ÄO:ni on 107. Olen tyytyväinen itseeni.
Tulos on vähän keskiarvon yläpuolella. Se on ihan hyvä ja olen tyytyväinen elämääni. Selviydyn elämästäni hyvin, minulla on paljon ystäviä ja hyvä, sopivasti vaativa, mutta palkitseva työ. En kadehdi mensalaisia, koska näköjään tällaisellakin äo:lla pärjää. Mites muilla keskitason tyypeillä?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Äo:ni on 134, mutta en ole kovinkaan tyytyväinen elämääni. Tuntuu, että olen liian älykäs useimmille ihmisille. Ap:n kaltaiset ovat luultavasti onnellisempia, koska heidän älykkyytensä ei poikkea niin paljon keskiverrosta eli suurimmasta osasta ihmisiä.
Tai sitten et vaan ole sosiaalisesti älykäs.
Minunkin äo:ni on siellä 130 tienoilla ( älykkyysosamäärä on viite, ei ole mitään järkeä miettiä tarkkaa pistemäärää, tulos kun voi heitellä muutamalla pisteellä suuntaan tai toiseen päivästä riippuen, siksi psykologit puhuvatkin mieluummin tasoista, varsinkin, kun käytetään 15 pisteen keskihajontaa, joka tapauksessa olen itse siellä ylimmällä tasolla)
Olen elämääni tyytyväinen, mutta minulla on vaikeuksia keskustella ihmisten kanssa, koska logiikan puute ajaa minut hulluksi ja suurimmalla osalla ihmisistä on täysin epäloogisia päättelyketjuja. Ja lisäksi puhuvat liikaa asioista, joista eivät tiedä oikein mitään. Itse viittaan jatkuvasti tilastollisesti merkittäviin tieteellisiin tutkimuksiin, kun taas muut viittaavat mummonsa kummin kaiman naapurin tutkimuksiin.
Tuo on normaaliäly. Ne haasteet tulee vasta, kun on selkeitä puutteita jollain älykkyyden osa-alueella. En ole mitannut omaani luotettavasti, mutta olen varmaankin tavallista keskitasoa kuten muutkin. Haastava työ, korkea koulutus ja elämässä kaikki hyvin.
Veikkaisin muutenki et jos on 2 kaltaisia ongelmia, syy ei todennäköisesti ole korkeassa älykkyydessä vaan puutteellisissa vuorovaikutustaidoissa ja empatiakyvyssä🤔 Älykkäät normaalit ihmiset (ei aspergerpiirteitä) usein pystyvät ymmärtämään asioita hyvinkin muiden näkökulmasta
Te jotka olette virallisesti testanneet ÄO:nne, mistä saitte idean testata sen, mitä hyötyä tms.? Tuliko tulos yllätyksenä, ja jos niin mihin suuntaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äo:ni on 134, mutta en ole kovinkaan tyytyväinen elämääni. Tuntuu, että olen liian älykäs useimmille ihmisille. Ap:n kaltaiset ovat luultavasti onnellisempia, koska heidän älykkyytensä ei poikkea niin paljon keskiverrosta eli suurimmasta osasta ihmisiä.
Tai sitten et vaan ole sosiaalisesti älykäs.
Määrittele sosiaalinen älykkyys.
Vierailija kirjoitti:
Äo:ni on 134, mutta en ole kovinkaan tyytyväinen elämääni. Tuntuu, että olen liian älykäs useimmille ihmisille. Ap:n kaltaiset ovat luultavasti onnellisempia, koska heidän älykkyytensä ei poikkea niin paljon keskiverrosta eli suurimmasta osasta ihmisiä.
Tuota on turha selittää 107 äo:lle. Kuvittelevat että vika on sinussa vaikka tuskin itsekään viihtyisivät n. 80 äo-ihmisten ympäröimänä....
Kerhoilija kirjoitti:
Veikkaisin muutenki et jos on 2 kaltaisia ongelmia, syy ei todennäköisesti ole korkeassa älykkyydessä vaan puutteellisissa vuorovaikutustaidoissa ja empatiakyvyssä🤔 Älykkäät normaalit ihmiset (ei aspergerpiirteitä) usein pystyvät ymmärtämään asioita hyvinkin muiden näkökulmasta
Minulla ei ole mitään aspergpiirteitä. En vain yksinkertaisesti jaksa tyhmiä ihmisiä. Tutustun halutessani helposti uusiin ihmisiin, mutta en ole valmis tuhlaamaan aikaani yksinkertaisten ihmisiin, joiden kanssa minulla ei juuri ole mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta.
