Olen 34v mies, enkä ole koskaan saanut sellaista naista jonka olen halunnut

Johtaakohan tuo siihen, että elää sitten tyytymättömänä ajatellen, että jossain on olemassa jotain, mitä puuttuu? Entä jos ei oikeasti ole?

Ja jos tuo "tyytyminen" liittyy erityisesti naisen ulkonäköön niin kyllähän se vuosien varrella parisuhteessa joka tapauksessa muuttuu. Puhumattakaan siitä, että kun ulkonäkö on tärkein, naisen tehtävä on olla kuin palkintopokaali ulkoisesti, muilla asioilla ei sitten niin väliä (?).

Omasta mielestäni raadollista ei olisi olla se, joka ei olisi ulkonäöllisesti ihan mieleinen, se ihan ok ja käsitettävä asia minulle. Mutta että persoonani ei olisi ymmärrettävä ja kiinnostava miehen mielestä, se koskisi enemmän. Minulla on toisaalta ollut hyviä, syviä ihmissuhteita elämässäni, sen vuoksi arvelen, että välttyisin tällaiselta ihmissuhteelta, jossa joutuisin vain tyytymään. Mutta olen itsekin kokenut tyytymisen parisuhteessani siinä vaiheessa, kun parisuhde alkoi muuttumaan sisar-veli -tyyppiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla realisti oman markkina-arvonsa suhteen. Jos ei koskaan saa haluamaansa niin todennäköisesti tavoittelee oman tasonsa yläpuolelta. Voisiko omaa tasoaan nostaa vastaamaan tavoittelemaansa tasoa? Jos sitä ei pysty tekemään pitää tyytyä kohtaloonsa. Vakituista suhdettahan ei tarvitse muodostaa, vaan voi pysyä sinkkumarkkinoilla.

Näissä ei todellakaan aina ole kyse mistään tasoista. Joskus saattaa olla mutta ei aina. Joku voi tavoitella objektiivisesti katsottuna itseään huonompaa muttei kelpaa hänelle. Paremman saisi mutta he eivät kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi tyytyä kehenkään. Se on epäreilua sillekin johon tyydyt koska hänelle saatat olla ykkösvaihtoehto.

Tavismies ei ole koskaan ykkösvaihtoehto kenellekään.

Tää on tätä, kun ihmissuhteet on peliä. Kukaan ei uskalla olla yksin, seksikumppaneita vaihdetaan kuin sukkia ja seurustelusuhteita solmitaan vain siksi, että ei olisi yksin. Se kumppani on vain väline, jolla tyydytetään omia vajavuuksia. Käytetään kunnes kyllästytään; seuraavaksi numero 97 peliin.

Olette te hauskoja "tasoinenne".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä ja perusteltu syy tuntea vihaa ja katkeruutta.

Jos nauttii vihan ja katkeruuden täyttämästä elämästä.

Miten sen voi valita, jos ei saa sellaista kumppania, kuin haluaa?

Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi tyytyä kehenkään. Se on epäreilua sillekin johon tyydyt koska hänelle saatat olla ykkösvaihtoehto.

Tavismies ei ole koskaan ykkösvaihtoehto kenellekään.

Mitä tarkoitat taviksella? Tavallinen itsetuntoko, joka ei kompensoi miehen tylsää elämää? No, ei kelpaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi tyytyä kehenkään. Se on epäreilua sillekin johon tyydyt koska hänelle saatat olla ykkösvaihtoehto.

Tavismies ei ole koskaan ykkösvaihtoehto kenellekään.

Älä jaksa, ihan oikeasti. Haluaisin tosiaan tietää, mistä on lähtöisin tämän jatkuva mantra, ettei tavismies kelpaa, vaan pitäisi olla huippukomea ja rikas lentäjäkirurgi.

Minulla on tavismies, joka on duunariammatissa. Kaikilla tutuillani on tavismies.

Kuinkahan moni parisuhde perustuu sille, että tyydytään kumppaniin, jonka kanssa ei oikeastaan edes haluta olla, mutta kun yksinolo pelottaa liikaa? Säälittävää.

Mikä on erottanut nämä toiset ja kolmannet vaihtoehdot aina siitä ensimmäisestä, jota et ole saanut? Vastaa ihan rehellisesti itsellesi, millainen tasoero on ollut kyseessä. Onko kyseessä ollut enemmän luonneviat vai jokin ulkonäköön liittyvä seikka? Entä millainen olet itse verrattuna niihin haluamiisi ykkösnaisiin? Hyvin usein ihminen hamuaa kuuta taivaalta eikä niinkään realistisesti mieti asiakokonaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".

Siten, että he olisivat kiinnostuneita sinusta, haluaisit jo kumppanin ja seurustella, etkä arvota ihmisiä ei-seurustelukelpoisiksi. Mutta kun he eivät sytytä. Mutta olisivat ihan kunnollisia kumppaneiksi.

Sillä lailla päädytään ei-kiinnostavien kanssa parisuhteisiin, ainakin naisena.

minäminäminäminä kirjoitti:

Tää on tätä, kun ihmissuhteet on peliä. Kukaan ei uskalla olla yksin, seksikumppaneita vaihdetaan kuin sukkia ja seurustelusuhteita solmitaan vain siksi, että ei olisi yksin. Se kumppani on vain väline, jolla tyydytetään omia vajavuuksia. Käytetään kunnes kyllästytään; seuraavaksi numero 97 peliin.

