Lue keskustelun säännöt.
Minut irtisanottiin koeajalla :(
03.02.2020 |
Syy: liikaa sairaspoissaoloja. Olen noin kolmen kuukauden aikana ollut kolmesti flunssassa, kerran migreenissä ja kerran mahataudissa. Lisäksi olin pari päivää poissa lapsen sairastaessa. Tänään tulin töihin aamulla normaalisti, heitin takin naulakkoon, otin kahvia ja sitten kutsuttiinkin keskustelemaan. Sain lähteä saman tien kotiin. Harmittaa :'(
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen takia saikulle / kotiin jääminen töistä on naurettavinta mitä voi olla. On nähty monet kerrat kun kaikki muut työkaverit oli naisia. "Meidän Eerolla on nyt pipi, jään kotiin" Sit ollaan se 3 pv kotona lusmuilemassa ja työt kasaantuu.
Kävitkö oikein kotona tarkistamassa, että Eero ei ollut oikeasti kipeänä?
Lasta ei voi jättää yksin kotiin, jos on alle kouluikäinen. Lasta ei myöskään saa viedä päiväkotiin tai kouluun, missä hän tartuttaa muut lapset. Eikä työpaikalla varmaan sitä katsottaisi suopeasti, että tuo oksentavan lapsen työhuoneeseensa makaamaan.
Helppohan se on valittaa. Mikä sun ratkaisu tähän olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vakituinen työntekijä, julkisella puolella ja olen useita kertoja vuosien varrella joutunut menemään töihin, Buranan avulla. Pikku flunssan normaali ihminen kestää, joku pieni lämpöilu ja lihasten särky asettuu Buranalla.
Työkaverini (3 kpl, eri työpaikat) teki noin, tulivat aina flunssassa töihin ja oikein kehuivat, että Buranan voimin jaksaa. Kuolivat jokainen sydänlihastulehdukseen.
Minultakin on kuollut kaksi tuttavaa sydänlihastulehdukseen, toinen oli seitsemän lapsen lessuäiti, joka ei ”ehtinyt sairastaa”, ei siis levännyt jatoinen oli ensimmäistä lastaan odottava himoliikkuja, lapsi kuoli myös.
Kyllähän tuo kuulostaa aika isolta määrältä. Huonoa tuuria? Eikö puoliso olisi voinut hoitaa lapsia?
Itselläni ei ole yhtään sairauspoissaoloa sitten toukokuun 2017.
En ole joutunut olemaan poissa lapsienkaan vuoksi, sillä molemmat ovat jo teinejä ja sairastelevat aivan yhtä vähän kuin minäkin. Olivat jo ala-asteella sellaisia. Useimpina lukuvuosina ei ollut yhtään poissaoloa.
Kollegani+lapsensa kyllä sairastelevat, osa aika paljonkin, ehkä jopa enemmän kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen takia saikulle / kotiin jääminen töistä on naurettavinta mitä voi olla. On nähty monet kerrat kun kaikki muut työkaverit oli naisia. "Meidän Eerolla on nyt pipi, jään kotiin" Sit ollaan se 3 pv kotona lusmuilemassa ja työt kasaantuu.
No en nyt noinkaan sanoisi. Sairasta lasta ei voi tietenkään kotiin jättää ja yleensä vaaditaan lääkärintodistus lapselle, eli oma ilmoitus ei riitä. Sen sijaan, kun ap:lla on koeaika päällä ja varsinkin kun mahdollisesti osa noista saikuista jo ollut, niin aivan käsittämätöntä jäädä tuon takia pois töistä. Kuten tässä on selvinnyt, hänellä on myös mies.
Meillä on kolme lasta, joista nuorinkin täyttä kohta 17 vuotta. Yhteensä he olivat alle 10-vuotiata (eli lapsi sairastaa -syyn poissaoloperuste) noin 15 vuoden ajan. Korvatulehduskierteistä huolimatta lasa-poissaoloja meille kertyi yhteensä kolme tuolta ajalta. Minä olin kaksi kertaa juuri niinä vuosina, kun vaimon ura ei ollut vielä vakiintunut. Vaimo oli myöhemmin yhden kerran.
Jos ap ei ole trolli, hänen on syytä vähän säätää toimintatapojaan, jos meinaa pysyvän työn saada. Eikä siinä riitä tosiaan se, että kikkailee koeajan ja sitten saikutus alkaa. Aika nopeasti se työnantaja nimittäin ilmoittaa, että jatkossa tarvitset lääkärintodistuksen joka saikkupäivästä.
