Mies, onko sinulla koskaan ollut vaimona tai seurustelukumppanina ns. "hullu akka"?

Yksi hullu akka on väsyttänyt minut henkisesti niin että en edes jaksa irtautua tästä liitosta

Suomessa on vallalla ns.naisen vaikenemiskulttuuri  eli itsestään selvä normi ettei nainen saa aiheuttaa mielipahaa miehelleen..aluksi parisuhteessa kunnioitetaan toisia. Kun suhde arkipäivistyy alkaa ns.ymmärtämättömyys. nainen turhautuu lopulta jos ei tule kuulluksi eikä nähdyksi, puoliso ei ota vakavasti naisen tarpeita. Otetaan esimerkki; nainen hoitaa lapsia kotona useita vuosia tekemällä töitä osa- aikaisesti, mies tulee kotiin eikä ota huomioon miten vastuullista työtä lastenhoito on. Myös vapaapäivinä lapset ovat äidin huomassa. Aikansa pyytäen nätisti miestä olemaan lasten hoitajana hän ei ota kuulevaan korvaan asiaa. Mies voi kysellä ruuan perään tullessaan töistä. Sitä aikaa kun nainen keittäisi mies osoittaa poissaolollaan ettei vahdi tenavia , nainen puree hammasta miettien miksi aina minä joudun tekemään montaa työtä. Lasten ollessa äidin jaloissa, itkien, oikutellen nainen turhautuu mitä nopeammin. Keittämisen ohessa äiti yrittää huomioida mitä lapset tekee  missä menee. Mitä työllisemmäksi kaksi työtä menee , ahdistus lisääntyy päivä.päivältä. lopuksi nainen räjähtää kuin painekattila, jodt mies saa kolarin! Mirs ihmettelee miten noin helppoja hommia ei pysty tekemään...kun syyttelyä kuulee , kuorma alkaa tuntua raskaalta koska mieheltä esitetty lastenhoito ei toteudu yhtä kertaakaan kuukaudessa. Kun syöminen on saatu suoritettua mirs lähtee huomaamatta omiin harrastuksiinsa, välittämättä perheestään.. kun perhelriiso on tulehtuneessa tilassa mies ei halua keskustella koska ei osaa tai pelkää joutuvan häviölle ja joutuu muuttamaan tapansa. Näin naisista kehkeytyy hulluja kiukkuisia naisia pienten asioiden vuoksi, koska tuntee itsensä pelkäksi arvottomaksi ihmiseksi jota mies ei arvosta..mykkäkoulu tai vihainen ilmapiiri on läsnä eikä muutosta näy. Miksi nainen nähdään edelleen monitoimikoneena joka haluaa monta asiaa kotitaloustöissä. Onko tämä asenne perua entisajoilta kun naiset eivät uskaltaneet sanoa kuin joo joo. 

On vähän hullusti käyttäytynyt kyllä. Mutta miten tuollainen määritellään?

Tinderissä on kyllä sen näköistä naista välillä että pelkää että saan turpaan tai puukon kylkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin toi että ihminen yhtäkkiä muuttuu hirviöksi lasten synnyttyä viittaisi siihen että jollain lailla vika on olosuhteissa myös. Tai henkilö on masentunut. Jos koti ei tule hoidetuksi mutta henkilö silti käy joskus jossain kavereidensa kanssa, ei poista masennuksen mahdollisuutta. Siinähän ihminen juuri yrittää päästä masennuksestaan eroon, ei sitä kannata käyttää häntä vastaan vaan koettaa tukea ja hakea apua koko perheelle.

Keittiöpsykologien ei ehkä kannata nyt tulla työntämään analyysejaan tähän ketjuun.

 

Eikä mihinkään muuhunkaan ketjuun. Kertoisin mihin ne sen sijaan voi työntää, mutta se ei mene sensuurista läpi.

Nyt nyt, kannata ja kannata, jokainen kertokoon kokemuksistaan! Vuorovaikutus periaatteellahan tässä mennään, jos se ei joillekin ole tullut mieleen!

