Lue keskustelun säännöt.
Supernanny Suomi - Kissojen kauhu-jakso - MISTÄ SAA NOIN KÄRSIVÄLLISIÄ KISSOJA??
04.02.2020 |
Meille jos tulisi lapsia jotka retuuttaisivat kissoja noin, saisivat kyllä äkkiä kynsistä päin näköä...
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän vaikean oloinen lapsi. Virkeän taaperon äitinä teen kaikkeni ettei lapsesta tule tuollaista.
Pahinta kuitenkin on, että tuo perheen äiti vaikuttaa kivalta ja rauhalliselta ihmiseltä minun silmään. Hyviä keinojakin on käytössä. Kai tuo vaan tulee jos on tullakseen, vai onko kasvatuksen puutetta? Eihän kaikkia saa oikaistua vaikka miten yrittäisi.
No jos lapsella on esim. nepsyongelmaa (mikä ei edes ole kovin harvinaista) niin ei siinä paljon äidin tekemiset välttämättä paina. Ei kaikki ole kasvatuksella korjattavaa, tai ainakin se vie aikaa vuosia ja taas vuosia ennenkuin saadaan kunnon tuloksia. Useat solmut vasta ikä ja lapsen kehitys loiventaa.
Kys. jaksoa en ole katsonut kuin alun, mutta mielestäni Super Nanny sanoi heti alussa että kyseessä on erityistä tukea tarvitseva lapsi. Minulla on toinen lapsi tälläinen erityistä tukea tarvitseva nepsylapsi (päällepäin täysin normaali), ja sitten toinen ihan ns. normaalilapsi, joka on kyllä vilkas ja temperamenttinen. Ja oman kokemukseni pohjalta sanoisin että puhutaan ihan eri ulottuvuuksista, kun aletaan vertaamaan normilapsen (olkoonkin vilkas ja temperamenttinen) kasvatusta sitten tälläiseen lapseen, jolla on jonkinlainen erityisen tuen tarve esim. tunne-elämään ja aivotoimintaan liittyen. Siinä todellakin saa välillä ponnistella täysin omien voimiensa äärirajoilla, ja silti se lopputulos voi olla kasa p*skaa. Mutta pienin askelin eteenpäin...
Olen itse peräisin suvusta jossa on paljon nepsydiagnooseja ja itsellänikin on, mutta silti kukaan ei ole ollut tuollainen. Toki diagnoosin oireilu vaihtelee ja jollakulla voi olla lievempänä, mutta edes vaikeat tapaukset ei ole olleet tuollaisia.
Noita mahtuu lähes joka vuosi ainakin yksi/ lapsiryhmä. Eli ei ole kovin tavatonta, vaikka sinun suvussa kulkisi lievempi muoto.
t. lastenhoitaja
No kun minun suvussa ei kulje lievempi muoto vaan ihan oikeasti sellainen että osa tarvitsee oman avustajan. Minulla on lievä muoto, sellainen että siitä huolimatta pärjään elämässä oilein hyvin ja joillain osa-alueilla paremmin kuin keskimäärin. Silti kaikilla suvussani on ollut joku taju siitä, miten vaikka eläimiä kohdellaan. Myöskään tuollaista väkivaltaisuutta ei ole ollut.
Eikä ole yhtä joka lapsiryhmässä. Minäkon olen tehnyt lastenhoitajan työtä, jopa erityisluokassa.
No nimenomaan, kun sun suku ei kerro yhtään mitään. Tarkoitin lievää muotoa sillä tapaa, että ei ole esim. tunneilmaisussa ja tunne-elämässä kenelläkään niin suuria haasteita, että se johtaa agressiiviseen ja impulsiiviseen käytökseen. Esim. tarkkaavaisuushäiriöisistä toiset ei aiheuta ympäristöönsä minkäänlaista haittaa tai harmia, häiriö näkyy ennemminkin vain esim. huonossa koulumenestyksessä, vaikka tunnilla oppilas käyttäytyy hyvin ja muita häiritsemättä. Ja toisten häiriö on taas sellaista että se häiritsee aivan jatkuvasti ja toistuvasti myös kaikkien muiden opiskelurauhaa.