Ja arvaas mitä sitten tapahtuu, jos saikutus loppuu lääkärintodistusten vaatimiseen? Pomo huomaa saman tien, että kovin vahvoilla perusteilla et todennäköisesti aiemminkaan saikulla ollut. Olet leimattu sluibailijaksi ja sinut saneerataan seuraavissa yt:issä. Tuosta kun jää kiinni edes aihetodisteilla, niin miksi kukaan luottaisi työmotivaatioosi edes silloin, kun saavut paikalle?
Minulla oli jatkuvasti migreeniä ja flunssaa. Työnantaja ei ollut kovin ilahtunut, ja se tuntui kurjalta kun olin oikeasti sairas. Meillä ei ollut työterveydenhoitoa, piti mennä aina hakemaan lääkärintodistus ja maksaa siitä.
Sairastelu loppui lähes täysin, kun muutin uuteen asuntoon. Entisessä oli ilmeisesti hometta tai muuta vastaavaa, koska en muuttanut elämäntapojani mitenkään.
Suosittelen tutkimaan, onko asunnossanne hometta. Jos on, niin muutto heti muualle. Mulla se muutti elämänlaadun täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan toi poissaolojen määrä ihan järkyttävä. Oikeastikko 3 poissaolon vaativaa flunssaa 3 kuukauden aikana? Ymmärrät varmaan, että työnantajalle olis aika iso riski palkata työntekijä joka jo koeajalla sairastaa noin paljon.
Mulla oli elokuussa, lokakuussa, marraskuussa ja joulukuussa flunssat, joista jokainen kesti n. 5-7 päivää. Onneksi osa flunssien aloituksista tai loppumisista ajoittui viikonlopulle, niin en joutunut töistä olemaan pois kuin 3pv. kerralla. Kerran olin 5pv. (lääkärintodistus 2 päivältä). Omalla ilmoituksella saa olla 3pv. pois. Onneksi en saanut potkuja, enkä edes joutunut työhyvinvointikeskusteluun, koska esimies ymmärsi etten flunssille voi mitään. Poissaoloja muiden sairauksien takia ei ole.
Aloitin viime vuonna uudessa paikassa pienen työttömyysjakson jälkeen, niin itse arvelen, että kun olen nyt paljon tekemisissä ihmisten kanssa (työttömänä poistuin kotoa kerran viikossa), niin joka ikinen pöpö tarttuu. Kaikenlisäksi olen huomannut, että useimmat työyhteisöni henkilöistä eivät omaa minkäänlaista hygieniaa. Pärskitään kämmeniin ja sen jälkeen klähmitään näppäimistöjä, ovenkahvoja, astioita jne.. Myös kipeenä tullaan töihin ja niiskutellaan ja niistetään nenää (ei pestä käsiä tämän jälkeen) ihan kyljessä kiinni, vaikka kuinka yrittää pitää hajurakoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ta teki oikein. Ei tarvita yhtään mitään liittoja. Koeaika on koeaika. Työpaikka ei ole sossutoimisto.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli elokuussa, lokakuussa, marraskuussa ja joulukuussa flunssat, joista jokainen kesti n. 5-7 päivää. Onneksi osa flunssien aloituksista tai loppumisista ajoittui viikonlopulle, niin en joutunut töistä olemaan pois kuin 3pv. kerralla. Kerran olin 5pv. (lääkärintodistus 2 päivältä). Omalla ilmoituksella saa olla 3pv. pois. Onneksi en saanut potkuja, enkä edes joutunut työhyvinvointikeskusteluun, koska esimies ymmärsi etten flunssille voi mitään. Poissaoloja muiden sairauksien takia ei ole.
Aloitin viime vuonna uudessa paikassa pienen työttömyysjakson jälkeen, niin itse arvelen, että kun olen nyt paljon tekemisissä ihmisten kanssa (työttömänä poistuin kotoa kerran viikossa), niin joka ikinen pöpö tarttuu. Kaikenlisäksi olen huomannut, että useimmat työyhteisöni henkilöistä eivät omaa minkäänlaista hygieniaa. Pärskitään kämmeniin ja sen jälkeen klähmitään näppäimistöjä, ovenkahvoja, astioita jne.. Myös kipeenä tullaan töihin ja niiskutellaan ja niistetään nenää (ei pestä käsiä tämän jälkeen) ihan kyljessä kiinni, vaikka kuinka yrittää pitää hajurakoa.