On. Suhteen aikana oli melkein normaali ja sen jälkeen aktiivisesti vihannut minua, eos miksi. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vallalla ns.naisen vaikenemiskulttuuri  eli itsestään selvä normi ettei nainen saa aiheuttaa mielipahaa miehelleen..aluksi parisuhteessa kunnioitetaan toisia. Kun suhde arkipäivistyy alkaa ns.ymmärtämättömyys. nainen turhautuu lopulta jos ei tule kuulluksi eikä nähdyksi, puoliso ei ota vakavasti naisen tarpeita. Otetaan esimerkki; nainen hoitaa lapsia kotona useita vuosia tekemällä töitä osa- aikaisesti, mies tulee kotiin eikä ota huomioon miten vastuullista työtä lastenhoito on. Myös vapaapäivinä lapset ovat äidin huomassa. Aikansa pyytäen nätisti miestä olemaan lasten hoitajana hän ei ota kuulevaan korvaan asiaa. Mies voi kysellä ruuan perään tullessaan töistä. Sitä aikaa kun nainen keittäisi mies osoittaa poissaolollaan ettei vahdi tenavia , nainen puree hammasta miettien miksi aina minä joudun tekemään montaa työtä. Lasten ollessa äidin jaloissa, itkien, oikutellen nainen turhautuu mitä nopeammin. Keittämisen ohessa äiti

Pitää paikkansa! Jos on työnsä takia mies kiireinen, joutuu ottamaan töitä kotiinsa ym. Naisellehan se kotirintama jää! Tässähän se pointti tulee! Huomioidaanko hänen työnsä? Useimmin vasta perinnön jaossa! Tai sitten ei.

Ei ole mutta naapurissa oli. Ja se oli hirveää jopa tänne  kahden seinän taa. Aivan järkyttävää huutoa lähes joka päivä. No ei ukkokaan ollut pulmunen mutta akka oli täysi sekopää. Outoa että välillä oli kuin kerros tai rivitalossa jossa naapuri seinän takana, mitta ei tämä melu tuli eri talosta. 

On, aivan kuten avauksen tekijälläkin.

Kyllähän näitä on aika paljon tullut nähtyä.

Ex1: helposti syttyvä, äärimmäisen mustasukkainen. "Hauskinta" hänessä oli se, että kun jäi kiinni pettämisestä, niin luulin, että pahin mustasukkaisuus loppuisi siihen. Mutta kun ei. Tämän kun tajusin niin annoin monoa. Hänelle tosin pisteet siitä, että jälkikäteen pyysi anteeksi käytöstään ja totesi ettei tiedä mikä häntä silloin vaivasi.

Ex2: juoppohedonisti. Hänelle kaikki kaikessa oli hemmotella itseään kaikilla mahdollisilla tavoilla, terveydestä viis. Hän oli myös mieleltään täysin epävakaa, sai ihmeraivareita asiasta kuin asiasta. Hän bravuurinsa oli yövalvottaminen, eli jos oli riitää niin hän ei antanut nukkua. Joten sitten sitä valvottiin. Annoin monoa ja se oli sitten siinä.

Ex3: lapsuuteensa kiinni jäänyt ressukka. Sitten palattiin taas äärimmäisen mustasukkaisuuden maailmaan. Hän oli vaikeuksissa oleva nainen, joka tarvitsi pelastajan, ja minä pelastin. Paitsi että en tietenkään pelastanut, koska ketään ei voi sinänsä pelastaa. Mustasukkainen, tarvitseva, ripustautuva, henkisesti lapseksi jäänyt olevinaan suuren vastuun kantaja. Annoin monoa.

Kaikissa näissä naisissa yhteistä oli se, että kaikki heistä tajusivat omat ongelmansa hyvin, mutta kaikilla oli nolla efortti yrittää parantaa elämänsä laatua. Kaikki halusivat jostain kumman syystä vaan velloa samassa vanhassa p*skassa. En ymmärtänyt tätä ollenkaan miksi noin pitäisi elää.

Ai miten itselleni kävi? Opin tunnistamaan tuollaiset epäkelvot jo kaukaa ja osasin valita itselleni sopivan kumppanin. Sen jälkeen ei olekaan ollut valittamista oikeastaan yhtään mistään.

Hih, näitä, kun lukee niin sanonpa vain, että VAPAUS valttia😃

Vierailija kirjoitti:

Hih, näitä, kun lukee niin sanonpa vain, että VAPAUS valttia😃

No ei se kyllä edes ole. Valttia on se, että osaa valita _oikein_. Ja toki se, että jos on valinnut väärin, niin homma pitää laittaa pakettiin mahdollisimman nopeasti.

