iloinen yllätys.
Jos tuo juttu pitää paikkansa, poliisin toiminnasta tulee kyllä sellainen kuva että he pitävät itseään erehtymättöminä maailman napoina eikä heillä ole juuri minkäänlaista kuvaa tavallisten ihmisten elämästä ja toiminnasta. Ketä tahansa on voitu etsiä kuumeisesti ja kaivata kymmenien ihmisten voimin ilman että poliisia on sotkettu asiaan. Ja on jopa voitu yrittää sotkea, kuten tässä tapauksessa.
Otan osaa läheisten suruun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä matkoilta aina mesetetään. Meillä ainakin pidetään yhtä perheeseen ja ystäviin koko ajan. Voi mennä just se 3 tuntia sitten jo ihmetellään. Tiettyjen ihmisten kanssa olen joka päivä yhteydessä . Jos nukkuu ei se häiritse jos mobiiiliyhteydessä on . Näkyy se sitten laitteesta onko lukenut viestin. Koko suku pitää yhtä, ja samassa on muutama työkaveri ym. Osa asu kyllä ulkomailla , silloin on vielä mukavampi saada viestejä. Kiva saada iloisia viestejä. Ei ennen ollut näin hyvin. Hyvää yötä viestit kaukomailta ilahduttaa. En muuten asu yksin, enkä koskaan haluasikaan. Kuva on iloinen yllätys.
Jos et kahteen päivään kuule meserinkisi ihmisistä miten otat viranomaisiin yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Toimittaja ja lehti tässä mokasi. Ei tuommoista olisi tarvinnut kysyä eikä varsinkaan lehteen painaa. Jos olisi kuukausia tunnistamatta niin sitten eri juttu.
Nykykriteereillä tämä oli suuri onnistuminen toimittajalta. Sai kohun aikaiseksi ja monen ihmisen mielen pahoitettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo juttu pitää paikkansa, poliisin toiminnasta tulee kyllä sellainen kuva että he pitävät itseään erehtymättöminä maailman napoina eikä heillä ole juuri minkäänlaista kuvaa tavallisten ihmisten elämästä ja toiminnasta. Ketä tahansa on voitu etsiä kuumeisesti ja kaivata kymmenien ihmisten voimin ilman että poliisia on sotkettu asiaan. Ja on jopa voitu yrittää sotkea, kuten tässä tapauksessa.
Otan osaa läheisten suruun.
On tietysti mahdollista ja ehkä jopa todennäköistä että toimittaja on tahallaan esittänyt poliisin lausunnon ikävässä valossa.
Vierailija kirjoitti:
En ole juttua lukenut, mutta ihan otsikon pohjalta kommentoin, että kuka
on yhteyksissä läheisiinsä joka ikinen päivä. Siis jos on sinkku ihminen ja asuu ja on töissä kaukana, vieraalla paikkakunnalla?
Työkin voi olla toimistohuoneessa, eikä työtekijä käy välttämättä kahvitauolla muiden kanssa.Tälläistä yksin asuvaa työntekijää, jonka läheiset saattavat asua toisella puolella Suomea, ei kukaan kaipaan päiväkausiin.
Vasta sitten jos tietyt paperit eivät ole tiettynä päivänä, siellä missä niiden pitäsi olla, niin esimies tai joku työtoveri koputtelevat oveen ja kyselevät papereita.
Tälläista on työelämä Suomessa ja tämä on ihan arkipäivää monessa toimistossa. Mitään yhteisvastuuta ei työpaikoilla, ei edes lähimmillä esimiehellä joka voisi käydä päivittäin alaistensa huoneessa, vaikkapa vain tervehtimässä.
Mutta minkäs tälle voit, Elämä on.
No jos itse eristäytyy kaikesta kontaktista kehenkään niin eipä siinä paljon voi syyttää kuin itseään. Meilläkin on töissä näitä huoneeseensa lukittautujia jotka ei käy koskaan kahvilla, ei käy samaan aikaan syömässä, siellä vaan jököttää tietokoneen ääressä.
Monesti meillä epävirallisesti esim. kahvitauolla puhutaan monenlaista asiaa työhön liittyen ja ne on hetkiä mitkä saavat tiedon kulkemaan eri henkilöiden välillä. Nämä huoneessaan istujat ei tietysti sitten tiedä mistään mitään ja heille pitää kaikki erikseen sähköpostilla tiedottaa. Itse lisäävät cc:ksi puoli osastoa joka viestiin sen sijaan että yhteisessä kahvihetkessä voisivat kertoa asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Toimittaja kysyi poliisilta, kaipasiko kukaan onnettomuuden uhria.
