Dokkarisarja antaa äänen syrjään jätetyille nuorille miehille
Millaista on, kun arjesta saa otteen vain pelien maailmassa? Dokumenttisarja Logged in antaa äänen nuorille miehille, jotka usein jäävät keskustelusta pois.
Lue lisää:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/02/03/ei-toita-opiskelupaikkaa-tai-k…
Katso YLE Areenassa:
https://areena.yle.fi/1-50409258
Henri Markku Mikael Lentonen, Juudean esivalta
Kommentit (30)
Pelasi yläasteikäisenä ja ammattikoulun aloittaessaan. Ehdin jo huolestua. Tapasi sitten onneksi netissä tytön ja muutti hänen kanssaan yhteen. Oli pakko huolehtia itse asioista. Erosivat, poika lähti ulkomaille harjoitteluun, palattuaan tapasi uuden tytön. On nykyisin hyvin sosiaalinen, työelämässä menestyvä aikuinen.
Kuka nämä nuoret miehet on jättänyt syrjään? Sanoisin pikemminkin syrjään jääneet tai syrjäytyneet kuin syrjään jätetyt.
Pitääpä katsoa. Meidän lapsista yksi on tuollainen jo vähän syrjäytynyt. Hänellä ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, yo-tutkinto on keskinkertaisilla papereilla. Ei yhtään ystävää eikä mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Hän poistuu kotoa vain kun on pakko, eikä halua olla missään tekemisissä muiden kuin oman perheen kanssa. Yläkouluun asti kaikki meni hyvin, tosin hän oli aina varsin introvertti ja hänellä oli vain pari kaveria ja viihtyi hyvin yksikseen. Teini-iässä hän jäi täysin yksin, kaverit alkoivat mennä mukaan nuorten menoihin, seurustella yms. Nykyään hän jännittää ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Hän on käynyt aiemmin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Nyt hän ei suostu menemään minnekään, mistä voisi saada apua, vaikka täällä on sellainen ns. matalan kynnyksen auttamispiste nuorille. Hän on sitä mieltä, ettei hänellä edes ole mitään ongelmaa. Meidän muut lapset pärjää ihan hyvin. Tämän pojan ainoa haave on saada mökki keskeltä metsää, jossa voisi asustella loppuelämänsä. Tyttöystävä on myös toivelistalla.
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä katsoa. Meidän lapsista yksi on tuollainen jo vähän syrjäytynyt. Hänellä ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, yo-tutkinto on keskinkertaisilla papereilla. Ei yhtään ystävää eikä mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Hän poistuu kotoa vain kun on pakko, eikä halua olla missään tekemisissä muiden kuin oman perheen kanssa. Yläkouluun asti kaikki meni hyvin, tosin hän oli aina varsin introvertti ja hänellä oli vain pari kaveria ja viihtyi hyvin yksikseen. Teini-iässä hän jäi täysin yksin, kaverit alkoivat mennä mukaan nuorten menoihin, seurustella yms. Nykyään hän jännittää ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Hän on käynyt aiemmin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Nyt hän ei suostu menemään minnekään, mistä voisi saada apua, vaikka täällä on sellainen ns. matalan kynnyksen auttamispiste nuorille. Hän on sitä mieltä, ettei hänellä edes ole mitään ongelmaa. Meidän muut lapset pärjää ihan hyvin. Tämän pojan ainoa haave on saada mökki keskeltä metsää, jossa voisi asustella loppuelämänsä. Tyttöystävä on myös toivelistalla.
Jos saa asua kotona käymättä töissä tai opiskelemassa niin miksi tehdä mitään? Hän asuu huoneessaan vielä kolmekymppisenä ellette potkaise ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä katsoa. Meidän lapsista yksi on tuollainen jo vähän syrjäytynyt. Hänellä ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, yo-tutkinto on keskinkertaisilla papereilla. Ei yhtään ystävää eikä mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Hän poistuu kotoa vain kun on pakko, eikä halua olla missään tekemisissä muiden kuin oman perheen kanssa. Yläkouluun asti kaikki meni hyvin, tosin hän oli aina varsin introvertti ja hänellä oli vain pari kaveria ja viihtyi hyvin yksikseen. Teini-iässä hän jäi täysin yksin, kaverit alkoivat mennä mukaan nuorten menoihin, seurustella yms. Nykyään hän jännittää ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Hän on käynyt aiemmin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Nyt hän ei suostu menemään minnekään, mistä voisi saada apua, vaikka täällä on sellainen ns. matalan kynnyksen auttamispiste nuorille. Hän on sitä mieltä, ettei hänellä edes ole mitään ongelmaa. Meidän muut lapset pärjää ihan hyvin. Tämän pojan ainoa haave on saada mökki keskeltä metsää, jossa voisi asustella loppuelämänsä. Tyttöystävä on myös toivelistalla.
