Asuntojen arvo säilyy vain pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella, ajatuksia tästä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kummallista miten monet ei vieläkään sisäistä tätä. Parikin ystävää on juuri ostanut asunnon kuihtuvalta pikkupaikkakunnalta, innoissaan siitä kun halvalla sai. 🙁 Se on niin syvällä suomalaisissa että oma on parempi kuin vuokrattu. Eikähän siinä mitään, menettää ne rahat vuokranmaksussakin, mutta kun nämä luulee että siitä omistamisesta on jotain turvaa pahanpäivän varalle ja sitähän siitä ei ole. Noita rahoja ei saa irti enää niistä asunnoista.

Asuu niin kauan kunnes kuolo korjaa. Vähävarainen sairas joka ei pysty kotona asumaan pääsee espereohin ja attentoihin.

Kaikki on suhteellista. Ostimme kokonaan remontoidun (myös putkiremontti) kaksion ja hinta hieman yli 30 000 euroa. Hoitajina sekä minulla että puolisolla melko taattu työpaikka niin kauan kun kaupungissa valot vielä päällä. Jos ei joskus saa myytyä mahdollisen muuton takia niin ei elämä siihen kaadu. Nelisen vuotta olemme nyt asuneet.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan osta enää äänitteitäkään kuunnellakseen musiikkia, tai DVD-levyjä katsellakseen elokuvia. Autoja liisaavat nykyään yksityishenkilötkin enenevissä määrin ja useimmat autot ovat joka tapauksessa rahoitusyhtiön omaisuutta. Maailmassa ollaan siirtymässä omistamisen kulttuurista kuluttamisen kulttuuriin ja sama koskee asumista. Mihin ihmeeseen minä tarvitsen paperia, jossa sanotaan että olen asunnon omistaja tai velallinen? Haluan keskittyä elämiseen ja nauttia ohikiitävistä vuosista, en pyöriä yöllä hikisenä lakanoissani aina kun töissä on yt-uhka päällä ja miettiä että millä ne lainat sitten maksetaan kun työpaikka menee alta. Tai ottaa kulutusluottoja yllätysremontteihin. Tai jämähtää paikoilleni alueelle, paikkakunnalle tai asuntoon jossa en viihdy vain siksi, ettei se menekään kaupaksi.

Omistusasuminen on Suomessa vieläkin aivan käsittämättömän yliarvostettua. Kaikki muuttuu viimeistään, kun korot pompsahtavat.

Markkinatalouden laki on kuitenkin se että bisnes ei ole hyväntekeväisyyttä. Ei kukaan liisaa tai vuokraa sinulle mitään vain hyvää hyvyyttään vaan koska tekee bisnestä. Eli hän saa siitä voittoa. Suomeksi se tarkoittaa sitä että sinä maksat sekä vuokraamasi asian että myös sen voiton. Verrattuna siis siihen että omistajana maksaisit vain sen asian.

Toki on asioita joita kannattaa vuokrata eikä omistaa mutta se on ihan tapauskohtaista. Ei siis voi sanoa että tavalliselle ihmiselle olisi jotenkin automaattisesti edullista olla omistamatta. Se siis voi olla mutta usein myös ei ole

Toivon, että asumisoikeusasuntoja tulisi enemmän pienempiin kaupunkeihin.

Toisaalta, kun hintataso on matala, sitä voi hyödyntää. Ostaa vanhemman ok-talon puoli-ilmaiseksi ja maksaa pois. Sitten ei edes ajattele myyvänsä ja saavansa rahoja takaisin, vaan vaikka purkaa. Toimiva ratkaisu joillekin.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että asumisoikeusasuntoja tulisi enemmän pienempiin kaupunkeihin.

Toisaalta, kun hintataso on matala, sitä voi hyödyntää. Ostaa vanhemman ok-talon puoli-ilmaiseksi ja maksaa pois. Sitten ei edes ajattele myyvänsä ja saavansa rahoja takaisin, vaan vaikka purkaa. Toimiva ratkaisu joillekin.

Tuo on ihan toimiva ratkaisu, kun sen tekee tietoisesti.

Asun itse Turussa, vanhempieni aikoinaan ostamassa hirsitalossa 1,5km keskustasta. Talo on hyvin pidetty ja tontin arvo on triplaantunut viime vuosikymmeninä. 

Mistään tätä pienemmältä paikkakunnalta en asuntoa ainakaan sijoitusmielessä ostaisi.

Sain vakituisen työpaikan syrjäkylältä ja asuttuani kaksi vuotta vuokralla päätin ostaa omakotitalon. Ajattelin, että vaikka en sitä ikinä saisi kaupaksi, olisi edes se oma tupa ja oma lupa. Tarjonta oli kosteusvaurioista ja ylihintaista mutta ihmeekseni löysin talon, joka oli vain ylihintainen. Laskeskelin, että 15 vuodessa talo olisi maksettu.