Minä luulen, että mulle kävi sama. Immuunivaste heikentynyt kotonaolon seurauksena ja nyt toimistoympyröissä hautuu kaikenlaista, kun ihmiset pärskii ja roiskii ja jättää käsiä pesemättä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän epäuskottavaa että olisi ollut kerran kuukaudessa flunssassa. Sairastettuaan flunssan tälle kyseiselle kannalle kehittää vastustuskyvyn, jonka pitäisi kestää 1-2 vuotta.
Yleensä liikkeellä on pari kolme kantaa, mutta todennäköisyys että olisi ehtinyt sairastamaan kaikki liikkeellä olevat kannat kolmen kuukauden aikana on erittäin pieni.
Joten todennäköisesti AP puhuu paskaa, ei se ole ollut flunssassa.
Minusta työnantajalla pitäisi olla mahdollisuus irtisanoa ilman mitään syytä myös pidempään olleita työntekijöitä. Ei heille saa antaa mitään erityisasemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot kyllä ollut paljon poissa, mutta saako irtisanomisen syy olla sairauspoissaolojen määrä? Vai tarvitseeko koeajalla edes sanoa syytä?
Syytä ei tarvitse kertoa, koeajan purku riittää. Mutta mikäli työkkäristä soitetaan jälkikäteen ja kysytään syytä on se silloin kerrottava ja syyn oltava asiallinen. Työntekijälle itselleen ei siis tarvitse kertoa.
Mistähän tämä väärä tieto on lähtöisin, sitä toistetaan aina vaan.
Oikeuden päätösten mukaan työnanataja on joutunut aina maksumieheksi, jos syyksi on ilmoitettu vain koeaikapurku. Syy voi olla ympäripyöreä, ei sovellu työhön. Mutta syy pitää antaa.
Lisäksi, jos on syytä olettaa, että työsuhteen purku on tehty epäasiallisista syistä työnanatjakin , joutuu isoittamaan että näin ei ole.
Työnantajan ei tietenkään kannata palkata ihmistä, joka ei pysty olemaan töissä. Yhtään en ihmettele, että koeajalla kävi näin.
Työnantaja on kyllä ollut hölmö, jos on sairastelun ilmoittanut olevan sopimuksen purkamisen syyn. Olisi varmaan voinut keksiä jonkin muun syyn.
Voihan tuon riitauttaa, mutta tuskin johtaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummasti teitä jatkuvan flunssan kourissa kärsiviä tuntuu riittävän joka työpaikalle. Miten voi yleinen terveys olla noin kehno, että kuukaudesta toiseen kertyy enemmän saikkupäiviä kuin töissä oloa?
Vierailija kirjoitti:
Kummasti teitä jatkuvan flunssan kourissa kärsiviä tuntuu riittävän joka työpaikalle. Miten voi yleinen terveys olla noin kehno, että kuukaudesta toiseen kertyy enemmän saikkupäiviä kuin töissä oloa?
Meillä ainakin pahin saikuttaja yhden kaappijuopon lisäksi on ylipainoinen, huonokuntoinen ja huonot elintavat omaava mamma. Ei liikahda paikaltaan muuta kuin lounaalle. Ajaa autolla joka paikkaan. Ei harrasta liikuntaa. Konferenssissa istuin hänen vieressään. Kolmen päivän aikana hän ei liikahtanut muuta kuin aamulla istuessaan paikalleen, siirtyessään lounaalle ja iltapäivästä hotellihuoneeseensa. Kahvitauot istua napotti paikallaan, samoin muut keskeytykset, kahvinhakutauot jne (pidettiin useampia mikrotaukoja kahvi- ja lounastaukojen lisäksi). Toisella puolella salia istuva työkaveri kysyi jollain jalottelutauolla, että onko tyyppi edes elossa kun ei liikahda, ei tee muistiinpanoja, ei puhu, ei vaihda asentoa (joo, ei ollut maailman mielenkiintoisin konferenssi...). En tiedä miten syö, kun töissä tuntuu vain juovan mustaa kahvia ja jonkun pikkuruisen salaatin lounaaksi.
En sano, että kaikkien pitää olla raakaruokaileva himoliikkujia. En minäkään ole, en käy body pumpeissa tai salilla tai lenkillä, ja syön herkkuja viikoittain. Mutta nousen työpöytäni äärestä vähintään kerran tunnissa. Menen mieluummin käymään työkaverin luona toimittamassa tai kysymässä asiaa, kuin että meilaisin tai soittaisin. Pyöräilen kaikkialle, tai kävelen. En automaattisesti suunnista hissille tai liukuportaille esimerkiksi kauppakeskuksissa, vaan kävelen mieluummin raput ylös tai alas. Puuhailen paljon kotona. Veikkaan, että levottomuuteni ansiosta en ole ylipainoinen.