Jos saa asua kotona käymättä töissä tai opiskelemassa niin miksi tehdä mitään? Hän asuu huoneessaan vielä kolmekymppisenä ellette potkaise ulos.
No, hän on vasta täyttänyt 19 v ja pääsi viime keväänä ylioppilaaksi, annettiin tämä vuosi aikaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Eli ensi syksynä hänen täytyy muuttaa pois kotoa. Olemme yhdessä hänen kanssaan koettaneet miettiä opiskelumahdollisuuksia, mutta kun mikään ei kiinnosta. Hän ei ole mikään "paha poika", ei käytä alkoholia eikä huumeita, ei tupakoi, tekee kotitöitä. Ja ymmärtää kyllä, että ei voi loputtomiin asua kotona, siitä on monta kerta puhuttu. Hän oli jo lukiossa todella stressaantunut ja väsynyt, joten päätimme, että saa tämän vuoden levätä ja ehkä vähän aikuistua.
Katon tokaa jaksoa. Eikö tuolla pullukalla ole kuin tuo yksi hien haalistama t-paita. Haju tulee melkein telkkarin kauttakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä katsoa. Meidän lapsista yksi on tuollainen jo vähän syrjäytynyt. Hänellä ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, yo-tutkinto on keskinkertaisilla papereilla. Ei yhtään ystävää eikä mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Hän poistuu kotoa vain kun on pakko, eikä halua olla missään tekemisissä muiden kuin oman perheen kanssa. Yläkouluun asti kaikki meni hyvin, tosin hän oli aina varsin introvertti ja hänellä oli vain pari kaveria ja viihtyi hyvin yksikseen. Teini-iässä hän jäi täysin yksin, kaverit alkoivat mennä mukaan nuorten menoihin, seurustella yms. Nykyään hän jännittää ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Hän on käynyt aiemmin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Nyt hän ei suostu menemään minnekään, mistä voisi saada apua, vaikka täällä on sellainen ns. matalan kynnyksen auttamispiste nuorille. Hän on sitä mieltä, ettei hänellä edes ole mitään ongelmaa. Meidän muut lapset pärjää ihan hyvin. Tämän pojan ainoa haave on saada mökki keskeltä metsää, jossa voisi asustella loppuelämänsä. Tyttöystävä on myös toivelistalla.
Jos saa asua kotona käymättä töissä tai opiskelemassa niin miksi tehdä mitään? Hän asuu huoneessaan vielä kolmekymppisenä ellette potkaise ulos.
No, hän on vasta täyttänyt 19 v ja pääsi viime keväänä ylioppilaaksi, annettiin tämä vuosi aikaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Eli ensi syksynä hänen täytyy muuttaa pois kotoa. Olemme yhdessä hänen kanssaan koettaneet miettiä opiskelumahdollisuuksia, mutta kun mikään ei kiinnosta. Hän ei ole mikään "paha poika", ei käytä alkoholia eikä huumeita, ei tupakoi, tekee kotitöitä. Ja ymmärtää kyllä, että ei voi loputtomiin asua kotona, siitä on monta kerta puhuttu. Hän oli jo lukiossa todella stressaantunut ja väsynyt, joten päätimme, että saa tämän vuoden levätä ja ehkä vähän aikuistua.