Kyllä on ihan melkein arkipäiväisiä tilanteita päiväkodissa ne että ryhmässä on lapsi, jota joudutaan säännöllisesti fyysisesti rauhoittamaan ja rajaamaan. Erityisryhmiä tai -luokkia ei nykyään edes juurikaan ole, koska erityistä tukea tarvitsevat lapset sijoitetaan ihan normiryhmiin.
t. lastenhoitaja
No, kertoiko "edes vaikeat tapaukset eivät ole olleet tuollaisia" mitään?
Lisäksi olen luultavasti paremmin perillä tarkkaavaisuushäiriöstä kuin sinä, joten ei tarvitse vaivautua avaamaan sen kirjoa. Myös koulumenestykseni on ollut kaikilla asteilla 99% todennäköisyydellä vaikkapa sinua parempaa - jopa yliopistossa. Ja keskittymishäiriöisenä minulle kaltaisesi ihmiset, jotka olettavat tarkkaavaisuushäiruöiden tekevän ihmisestä jotenkin tyhmän, ovat olleet valtava ongelma. Ei siksi, että minua pidettäisiin tyhmänä, vaan siksi etten koko peruskoulun aikana saanut sitä diagnoosia. Älä pliis tule enää kertomaan minulle mitä ne aiheuttavat tai eivät aiheuta.
Riippuu varmaan ihan koulusta miten integrointi on toteutettu, mutta kyllä erityisluokkia on olemassa. Toki en tiedä mihin viittasit tuolla, lienee keskustelun kannalta merkityksetöntä. En minä ihan vasta niitä töitä ole tehnyt.
Vai niin.
t. lastenhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän vaikean oloinen lapsi. Virkeän taaperon äitinä teen kaikkeni ettei lapsesta tule tuollaista.
Pahinta kuitenkin on, että tuo perheen äiti vaikuttaa kivalta ja rauhalliselta ihmiseltä minun silmään. Hyviä keinojakin on käytössä. Kai tuo vaan tulee jos on tullakseen, vai onko kasvatuksen puutetta? Eihän kaikkia saa oikaistua vaikka miten yrittäisi.
No jos lapsella on esim. nepsyongelmaa (mikä ei edes ole kovin harvinaista) niin ei siinä paljon äidin tekemiset välttämättä paina. Ei kaikki ole kasvatuksella korjattavaa, tai ainakin se vie aikaa vuosia ja taas vuosia ennenkuin saadaan kunnon tuloksia. Useat solmut vasta ikä ja lapsen kehitys loiventaa.
Kys. jaksoa en ole katsonut kuin alun, mutta mielestäni Super Nanny sanoi heti alussa että kyseessä on erityistä tukea tarvitseva lapsi. Minulla on toinen lapsi tälläinen erityistä tukea tarvitseva nepsylapsi (päällepäin täysin normaali), ja sitten toinen ihan ns. normaalilapsi, joka on kyllä vilkas ja temperamenttinen. Ja oman kokemukseni pohjalta sanoisin että puhutaan ihan eri ulottuvuuksista, kun aletaan vertaamaan normilapsen (olkoonkin vilkas ja temperamenttinen) kasvatusta sitten tälläiseen lapseen, jolla on jonkinlainen erityisen tuen tarve esim. tunne-elämään ja aivotoimintaan liittyen. Siinä todellakin saa välillä ponnistella täysin omien voimiensa äärirajoilla, ja silti se lopputulos voi olla kasa p*skaa. Mutta pienin askelin eteenpäin...
Siis ymmärsinkö mä oikein, on joku viihdeohjelma jossa näytetään kuinka joku nepsy-dg.n omaava lapsi kaltoinkohtelee eläimiä?! Siis nykyisinhän lähdetään jo siitä jos jakaa lastensa kuvia somessa reiluja määriä että hyihyi, ei sallittua, lapsen digijalanjälki ja näin päin pois. (Joka tietty on ihan oikein) miten tällaisia ohjelmia voi olla jossa kerrotaan joidenkin yksittäisten lasten elämästä näin paljon? Kivasti tällaiset lapset leimautuu sekoiksi koko kansan silmissä sitten...
