Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies, onko sinulla koskaan ollut vaimona tai seurustelukumppanina ns. "hullu akka"?
Kommentit (225)
Tässä ketjussahan on eilen n. klo 12 käynyt joku suovalas väheksymässä miesten kokemuksia!
Noin muuten, onhan tämä palsta huomattavasti ulilautaa järkevämpi paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tätä ketjua lukenut yhtään, kun ei voimavarat riitä edes siihen, koska mun riesanani on täysin sekopäinen avoukko, jonka kanssa idioottina olen tehnyt lapsenkin. Itse kyllä uskon että näitä hulluja ukkoja on huomattavasti enemmän kuin hulluja akkoja. Mun riesanani oleva äijä on tyypillinen narsisti (on sitä oikeasti, en sano vitsillä), joka kukoistaa silloin, kun saa muut ihmiset ympärillään voimaan pahoin ja lyötyä maahan. Noin tuo äijä on onnistunut tekemään mulle, mutta se ketuttaa eniten, että on onnistunut pilaamaan poikammekin. Itselläni lisäksi perinnöllinen sairaus, eli sekin rajoittaa äijästä eroon hankkiutumista.
Olen itse välillä ns. hullu ennen menkkoja. Itkettää kaikki pienetkin vastoinkäymiset (siis vaikka että vesilasi kaatuu pöydälle), vihaan ihmisiä ja haluan vain olla yksin rauhassa kotona. Jos joku ärsyttää, muutun aggressiiviseksi ja haluan heitellä tavaroita. En sitä kuitenkaan tee. Tunnistan tämän tilan itsessäni, ja olen sanonut miehelle, että parempi kuin noiden parin päivän aikana ei yritetä keskustella mistään vakavasta tai tehdä mitään yhdessä, niin säästytään molemmat turhalta mielipahalta. Minusta kun ei ole seuraksi silloin, haastan vain riitaa. Joten mies harrastelee omiaan ja minä olen yksinäni silloin kun on tällaisia päiviä.
Pointtini tässä oli, että vaikka oma elämä olisi tunteiden vuoristorataa, niin kyllä aikuisen ihmisen pitää osata hallita tilannetta niin, ettei läheiset siitä kärsi. Ei sitä huonoa oloa saa purkaa omaan kumppaniin ja lapsiin. Ja jos on jatkuvasti huono olo, niin kannattaisi yrittää korjata se olo jotenkin.
Ei ole, kaikki ovat olleet ihan järkeviä naisia, ja huomanneet että ei tällaisen vätyksen kanssa seurustelussa ole mitään järkeä
Melko usein hullu akka löytää myös itseään täydentävän miehen. Kun kummallakin vähän viiraa, on soppa lapsille aika vahingollinen.
Terv. Tälläisen pariskunnan lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melko usein hullu akka löytää myös itseään täydentävän miehen. Kun kummallakin vähän viiraa, on soppa lapsille aika vahingollinen.
Terv. Tälläisen pariskunnan lapsi
Juu, onhan näitä sekopääpariskuntia pilvin pimein... Molemmat mänttää toisiaan ja elo on jatkuvaa myrskyä. Pakko mennä yhdessä baariin, vaikka jokainen baarireissu päättyy tyyliin siihen, että naapurit soittaa poliisin... Lapset eivät kuuluisi tuollaisiin suhteisiin.
On myös näitä, joista vain se toinen osapuoli on hullu ja sekopää. Ihmettelen suuresti miten joku normaali rauhallinen ihminen viitsii katsella vuositolkulla hullua riehujaa, joka saattaa napsahtaa vaikka siitä, että telkkarissa sattuu olemaan joku hyvännäköinen näyttelijä...
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällainen. Kun suutun, saatan huutaa tunninkin putkeen ja kertoa mikä kaikki ärsyttää sekä haukkua toista. Siis oikeasti tunnin..huutaa..taukoamatta. Huudan aiheesta, mutta toki täysin kohtuuttomasti. Saatan myös paiskoa tavaroita, en kuitenkaan mitään riko.
Kärsin tästä valtavasti ja exät ja nykyinen nyt myös, joka toki kohta on se exä myös. En tiedä mikä minuun menee, se demoni varmaankin? Koen jotenkin järkyttävää vääryyttä ja marttyyriyttä asioista ja kaiken kruunaa se, että valitsen kumppaneiksi miehiä jotka eivät puhu tunteistaan, välttelevät konflikteja ja ovat riidan tullen täynnä defenssejä, tunneyhteys puuttuu. Tämä siis pahentaa reaktioani, ei oikeuta eikä aloita sitä.