Inttiin aikuistumaan ja irrottamaan napanuoraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä katsoa. Meidän lapsista yksi on tuollainen jo vähän syrjäytynyt. Hänellä ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, yo-tutkinto on keskinkertaisilla papereilla. Ei yhtään ystävää eikä mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Hän poistuu kotoa vain kun on pakko, eikä halua olla missään tekemisissä muiden kuin oman perheen kanssa. Yläkouluun asti kaikki meni hyvin, tosin hän oli aina varsin introvertti ja hänellä oli vain pari kaveria ja viihtyi hyvin yksikseen. Teini-iässä hän jäi täysin yksin, kaverit alkoivat mennä mukaan nuorten menoihin, seurustella yms. Nykyään hän jännittää ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Hän on käynyt aiemmin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Nyt hän ei suostu menemään minnekään, mistä voisi saada apua, vaikka täällä on sellainen ns. matalan kynnyksen auttamispiste nuorille. Hän on sitä mieltä, ettei hänellä edes ole mitään ongelmaa. Meidän muut lapset pärjää ihan hyvin. Tämän pojan ainoa haave on saada mökki keskeltä metsää, jossa voisi asustella loppuelämänsä. Tyttöystävä on myös toivelistalla.
Jos saa asua kotona käymättä töissä tai opiskelemassa niin miksi tehdä mitään? Hän asuu huoneessaan vielä kolmekymppisenä ellette potkaise ulos.
No, hän on vasta täyttänyt 19 v ja pääsi viime keväänä ylioppilaaksi, annettiin tämä vuosi aikaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Eli ensi syksynä hänen täytyy muuttaa pois kotoa. Olemme yhdessä hänen kanssaan koettaneet miettiä opiskelumahdollisuuksia, mutta kun mikään ei kiinnosta. Hän ei ole mikään "paha poika", ei käytä alkoholia eikä huumeita, ei tupakoi, tekee kotitöitä. Ja ymmärtää kyllä, että ei voi loputtomiin asua kotona, siitä on monta kerta puhuttu. Hän oli jo lukiossa todella stressaantunut ja väsynyt, joten päätimme, että saa tämän vuoden levätä ja ehkä vähän aikuistua.
Inttiin aikuistumaan ja irrottamaan napanuoraa.
Ei huolittu inttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä katsoa. Meidän lapsista yksi on tuollainen jo vähän syrjäytynyt. Hänellä ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, yo-tutkinto on keskinkertaisilla papereilla. Ei yhtään ystävää eikä mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Hän poistuu kotoa vain kun on pakko, eikä halua olla missään tekemisissä muiden kuin oman perheen kanssa. Yläkouluun asti kaikki meni hyvin, tosin hän oli aina varsin introvertti ja hänellä oli vain pari kaveria ja viihtyi hyvin yksikseen. Teini-iässä hän jäi täysin yksin, kaverit alkoivat mennä mukaan nuorten menoihin, seurustella yms. Nykyään hän jännittää ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Hän on käynyt aiemmin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Nyt hän ei suostu menemään minnekään, mistä voisi saada apua, vaikka täällä on sellainen ns. matalan kynnyksen auttamispiste nuorille. Hän on sitä mieltä, ettei hänellä edes ole mitään ongelmaa. Meidän muut lapset pärjää ihan hyvin. Tämän pojan ainoa haave on saada mökki keskeltä metsää, jossa voisi asustella loppuelämänsä. Tyttöystävä on myös toivelistalla.
Jos saa asua kotona käymättä töissä tai opiskelemassa niin miksi tehdä mitään? Hän asuu huoneessaan vielä kolmekymppisenä ellette potkaise ulos.
No, hän on vasta täyttänyt 19 v ja pääsi viime keväänä ylioppilaaksi, annettiin tämä vuosi aikaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Eli ensi syksynä hänen täytyy muuttaa pois kotoa. Olemme yhdessä hänen kanssaan koettaneet miettiä opiskelumahdollisuuksia, mutta kun mikään ei kiinnosta. Hän ei ole mikään "paha poika", ei käytä alkoholia eikä huumeita, ei tupakoi, tekee kotitöitä. Ja ymmärtää kyllä, että ei voi loputtomiin asua kotona, siitä on monta kerta puhuttu. Hän oli jo lukiossa todella stressaantunut ja väsynyt, joten päätimme, että saa tämän vuoden levätä ja ehkä vähän aikuistua.
Inttiin aikuistumaan ja irrottamaan napanuoraa.
Ei huolittu inttiin.
