Poliisin mielestä on outoa jos kukaan ei kahdessa päivässä kaipaa sinua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole juttua lukenut, mutta ihan otsikon pohjalta kommentoin, että kuka

on yhteyksissä läheisiinsä joka ikinen päivä. Siis jos on sinkku ihminen ja asuu ja on töissä kaukana, vieraalla paikkakunnalla?

Työkin voi olla toimistohuoneessa, eikä työtekijä käy välttämättä kahvitauolla muiden kanssa.

Tälläistä yksin asuvaa työntekijää, jonka läheiset saattavat asua toisella puolella Suomea, ei kukaan kaipaan päiväkausiin.

Vasta sitten jos tietyt paperit eivät ole tiettynä päivänä, siellä missä niiden pitäsi olla, niin esimies tai joku työtoveri koputtelevat oveen ja kyselevät papereita. 

Tälläista on työelämä Suomessa ja tämä on ihan arkipäivää monessa toimistossa.  Mitään yhteisvastuuta ei työpaikoilla, ei edes lähimmillä esimiehellä joka voisi käydä päivittäin alaistensa huoneessa, vaikkapa vain tervehtimässä.

Mutta minkäs tälle voit, Elämä on.

No jos itse eristäytyy kaikesta kontaktista kehenkään niin eipä siinä paljon voi syyttää kuin itseään. Meilläkin on töissä näitä huoneeseensa lukittautujia jotka ei käy koskaan kahvilla, ei käy samaan aikaan syömässä, siellä vaan jököttää tietokoneen ääressä.

Monesti meillä epävirallisesti esim. kahvitauolla puhutaan monenlaista asiaa työhön liittyen ja ne on hetkiä mitkä saavat tiedon kulkemaan eri henkilöiden välillä. Nämä huoneessaan istujat ei tietysti sitten tiedä mistään mitään ja heille pitää kaikki erikseen sähköpostilla tiedottaa. Itse lisäävät cc:ksi puoli osastoa joka viestiin sen sijaan että yhteisessä kahvihetkessä voisivat kertoa asian.

No nimenomaan tuollaiset epäviralliset työpaikkaklikit ovat työelämän syöpäkasvain.

Sinä olet ilmeisesti yksi näistä eristäytyjistä? Juuri tämänkaltainen yhteisöllisyys on työpaikalla tärkeää ja saa aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, parantaa ilmapiiriä ja pitää yllä "me"-henkeä.

Se, että kaikki istuu omissa huoneissaan ja hädin tuskin näkee toisiaan edes viikoittain ei ole pidemmän päälle hyväksi kenellekään eikä edes työnantajalle koska tuottavuus siinä laskee joka tapauksessa. Tieto ei kulje ja ihmiset ei puhu keskenään joten moni saattaa hakata päätään seinään jonkun asian kanssa vaikka päiviä vaikka joku toinen tietäisi kokemuksen perusteella ratkaisun heti asiaan.

Myöskään ns. hiljainen tieto ei liiku henkilöltä toiselle ollenkaan ja monesti se on todella tärkeää työssä menestymiselle.

Työnantaja antaa sitten selkeät ohjeet siihen missä ja milloin kaikki kokoontuvat ja, että se on ns. pakollista eli siellä käsitellään kaikille yhteisiä ja tärkeitä työasioita. Kyllä minä koen niin, että saan tauoilla tehdä tasan tarkkaan mitä itse haluan eikä siellä ole velvollisuus käydä tai puhua työasioista. Enkä ole tällainen eristäytyjä ollenkaan ja vietän tauot työkavereiden kanssa suurimmaksi osaksi. Meillä tauoilla onneksi ei puhuta työasioita tai jaeta mitään sellaista mitä ei muutoin tietäisi, niitä varten on ihan omat fooruminsa, josta kaikki ovat tietoisia ja ne järjestetään aikaan, jolloin kaikki pääsevät paikalle ja niistä tehdään muistio, jotta nekin, jotka eivät päässeet paikalle, saavat samat tiedot.

Olin teininä (15v.) kesäloman aikaan n. 2kk poissa eikä kukaan kysellyt perään.

Minä ilmoittaudun ulkomailla asuvalle lapselleni joka päivä.

Ystävättären kanssa ollaan yhteydessä melkein joka päivä.

Mulla on

2 puhelinta eri operaattoreiden liittymät.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ihmiset aikuisiin perheenjäseniin päivittäin ole yhteydessä? Esim sisareni on sinkku, asuu eri kaupungissa ja tekee kolmivuorotyötä. Emme todellakaan soittele tai viestittele edes viikottain, voi olla nukkumassa, menossa nukkumaan, töissä...

Joo, mutta kai siskosi nyt jotakuinkin päivittäin on joidenkin ihmisten kanssa tekemisissä, etenkin, jos ei ole työtön? Kyllä minua alettaisiin kaivata työpaikalla saman tien, jos ilmoittamatta jättäisin tulematta paikalle, ja varmasti soiteltaisiin sukulaisille, jos en itse koko päivään puhelimeen vastaisi selittäkseeni, miksen ole töissä. Ja kyllä viimeistään seuraavana päivänä sukulaiset olisivat huolissaan, jos ei mitään vieläkään olisi kuulunut.