Hankaluus on toki se, että varsinkin nuorena sitä on myös itse aika epäkypsä, eli kaikkea muuta kuin täydellinen. Eli kun itse tuo mukanaan suhteeseen omat traumansa ja omituisuutensa, niin ei se parisuhteen ylläpito ole silloin helppoa kyllä kenenkään kanssa :).

Yksin jos on niin sit jää aivan valtavan iso osa elämästä elämättä ja se ei ole yhtään hyvä se.

Täällä joku mies kirjoitti 5v sitten vaimostaan, josta totesi ettei ole ehjä. Oli poloinen untuvikko, josta kuoriutui hirviö.

Minä olen tuollainen nainen. Samoin nuo kuvaukset ex1-ex3 tuossa yllä sopivat.

En kyllä ikinä petä enkä ole väkivaltainen, mutta mieli on epävakaa.

Olen viettänyt lapsuuteni henkisesti kohtuuttomassa ympäristössä (mielisairautta, alkoholismia, väkivaltaa) ja ilman isää, joten luulen menneeni silloin rikki. 

Tiedostan tämän itse. Mutta en voi hallita ahdistusta, epävarmuutta, salamana vaihtuvia mielialoja.

Nyt minulla olisi ihana mies, josta minun tulee luopua. Rakastan häntä ja yritän parhaani mukaan olla "normaali" ja hänelle hyvä. Mutta en usko onnistuvani eikä meistä tule onnellisia. Traumani seuraus on olla yksin.

Tämä yhtenä taustatarinana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih, näitä, kun lukee niin sanonpa vain, että VAPAUS valttia😃

No ei se kyllä edes ole. Valttia on se, että osaa valita _oikein_. Ja toki se, että jos on valinnut väärin, niin homma pitää laittaa pakettiin mahdollisimman nopeasti.

Hankaluus on toki se, että varsinkin nuorena sitä on myös itse aika epäkypsä, eli kaikkea muuta kuin täydellinen. Eli kun itse tuo mukanaan suhteeseen omat traumansa ja omituisuutensa, niin ei se parisuhteen ylläpito ole silloin helppoa kyllä kenenkään kanssa :).

Yksin jos on niin sit jää aivan valtavan iso osa elämästä elämättä ja se ei ole yhtään hyvä se.

Ja höpsis.  Mitään en kadu niin paljon kuin naisten kanssa hukkaan heitettyjä vuosia!  Olisi edes jäänyt jotain kestävää vaan ei, piti päästä tuulettelemaan tunteita eli nussimaan vierasta kyrppää.

Vierailija kirjoitti:

Exästäni, jonka kanssa olin naimisissa kahdeksan kuukautta, kuoriutui hetkessä varsinainen psykonarttu naimisiinmenon jälkeen.

Paljastui pikaisen naimisiinmenon jälkeen kaupungin (asuimme eri kaupungeissa) yleiseksi jakorasiaksi (tytär kertoi seikkailuista ja jatkuvasti vaihtuneista panokumppaneista), jolta ei puuttunut kokemuksia, sokerina pohjalla vierastamiani vieraslajien edustajia.

Osoittautui kyllä muutenkin varsinaiseksi pakkaukseksi, joka teki jokaiselle vastaantulevalle miehelle selväksi flirttailullaan, antoi ymmärtää, että ymmärtää antaa.

Oli todennäköisesti kuitenkin uskollinen minulle, mutta jatkuva flirtti, huoramainen käytös tekivät yhdessä liikkumisesta mahdotonta hyvin pian.

Menin naimisiin suurin toivein, uskovaisen naisen kanssa, joka oli irtaantunut lestadiolaisuudesta, mutta edelleen uskossa ja joka antoi niin siveän kuvan itsestään, että menin retkuun vaikka melko kokenut naismaailmassa olinkin.

