Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Asuntojen arvo säilyy vain pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella, ajatuksia tästä?
06.02.2020 |
https://www.iltalehti.fi/talous/a/c4721f4f-4cbb-4f84-b08e-16ed08077e89
Myimme itse talomme Suomessa viisi vuotta sitten ja muutimme pois. Tuntuu että väistimme luodin. Enää tuskin pystyisimme lähtemään, kun talo ei menisi kaupaksi. Monilla Suomessa tuntuu olevan käsitys, että vuokralla asuminen on tyhmää ja vain luuserit asuvat vuokralla. Olisiko aika tarkistaa tätä käsitystä? Ehkä en neuvoisi omaa lastani ostamaan asuntoa pienemmältä paikkakunnalta Suomesta, tai välttämättä muualtakaan. Maailmanlaajuinen ilmiöhän tuo on. Ja on aika tutustua toisenlaiseen säästämiseen kuin siihen missä kaikki on kiinni talossa.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Ihan en usko etteikö yliopistokaupungeissa ainakin pienemmät asunnot säilyttäisi arvonsa jatkossakin. Pienemmissä opiskelijakaupungeissa on kova pula opiskelijalle sopivista kämpistä, ja vuokrat korkealla.
Säilyykö edes ne yliopistot, kun lapsia syntyy vähemmän. Mietippä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutussa oli pelottavinta arvio ihmisten jakautumisessa kunnon luokkayhteiskuntaan.
Se, joka omistaa asunnon ja parikin stadista on miljonääri. Suomelta keskustavetoisena oli todella suuri virhe tukea tätä "koko maa asuttuna" - logania.
Ei toimi ei... Ihan karmeaa, että elämäntyönsä siihen omakotitaloon Kainuussa laittaneet ihmiset jäävät täysin tyhjän päälle ja latin latia ei lapsille jää perintöä.
Kyllä ne Helsingin hinnat on aika olleet muuta maata korkeammat ja hinnannousu tiedossa. On yksinkertaisesti ollut pölvästi investoida suvun rahoja johonkin Viitasaaren omakotitaloasumiseen. Ainakin siis, jos kuvittelee saavansa omiaan koskaan pois saati voittoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan osta enää äänitteitäkään kuunnellakseen musiikkia, tai DVD-levyjä katsellakseen elokuvia. Autoja liisaavat nykyään yksityishenkilötkin enenevissä määrin ja useimmat autot ovat joka tapauksessa rahoitusyhtiön omaisuutta. Maailmassa ollaan siirtymässä omistamisen kulttuurista kuluttamisen kulttuuriin ja sama koskee asumista. Mihin ihmeeseen minä tarvitsen paperia, jossa sanotaan että olen asunnon omistaja tai velallinen? Haluan keskittyä elämiseen ja nauttia ohikiitävistä vuosista, en pyöriä yöllä hikisenä lakanoissani aina kun töissä on yt-uhka päällä ja miettiä että millä ne lainat sitten maksetaan kun työpaikka menee alta. Tai ottaa kulutusluottoja yllätysremontteihin. Tai jämähtää paikoilleni alueelle, paikkakunnalle tai asuntoon jossa en viihdy vain siksi, ettei se menekään kaupaksi.
Omistusasuminen on Suomessa vieläkin aivan käsittämättömän yliarvostettua. Kaikki muuttuu viimeistään, kun korot pompsahtavat.
Tuo nyt on aivan puppua, etteikö kukaan ostaisi enää DVD- tai CD-levyjä. Juuri ostin Downton Abbey -elokuvan blu raynä, ja mies puhisee kiukustuneena, jos saa levyarvioita tehdäkseen vain bittivirtaa. Vinyyleistä hän tykkää kaikkein eniten, mutta CD:kin kelpaa. Autonikin minä omistan ihan itse ja käteisellä olen sen vieläpä ostanut.
