Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies, onko sinulla koskaan ollut vaimona tai seurustelukumppanina ns. "hullu akka"?
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun tulivat sitten pilaamaan juuri ne naiset joista miesten piti kirjoittaa. Ei näille näköjään mikään riitä, vaan pitää tunkea itsensä esille tähänkin.
Niillä ottaa luonnon päälle. Tietävät olevansa hirmuakkoja mutta tunnustaa ei voi. Kun se vika pitää ulkoistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljen eksä, joka sai huutokohtauksen joka ikisestä pikkuisesta asiasta. Huusi niin kilteille lapsille myös. Tuli äärettömän huono olo lasten puolesta. Taisi olla jotain hormonaalisia ongelmia tai jotain.
Mutta olen näitten lasten kanssa erittäin hyvissä väleissä ja jopa päivittäin yhteydessä nykyään,
Tuolloin olin niin nuori enkä osannut toimia oikein
Naisten harjoittamasta väkivallasta on selkeää tutkimusnäyttöä. Rajua väkivaltaa käyttäneet naiset ovat enimmäkseen heitä, jotka ovat vastanneet miehen harjoittamaan fyysiseen väkivaltaan nk. samalla mitalla. Naisten väkivallan taustalla on tutkimusten mukaan ollut useimmiten myös miehen harjoittamaa henkistä väkivaltaa, joka on johtanut naisen fyysiseen väkivaltaan.
Itsenäisesti väkivaltaiset naiset, jotka eivät ole miehen provosoimia, käyttävät pääosin henkistä väkivaltaa ja fyysinen väkivalta on läpsimistä riitatilanteissa tai tuuppimista, eli tästä ei koidu miehelle fyysistä uhkaa, vaan henkistä.
Naisten harjoittama väkivalta on useimmiten henkistä, koska nainen ei yleensä pärjää miehille fyysisesti. Sen takia naisten väkivallan teot jäävät usein piiloon. Miesten väkivalta on yhtä lailla seurausta usein naisen harjoittamasta henkisestä väkivallasta, nyrkki puhuu, kun suu ei osaa. Tällä hetkellä aikuisiässä olevat suomalaiset miehet ovat pääosin vielä puhumattomuuden kulttuurissa kasvaneet ja mallintavat sellaisen miehen mallia, joka ilmentää asioita teoilla, ei puheilla. Sen takia suomalainen mies lyö enemmän kuin haukkuu. Ei se tarkoita, etteivätkö naiset löisi, mutta toistaiseksi vielä naiset ottavat nyrkkiä silmään enemmän kuin miehet.
Rikoslaissa taas katsotaan, että jos fyysisesti heikompi (nainen) lyö fyysisesti vahvempaa (eli miestä), mies ei saa puolustautua lyömällä heikompaansa. Tässä ei ole kyse sukupuolirooleista vaan fyysisistä ominaisuuksista. Miehen tulee voida pysäyttää nainen ilman nyrkkiä, samoin naisen nalkuttamista ei voi taltuttaa fyysisellä väkivallalla. Sen takia tilastoissa mies todennäköisemmin on pahoinpidellyt naisen, koska on fyysisesti vahvempi osapuoli ja oikeudessa usein katsotaan, että hänen olisi tullut voida pysäyttää naisen hyökkäys muutoin kuin kohdistamalla tähän fyysistä väkivaltaa.
Minusta on tarpeetonta riidellä siitä, kummat ovat hullumpia, miehet vai naiset. Naisilla on aina helpompi saada apua miesten tekemään väkivaltaan, koska se on usein fyysistä. Miehillä taas on korkea kynnys ilmoittaa naisen suorittamasta läpsimisestä tms. väkivallan teosta, koska mies usein myös haluaa suojella naista.
Näitä hulluja akkoja siis on varmasti yhtä monta kuin hulluja miehiäkin. Itse olen huolissani henkisestä väkivallasta enemmän, oli se sitten minkä tahansa sukupuolen harjoittamaa.
Aivan hullu akka on. Tukehtuu varmaan kohta omaan hulluuteensa.
Vierailija kirjoitti:
On ollut. Sai kilareita jatkuvasti, joita selitteli pms-oireilla. Kontrolloi ja arvosteli jatkuvasti, mikään ei ollut ikinä hyvin. Ryhtyi väkivaltaiseksi- kynsi ja löi. Silloin loppui ymmärrys ja lähdin. Nyt onnellisesti naimisissa ihanan nuoremman naisen kanssa. Eksä on edelleen yksin ja ehkä ihan syystä.