Niinpä. Ja tuosta hyvin näkee, miten mahdollisuudet minkään kovin kestävän, saati onnen löytämiseen onkin aika tehokkaasti suljettu pois jo lähtökohdissa...

Parempi yksin kirjoitti:

Kuinkahan moni parisuhde perustuu sille, että tyydytään kumppaniin, jonka kanssa ei oikeastaan edes haluta olla, mutta kun yksinolo pelottaa liikaa? Säälittävää.

En usko, että kyse on siitä, etteikö uskalleta olla yksin. Vaan koska yksinoleminen nyt vaan on EPÄTYYDYTTÄVÄÄ. Mulla oli ainakin noin, miksi ihmeessä olisin HALUNNUT olla yksin? Miksi kuvittelet, että joku ei uskaltaisi olla yksin? Se kertoo enemmän sinusta, kuin niistä, jotka joutuvat tyyttymään parinvalinnassa.

Olen 28v mies enkä ole koskaan seurustellut, seksiäkin vain pari kertaa harrastanut.

Hyvin silti pärjään itsekseni ja katson nykyään pornoa päivittäin ja porno on oikeastaa korvannut aidot naiset elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

minäminäminäminä kirjoitti:

Tää on tätä, kun ihmissuhteet on peliä. Kukaan ei uskalla olla yksin, seksikumppaneita vaihdetaan kuin sukkia ja seurustelusuhteita solmitaan vain siksi, että ei olisi yksin. Se kumppani on vain väline, jolla tyydytetään omia vajavuuksia. Käytetään kunnes kyllästytään; seuraavaksi numero 97 peliin.

Niinpä. Ja tuosta hyvin näkee, miten mahdollisuudet minkään kovin kestävän, saati onnen löytämiseen onkin aika tehokkaasti suljettu pois jo lähtökohdissa...

Ei ei, ei ole näin. Mä olen ainakin joutunut tyytymään, vaikka seurustelin ekan kerran 25-vuotiaana (samoin seksiä ei sitä ennen), yhteensä mulla on ollut 3 seurustelusuhdetta ja kaikki epätyydyttävien miesten kanssa. Yksi yhdenyön suhde näiden lisäksi. Yhden noista seurustelukumppaneista kanssa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".

Ei laita, jos on sinut itsensä kanssa.

Tällaiset ihmiset eivät ole muutenkaan tyytyväisiä mihinkään. Kaikki oman elämän valinnat on muiden syytä, kaikki on väärää.

Tällainen ihminen on pohjattoman katkera ja onneton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen näkökulmasta tämä on tylyä. Ilmankos suhteet ei toimi eikä ole tyytyväisyyttä. Kukaan ei halua olla se johon tyydytään.

Kyse ei suinkaan ole siitä ettei saa sitä jota haluaa. Kyse on omasta keskeneräisyydestä. Psyykkusestä vajavuudesta.

Entä sitten, idari? Yhtä pahalta se silti tuntuu, eikä niitä asioita voi aina korjata edes. Ne ovat omien vanhempien aiheuttamia haavoja ja rikkonaisuuksia. Urpo.

t.nainen

Tämän asian voi ratkaista vain laittamalla oman päänsä kuntoon. Mitä se ihastuminen tarkoittaa, mistä se tulee, miten osaa itseään ja muita arvostaa. Normaalisti ihastuminen etenee vuorovaikutuksessa, silloin ei "tyydy" kehenkään.

T. Idari, Urpo

Miten niin, vtun pässi? Entäpä, jos se ei etene niillä miehillä, joita itse haluaisi? Nii? Itsellä toki etenee, mutta so what? Samoin joillain miehillä etenee minun suuntaani, vaikkei itsellä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Noo, olen 47-vuotias nainen ja sama miehiä koskien. Niin ettäjos kuvittelit asian olevan jotenkin enemmän miesten ongelma, olet väärässä. Suurimmalle osalle kelpaa nainen jos hänellä on pllu. Naiselle vastaava miehen elin ei tee miehestä ihanaa todellakaan.

Olen onnellinen että olen säästynyt tämänkaltaiselta katkeroitumiselta. Minulla on ollut useampikin mies ja tiedän että olen ollut heille muutakin kuin pl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".

Ei laita, jos on sinut itsensä kanssa.

Tällaiset ihmiset eivät ole muutenkaan tyytyväisiä mihinkään. Kaikki oman elämän valinnat on muiden syytä, kaikki on väärää.

Tällainen ihminen on pohjattoman katkera ja onneton.

Tällaisia ihmisiä ei ole tuettu, heille ei ole annettu tilaa ja lupaa olla oma itsensä, ainakin minut on pakotettu tekemään asioita ja valintoja, jotka olivat sellaisia, etten halunnut. Jos sua ei ole, niin helppoahan se on tehdä mitä sä haluat. Kaikilla ei vain ole niin. Kasvatetaan ajattelemaan vain muita, ei itseään lainkaan, siitä häpäistään. Siitähän sä kakkapökäle et tajua yhtään mitään, etkä sellaisten ihmisten tunteista.