Väistin luodin, kun kaupat eivät toteutuneetkaan. Neljä kuukautta tuosta jouduin jättämään työpaikkani yllättävistä terveyssyistä. Ai miten onnellinen olinkaan, kun pääsin muuttamaan tuosta kylästä pois, kun ei ollut omistusasuntoa vaivoina.

Tulen jossain vaiheessa perimään kaksi arvotonta omakotitaloa ja rivitaloasunnon kuolevista kunnista. Jos en ole työkykyinen, ajattelin muuttaa johonkin niistä. Jos olen työkykyinen ja minulla on varaa elää sivistyksen parissa, tiedän kyllä punkkarikavereita, joille kelpaa omakotitalo mistä tahansa nimellistä korvausta vastaan.

Onnenkantamoinen niille jotka viihtyvät maalla. Serkkuni remontoi vaimonsa kanssa itse isoäitivainaan talon ja sitä kautta peri sekä kaksikerroksisen kestävän puutalon, että suuren pihamaan ja metsätonttiakin. Kaveri taas on aina haaveillut puunkaiverrustyöstä, omasta omakotitalosta ja pihamaasta. Hänen ei tarvitse olla kuin muutama vuosi hanttihommissa tehdasduunissa ja hänellä on jo pääoma kasassa asuntolainaa varten. Ja asuntolainakin maksettu paljon nopeammin kuin mitä vanhempansa.

Vielä 2008 kun haaveista juteltiin niin kaveri huokaisi syvään kuinka se oma kämppä ei tällä menolla tule ikinä koska töitä on vähemmän. Joten nämä kämppien arvojen alenemiset ovat hänelle pelkkiä ilouutisia.

Ihan sama se on maksaa 600e lainoja ja vastikkeita ku 600e vuokraa, joten mieluummin omistan. Omakotitaloon en kyllä koskis pitkällä tikullakaan.. Enkä ostaisi osakettakaan muualta kuin suurista kaupungeista, jotta pitkäaikaisen työttömyyden tullessa se olis helpohko realisoida.

Itselläni on loistava tilanne. Keskikokoisessa kaupungissa vuokralla rivitaloasunto, jonka vuokra on kokonaisuudessan niin edullinen (430e/kk), että jos ostaisin vastaavan omistuskämpän, vastike + lainan korot tekisivät lähes 350-400e/kk eli ei ole minulla edes taloudellisesti kannattavaa ostaa omaa asuntoa tällä hetkellä kun nykyinen kämppä täyttää täysin tarpeeni. Vuokralla asuessa ei ole mitään riskiä mistään, maksaa tuon puoli-ilmaisen vuokran vain kerran kuussa ja soittaa sitten huoltomiehelle jos jotain hajoaa, se tullaan korjaamaan. Kattoremontti, ikkunaremontti jne on hiljattain tähän taloon tehty niin talostakin pidetään huolta.

Muuten ostaisin rivitalokämpän täältä mutta nimenomaan tuo, ettei ole mitään takeita arvon säilymisestä varjostaa sitä että en halua ottaa sitä riskiä. Tilanne olisi eri jos vuokra olis kalliimpi, mutta kun asuntojen arvot tippuu niin väistämättä tippuu myös vuokrat pitkällä aikavälillä.

Nimimerkillä: m25, juuri sain vakituisen työpaikan ja taloudellinen tilanne sallisi omistusasumisen mutta ei mitään järkeä.

Minulla on omakotitalo pikkupaikkakunnalla. Arvo laskee vähän koko ajan, niin kuin autossa. Kumpikin on kuitenkin pakko olla, joten ajattelen että se on kuluerä eikä sijoitus.

Yhtä lailla maksaisin vastiketta omasta osakkeestakin, mutta kolmion vastikkeella minulla on nyt talo, talli ja piha. Ihan hyvä diili.

En luule, että lapseni rikastuu perinnöllä. Mutta hän on saanut asua turvallisessa pikkukaupungissa, hyvällä alueella, uudehkossa kivassa kodissa, suvun lähellä. On kaverit, harrastukset ja suvun yhteisöllisyys. Minusta se on se sijoitus, ei muutaman kympin arvonnousu jossain pääkaupunkiseudun luukussa etäällä kenestäkään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on omakotitalo pikkupaikkakunnalla. Arvo laskee vähän koko ajan, niin kuin autossa. Kumpikin on kuitenkin pakko olla, joten ajattelen että se on kuluerä eikä sijoitus.

Yhtä lailla maksaisin vastiketta omasta osakkeestakin, mutta kolmion vastikkeella minulla on nyt talo, talli ja piha. Ihan hyvä diili.