Eli... vinkkejä miten olla vähemmän hullu akka joka patoo kaiken
Et sovellu parisuhteeseen , joten älä enää aloita parisuhteita. Ainoastaan kevyitä suhteita ilman velvoitteita, jos seksiä kaipaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin toi että ihminen yhtäkkiä muuttuu hirviöksi lasten synnyttyä viittaisi siihen että jollain lailla vika on olosuhteissa myös. Tai henkilö on masentunut. Jos koti ei tule hoidetuksi mutta henkilö silti käy joskus jossain kavereidensa kanssa, ei poista masennuksen mahdollisuutta. Siinähän ihminen juuri yrittää päästä masennuksestaan eroon, ei sitä kannata käyttää häntä vastaan vaan koettaa tukea ja hakea apua koko perheelle.
Keittiöpsykologien ei ehkä kannata nyt tulla työntämään analyysejaan tähän ketjuun.
Eikä mihinkään muuhunkaan ketjuun. Kertoisin mihin ne sen sijaan voi työntää, mutta se ei mene sensuurista läpi.
Ai persiiseen vai?
"Hulluja" naisia on siinä missä miehiäkin. Näissä kannattaa huomioida myös se, että onko suhteessa jotain, joka aktivoi vanhoja traumoja. Kaverini seurusteli miehen kanssa, joka piti sitä jatkuvassa epävarmuudessa ja oli käytökseltään hieman erikoinen. Tuona aikana kaveri lääkehoidon tarve kasvoi, oli usein osastolla jne. Useampikin ihminen yritti sanoa sille, että ei kannata olla suhteessa, jossa pää leviää lopullisesti. Jossain vaiheessa järkiintyi itsekin ja lopetti suhteen. Vuosia myöhemmin on selvästi tasapainoisessa parisuhteessa, jossa miehen käytös on aivan toisenlaista, kaveri on ollut jo pari vuotta onnistuneesti lääkkeetön jne. Joskus siis keskinäiset kemiat tekee hulluja naisia ja miehiä, koska parisuhde muistuttaa liikaa eletystä elämästä. Joku muu sen sijaan olisi voinutkin sietää sellaista epävarmuutta ja tietynlaista tunneköyhyyttä paremmin, eikä siitä olisi tullut ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa meni mielenterveys hetkellisesti exän kanssa, joka osoittautui tosi sadistiseksi ja persoonallisuushäiriöiseksi. Alussa loi mielikuvan päinvastaisesta ihmisestä.
En enää tiennyt mikä on totta ja ei, aloin käyttäytyä kuin eläin, joka ajettu nurkkaan ja jolle uhitellaan.
Nyt ymmärrän, miksi tän miehen exät olivat "hulluja" ja saivat "ihme itkukohtauksia" mitättömistä asioista.
Tässä muutama esimerkki: tein lääkkeellisen raskauden keskeytyksen kotona, miehestä se on kiihottavaa ja halusi seksiä kun odotan lääkkeen vaikuttavan. Ei käsittänyt, mitä ihmeellistä jossain abortissa oli, kuulemma ihan normi toimenpide.
Mies nautti mm. paskaisen munansa tunkemisesta suuhun, huijasi kerran käyneensä suihkussa ja tunki sen väkisin suuhuni ja sain oksennusrefleksin, menin vessaan oksentamaan koska suussa maistui kauhealle ja kurkussa oli karvoja. Mies huusi, että voitko oksentaa hiljempaa kun ärsyttää toi ääni.
Mies myös valitti peräpukamistaan ja halusi minun rasvaavan niitä, sitten samaan hengenvetoon arvosteli minun vartaloani ja joitain piirteitä. Ei pessyt hampaitaankaan vaan ikenet mätivät, halusi ehdottomasti kielareita pesemättömillä hampailla.
Aina kun muhun sattui mies tuijottaa möllötti vailla empatiaa. Mies tökki, puristeli ja pisteli sormella, koska halusi nähdä millainen ääni musta tulee. Hän kävi läpi kaikki IG seuraajani ja kirjasi nimimerkit ylös, googletteli niitä ja tivasi sitten kuka kukin on, poisti oman Facebookinsa kuitenkin, koska ihmettelin jatkuvasti lisääntyviä naispuolisia kavereita. Selvisi, että Tinderistä heitä etsi koko tapailun ajan.