Sen sijaan asunnon omistamisesta olen lainaamani kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan osta enää äänitteitäkään kuunnellakseen musiikkia, tai DVD-levyjä katsellakseen elokuvia. Autoja liisaavat nykyään yksityishenkilötkin enenevissä määrin ja useimmat autot ovat joka tapauksessa rahoitusyhtiön omaisuutta. Maailmassa ollaan siirtymässä omistamisen kulttuurista kuluttamisen kulttuuriin ja sama koskee asumista. Mihin ihmeeseen minä tarvitsen paperia, jossa sanotaan että olen asunnon omistaja tai velallinen? Haluan keskittyä elämiseen ja nauttia ohikiitävistä vuosista, en pyöriä yöllä hikisenä lakanoissani aina kun töissä on yt-uhka päällä ja miettiä että millä ne lainat sitten maksetaan kun työpaikka menee alta. Tai ottaa kulutusluottoja yllätysremontteihin. Tai jämähtää paikoilleni alueelle, paikkakunnalle tai asuntoon jossa en viihdy vain siksi, ettei se menekään kaupaksi.
Omistusasuminen on Suomessa vieläkin aivan käsittämättömän yliarvostettua. Kaikki muuttuu viimeistään, kun korot pompsahtavat.
Melko lyhytnäköistä.
Tunnen monta eläköitynyttä vuokralla-asujaa jotka eivät ole ottaneet tarpeeksi huomioon tai tehneet laskelmia siitä miten käy kun jää eläkkeelle. Kyseiset henkilöt ovat joutuneet toteamaan katkerina että eläke ei riitä enää vanhassa asunnossa asumiseen. Siinä menee koko paikkakunta vaihtoon ja joutuu muuttamaan kauas tutuista ihmisistä ja ympyröistä. Monta monta surullista tarinaa. Aina kyseessä ei ole oma valinta tai päätös, koska moni on tai on ollut pienipalkkaisella alalla ai pätkätöissä.
Äläkä hyvä ihminen kuvittele että tilanne tulisi ainakaan paranemaan lähitulevaisuudessa, millään lailla. Siksi oma asunto tai muu iso omaisuus on ainoa turva.
Vierailija kirjoitti:
Asunto on sijoitus vain, jos aikoo muuttaa. Muutenhan sitä ei voi panna rahoiksi.
Minä asun siellä missä haluan ja aion asua, en aio muuttaa kuin kirkkomaalle. Sikäli arvon heilahteluilla ei ole merkitystä.
Monelle se on ollut sijoitus ja vanhuudenturva.
Asuu omakotitalossa niin kauan kuin voi ja sitten pistää talon rahoilsi ja muuttaa helpompaan asuntoon.
Monen vanhuksen vanhuudenturva onkin arvoton.
Nokia-hypen aikaan rakennettiin Oulun ympäristökuntiin 300 000€ omakotitaloja.
Seutu oli tasaisen kasvun aluetta 90- luvulta lähtien.
Moni 2008 IT- alan kelkasta pudonnut on nalkissa talonsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sillä on kuollessa väliä, onko asunnon arvo säilynyt.
Eipä niin, jos kykenee kuolemaansa saakka siinä asunnossa asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan osta enää äänitteitäkään kuunnellakseen musiikkia, tai DVD-levyjä katsellakseen elokuvia. Autoja liisaavat nykyään yksityishenkilötkin enenevissä määrin ja useimmat autot ovat joka tapauksessa rahoitusyhtiön omaisuutta. Maailmassa ollaan siirtymässä omistamisen kulttuurista kuluttamisen kulttuuriin ja sama koskee asumista. Mihin ihmeeseen minä tarvitsen paperia, jossa sanotaan että olen asunnon omistaja tai velallinen? Haluan keskittyä elämiseen ja nauttia ohikiitävistä vuosista, en pyöriä yöllä hikisenä lakanoissani aina kun töissä on yt-uhka päällä ja miettiä että millä ne lainat sitten maksetaan kun työpaikka menee alta. Tai ottaa kulutusluottoja yllätysremontteihin. Tai jämähtää paikoilleni alueelle, paikkakunnalle tai asuntoon jossa en viihdy vain siksi, ettei se menekään kaupaksi.