Jaa että nuoremman.
Se piti ihan mainita.
Toivottavasti exäsi oli ainoa joka arvosteli.
Terv. Hullu akka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten harjoittamasta parisuhdeväkivallasta pitäisi puhua ja kirjoittaa enemmän. Se on valitettavsn yleistä.
Niin. Se on vaiettu ja väheksytty aihe. Tässäkin ketjussa on käynyt joku järjen jättiläinen jo tietämässä paremmin, että kyllä se naisen raivo johtuu kuitenkin aina siitä paskasta ukosta ja on vain pelkkää puolustautumista.
Kyllähän vastaaviin miehiä arvosteleviin ketjuihin tulee ihan samoin kommentteja joissa syy vieritetään naiselle.
Eikä asia ole mustavalkoinen.
Jotkut saavat toisistaan esiin huonoimmat puolet.
En vähättele mutta ihan muistutukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempaan joo. Jos hänellä ei kaiken lisäksi kiinnostanur muu kuin omat tekemiset ja päätti sormia napauttamalla ajatella vain itseään jne.. Hullu vieläki..
Tässä on ollu uskomattomia kommentteja. Surullista, että ihmiset eivät halua ottaa vastuuta omasta käytöksestään. Haukutaan vain naisia hulluiksi. Usein, kun meidän omalla käytöksellä on suuri vaikutus ympärillä olevien hyvinvointiin ja pahoinvointiin. Myös se mitä me teemme tai jätämme tekemättä vaikuttaa ympärillä oleviin. Harva, mutta jotkut "pimahtelee" myös turhasta. Jos ongelma on sinussa ja se suhde kaatuu. Samat ongelmat on seuraavassa suhteessa, jos et ota vastuuta ongelmistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://hidastaelamaa.fi/2020/01/kun-viha-leiskuu-parisuhteessa-kuinka-…?
Miehille, jotka toistuvasti päätyvät suhteisiin ”hullujen akkojen” kanssa: viha ja raivo leimahtavat ihmisessä, jota ei nähdä, kuulla, kosketeta, jne. Parisuhde vaatii ponnisteluja ja aikaa ja tilaa molemmilta pysyäkseen toimivana. Linkin teksti ei ole minun kirjoittama, mutta upposi minuun!
En tarkoita sellaisia tilanteita, joissa käytetään henkistä tai fyysistä väkivaltaa ilman että niihin sortuva itse edes ymmärtäisi toimivansa väärin.
Mutta omalla kohdallani olen huomannut, että suurin turhauma ja sen aiheuttama aggressio syntyvät, kun kumppanini ei ole minulle läsnä silloin kun olen tarvitseva. Läsnäoloksi riittää katsekontakti, kuuntelu, keskustelu, lämmin yhteys välillämme. Kun tämä kaikki puuttuu, saatan muuttua kumppanin mielestä hulluksi itkeskelijäksi, koska hän ei tajua tilannetta ja oman toimintansa vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Naisten harjoittamasta väkivallasta on selkeää tutkimusnäyttöä. Rajua väkivaltaa käyttäneet naiset ovat enimmäkseen heitä, jotka ovat vastanneet miehen harjoittamaan fyysiseen väkivaltaan nk. samalla mitalla. Naisten väkivallan taustalla on tutkimusten mukaan ollut useimmiten myös miehen harjoittamaa henkistä väkivaltaa, joka on johtanut naisen fyysiseen väkivaltaan.
Itsenäisesti väkivaltaiset naiset, jotka eivät ole miehen provosoimia, käyttävät pääosin henkistä väkivaltaa ja fyysinen väkivalta on läpsimistä riitatilanteissa tai tuuppimista, eli tästä ei koidu miehelle fyysistä uhkaa, vaan henkistä.
