Vaikka autoilu muutettaisiin ökykalliiksi, autoilen silti.
Sen sijaan sähköauton tai hybridin voin ostaa, mutta autoilua en lopeta. Jos kallistui, niin maksan sitten vaan enemmän. Jos kallistuu törkeän paljon, myyn omaisuutta mutta autoilen silti.
Pk-seudulla viherpunahörhöt pääsee liikkumaan julkisilla, mutta muualla suomessa homma on eri. Oma työmatka 40km, lapsia kuljetettavana tarhaan, kouluun, harrastuksiin, matkatyötä tekevä puoliso.
Autoilusta luopumiseen pakottamisen sijaan kannattaisi panostaa niihin päästöttömiin energialähteisiin ja uuteen autokantaan.
Kommentit (6)
Veikkaan että jos autoilu kallistuu kovasti niin maaseudulla alkaa poistua autoja rekisteristä muttei liikenteestä. Siellä mitään valvontaa ole, sekin on enempi kaupungissa asumisen ilo ja riemu.
Hankalaa se on kulkea työmatkaa 180 kilsaa päivässä ilman autoa, kun julkisia ei ole. En tiedä, mikä ihmeennkäsitys autoilusta jonain tuhlailuna ja ylellisyysjuttuna on vallalla, kun tosiasia taitaa kuitenkin olla se, että muutamaa suurinta kasvukeskusta lukuunottamatta auto on arjessa Suomen kokoisessa maassa enemmänkin pakko. Ei ole julkista liikennettä. Viimeinen henkilöliikenteelle tarkoitettu juna pysähtyi naapurikylän asemalla vuonna 2004.
En minä haluaisi, että nettopalkasta menee noin 25 prosenttia pakolliseen liikumiseen. Vaan kun talouden aikuisten työpaikat on eri paikkakunnilla ja varainsiirtoverot ja vuokrat (jos asuntoa ylipäänsä saa ainakaan Helsingin suunnalta) olisi vielä isompi lovi lompakkoon, niin eipä tälle mitään mahda ja autoilu jatkuu hinnankorotuksista huolimatta, kunnes työssäkäyntiin ei enää yksinkertaisesti ole varaa.
Ai niin mutta on parempi että molemmat työssäkäyvät jäävät työttömiksi.
T. Sdp ja vihr.