No sitten johonkin etsivän nuorisotyön henkilöön yhteyttä. Ette auta häntä sillä että hän saa olla vain. Kynnys mennä muiden ihmisten pariin vain kohoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä katsoa. Meidän lapsista yksi on tuollainen jo vähän syrjäytynyt. Hänellä ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, yo-tutkinto on keskinkertaisilla papereilla. Ei yhtään ystävää eikä mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Hän poistuu kotoa vain kun on pakko, eikä halua olla missään tekemisissä muiden kuin oman perheen kanssa. Yläkouluun asti kaikki meni hyvin, tosin hän oli aina varsin introvertti ja hänellä oli vain pari kaveria ja viihtyi hyvin yksikseen. Teini-iässä hän jäi täysin yksin, kaverit alkoivat mennä mukaan nuorten menoihin, seurustella yms. Nykyään hän jännittää ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Hän on käynyt aiemmin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Nyt hän ei suostu menemään minnekään, mistä voisi saada apua, vaikka täällä on sellainen ns. matalan kynnyksen auttamispiste nuorille. Hän on sitä mieltä, ettei hänellä edes ole mitään ongelmaa. Meidän muut lapset pärjää ihan hyvin. Tämän pojan ainoa haave on saada mökki keskeltä metsää, jossa voisi asustella loppuelämänsä. Tyttöystävä on myös toivelistalla.
Jos saa asua kotona käymättä töissä tai opiskelemassa niin miksi tehdä mitään? Hän asuu huoneessaan vielä kolmekymppisenä ellette potkaise ulos.
No, hän on vasta täyttänyt 19 v ja pääsi viime keväänä ylioppilaaksi, annettiin tämä vuosi aikaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Eli ensi syksynä hänen täytyy muuttaa pois kotoa. Olemme yhdessä hänen kanssaan koettaneet miettiä opiskelumahdollisuuksia, mutta kun mikään ei kiinnosta. Hän ei ole mikään "paha poika", ei käytä alkoholia eikä huumeita, ei tupakoi, tekee kotitöitä. Ja ymmärtää kyllä, että ei voi loputtomiin asua kotona, siitä on monta kerta puhuttu. Hän oli jo lukiossa todella stressaantunut ja väsynyt, joten päätimme, että saa tämän vuoden levätä ja ehkä vähän aikuistua.
Inttiin aikuistumaan ja irrottamaan napanuoraa.
Ei huolittu inttiin.
No sitten johonkin etsivän nuorisotyön henkilöön yhteyttä. Ette auta häntä sillä että hän saa olla vain. Kynnys mennä muiden ihmisten pariin vain kohoaa.
Olen samaa mieltä. Etsivän nuorisotyön kautta joku tukihenkilö, joka vie ovesta ulos vaikka puoliväkisin. Nyt te vanhemmat mahdollistatte hänelle syrjäytymisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä katsoa. Meidän lapsista yksi on tuollainen jo vähän syrjäytynyt. Hänellä ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, yo-tutkinto on keskinkertaisilla papereilla. Ei yhtään ystävää eikä mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Hän poistuu kotoa vain kun on pakko, eikä halua olla missään tekemisissä muiden kuin oman perheen kanssa. Yläkouluun asti kaikki meni hyvin, tosin hän oli aina varsin introvertti ja hänellä oli vain pari kaveria ja viihtyi hyvin yksikseen. Teini-iässä hän jäi täysin yksin, kaverit alkoivat mennä mukaan nuorten menoihin, seurustella yms. Nykyään hän jännittää ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Hän on käynyt aiemmin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Nyt hän ei suostu menemään minnekään, mistä voisi saada apua, vaikka täällä on sellainen ns. matalan kynnyksen auttamispiste nuorille. Hän on sitä mieltä, ettei hänellä edes ole mitään ongelmaa. Meidän muut lapset pärjää ihan hyvin. Tämän pojan ainoa haave on saada mökki keskeltä metsää, jossa voisi asustella loppuelämänsä. Tyttöystävä on myös toivelistalla.
Jos saa asua kotona käymättä töissä tai opiskelemassa niin miksi tehdä mitään? Hän asuu huoneessaan vielä kolmekymppisenä ellette potkaise ulos.