Viestin lestaosa ei näköjään mahtunut.Lestoissa on hulluimmat psykoakat tiedän miehenä.Myös kovia pesän jakajia,jo nuoresta kyläpyöriä. Myyvät myös itteään yleisesti.Sekopäisempiä et helpolla löydä.Veljen ja isän paneminen jättää naiseen jäljen onko kumma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hih, näitä, kun lukee niin sanonpa vain, että VAPAUS valttia😃

No ei se kyllä edes ole. Valttia on se, että osaa valita _oikein_. Ja toki se, että jos on valinnut väärin, niin homma pitää laittaa pakettiin mahdollisimman nopeasti.

Hankaluus on toki se, että varsinkin nuorena sitä on myös itse aika epäkypsä, eli kaikkea muuta kuin täydellinen. Eli kun itse tuo mukanaan suhteeseen omat traumansa ja omituisuutensa, niin ei se parisuhteen ylläpito ole silloin helppoa kyllä kenenkään kanssa :).

Yksin jos on niin sit jää aivan valtavan iso osa elämästä elämättä ja se ei ole yhtään hyvä se.

Ja höpsis.  Mitään en kadu niin paljon kuin naisten kanssa hukkaan heitettyjä vuosia!  Olisi edes jäänyt jotain kestävää vaan ei, piti päästä tuulettelemaan tunteita eli nussima

Joo, siis minäkin kadun. Hmmm, ja oikeastaan myös en kadu, koska oli siellä niin paljon hyvääkin. Sitä kadun, etten osannut laittaa hommaa poikki ajoissa.

Itse ajattelen kuitenkin niin, että itsepähän valitsin ja itsepähän jokaisen päivän heidän kanssaan vietin, joten syypää löytyy kyllä peilistä. Ei minua kukaan pakottanut heidän kanssaan aikaa viettämään.

Ja tässä on muuten iso ero itseni ja noiden hirviöexieni kanssa. Jokainen heistä on edelleen, vuosienkin jälkeen katkera siitä mitä ovat saaneet "kokea". Itse en ole yhtään katkera - miksi olisin? Mitä se hyödyttäisi?

Elämä on itsestä kiinni - ja se on se mitä monet näistä hulluista ei ymmärrä.

Ei, mutta naapurina kylläkin vuosia sitten. Saattoi tulla jo ennen aamukuutta potkimaan ovea ja rimputtelemaan ovikelloa hullun lailla. Ainoana asianaan huutaa että onko kaljaa 😖

Vierailija kirjoitti:

Vastaan veljeni puolesta: hän oli naimisissa vajaa kymmenisen vuotta. Koko sen ajan hän oli paljon ulkomailla töissä, reissaten. Vaimo oli temperamenttista laatu, mutta viimeiset kaksi vuotta olivat hullun hommaa. Vaimo huusi vain (veljen kertoman mukaan) täyttä kurkkua v**** sä vaan käyt pettämässä ja huo*aamassa!. Saattoi soittaa kesken kokouksen ja alkaa huutamaan. Sitten viikonloppuna huusi niin paljon, että oli iloinen päästessään töihin.

Veli teki tuolloin Euroopassa aamusta iltaan töitä, eikä kertaakaan pettänyt. Sillä työmäärällä ei ollut edes mahdollista, vaikka halua olisi ollut.

Avioliitto päättyi vaimon pettämiseen.

Olitko katsomassa mitä veljesi teki? Hyvin monet matkatyössä olevat pettää kumppaniaan.

Joo ja ollaan oltu naimisissa 20 vuotta. No vakkahan on valinnut kantensa omat vikani minullakin.  Nuorina mentiin yhteen ja paljon on lapsia. Tullaan kivasti juttuu ja toimeen. Muutaman kerran viikossa vielä seksiäkin, eikä mitenkään hrikkolaatuistakaan.

Kyllä usein on vika siinä miehessäkin. Eräässä suhteessa mies haukkui eksäänsä hulluksi kunnes aloin nähdä miehessä piirteitä, jotka eivät niin mieluisia ja sain myös tietää erinäisiä asioita. Miehen harjoittamaa pettämistä muiden naisten kanssa, lupausten unohtamista, saamattomuutta työssään sekä kotitöissä, lasten virheellistä kasvatustapaa, vastuun siirtämistä kotiasioista naisen vastuulle täysin, alkoholinkäyttöä, epävarmuuden luomista suhteeseen eri tavoilla mm. vihjailemalla muista naisista, kylmää - kuumaa käytöstä... Eksä sairastui enkä sitä ihmetellyt.