Mutta oli lapsen oireilu mistä tahansa johtuvaa, silloin pitäisi kyllä olla aikuisella älliä etsiä lemmikeille turvalliset kodit jos lapsi niitä kaltoinkohtelee. Jos ei vanhemmalta sellaista älliä löydy, pitäisin kyllä ihan mahdollisena että lapsen oireilu muutenkin helpottaa ihan vaan vanhemmuustaitojen opettelulla jos ei noin yksinkertaista asiaa itse tajuta että lemmikit turvaan!
Meidän mielipuolikissa olis rääpiny jo silmät puhki ja ranteet auki tuolta.
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuollaisia lapsia lääkitä rauhallisiksi?
Jos on kerran aivoiltaan niin vammainen, ettei kasvatuksella ole juuri merkitystä.
Aiemmin kahlittiin peräseinään tai suljettiin laitokseen tuollaiset.
Milloin tämä "aiemmin" aika on ollut, jolloin heidät suljettiin laitokseen.
Oma muistini ulottuu 50-luvulle ja sen jälkeen, niin myös silloin oli vastaavia lapsia kuin tuossa ohjelmassa, vaikka heillä ei ollut mitään diagnoosia, kuin nykyään, paitsi heitä pidettiin vain eläväisenä ja vilkkaina ja jotenkin kaikki heidän hyväksyi, myös opettajat, eikä siitä tehty mitään numeroa. Oli myös omalla luokallani, vaan oltiin suvaisevausia ja korostettiin yksilöllisyyttä.
Onneksi heillä oli omat satuhahmonsa, Vaahteramäen Eemeli ja Peppi Pitkätossu.
Voi voi mulle tuli mieleen kissa joka mulla oli nuorempana. Kun kissa vain kuuli, että asuntoamme lähestyy vierailuaikeissa lapsiperhe kimeä-äänisine taaperoineen, se hävisi kuin pieru Saharaan. Kun vieraat sitten vihdoin viimein poistuivat, kissa tuli kaikessa rauhassa esiin jostain kaapin kätköistä.
Todella viisas narttukissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tuollaisia lapsia lääkitä rauhallisiksi?
Jos on kerran aivoiltaan niin vammainen, ettei kasvatuksella ole juuri merkitystä.
Aiemmin kahlittiin peräseinään tai suljettiin laitokseen tuollaiset.
Milloin tämä "aiemmin" aika on ollut, jolloin heidät suljettiin laitokseen.
Oma muistini ulottuu 50-luvulle ja sen jälkeen, niin myös silloin oli vastaavia lapsia kuin tuossa ohjelmassa, vaikka heillä ei ollut mitään diagnoosia, kuin nykyään, paitsi heitä pidettiin vain eläväisenä ja vilkkaina ja jotenkin kaikki heidän hyväksyi, myös opettajat, eikä siitä tehty mitään numeroa. Oli myös omalla luokallani, vaan oltiin suvaisevausia ja korostettiin yksilöllisyyttä.
Onneksi heillä oli omat satuhahmonsa, Vaahteramäen Eemeli ja Peppi Pitkätossu.
Kyllähän niitä piestiin niin kotona kuin koulussakin.
No, kertoiko "edes vaikeat tapaukset eivät ole olleet tuollaisia" mitään?
Lisäksi olen luultavasti paremmin perillä tarkkaavaisuushäiriöstä kuin sinä, joten ei tarvitse vaivautua avaamaan sen kirjoa. Myös koulumenestykseni on ollut kaikilla asteilla 99% todennäköisyydellä vaikkapa sinua parempaa - jopa yliopistossa. Ja keskittymishäiriöisenä minulle kaltaisesi ihmiset, jotka olettavat tarkkaavaisuushäiruöiden tekevän ihmisestä jotenkin tyhmän, ovat olleet valtava ongelma. Ei siksi, että minua pidettäisiin tyhmänä, vaan siksi etten koko peruskoulun aikana saanut sitä diagnoosia. Älä pliis tule enää kertomaan minulle mitä ne aiheuttavat tai eivät aiheuta.
Riippuu varmaan ihan koulusta miten integrointi on toteutettu, mutta kyllä erityisluokkia on olemassa. Toki en tiedä mihin viittasit tuolla, lienee keskustelun kannalta merkityksetöntä. En minä ihan vasta niitä töitä ole tehnyt.