Naisten harjoittama väkivalta on useimmiten henkistä, koska nainen ei yleensä pärjää miehille fyysisesti. Sen takia naisten väkivallan teot jäävät usein piiloon. Miesten väkivalta on yhtä lailla seurausta usein naisen harjoittamasta henkisestä väkivallasta, nyrkki puhuu, kun suu ei osaa. Tällä hetkellä aikuisiässä olevat suomalaiset miehet ovat pääosin vielä puhumattomuuden kulttuurissa kasvaneet ja mallintavat sellaisen miehen mallia, joka ilmentää asioita teoilla, ei puheilla. Sen takia suomalainen mies lyö enemmän kuin haukkuu. Ei se tarkoita, etteivätkö naiset löisi, mutta toistaiseksi vielä naiset ottavat nyrkkiä silmään enemmän kuin miehet.
Rikoslaissa taas katsotaan, että jos fyysisesti heikompi (nainen) lyö fyysisesti vahvempaa (eli miestä), mies ei saa puolustautua lyömällä heikompaansa. Tässä ei ole kyse sukupuolirooleista vaan fyysisistä ominaisuuksista. Miehen tulee voida pysäyttää nainen ilman nyrkkiä, samoin naisen nalkuttamista ei voi taltuttaa fyysisellä väkivallalla. Sen takia tilastoissa mies todennäköisemmin on pahoinpidellyt naisen, koska on fyysisesti vahvempi osapuoli ja oikeudessa usein katsotaan, että hänen olisi tullut voida pysäyttää naisen hyökkäys muutoin kuin kohdistamalla tähän fyysistä väkivaltaa.
Minusta on tarpeetonta riidellä siitä, kummat ovat hullumpia, miehet vai naiset. Naisilla on aina helpompi saada apua miesten tekemään väkivaltaan, koska se on usein fyysistä. Miehillä taas on korkea kynnys ilmoittaa naisen suorittamasta läpsimisestä tms. väkivallan teosta, koska mies usein myös haluaa suojella naista.
Näitä hulluja akkoja siis on varmasti yhtä monta kuin hulluja miehiäkin. Itse olen huolissani henkisestä väkivallasta enemmän, oli se sitten minkä tahansa sukupuolen harjoittamaa.
En ole tuollaiseen tutkimustulokseen törmännyt, vaikka työskentelen näiden asioiden parissa. Sen sijaan on hyvin tavallaista, että väkivaltainen mies tai nainen oikeuttaa tekojaan uhrin "nalkuttamisella" tai muulla käytöksellä.
Perheväkivaltakeskusteluissa on usein sukupuolittunut, naisten väkivaltaa vähättelevä oletus, mikä lainatussa kommentissa näkyy. Naisten harjoittama perheväkivalta on vaikutuksiltaan ja seurauksiltaan hyvin samantyyppistä kuin miestenkin. Väkivalta raaistuu ja pahenee ajan myötä, jos siihen ei puututa. Naisten väkivalta ei ole "läpsimistä", vaan puukottamista, pullolla päähän lyömistä ja muuta vakavaa väkivaltaa. Usein nämä samat naiset ovat väkivaltaisia myös lapsia kohtaan ja muussa elämässään.
Hämmästyttävän tiukassa ovat kyllä sukupuolittuneet asenteet naisten väkivaltaan. Vaikka miehet tekisivat mitä noin yleisesti ottaen, ei se tee yksittäisten naisten väkivaltaa yhtään hyväksyttävämmäksi. Mistähän tarve vähätellä ja ymmärtää naisten harjoittamaa väkivaltaa tulee? Olen sitä miettinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että ne naiset, joita täällä on muisteltu hulluina aikoina, kohtaavat elämässään jonkun tasapainoisen ja viisaan kumppanin, jolla on älyä ymmärtää, mitä kaikkea raivon takana on. Monet tunteitaan huonosti säätelevät ihmiset on lapsena alistettu liian kilteiksi, ja kaikki sisälle patoutunut tuska lopulta valuu yli laitojen.
Kenenkään ei tarvitse parisuhteessa ryhtyä kumppaninsa terapeutiksi mutta käyttäytymisen taustojen ymmärtämisestä on apua molemmille. Raivo on hyvin usein ilmentymä jostain kuulluksi tulemattomuuden kokemuksesta jo pienestä asti, ja tällaista kokemusta kertyy tytöille ja naisille kulttuurissamme valtavasti. Kotona, koulussa, arjessa, juhlassa, töissä, vapaa-ajalla. Naiselta odotetaan yhä tietynlaista käyttäytymistä.
