Mies sanoi että lapsensa menevät kaiken edelle

Sun kaltainen akkeli ei ansaitse tuollaista miestä.

- Irja, Ylä-Kintaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihan samoin, joten ei haittaa. Tottakai lapset menee kaiken edelle. Ne on mun vastuulla ja mun huollettavana. Ne on mun lapsiani, lihaani ja vertani. Mies on aikuinen ihminen. Ei ole mulle mitään sukua edes. Rakas toki, mutta eritavalla kuin lapset. Empimättä heittäisin miehen laidan yli liian täyteen ahdetussa pelastusveneessä, josta olisi joku pakko laidan yli heittää. Lapset jäis sinne istumaan mun kanssa.

Kyllä se mies heittäisi sinut jos kyse on elämästä ja kuolemasta, vai oletko vahvempi?

No joo, varmaan niin jos kyse olis tosielämästä. Mut tossa kysymyksessä ajatus oli että vastaaja päättää kuka lentää laidan yli ja itseään ei voi valita. Mieheltä kysyin saman kysymyksen ja vastauksena oli että vaimo eli minä lähtisin veneestä ja lapset jäis. En pahastunut, koska niin ajattelen itsekin. Lapset tulee ensimmäisenä. En mä edes pystyis valita kenet lapsista laidan yli heittäisin, joten mies olis ainut vaihtoehto.

Aika sairasta ajatusleikkiä harrastatte. Ei ainakaan edistänyt parisuhteenne hyvinvointia tuo. :D Huh huuh.

Kyllä mua olis enemmän järkyttänyt, jos mies olis tosta vaan valinnut jonkun kolmesta lapsestamme laidan yli heitettäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Kyllähän näissäkin asioissa arkijärjen käyttö on sallittua. Jos minulle uutena puolisona jatkuvasti painotettaisiin asemaani "kakkosena", ei se hyvältä tuntuisi. Miksei kaikkia voisi kohdella tasapuolisesti? Lapset tietysti hoidetaan parisuhdetta unohtamatta. Ja itse olen kahden lapsen yh-äiti.

Tämä oli mun mielestä pointti. Kyllä mullakin lapset menee kaiken edelle ja en voisi olla miehen kanssa joka ei ajattele samoin, mutta asian jatkuva alleviivaaminen on outoa sekin. Seurustelin itse hetken miehen kanssa joka tuota alleviivaamista harrasti ja ihan turhaan. Pidin hänen lapsistaan aidosti ja he minusta. Kuitenkin mies monesti puhui kuin olisin lapsia vastaan jotenkin, tai se tunne itselleni tuli. Kun kysyin lomasuunnitelmia (meillä oli pari viikkoa lomaa samaan aikaan) niin hän vastasi, että ei vo ajatellakaan mitään muuta kuin mitä lapset haluaisivat, että hänellä lapset menee aina etusijalle! Mä vain kysyin! Ja kehtasinkin edes ajatella, että oltaisiin voitu järjestää joku yhteinen juttu vaikka... No, se suhde loppuikin sitten pian.

No se sanoo koska niin kuuluu sanoa. Niin sanoi munkin mieheni mutta ei käytäntö mene ihan niin. Nainen on miehelle oikeasti hyvin usein ykkönen.