No, hän on vasta täyttänyt 19 v ja pääsi viime keväänä ylioppilaaksi, annettiin tämä vuosi aikaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Eli ensi syksynä hänen täytyy muuttaa pois kotoa. Olemme yhdessä hänen kanssaan koettaneet miettiä opiskelumahdollisuuksia, mutta kun mikään ei kiinnosta. Hän ei ole mikään "paha poika", ei käytä alkoholia eikä huumeita, ei tupakoi, tekee kotitöitä. Ja ymmärtää kyllä, että ei voi loputtomiin asua kotona, siitä on monta kerta puhuttu. Hän oli jo lukiossa todella stressaantunut ja väsynyt, joten päätimme, että saa tämän vuoden levätä ja ehkä vähän aikuistua.
Inttiin aikuistumaan ja irrottamaan napanuoraa.
Ei huolittu inttiin.
No sitten johonkin etsivän nuorisotyön henkilöön yhteyttä. Ette auta häntä sillä että hän saa olla vain. Kynnys mennä muiden ihmisten pariin vain kohoaa.
Olen samaa mieltä. Etsivän nuorisotyön kautta joku tukihenkilö, joka vie ovesta ulos vaikka puoliväkisin. Nyt te vanhemmat mahdollistatte hänelle syrjäytymisen.
Miten me hänet sinne pakotamme? Asiasta on puhuttu monta kertaa. Jos teillä on antaa vinkkiä, niin antakaa pliis. Täkäläinen etsivä nuorisotyö sanoi, että ketään ei voi pakottaa, pitää olla oma halu. Toivomme, että poika nyt hakee jonnekin opiskelemaan ja saa sitä kautta sitten oman kämpän.
Miten tää yks voi vetää huumeita tässä avoimesti? Eikö käyttökin ole rikos?
Itellä äiti aina raivosi ja potki ulos himasta lopulta, se vaan edesauttoi sitä et siirryin huumemaailmaan ja huonoon seuraan. Kannattaa yrittää mielummin puhua asioista järkevästi ja rakentavasti, kuin raivota ja yrittää väkisin. Ihan vaan mun mielipide siis.
Henri Markku Mikael Lentonen, Juudean esivalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä katsoa. Meidän lapsista yksi on tuollainen jo vähän syrjäytynyt. Hänellä ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, yo-tutkinto on keskinkertaisilla papereilla. Ei yhtään ystävää eikä mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Hän poistuu kotoa vain kun on pakko, eikä halua olla missään tekemisissä muiden kuin oman perheen kanssa. Yläkouluun asti kaikki meni hyvin, tosin hän oli aina varsin introvertti ja hänellä oli vain pari kaveria ja viihtyi hyvin yksikseen. Teini-iässä hän jäi täysin yksin, kaverit alkoivat mennä mukaan nuorten menoihin, seurustella yms. Nykyään hän jännittää ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Hän on käynyt aiemmin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Nyt hän ei suostu menemään minnekään, mistä voisi saada apua, vaikka täällä on sellainen ns. matalan kynnyksen auttamispiste nuorille. Hän on sitä mieltä, ettei hänellä edes ole mitään ongelmaa. Meidän muut lapset pärjää ihan hyvin. Tämän pojan ainoa haave on saada mökki keskeltä metsää, jossa voisi asustella loppuelämänsä. Tyttöystävä on myös toivelistalla.
Jos saa asua kotona käymättä töissä tai opiskelemassa niin miksi tehdä mitään? Hän asuu huoneessaan vielä kolmekymppisenä ellette potkaise ulos.
No, hän on vasta täyttänyt 19 v ja pääsi viime keväänä ylioppilaaksi, annettiin tämä vuosi aikaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Eli ensi syksynä hänen täytyy muuttaa pois kotoa. Olemme yhdessä hänen kanssaan koettaneet miettiä opiskelumahdollisuuksia, mutta kun mikään ei kiinnosta. Hän ei ole mikään "paha poika", ei käytä alkoholia eikä huumeita, ei tupakoi, tekee kotitöitä. Ja ymmärtää kyllä, että ei voi loputtomiin asua kotona, siitä on monta kerta puhuttu. Hän oli jo lukiossa todella stressaantunut ja väsynyt, joten päätimme, että saa tämän vuoden levätä ja ehkä vähän aikuistua.
