Mies sanoi että lapsensa menevät kaiken edelle
Minä siis olen vain kakkossijalla. Minusta on kummallista miksi asiasta pitää erikseen mainita. Minulle tuon kuuleminen lässäytti koko hyvän fiiliksen miehen ja minun parisuhteesta.
Miten te olette suhtautuneet, kun mies on sanonut teille tällä tavalla?
Kommentit (44)
Jättäsin miehen jos minä menisin hänen lasten edelle.
Mullakin menee kaikki miehen edelle.
Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Onko tuossa kyse rakkaudesta? Tulevaisuudesta, haaveista? Ajankäytöstä? Mistä?
Ettei vain olisi pelkkää pelkoa tulevasta, itsensä suojelemista.
Tietenkin lapset menevät aina kaiken edelle.
Lapset ovat miehen omaa lihaa ja verta, ystävät ja tuttavat eivät ole.
Voiko tuollaista edes ihmetellä tai kyseenalaistaa?
Jos et tuota kestä, etsi lapseton kumppani.
Kummalleko miehesi pitäs antaa esim. munuaisensa, sulle vai lapselleen?
Fiksu mies. Niin sen pitääkin olla, lapset ovat aina hänen lapsiaan ja on hyvä että hän on sitoutunut heihin. Vaimokkeita tulee ja menee.
Turha tuosta on suuttua. Puoliso ja lapset on eri kategoriassa. Luulen että rakkaus omaan lapseen menee kaiken edelle. Myös oman puolison edelle.
Provohan tämä, mutta juuri noinhan se pitää ollakin ja itse en myöskään voisi olla miehen kanssa, jolle yksikään nainen menisi lasten edelle. Viime kädessä ja valinnan tullessa pitää asettaa lasten paras etusijalle.
Kyllä kumppanin pitäisi olla aina ykkönen, ja jos näin ei ole niin vaihda miestä. Aina löytyy joku joka palvoo maata jalkojesi alla, joten miksi tuhlaisi aikasi tuollaiseen? Kukaan ei halua olla arvojärjestyksessä kersojen alapuolella.
Ap:llä varmaan sama, että lapset menee äijäs edelle
Tunnen ihan samoin, joten ei haittaa. Tottakai lapset menee kaiken edelle. Ne on mun vastuulla ja mun huollettavana. Ne on mun lapsiani, lihaani ja vertani. Mies on aikuinen ihminen. Ei ole mulle mitään sukua edes. Rakas toki, mutta eritavalla kuin lapset. Empimättä heittäisin miehen laidan yli liian täyteen ahdetussa pelastusveneessä, josta olisi joku pakko laidan yli heittää. Lapset jäis sinne istumaan mun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä on lapseton. Lapset menee minullakin miehen edelle kevyesti
Sehän johtuu siitä, että lapset tarvitsevat sinua jokapäiväisen elämän sujumisessa, toisin kuin mies. Tuskin sinä lapsia miehen edelle laittaisit, jos lapset asuisivat muualla ja te kahdestaan samassa asunnossa.
Olisko sinusta kiva jos sinun isä ottaisi uuden vaimon ja sinä olisit toisarvoinen? Omaisuuskin uudelle vaimolle etkä saisi ikinä mitään.
Minäkin miehenä ehdottomasti sitä mieltä, että lapsen ykkösenä ja kumppani kaukana takana. Näin se vaan menee. T. 44-v valkoinen heteromies
Mitäs olette mieltä, jos teillä on yhteiset lapset miehen kanssa ja mies laittaa lapset toiselle sijalle? Potkaisee lapset veneestä ja pitää puolison?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihan samoin, joten ei haittaa. Tottakai lapset menee kaiken edelle. Ne on mun vastuulla ja mun huollettavana. Ne on mun lapsiani, lihaani ja vertani. Mies on aikuinen ihminen. Ei ole mulle mitään sukua edes. Rakas toki, mutta eritavalla kuin lapset. Empimättä heittäisin miehen laidan yli liian täyteen ahdetussa pelastusveneessä, josta olisi joku pakko laidan yli heittää. Lapset jäis sinne istumaan mun kanssa.
Kyllä se mies heittäisi sinut jos kyse on elämästä ja kuolemasta, vai oletko vahvempi?
Minunkin miehellä lapset menee minun edelle, tietystikin. Ja ymmärrän sen ja olen alusta asti ymmärtänyt, mies myös sanonut niin.
Se on harmi vaan kun miehen tahdosta ei tehdä yhteisiä lapsia niin jää se yhteinen kokemus siitä tärkeimmästä kokematta.
Mun mies oli myös ihan järkyttynyt kun tajusi, että jos menemään naimisiin niin minulla tulee sitten hänen kuollessaan (jos näin sattuisi käymään) lesken asumisoikeus ”hänen taloonsa”. Mies omistaa kotimme eikä halua myydä puolikasta minulle. Haluaa että kun hän kuolee, tietenkin hänen lapsensa saavat hänen talonsa ja voivat vaikka muuttaa siihen. Talo ei ole lasten lapsuudenkoti. Eli mun mies siis ei edes ajattele että vaikka 50 vuotta olisin asunut yhteisessä kodissa, hänen kuollessaan on miehen mielestä pöyristyttävää että mä voisin vaan jäädä asumaan taloon jos lapset haluisi realisoida talon tai muuttaa sinne 😆🤔
Ajatelkaa.. tämmönen loppuelämä mulla 😃
Minullekin tapailumies sanoi noin. Hänen lapsensa tosin ovat aikuisia ja asuvat jo omillaan. "Lapsilla" on äitikin, elimevät ole yksin maailmassa.
Se suhde loppui lyhyeen.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miehellä lapset menee minun edelle, tietystikin. Ja ymmärrän sen ja olen alusta asti ymmärtänyt, mies myös sanonut niin.
Se on harmi vaan kun miehen tahdosta ei tehdä yhteisiä lapsia niin jää se yhteinen kokemus siitä tärkeimmästä kokematta.
Mun mies oli myös ihan järkyttynyt kun tajusi, että jos menemään naimisiin niin minulla tulee sitten hänen kuollessaan (jos näin sattuisi käymään) lesken asumisoikeus ”hänen taloonsa”. Mies omistaa kotimme eikä halua myydä puolikasta minulle. Haluaa että kun hän kuolee, tietenkin hänen lapsensa saavat hänen talonsa ja voivat vaikka muuttaa siihen. Talo ei ole lasten lapsuudenkoti. Eli mun mies siis ei edes ajattele että vaikka 50 vuotta olisin asunut yhteisessä kodissa, hänen kuollessaan on miehen mielestä pöyristyttävää että mä voisin vaan jäädä asumaan taloon jos lapset haluisi realisoida talon tai muuttaa sinne 😆🤔
Ajatelkaa.. tämmönen loppuelämä mulla 😃
Heh heh. Sadan prosentin mahdollisuus seuraavaan: lapset myyvät talon ja asuvat Turussa, Helsingissä tai Tamperella kerrostalossa. Talon saa täysin tuntematon ihminen ja sinä muutat kerrostaloon.
Mun miesystävä on lapseton. Lapset menee minullakin miehen edelle kevyesti