– Se on sen luonteinen asia, että en halua sitä suoraan kommentoida. Siitä voi jokainen jotain päätellä, että henkilöllisyyden selvittäminen kesti tämänkin aikaa, Salonsaari sanoi tuolloin."
Eli: en kommentoi, mutta kommentoin kuitenkin!
Ja vielä oikein piikikkään vttumaiseen sävyyn. Oikein kunnon halveksunta huokui tuosta kommentista uhria ja uhrin omaisia kohtaan, koska tuollaisesta parin päivän "kaipaamattomuudesta" ei voi päätellä yhtään mitään. Ja vaikka voisikin ja uhri olisi ollut kuinka yksinäinen ja syrjäytynyt laitapuolenkulkija hyvänsä niin ihan samanlainen ihmisarvo hänelläkin on. Ei se, ettei kukaan soittele perään pariin päivään tee kenestäkään sen huonompaa saati arvottomampaa ihmistä.
Ehkä tosiaan on parempi, että jatkossa poliisit tosiaan tiedottaa ainoastaan fraasein "en kommentoi" ja "on salassa pidettävää tietoa" kun kerran ei asiallisesti osata ihmisistä ajatella.
Mun isän olen nähnyt viimeksi jouluaattona. Hän ei halua, että siellä käydään, eikä halua pitää yhteyttä. Siis kukaan ei saa käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkoisen sopivasti osui taas tuo "tietokatkos" tässäkin jutussa. Melkein kannattaisi miettiä jo valmiiksi muita syyteltäviä kuin tuo "katko tiedonkulussa", koska tuo nyt ei vaan ole enää uskottavaa.
Ja jos tosiaan noin paljon ja usein tietoa jää välittämättä aikanaan eteenpäin, niin silloinhan tilanne on todella vakava ja asiaan on ensitilassa tehtävä korjauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole juttua lukenut, mutta ihan otsikon pohjalta kommentoin, että kuka
on yhteyksissä läheisiinsä joka ikinen päivä. Siis jos on sinkku ihminen ja asuu ja on töissä kaukana, vieraalla paikkakunnalla?
Työkin voi olla toimistohuoneessa, eikä työtekijä käy välttämättä kahvitauolla muiden kanssa.Tälläistä yksin asuvaa työntekijää, jonka läheiset saattavat asua toisella puolella Suomea, ei kukaan kaipaan päiväkausiin.
Vasta sitten jos tietyt paperit eivät ole tiettynä päivänä, siellä missä niiden pitäsi olla, niin esimies tai joku työtoveri koputtelevat oveen ja kyselevät papereita.
Tälläista on työelämä Suomessa ja tämä on ihan arkipäivää monessa toimistossa. Mitään yhteisvastuuta ei työpaikoilla, ei edes lähimmillä esimiehellä joka voisi käydä päivittäin alaistensa huoneessa, vaikkapa vain tervehtimässä.
Mutta minkäs tälle voit, Elämä on.
No jos itse eristäytyy kaikesta kontaktista kehenkään niin eipä siinä paljon voi syyttää kuin itseään. Meilläkin on töissä näitä huoneeseensa lukittautujia jotka ei käy koskaan kahvilla, ei käy samaan aikaan syömässä, siellä vaan jököttää tietokoneen ääressä.
Monesti meillä epävirallisesti esim. kahvitauolla puhutaan monenlaista asiaa työhön liittyen ja ne on hetkiä mitkä saavat tiedon kulkemaan eri henkilöiden välillä. Nämä huoneessaan istujat ei tietysti sitten tiedä mistään mitään ja heille pitää kaikki erikseen sähköpostilla tiedottaa. Itse lisäävät cc:ksi puoli osastoa joka viestiin sen sijaan että yhteisessä kahvihetkessä voisivat kertoa asian.
No nimenomaan tuollaiset epäviralliset työpaikkaklikit ovat työelämän syöpäkasvain.
Jos en olisi parisuhteessa ja töissä, ei minuakaan kukaan osaisi kaivata pitkään aikaan.
Jos en vastaisi puhelimeen, niin ne varmaan vain kuvittelisivat etten halua puhua. Ehkä viikon kuluttua puhelimeen vastaamattomuudesta vähän huolestuisivat. Silloinkin soittaisivat jollekin toiselle ja yhdessä miettisivät että miksköhän ei vastaa. Ehkä parin viikon kuluttua ilmoittaisivat poliisille.
No tämähän on just eikä melkein linjassa sen kanssa, että uhri on aina se syyllisempi osapuoli jonka tekemisiä tongitaan suurennuslasin kanssa jotta löydettäisiin edes jotain joka tekisi rikoksesta edes jotenkin oikeutetun.