Heh, olet muka tyytyväinen mutta silti selittelet itsellesi että olet keskiarvon yläpuolella. Hikisesti etkä merkittävästi.
Minulla älykkyys on niillä rajoilla että sain eläkkeen. Olen tyytyväinen elämääni. Herään aikaisin aamulla lenkille ja katselen kaikkia niitä autoja joissa istuu työtätekevä kansa. Ne jotka elättävät minut.
Hymyilen ajatukselle ja ajattelen ottaa kunnon spurtin heidän kunniaksi. Kun matkaan vähän edemmäs ja käännyn valtatieltä pururadalle, niin toivon että näen paljon koiria ja rouvia.
Minusta on niin hauska hymyillä rouville ja heidän koirilleen.
Kun tulen kahden tunnin jälkeen kotiin, niin avaan telsun ja suoritan fysioterapeutin venhyttelyn alkeet.
Laitan aamupalan tulemaan ja pelaan netissä shakkia random-tyypin kanssa.
Siinä samalla syön aamupalaa ja häviän pelin. Hymyilen koska ajattelen että toinen ilahtuu kun hän voittaa.
Saatan hihitellä ja myhäillä puolikovaan ääneen. Minusta se on hauskaa, vähän yhtä hauskaa kuin Ronald Drumpin twitterin päivitykset.
Lueskelen päivän uutisia noin yhteentoista asti ja sitten käyn pyykkituvassa. Käyn ihan vain pyörähtämässä, jos näkisin ihmisiä tai pyykkejä. Toisinaan kerran viikossa pesen pyykkiä ja kuivaan sitä hartaudella. Silloin kuuntelen ylen puheelta lempiohjelmaani.
Nuoren miehen kaunis elämä. Ajattelin josko aloittaisin pitää blogia, mutta hoitajani sanoi että se voisi olla huono idea kiusaajien takia.
Parempi jos pidättäydyn romaanien parissa.
Tällä hetkellä lueskelen Sven Hassel sotakirjasarjaa. Viimeinen osa on menossa.
Sitten ajattelin lukea hieman kauhua. Todennäköisesti minulla tulee surullista hetken aikaa, kun kirjasarja loppuu. Jään haikailemaan hienoa sarjaa surusilmin :( Siksi en taida ihan heti siirtyä kauhukirjallisuuden pariin. Minusta on mukavempi lukea kuin katsoa elokuvia. Elokuvat aiheuttavat painajaisia ja saan paniikkikohtauksia. Vaikka tiedän etteivät ne ole totta, niin ne tuntuvat liian realistisilta.
Tälläistä on minun alhaisen älykkyysosamääräni elämä Suomessa 2020.
a
Olen suorittanut loppututkinnon (DI) ja olen suunnitellut monia suuria IT-järjestelmiä. Matematiikka on aina ollut minulle helppoa, kirjoitin 6 laudaturia lukiosta. Puhun neljää kieltä.
Luulin siis olevani älykäs ja menin Mensan testiin. Tulos oli 88. En tosiaan tiedä itkeäkö vai nauraa?
Saan yleensä testeistä tuollaista 110 luokkaa. En tajua kuviotesteistä kuin helpoimmat, numerotesteistä saan jotain pisteitä. Matikassa olen ollut vähän keskitasoa parempi ja minusta tuli insinööri. Teen suunnittelutyötä, en kovin vaativaa. Johtajaksi en haluaisi. Työni on ihan kivaa, ainoastaan jatkuva istuminen välillä tympii. Mulla on kohtalaisen älykkäitä tuttavia ja hyvin löytyy jutun aiheita. Ei kaiken jutustelun tarvitse olla taiteesta, politiikasta tai psykologiasta tai toinen ääripää, ei säästä tai salatuista elämistä (En ole katsonut ainoakaan jaksoa). Aina esitetään nämä älykkään keskustelun aiheina, sangen suppeita siis. Voidaan keskustella vaikka lintujen talviruokinnasta tai sanaristikoista. Insinööriporukassa keskustellaan ja väitellään suunnitteluohjelmista tai oman alan muista tekniikoista tai sitten ihan vaan vaikka lautapeleistä, ehkä pelataan niitä. Aikuisille on paljon hyviä lautapelejä, vaikka shakista en pidäkään. Osaan, mutta se on minulle liian pitkäveteistä. Sanaristikoista löytyy muuten yllättävän paljon jutusteltavaa. Vaikka en osaa päätellä kuvioita, saan hetkessä kiinni mm. siitä, kuka ihminen on luotettava ja kuka ei - 1/10:stä kerrasta olen erehtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Olen suorittanut loppututkinnon (DI) ja olen suunnitellut monia suuria IT-järjestelmiä. Matematiikka on aina ollut minulle helppoa, kirjoitin 6 laudaturia lukiosta. Puhun neljää kieltä.