”Ja sä mietit: ne ei tahdo mua ne tahtoo Ingalssin Lauran/ essussaan kiltisti tottelemaan/ mut vielä mä nousen ja maailmalle nauran/ vielä joskus teen niin kuin huvittaa/ ja niitä kaduttaa” (Maija Vilkkumaa: Ingalsin Laura)
Tässä vielä asiantuntijoiden kirjoitus tämän viikon Helsingin Sanomissa:
Vierailija kirjoitti:
Exästäni, jonka kanssa olin naimisissa kahdeksan kuukautta, kuoriutui hetkessä varsinainen psykonarttu naimisiinmenon jälkeen.
Paljastui pikaisen naimisiinmenon jälkeen kaupungin (asuimme eri kaupungeissa) yleiseksi jakorasiaksi (tytär kertoi seikkailuista ja jatkuvasti vaihtuneista panokumppaneista), jolta ei puuttunut kokemuksia, sokerina pohjalla vierastamiani vieraslajien edustajia.
Osoittautui kyllä muutenkin varsinaiseksi pakkaukseksi, joka teki jokaiselle vastaantulevalle miehelle selväksi flirttailullaan, antoi ymmärtää, että ymmärtää antaa.
Oli todennäköisesti kuitenkin uskollinen minulle, mutta jatkuva flirtti, huoramainen käytös tekivät yhdessä liikkumisesta mahdotonta hyvin pian.
Menin naimisiin suurin toivein, uskovaisen naisen kanssa, joka oli irtaantunut lestadiolaisuudesta, mutta edelleen uskossa ja joka antoi niin siveän kuvan itsestään, että menin retkuun vaikka melko kokenut naismaailmassa olinkin.
Uskovaista, uskollista naista etsin ja psykopaatin mielenlaadulla varustetun, jatkuvaan kiusaamiseen valmiin, mielialojaan pahimmillaan tunnin välein vaihtavan psykonartun kanssa menin naimisiin.
Liitto oli lyhyt mutta ikiusesti mieleeni jäänyt.
tämä tarina haiskahtaa ns. sairaalloisen mustasukkaisen miehen mielikuvituksen tuotteelta. Outoa ja äärimmäisen vihamielistä tekstiä ja kummallisia ristiriitaisuuksia koko tarina täynnä, lisänä vielä tuo rasismi.
Yhden tähän tapaan (psykonarttu) eksästään puhuneen miehen olen elämässäni tavannut ja oli pakkomielteinen suht hullu stalkkeri, joka vainosi eksäänsä, keksi hänestä perättömiä tarinoita, rikkoi lähestymiskieltoa jatkuvasti ja häiriköi eksänsä sukulaisia ja kavereita. Yritti lopulta tappaa eksänsä, mutta siitäkin istui vain muutaman vuoden ja taas on vapaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä. Tapasin joskus naiseen, johon tutustuin aluksi netin kautta. Tavatessamme ensi kertaa ihastuin häneen saman tien. Törkeän hyvän näköinen, valtavat tissit ja vielä aivan ihana luonne. Tuo oli epäolennaista tietoa aiheeseen liittyen, mutta ikinä en ole ketään halunnut yhtä paljon kuin tätä naista, joten halusin sen silti mainita (senkus laitatte alapeukkuja).
Taustalla oli perinnöllisiä sairauksia, jotka tekivät hänestä varsin karmean ihmisen. Suhdetta ei syntynyt kuin vasta vuosia myöhemmin, mutta tuolloin olin jo ollut paljon tekemisissä hänen kanssaan ystävänä ja hänen sukulaisiinsa oli myös hyvät välit.
Eräänä päivänä sitten sain päähänpiston hakea hänet pois hoitolaitoksesta, johon hän oli joutunut, ilman lupaa. Livahdettiin autooni iltamyöhällä. Poikettiin aluksi hänen sukulaistensa luona, jotka ilahtuivat ajatuksesta, kun tarjosin vaihtoehtoa normaaliin arkeen omassa kodissani. Viikko meni hyvin, sitten tämän naisen päässä pimahti. Muuttui aivan toiseksi ihmiseksi, vaikka meillä oli ollut todella mukavia päiviä siinä peräjälkeen.
Hänestä tuli aivan sekopää. Lääkkeet olivat pitäneet hänet "kasassa", ilman niitä ei pärjännyt. Lopulta oli pakko viedä hänet pois (mutta ei laitokseen, vaan sukulaisten luo), kun en kestänyt enempää sitä kamalaa käytöstä.