Tämä uhri oli selvästi ainakin tämän poliisin mielestä ihan huono ja vääränlainen ihminen, sellainen jota hänen mielestään ei kenenkään olisi edes pitänyt jäädä kaipaamaan. Siksi kai se olikin niin yllätys (pettymys?) että perään oli kuin olikin kyselty. Ja sitten syyllinen olikin aina niin sopiva tietokatko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole juttua lukenut, mutta ihan otsikon pohjalta kommentoin, että kuka
on yhteyksissä läheisiinsä joka ikinen päivä. Siis jos on sinkku ihminen ja asuu ja on töissä kaukana, vieraalla paikkakunnalla?
Työkin voi olla toimistohuoneessa, eikä työtekijä käy välttämättä kahvitauolla muiden kanssa.Tälläistä yksin asuvaa työntekijää, jonka läheiset saattavat asua toisella puolella Suomea, ei kukaan kaipaan päiväkausiin.
Vasta sitten jos tietyt paperit eivät ole tiettynä päivänä, siellä missä niiden pitäsi olla, niin esimies tai joku työtoveri koputtelevat oveen ja kyselevät papereita.
Tälläista on työelämä Suomessa ja tämä on ihan arkipäivää monessa toimistossa. Mitään yhteisvastuuta ei työpaikoilla, ei edes lähimmillä esimiehellä joka voisi käydä päivittäin alaistensa huoneessa, vaikkapa vain tervehtimässä.
Mutta minkäs tälle voit, Elämä on.
No jos itse eristäytyy kaikesta kontaktista kehenkään niin eipä siinä paljon voi syyttää kuin itseään. Meilläkin on töissä näitä huoneeseensa lukittautujia jotka ei käy koskaan kahvilla, ei käy samaan aikaan syömässä, siellä vaan jököttää tietokoneen ääressä.
Monesti meillä epävirallisesti esim. kahvitauolla puhutaan monenlaista asiaa työhön liittyen ja ne on hetkiä mitkä saavat tiedon kulkemaan eri henkilöiden välillä. Nämä huoneessaan istujat ei tietysti sitten tiedä mistään mitään ja heille pitää kaikki erikseen sähköpostilla tiedottaa. Itse lisäävät cc:ksi puoli osastoa joka viestiin sen sijaan että yhteisessä kahvihetkessä voisivat kertoa asian.
No nimenomaan tuollaiset epäviralliset työpaikkaklikit ovat työelämän syöpäkasvain.
Sinä olet ilmeisesti yksi näistä eristäytyjistä? Juuri tämänkaltainen yhteisöllisyys on työpaikalla tärkeää ja saa aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, parantaa ilmapiiriä ja pitää yllä "me"-henkeä.
Se, että kaikki istuu omissa huoneissaan ja hädin tuskin näkee toisiaan edes viikoittain ei ole pidemmän päälle hyväksi kenellekään eikä edes työnantajalle koska tuottavuus siinä laskee joka tapauksessa. Tieto ei kulje ja ihmiset ei puhu keskenään joten moni saattaa hakata päätään seinään jonkun asian kanssa vaikka päiviä vaikka joku toinen tietäisi kokemuksen perusteella ratkaisun heti asiaan.
Myöskään ns. hiljainen tieto ei liiku henkilöltä toiselle ollenkaan ja monesti se on todella tärkeää työssä menestymiselle.
En ole juttua lukenut, mutta ihan otsikon pohjalta kommentoin, että kuka
on yhteyksissä läheisiinsä joka ikinen päivä. Siis jos on sinkku ihminen ja asuu ja on töissä kaukana, vieraalla paikkakunnalla?
Työkin voi olla toimistohuoneessa, eikä työtekijä käy välttämättä kahvitauolla muiden kanssa.
Tälläistä yksin asuvaa työntekijää, jonka läheiset saattavat asua toisella puolella Suomea, ei kukaan kaipaan päiväkausiin.
Vasta sitten jos tietyt paperit eivät ole tiettynä päivänä, siellä missä niiden pitäsi olla, niin esimies tai joku työtoveri koputtelevat oveen ja kyselevät papereita.
Tälläista on työelämä Suomessa ja tämä on ihan arkipäivää monessa toimistossa. Mitään yhteisvastuuta ei työpaikoilla, ei edes lähimmillä esimiehellä joka voisi käydä päivittäin alaistensa huoneessa, vaikkapa vain tervehtimässä.
Mutta minkäs tälle voit, Elämä on.