Suhteen alussa isäni kuoli ja surin, järjestelin hautajaisia. Mies koki itsensä ulkopuoliseksi ja oli ladannut Tinderin ja sopinut treffejä naisten kanssa, koska kuulemma vaikutin siltä, että en kaivannut häntä yhtään.
Suhde ei kestänyt vuottakaan, koska jätin miehen, mutta suhteen aikana musta tuli kauhea raivohullu, reagoin kirkumalla ja itkemällä. Mies teki niin absurdeja asioita, ettei mieli pysynyt perässä. Yksi riita oli fyysinen ja multa sumeni päässä, huusin suoraa huutoa ja tuntui, että voisin oikeasti tappaa miehen.
Hän uhriutui tilanteesta ja selitti, että kukaan ei hänelle ole koskaan pahaa tehnyt ennen minua. Kuitenkin suhteen alussa selitti, miten exät olivat häntä hakanneet. Eli ei edes itse muistanut valheitaan ja miehen kanssa olleena en ihmettele, että olivat häntä muiluttaneet. Itselläkin oli lähellä.
Tossa siis muutama perustelu sille, miksi oma mielenterveys järkkyi. En todellakaan saa raivareita normaalisti suhteessa ja nyt olen aivan ihanassa suhteessa, jossa ei ole tuollaisia sairaita juttuja. Puistattaa ajatuskin, että vietin miehen kanssa niin kauan. Oli etäsuhde, niin kesti useita kuukausia että miehestä tuli esiin nuo sairaat jutut.
Mutta siis joo, en epäile tän ketjun juttuja, mutta sanonpa vaan, että en purematta niele enää jos mies alkaa kertoilla hullusta exästään. Jos ei ole mitään faktaa, kuten psykiatrisia hoitojaksoja manian takia tai jotain konkreettista, niin epäilen koko tarinaa. Nykyisellä miehelläni ei ole yhtään hullua exää, eikä mies ole puhunut mitään pahaa kenestäkään entisestä. Mutta hänpä onkin itse hyvä mies. Itse en ole uskaltanut edes kertoa kaikkia tuon tapailusuhteen käänteitä, yritän unohtaa itsekin.
Tuo mies tuo mieleen yhden kaverini ex-miesystävän, yhtä sairaita ja iljettäviä juttuja. Ei varmaan kuitenkaan sama henkilö, tämä laji on kuin samasta puusta veistettyjä. Kun yhden tuntee, tuntee kaikki.
Minä olen varmaan semihullu, traumataustainen. Joku pikku asia saattaa heittää mut aikakoneella esihistoriaan ja sitten saan hyvin suuria ja itselleni pelottavia tunnereaktioita. Mun kohdalla se ei näy huutamisena tai riehumisena, vaan joko alan vapista pelosta ja menen tyyliin kaappiin piiloon tai sitten purskahdan lohduttomaan itkuun. Ulkopuoliselle näyttää hyvin erikoiselle, kun laukaisevat asiat saattavat olla hyvinkin harmittomia arkisia asioita, äänensävy, tuoksu, tietty musiikki.
En todellakaan haluaisi olla tälläinen. Olen terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten harjoittamasta parisuhdeväkivallasta pitäisi puhua ja kirjoittaa enemmän. Se on valitettavsn yleistä.
Tässähän juuri kirjoitat siitä. Kannatan kirjoittelun sijaan kuitenkin seuraamaan ennemmin tilastoja.
Mitenkäs ne Suomen miehet taas paistattelevatkaan parisuhdeväkivaltatilastoissa kansainvälisesti verrattuna?
Ja mitenköhän ne muiden maiden naiset kohtelevat ukkojaan/akkojaan? Taitavat latinorouvat olla kuitenkin rauhallisia Suomi-neitoja villimpiä otteissaan?
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussahan on eilen n. klo 12 käynyt joku suovalas väheksymässä miesten kokemuksia!
Noin muuten, onhan tämä palsta huomattavasti ulilautaa järkevämpi paikka.
Haistan tässä kommentissa naisia alistavan, aggressiivisen verkkarimiehen. Olisiko koulutusvajetta?