Sääli häntä. Mielenterveysongelmat ovat ikävä juttu.
Jännä sinänsä, että tunsin hänet lähes seitsemän vuotta, mutta ennen tuota en tiennyt tästä "alttiudesta hulluuteen" mitään.
Kaikki eksät on hulluja, näinhän se menee 😆
Rakastunut nainen uskoo miehen kertoman järkyttävän tarinan 'hullusta eksästä' ja kun suhde päättyy, huomaa, että saa saman tittelin pian itsekin.
Eksiään mustamaalaavilla on ihan omanlaisensa luonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin toi että ihminen yhtäkkiä muuttuu hirviöksi lasten synnyttyä viittaisi siihen että jollain lailla vika on olosuhteissa myös. Tai henkilö on masentunut. Jos koti ei tule hoidetuksi mutta henkilö silti käy joskus jossain kavereidensa kanssa, ei poista masennuksen mahdollisuutta. Siinähän ihminen juuri yrittää päästä masennuksestaan eroon, ei sitä kannata käyttää häntä vastaan vaan koettaa tukea ja hakea apua koko perheelle.
Keittiöpsykologien ei ehkä kannata nyt tulla työntämään analyysejaan tähän ketjuun.
Kultaseni, täällä saa keskustella ihan kuka vain.
Ihmishirviö. Psykonarttu. Huoramainen.
Ihan kräppii. Se joka halventaa ja alistaa toista tällaisilla sulosanoilla, kertoikin jo itsestään ihan kaiken.
Mielisairaat...
On ihmishirviöitä naisissakin ja silloin ei ole kyse mistään masennuksesta, vaan että masennusta käytetään tekosyynä väkivallalle. Väkivaltaisuus on väkivaltaisuutta, ei sen tekijää pidä väärällä tavalla ymmärtää yhtään sen enempää, vaikka olisi nainen.
Totta, väärä ymmärtäminen johtaa pahimmillaan siihen, että joku kuolee. Väkivaltaa käyttävät miehet ja naiset ovat hyvin samanlaisia ajatuksiltaan ja taustoiltaan siinä mielessä, että heillä löytyy ymmärrystä ja selityksiä sille, miksi oli pakko käyttää väkivaltaa. Ajatusmalli on aivan samalla tavalla vääristynyt, ei siinä ole miesten ja naisten välillä eroa, mutta se ei auta ketään, jos naisten kohdalla hyväksytään nämä selitykset ja nähdään kaikki vain itsepuolustuksena.
Exä oli kova tyttö käymään päälle kun hermostui. Siis saattoi esim yllättäen lyödä vaikka selkään tai sylkeä naamalle kun kilahti. Eikä pyydellyt anteeksi jälkeenpäin, vaan vaikeni ja jatkoi "tyhjältä pöydältä". Nuorena tuota ei niin ajatellut, mutta vanhempana on tullut mieleen monesti, että joku häiriö siellä päänupissa varmasti oli. Ulospäin oli kyllä kulissit kunnossa, akateemiset opinnot yms, mutta kun asiat ei menneet mielen mukaan, niin sitten piru oli merrassa. Tuntuu hullulta että aikanaan sitä jaksoin.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä. Tapasin joskus naiseen, johon tutustuin aluksi netin kautta. Tavatessamme ensi kertaa ihastuin häneen saman tien. Törkeän hyvän näköinen, valtavat tissit ja vielä aivan ihana luonne. Tuo oli epäolennaista tietoa aiheeseen liittyen, mutta ikinä en ole ketään halunnut yhtä paljon kuin tätä naista, joten halusin sen silti mainita (senkus laitatte alapeukkuja).
Taustalla oli perinnöllisiä sairauksia, jotka tekivät hänestä varsin karmean ihmisen. Suhdetta ei syntynyt kuin vasta vuosia myöhemmin, mutta tuolloin olin jo ollut paljon tekemisissä hänen kanssaan ystävänä ja hänen sukulaisiinsa oli myös hyvät välit.
Eräänä päivänä sitten sain päähänpiston hakea hänet pois hoitolaitoksesta, johon hän oli joutunut, ilman lupaa. Livahdettiin autooni iltamyöhällä. Poikettiin aluksi hänen sukulaistensa luona, jotka ilahtuivat ajatuksesta, kun tarjosin vaihtoehtoa normaaliin arkeen omassa kodissani. Viikko meni hyvin, sitten tämän naisen päässä pimahti. Muuttui aivan toiseksi ihmiseksi, vaikka meillä oli ollut todella mukavia päiviä siinä peräjälkeen.
