Isäni uhkaili itsemurhalla joka syksy lapsuudessani. Jätti minuun traumoja. Ei koskaan tappanut itseään vaan kuoli vanhana

Elämä Suomessa on niin ankeaa. Varsinkin kun keski-ikä lähestyy, ymmärtää että elämä on tässä, eikä paljon mitään ole saavuttanut, lainat ja vastuut painaa ja pakko jaksaa raataa töitä vuodesta toiseen. Jos saa raavittua kasaan sen verta ylimääräistä, että pääsee matkalle virkistymään pakoon ankeaa arkea, niin se taas kiristää arjen budjettia. Työpaikoilla vaaditaan jatkuvasti enemmän, vastuut jaetaan työntekijöille ja pomot painaa päälle ja vähättelee, jos jostain ongelmista mainitsee. Aika masentavaa elämää on monilla. Pimeys ja kylmyys siihen päälle.

MIksi isäsi yhä vaivaa sinua? Ala elää omaa elämääsi.

Oletko saanut ammattilaisen keskusteluapua?

Oma isäni uhkaili koko perheen tappamisella lapsuudessani. Esim. että sytyttää talon tuleen ja polttaa meidät. Näin pitkään siitä painajaisia, mutta nyt keski-ikäisenä en enää nää (kop kop). Olin itse nuorena itsetuhoinen, mutta en ikinä uhkaillut im:llä. Lähinnä yritin peitellä kaikin tavoin itsetuhoisuuden merkkejä.

Samoin mun isä aikanaan hoki ettei koskaan tuu täyttämään 50v, kyllä ampuu itsensä ennen sitä. Tää oli yks pieni juttu kaikesta mitä oli, epäilen vahvasti narsistiksi. Haukkuu kaikki ihmiset, vaatii erityiskohtelua ja erikoispalvelua joka paikassa, säännöt ei koske häntä, kääntää omat lapsensa toisiaan vastaan. Suuttuu kun huomio ei ole hänessä. Valittaa kaikesta, koskaan ei tiedä millä tuulella on. Isä oli mulle hyvä niin kauan kunnes kasvoin isommaksi ja se huomas että perkele tolla tytöllähän on omiakin ajatuksia. Sori vuodatus, tuli vaan niin oma isä aloituksesta mieleen.

Niin teki oma alkoholisti-isänikin. Yhä elää, liki 80v.

Turha uhriutua. Se ei auta. Eteenpäin, sanoo Arto Laurikin.

Niin munkin isä puhui, lopulta ampui itsensä kun olin 18v

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Liittyi isän lapsuuden traumaan jossa hänen kotitalonsa paloi maan tasalle. Isä oli kai osasyyllinen tulipaloon. En tiedä kuoliko talossa olleet sukulaiset myöskin. Heitä ei nimittäin näkynyt. Isä koki osittain olevansa orpo tai jotakin. Puhui sekavia lapsuudestaan ja oli mulle tyttärelleen todella ankara.

Ehkäpä Ap:ta auttaisi, jos hän lähtisi selvittämään tuota vanhaa tapahtumaa? Esim. etsisit tietoa vanhoista paikallislehdistä tai kirkonkirjoista, kaukaisemmilta sukulaisilta jne. Ymmärtäisit ehkä isääsi paremmin. Hän joka tapauksessa teki väärin uhkaillessaan; se ei ole sinun syysi.