Monilla täällä tuntuu olevan tosi jyrkkä suhtautuminen noin runsaaseen sairasteluun, ja että potkut olivat ok. Mutta missä paljon sairasteleva voi sitten olla töissä? Tuskin työttömyys tai eläkekään on hyviä vaihtoehtoja.
Mulla on krooniseen sairauteen lääkitys, joka heikentää immuunijärjestelmää merkittävästi, ja kaiken maailman infektioita siis riittää. Eipä ole tullut mieleenkään että olisi parempi heittäytyä yhteiskunnan rahoille kuin sairastaa runsaasti ja silti käydä parhaansa mukaan töissä.
Joku ehdotti ratkaisuksi osa-aikatöitä, mutta eihän sitä sairastelua voi mitenkään itse ajoittaa niin, että se osuisi niille ylimääräisille vapaille.
Vierailija kirjoitti:
Monilla täällä tuntuu olevan tosi jyrkkä suhtautuminen noin runsaaseen sairasteluun, ja että potkut olivat ok. Mutta missä paljon sairasteleva voi sitten olla töissä? Tuskin työttömyys tai eläkekään on hyviä vaihtoehtoja.
Mulla on krooniseen sairauteen lääkitys, joka heikentää immuunijärjestelmää merkittävästi, ja kaiken maailman infektioita siis riittää. Eipä ole tullut mieleenkään että olisi parempi heittäytyä yhteiskunnan rahoille kuin sairastaa runsaasti ja silti käydä parhaansa mukaan töissä.
Joku ehdotti ratkaisuksi osa-aikatöitä, mutta eihän sitä sairastelua voi mitenkään itse ajoittaa niin, että se osuisi niille ylimääräisille vapaille.
Eikö paljon sairastelevat/kroonisesti sairaat/terveydentilansa vuoksi töihin kykenemättömät ole työkyvyttömyyseläkkeellä ja sitten ehkä työkokeilussa, joita harvoin jatketaan, vaan työkyvyttömyyseläke jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla täällä tuntuu olevan tosi jyrkkä suhtautuminen noin runsaaseen sairasteluun, ja että potkut olivat ok. Mutta missä paljon sairasteleva voi sitten olla töissä? Tuskin työttömyys tai eläkekään on hyviä vaihtoehtoja.
Mulla on krooniseen sairauteen lääkitys, joka heikentää immuunijärjestelmää merkittävästi, ja kaiken maailman infektioita siis riittää. Eipä ole tullut mieleenkään että olisi parempi heittäytyä yhteiskunnan rahoille kuin sairastaa runsaasti ja silti käydä parhaansa mukaan töissä.
Joku ehdotti ratkaisuksi osa-aikatöitä, mutta eihän sitä sairastelua voi mitenkään itse ajoittaa niin, että se osuisi niille ylimääräisille vapaille.
Eikö paljon sairastelevat/kroonisesti sairaat/terveydentilansa vuoksi töihin kykenemättömät ole työkyvyttömyyseläkkeellä ja sitten ehkä työkokeilussa, joita harvoin jatketaan, vaan työkyvyttömyyseläke jatkuu.
Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee vain hyvin vakavasti ja pysyvästi sairaat. Työttömänä ja työkokeiluissa on paljon osatyökykyisiä. Mutta kyllä meitä kroonisesti sairaita ja työkyvyltään heikentyneitä työelämässä riittää. Ei mun sairaus missään nimessä ole niin vakava, että eläkkeelle pääsisin tai haluaisin. En edes uskalla kuvitella, mitä tapahtuisi Suomen taloudelle ja suomalaisille, jos kaikki sairautensa vuoksi runsaasti saikuttavat potkittaisiin töistään pihalle.
Nauttikaa ihmiset C-vitamiinia vaikka poretablettina kerran päivässä, niin ei iske jokainen flunssa. Nimimerkki "kokemusta on"
No todellisuudessa harva työnantaja sietää jatkuvia migreenipoissaoloja, kun siihen kerran lääkkeet on. Omalla puolisollani on migreeni lääkkeistä huolimatta 3-4 kertaa viikossa. Ja menee täysin pöllyyn lääkkeistä myös. Mietipä, mitä kävisi jos hän olisi nuo kaikki migreenipäivät poissa töistä.