Hänestä tuli aivan sekopää. Lääkkeet olivat pitäneet hänet "kasassa", ilman niitä ei pärjännyt. Lopulta oli pakko viedä hänet pois (mutta ei laitokseen, vaan sukulaisten luo), kun en kestänyt enempää sitä kamalaa käytöstä.
Sääli häntä. Mielenterveysongelmat ovat ikävä juttu.
Jännä sinänsä, että tunsin hänet lähes seitsemän vuotta, mutta ennen tuota en tiennyt tästä "alttiudesta hulluuteen" mitään.
tarkennatko vähän...siis nainen, jolla oli toimiva hoitosuhde ja lääkitys psykiatriseen sairauteen, jätti muka yhtäkkiä hoidon kesken ja lääkkeet ottamatta? Miksi? Aika moni mt-ongelmainen on itse hyvin perillä tilanteestaan.
Ne sairaudentunnottomat jotka ovat päästään ihan sekaisin, ovat siellä laitoksessa sähkölukkojen takana, ei sieltä noin vaan ketään haeta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä. Tapasin joskus naiseen, johon tutustuin aluksi netin kautta. Tavatessamme ensi kertaa ihastuin häneen saman tien. Törkeän hyvän näköinen, valtavat tissit ja vielä aivan ihana luonne. Tuo oli epäolennaista tietoa aiheeseen liittyen, mutta ikinä en ole ketään halunnut yhtä paljon kuin tätä naista, joten halusin sen silti mainita (senkus laitatte alapeukkuja).
Taustalla oli perinnöllisiä sairauksia, jotka tekivät hänestä varsin karmean ihmisen. Suhdetta ei syntynyt kuin vasta vuosia myöhemmin, mutta tuolloin olin jo ollut paljon tekemisissä hänen kanssaan ystävänä ja hänen sukulaisiinsa oli myös hyvät välit.
Eräänä päivänä sitten sain päähänpiston hakea hänet pois hoitolaitoksesta, johon hän oli joutunut, ilman lupaa. Livahdettiin autooni iltamyöhällä. Poikettiin aluksi hänen sukulaistensa luona, jotka ilahtuivat ajatuksesta, kun tarjosin vaihtoehtoa normaaliin arkeen omassa kodissani. Viikko meni hyvin, sitten tämän naisen päässä pimahti. Muuttui aivan toiseksi ihmiseksi, vaikka meillä oli ollut todella mukavia päiviä siinä peräjälkeen.
Hänestä tuli aivan sekopää. Lääkkeet olivat pitäneet hänet "kasassa", ilman niitä ei pärjännyt. Lopulta oli pakko viedä hänet pois (mutta ei laitokseen, vaan sukulaisten luo), kun en kestänyt enempää sitä kamalaa käytöstä.
Sääli häntä. Mielenterveysongelmat ovat ikävä juttu.
Jännä sinänsä, että tunsin hänet lähes seitsemän vuotta, mutta ennen tuota en tiennyt tästä "alttiudesta hulluuteen" mitään.
tarkennatko vähän...siis nainen, jolla oli toimiva hoitosuhde ja lääkitys psykiatriseen sairauteen, jätti muka yhtäkkiä hoidon kesken ja lääkkeet ottamatta? Miksi? Aika moni mt-ongelmainen on itse hyvin perillä tilanteestaan.
Ne sairaudentunnottomat jotka ovat päästään ihan sekaisin, ovat siellä laitoksessa sähkölukkojen takana, ei sieltä noin vaan ketään haeta pois.
Taisi olla ihan mielikuvitusta koko tarina.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sä meuhkaat? Tuossa viestissä mihin vastasin väitettiin että mies on syypää naisen hulluuteen, että mies se naisen ajaa käyttäytymään kaameasti. Siihen esitin vastakysymyksen jotta miksi ei voi ajatella sitten toisinkinpäin, nainen ajaa miehen käyttäytymään idiootisti. Totta helkkarissa syy juomiseen ei ole toisesta kiinni, mutta ei myöskään naisen raivoaminen ole miehestä kiinni. Kumpikin on vastuussa omasta käytöksestään. Vai ookko eri mieltä?