Omistusasuminen on Suomessa vieläkin aivan käsittämättömän yliarvostettua. Kaikki muuttuu viimeistään, kun korot pompsahtavat.
Melko lyhytnäköistä.
Tunnen monta eläköitynyttä vuokralla-asujaa jotka eivät ole ottaneet tarpeeksi huomioon tai tehneet laskelmia siitä miten käy kun jää eläkkeelle. Kyseiset henkilöt ovat joutuneet toteamaan katkerina että eläke ei riitä enää vanhassa asunnossa asumiseen. Siinä menee koko paikkakunta vaihtoon ja joutuu muuttamaan kauas tutuista ihmisistä ja ympyröistä. Monta monta surullista tarinaa. Aina kyseessä ei ole oma valinta tai päätös, koska moni on tai on ollut pienipalkkaisella alalla ai pätkätöissä.
Äläkä hyvä ihminen kuvittele että tilanne tulisi ainakaan paranemaan lähitulevaisuudessa, millään lailla. Siksi oma asunto tai muu iso omaisuus on ainoa turva.
Kyllä säästää pitää ja kannattaa, mutta johonkin muuhun(kin) kuin asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan osta enää äänitteitäkään kuunnellakseen musiikkia, tai DVD-levyjä katsellakseen elokuvia. Autoja liisaavat nykyään yksityishenkilötkin enenevissä määrin ja useimmat autot ovat joka tapauksessa rahoitusyhtiön omaisuutta. Maailmassa ollaan siirtymässä omistamisen kulttuurista kuluttamisen kulttuuriin ja sama koskee asumista. Mihin ihmeeseen minä tarvitsen paperia, jossa sanotaan että olen asunnon omistaja tai velallinen? Haluan keskittyä elämiseen ja nauttia ohikiitävistä vuosista, en pyöriä yöllä hikisenä lakanoissani aina kun töissä on yt-uhka päällä ja miettiä että millä ne lainat sitten maksetaan kun työpaikka menee alta. Tai ottaa kulutusluottoja yllätysremontteihin. Tai jämähtää paikoilleni alueelle, paikkakunnalle tai asuntoon jossa en viihdy vain siksi, ettei se menekään kaupaksi.
Omistusasuminen on Suomessa vieläkin aivan käsittämättömän yliarvostettua. Kaikki muuttuu viimeistään, kun korot pompsahtavat.
Melko lyhytnäköistä.
Tunnen monta eläköitynyttä vuokralla-asujaa jotka eivät ole ottaneet tarpeeksi huomioon tai tehneet laskelmia siitä miten käy kun jää eläkkeelle. Kyseiset henkilöt ovat joutuneet toteamaan katkerina että eläke ei riitä enää vanhassa asunnossa asumiseen. Siinä menee koko paikkakunta vaihtoon ja joutuu muuttamaan kauas tutuista ihmisistä ja ympyröistä. Monta monta surullista tarinaa. Aina kyseessä ei ole oma valinta tai päätös, koska moni on tai on ollut pienipalkkaisella alalla ai pätkätöissä.
Äläkä hyvä ihminen kuvittele että tilanne tulisi ainakaan paranemaan lähitulevaisuudessa, millään lailla. Siksi oma asunto tai muu iso omaisuus on ainoa turva.
Moni kuitenkin toivoo että siitä omikotitalosta voisi muuttaa pois vanhuuden päiviksi. Se ei vaan useinkaan onnistu jos sitä ei saa myytyä.
Alue: Aihe vapaa
Mun taloni maksoi 85000 ja on aikapäivää sitten maksettu, ja tässä nyt sitten asutaan. Ei ole tarvetta muuttaa, ja jos tarve tulee ja hinta on kymppitonnin halvempi, niin eipä tuo suuria haittaa. Monessa autossa putoaa arvo sen verran, kun kaupasta tielle ajat.