Hommaa kunnon Suomi-neito kouluttamaan sinut tavoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimosta tuli ihmishirviö lasten syntymän jälkeen. Oli vuosikausia kotiäitinä, muttei viitsinyt tehdä yhtään mitään, kämppä oli aina kuin pommin jäljiltä, nainen katsoi päivät illat aivotonta hömppää telkkarista ja lapset juoksivat ympäri taloa täysissä vaipoissa. Kun tulin töistä kotiin, alkoi minun syyllistämiseni ja yhtäkkiä minä olinkin se joka ei kuulemma tee mitään perheen eteen. Joskus työmatkalta tultuani hän huusi suoraa huutoa edessäni (ja pienten lapsiparkojen edessä). kuin ilmestyskirjan peto, oikessti luulin että tarvitaan manaajaa hänen rauhoittamisekseen koska sisällään ilmiselvästi asui itse perke*le. Kaikki oli minun syytäni. Kun hän kolaroi autonsa ilman että olin edes kyydissä, sekin oli minun syytäni. Hänellä oli kyllä ystäviä ja vietti heidän kanssaan aikaa ja järjesti kaiken maailman kekkereitä, ei ollut masentunut. Minä en saanut kuitenkaan viettää aikaa kavereideni kanssa vapaa-ajalla, koska "olin niin paljon poissa töideni takia".
Jossain kohtaa aloin itse masentua kotivankilassani. Ero oli isoin helpotus ikinä elämässäni. En toivoisi elämää moisen ihmishirviön kanssa edes vihamiehelleni.
M37
Tuohan on VAIN keskiverto elämästä ja suomi-naisesta kertovat tarina, ei mitään uutta eikä mullistavaa.
Eli Hullu Akka, joita suomalaisista naisista on pyöreät about ~80 %
Tämä olikin näköjään naisvihaketju. Eipä yllättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu yksi oli.
Joka kerta kun mentiin kaupungille niin syntyi aivan mahdoton diiva show, jos puhuin muille naisille, mukaanlukien kaverien tyttöystävät ja lapsuudenystävät.
Kerran viikkoon syytti pettämisestä ja uhkaili että jättää minut(ikinä en pettänyt kuitenkaan).
Lopuksi kun taas kerran syytti ja uhkaili jättämisellä, niin sanoin että eikun minä lähden, kävelin ovesta ulos ja paiskasin kihlasormuksen perässä sisään.
Jonkin aikaa pommitti tekstareilla ja puheluilla että palattaisiin yhteen.
Vetäisi masennuslääkkeitä yliannostuksen ja soitti minulle itsemurhapuhelun, soitin itse vuorostaan hätäkeskukseen ja ampulanssi kävi hakemassa sen.
En mennyt sairaalaan katsomaan tai muutoinkaan antanut hänen nähdä että olisin huolissani (tietenkin olin), että ei saisi päähänsä että tällä meiningillä minut saisi takaisin.
Jännä naiset kiinnostaa, kun ne on kauniita ja seks* on intohimoista. Kiltit ja miehiä kunnioittavat tavisnaiset ei teitä miehiä kiinnosta
Sinäkö olet esimerkki kiltistä? Tulet tänne huutelemaan tuollaista, kun miehet kertovat ikävistä kokemuksistaan? Oletko kovinkin ylpeä itsestäsi?
Ohis
Vastaavanlainen kommentti tulee jokaiseen ketjuun heti ensimmäisten kommenttien aikana, jos nainen tekee ketjun oman parisuhteensa ongelmista. Ettei vaan tuonkin kirjoittaja ole saanut sellaisen omaan aloitukseensa.
Jos miehellä/ naisella on useita suhteita joissa kumppani on ollut "hullu", näitä "hulluja" yhdistävä tekijä on tämä samainen mies/nainen.
Mielestäni suurin osa, ihmisistä lähes kaikki, ovat mahtavia tyyppejä.
Kiitos ne ihmiset. Kun teette täällä olosta mukavampaa.
Jos koko pitkän yli 50v. elämäni aikana lasken yhteen naiset, jotka ovat olleet fyysisesti väkivaltaisia koulukavereitaan, tyttökavereitaan, lemmikkejään, lapsiaan, poikaystäviään tai miehiään kohtaan, niin kyllä niitä kuitenkin tulee yhteensä kymmenkunta ja joku saattoi unohtua vielä laskuista. Ja jos lasketaan henkinen väkivalta mukaan, niin luku kasvaa jo suureksi.
En usko, että naiset ovat sen rauhantahtoisempia kuin miehetkään, mutta naisten väkivalta on tabu. Suurin osa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on naisten tekemää. Väkivallalla kasvatettu käyttää helposti itsekin väkivaltaa ja jotkut ihan vain siksi, että on huomannut sen olevan tehokasta. Naisissakin on niitä, jotka nauttivat muiden pelosta ja väkivallan tuomasta vallasta. Ei keskitysleirin naisvartijoitakaan oltu sinne työhön pakotettu.