Luulin siis olevani älykäs ja menin Mensan testiin. Tulos oli 88. En tosiaan tiedä itkeäkö vai nauraa?
Joojoo trollol.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin äo:ni on siellä 130 tienoilla. (...) Olen elämääni tyytyväinen, mutta minulla on vaikeuksia keskustella ihmisten kanssa, koska logiikan puute ajaa minut hulluksi ja suurimmalla osalla ihmisistä on täysin epäloogisia päättelyketjuja. Ja lisäksi puhuvat liikaa asioista, joista eivät tiedä oikein mitään. Itse viittaan jatkuvasti tilastollisesti merkittäviin tieteellisiin tutkimuksiin, kun taas muut viittaavat mummonsa kummin kaiman naapurin tutkimuksiin.
Aika hyvin tiivistit omatkin tuntoni jälkimmäisessä kappaleessasi. Kiitos siitä.
T. nro 2
Vierailija kirjoitti:
Olen suorittanut loppututkinnon (DI) ja olen suunnitellut monia suuria IT-järjestelmiä. Matematiikka on aina ollut minulle helppoa, kirjoitin 6 laudaturia lukiosta. Puhun neljää kieltä.
Luulin siis olevani älykäs ja menin Mensan testiin. Tulos oli 88. En tosiaan tiedä itkeäkö vai nauraa?
Vau. Aika hullua. Luonteellakin pärjää.
Mä itse en luota noihin älykkyystesteihin. Matemaattisesti lahjaton tai hahmotushäiriön omaava ei niissä pärjää. Minä pärjäsin, mutta sitten esim. kielten oppiminen on vaikeaa. Oikea älykkyys on ihan muualla, tunteissa.
- Mensan mukaan mun ÄO 140
Vierailija kirjoitti:
Olen suorittanut loppututkinnon (DI) ja olen suunnitellut monia suuria IT-järjestelmiä. Matematiikka on aina ollut minulle helppoa, kirjoitin 6 laudaturia lukiosta. Puhun neljää kieltä.
Luulin siis olevani älykäs ja menin Mensan testiin. Tulos oli 88. En tosiaan tiedä itkeäkö vai nauraa?
Ei nyt oikein kuulosta uskottavalta, koska 88 pistettä älykkyysosamäärätestissä on selvästi alle suomalaisten keskiarvon. Tuolla pistemäärällä noiden tutkintojen suorittaminen ja kielten puhuminen ei yksinkertaisesti onnistu. Sen sijaan ammatti- ja taparikollisen ura onnistuisi mainiosti. Suurin osahan heistä on juuri tuota luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen suorittanut loppututkinnon (DI) ja olen suunnitellut monia suuria IT-järjestelmiä. Matematiikka on aina ollut minulle helppoa, kirjoitin 6 laudaturia lukiosta. Puhun neljää kieltä.
Luulin siis olevani älykäs ja menin Mensan testiin. Tulos oli 88. En tosiaan tiedä itkeäkö vai nauraa?
Hmm itsellä on adhd ja aspergerin syndrooma. Eli tuplasti kivat!
Mensan kokeen pitäjä totesi että tulos pitää diagnoosin takia kerrata kahdella. Eli itselläsi olisi tällöin 160 tienoilla pisteet, jos kärsit aspergerin syndroomasta ja adhd:sta.
Äo:ni on 134, mutta en ole kovinkaan tyytyväinen elämääni. Tuntuu, että olen liian älykäs useimmille ihmisille. Ap:n kaltaiset ovat luultavasti onnellisempia, koska heidän älykkyytensä ei poikkea niin paljon keskiverrosta eli suurimmasta osasta ihmisiä.