En luule, että lapseni rikastuu perinnöllä. Mutta hän on saanut asua turvallisessa pikkukaupungissa, hyvällä alueella, uudehkossa kivassa kodissa, suvun lähellä. On kaverit, harrastukset ja suvun yhteisöllisyys. Minusta se on se sijoitus, ei muutaman kympin arvonnousu jossain pääkaupunkiseudun luukussa etäällä kenestäkään.

nimenomaan! ei kaikkea voi mitata rahassa.

Asunto on sijoitus vain, jos aikoo muuttaa. Muutenhan sitä ei voi panna rahoiksi.

Minä asun siellä missä haluan ja aion asua, en aio muuttaa kuin kirkkomaalle. Sikäli arvon heilahteluilla ei ole merkitystä.

Kyllä sitä isoissakin kaupungeissa pitää miettiä, mistä ja millaisen asunnon ostaa, että sen saa tarvittaessa myytyä eteenpäin.

Itse asumme Turun kupeessa halutussa rivitaloyhtiössä, josta viimeksi ollut asunto myynnissä 1,5v sitten. Meni kaupaksi alle viikossa. Vähän väliä postilaatikossa on kiinteistövälittäjän lappunen, että joku olisi kiinnostunut asunnosta tästä yhtiöstä, soittakaa, jos on muuttoaikeita.

Tekisi mieli muuttaa hiukan isompaan asuntoon. Mutta kun olen katsonut vaihtoehtoja, niin ne ovat olleet sellaisia, että nyt yli puoli vuotta ensi näytöstä ovat yhä myymättä. Tai hinta niin kova, että tuskin niistä saa omiaan myöhemmin pois. Siispä asumme tässä ja katselemme, tuleeko vastaan toinen helmi vai ei.

Juuri näin. Jos jo ostaessa miettii myymistä, silloin tämä uusi käänne pitää huomioida. Jos taas aikoo asua maailman tappiin tai myynnillä ei ole väliä kun on riittävän varakas (kaikki ei ole asunnossa kiinni) niin silloin arvojenlaskusta voi olla hyötyäkin jos saa ostettua entistä halvemmalla sen minkä haluaa. Ja tästähän tätä omaisuuden uusjakoa tulee myös. Varakkailla on ainakin periaatteessa mahdollisuus ostaa yhä lisää, jos vaikkapa kaupan mukana on maata.

Jutussa oli pelottavinta arvio ihmisten jakautumisessa kunnon luokkayhteiskuntaan. 

Se, joka omistaa asunnon ja parikin stadista on miljonääri. Suomelta keskustavetoisena oli todella suuri virhe tukea tätä "koko maa asuttuna" - logania. 

Ei toimi ei...  Ihan karmeaa, että elämäntyönsä siihen omakotitaloon Kainuussa laittaneet ihmiset jäävät täysin tyhjän päälle ja latin latia ei lapsille jää perintöä. 

Kärjistetyt tilastot eivät kerro totuutta. Esim. muutamissa keskikokoisissa kaupungeissa asuntojen hinnat ovat romahtaneet vain tietyillä alueilla, huonoissa lähiöissä. Keskustan asuntojen hinnat jatkavat nousuaan, vaikka kaupungin asuntokauppojen kokonaisluvut näyttävät hintojen laskeneen useita prosentteja.

Ihan en usko etteikö yliopistokaupungeissa ainakin pienemmät asunnot säilyttäisi arvonsa jatkossakin. Pienemmissä opiskelijakaupungeissa on kova pula opiskelijalle sopivista kämpistä, ja vuokrat korkealla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on suhteellista. Ostimme kokonaan remontoidun (myös putkiremontti) kaksion ja hinta hieman yli 30 000 euroa. Hoitajina sekä minulla että puolisolla melko taattu työpaikka niin kauan kun kaupungissa valot vielä päällä. Jos ei joskus saa myytyä mahdollisen muuton takia niin ei elämä siihen kaadu. Nelisen vuotta olemme nyt asuneet.

Kolkyt tonnia? 

Tuntuu niin uskomattomalta kun stadista ei kaksiota saa alle 150 tonnia.Ja tämä tietysti jostain kämäsestä lähiöstä. Tytär miehineen osti Töölöstä pienen kaksion 400 000 muutama kuukauisi sitten. 

 Mutta jos ei haikaile mitään jälleenmyyntiarvoa, niin totta kai hyvä diili. 

Ei auta keskustan ajamat 18 maakuntaa tähän suuntaukseen. Hyvin jutussa oli todettu, ettei Ruotsissa edes yritetty vastustaa tätä kehitystä. Älytöntä tämä "koko Suomi asuttuna " -aate, väkipakollako ne ihmiset siellä maalla pidetään?