Ja itse olen nainen. Naisten väkivallan vähättely saisi jo loppua ja väkivallan uhrien syyllistäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä syyllisyyttä voi tuntea ja siitä puhua kaipaamatta itselleen sääliä tai empatiaa. Minä ainakin tuntiessani syyllisyyttä ajattelen niitä lapsia kun muistan oman käytöksen. En kaipaa mitään hyssyttelyä tai totuuden vääristelyä. Saatan ajatella itseäni ja ihmetellä olenko niin paha ihminen ja millä olen oikeuttanut käytökseni.
Tiedän, että koko perhedynamiikka on kärsinyt takiani. Ymmärrän sen, että mies on valinnut tuon linjan, koska on kiltti ja haluaa uskoa minussa olevaan hyvään ja pitää perheen kasassa. Aiemmin kai hullut akat hakattiin hiljaisiksi, mutta mehän tiedämme oikeutemme.
Nykyään välit on avoimet silleen, etten enää ahdistele tai saa mustasukkaisuuskohtauksia. Meillä on rauhallista kotona ja lapsetkin ovat avoimempia asioistaan ja tunteistaan. Luulen, että tämä on optimaalinen tilanne tällä porukalla mennyt huomioonottaen.
Olimmeko sitten täysin väärät toisillemme, en osaa sanoa. Mies olisi saanut helpomman elämän oikean naisen kanssa, sen uskon. En tiedä missä olisin ilman nykyistä parisuhdetta. Voisin olla haudassa tai sitten en. Tuskin tilanne nykyistä parempi olisi, vaan takana voisi olla monenlaista suhdeviritystä, päihteilyä ja ties mitä.
Empatia tarkoittaa sitä, että osaa asettua toisen asemaan, ei sitä että osaa pohtia omaa syyllisyyttään ja pahuuttaan.
Eikö tuo kirjoittaja empatialla tuota tarkoittanutkin? Ettei nimenomaan tarvitse toisten tuntea empatiaa häntä kohtaan kun hän pohtii syyllisyyttään?
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimosta tuli ihmishirviö lasten syntymän jälkeen. Oli vuosikausia kotiäitinä, muttei viitsinyt tehdä yhtään mitään, kämppä oli aina kuin pommin jäljiltä, nainen katsoi päivät illat aivotonta hömppää telkkarista ja lapset juoksivat ympäri taloa täysissä vaipoissa. Kun tulin töistä kotiin, alkoi minun syyllistämiseni ja yhtäkkiä minä olinkin se joka ei kuulemma tee mitään perheen eteen. Joskus työmatkalta tultuani hän huusi suoraa huutoa edessäni (ja pienten lapsiparkojen edessä). kuin ilmestyskirjan peto, oikessti luulin että tarvitaan manaajaa hänen rauhoittamisekseen koska sisällään ilmiselvästi asui itse perke*le. Kaikki oli minun syytäni. Kun hän kolaroi autonsa ilman että olin edes kyydissä, sekin oli minun syytäni. Hänellä oli kyllä ystäviä ja vietti heidän kanssaan aikaa ja järjesti kaiken maailman kekkereitä, ei ollut masentunut. Minä en saanut kuitenkaan viettää aikaa kavereideni kanssa vapaa-ajalla, koska "olin niin paljon poissa töideni takia".
Jossain kohtaa aloin itse masentua kotivankilassani. Ero oli isoin helpotus ikinä elämässäni. En toivoisi elämää moisen ihmishirviön kanssa edes vihamiehelleni.
M37
Muistithan ottaa lapsesi mukaasi ja olet nyt lähivanhempi? Jos et niin olet kyllä ihan itse aiheuttanut exäsi käytöksen tai keksit jutun omasta päästäsi.
Alue: Aihe vapaa
Todellakin on. Olen itse nainen ja tiedän naisen, joka on käynyt miehensä kimppuun ja olen nähnyt hänen käyvän muidenkin miesten kimppuun. Vika ei todellakaan ole ollut miehissä, vaan tämän naisen käytös on mahdotonta. Onneksi ei tarvitse olla enää tekemisissä.
On kyllä ongelma, jos naiset kuvittelevat, ettei nainen voi olla väkivaltainen ja että vika löytyy aina miehestä. Silloinhan tämän tuntemani naisenkin stoorit menevät täydestä. Lapset tietävät kyllä totuuden äidistään.