Inttiin aikuistumaan ja irrottamaan napanuoraa.
Ei huolittu inttiin.
No sitten johonkin etsivän nuorisotyön henkilöön yhteyttä. Ette auta häntä sillä että hän saa olla vain. Kynnys mennä muiden ihmisten pariin vain kohoaa.
Olen samaa mieltä. Etsivän nuorisotyön kautta joku tukihenkilö, joka vie ovesta ulos vaikka puoliväkisin. Nyt te vanhemmat mahdollistatte hänelle syrjäytymisen.
Miten me hänet sinne pakotamme? Asiasta on puhuttu monta kertaa. Jos teillä on antaa vinkkiä, niin antakaa pliis. Täkäläinen etsivä nuorisotyö sanoi, että ketään ei voi pakottaa, pitää olla oma halu. Toivomme, että poika nyt hakee jonnekin opiskelemaan ja saa sitä kautta sitten oman kämpän.
Katkaise netti. Sano että se palaa kun hän on tehnyt asioille jotain. Sinähän se aikuinen siellä olet.
Vierailija kirjoitti:
Inttiin aikuistumaan ja irrottamaan napanuoraa.
Ei nyt millään pahalla, mutta miten se miehistää että opettelee käskystä murhaamaan toisia ihmisiä? Parempi armeija ois sellainen missä yritetään selviytyä luonnon armoilla: se enemmän opettaisi elämästä, kuin aseet ja toisen ihmisen totteleminen käskystä. Taas vain mun mielipide..
Henri Markku Mikael Lentonen, Juudean esivalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä katsoa. Meidän lapsista yksi on tuollainen jo vähän syrjäytynyt. Hänellä ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, yo-tutkinto on keskinkertaisilla papereilla. Ei yhtään ystävää eikä mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Hän poistuu kotoa vain kun on pakko, eikä halua olla missään tekemisissä muiden kuin oman perheen kanssa. Yläkouluun asti kaikki meni hyvin, tosin hän oli aina varsin introvertti ja hänellä oli vain pari kaveria ja viihtyi hyvin yksikseen. Teini-iässä hän jäi täysin yksin, kaverit alkoivat mennä mukaan nuorten menoihin, seurustella yms. Nykyään hän jännittää ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Hän on käynyt aiemmin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Nyt hän ei suostu menemään minnekään, mistä voisi saada apua, vaikka täällä on sellainen ns. matalan kynnyksen auttamispiste nuorille. Hän on sitä mieltä, ettei hänellä edes ole mitään ongelmaa. Meidän muut lapset pärjää ihan hyvin. Tämän pojan ainoa haave on saada mökki keskeltä metsää, jossa voisi asustella loppuelämänsä. Tyttöystävä on myös toivelistalla.
Jos saa asua kotona käymättä töissä tai opiskelemassa niin miksi tehdä mitään? Hän asuu huoneessaan vielä kolmekymppisenä ellette potkaise ulos.
Täytyy sanoa, että mielestäni mahdollisesti masentuneen(?) pojan potkaiseminen kotoa olisi aika raju veto. Tietenkin on hyvä tukea opiskeluun, töihin tai mihin ikinä, mutta mitä se auttaa, jos vanhemmatkin antavat ymmärtää, että lapsi ei sellaisena ole tervetullut? Eihän se välttämättä sitä tarkoita, mutta sellaisen kuvan lapsi voi silti saada: edes omat vanhemmat eivät jajsa tai ole valmiita tukemaan.
Vaikea sanoa, mitä tuossa kannattaisi tehdä, mutta.älkää ainakaan jättäkö lastanne yksin! Ammattiapua ehdottomasti, voitte esimerkiksi itse kysyä ammattilaisilta neuvoa, onko heillä mitään ideaa. Innostuisiko poika mistään harrastuksesta?
kiltamestari kirjoitti:
Itellä äiti aina raivosi ja potki ulos himasta lopulta, se vaan edesauttoi sitä et siirryin huumemaailmaan ja huonoon seuraan. Kannattaa yrittää mielummin puhua asioista järkevästi ja rakentavasti, kuin raivota ja yrittää väkisin. Ihan vaan mun mielipide siis.
Mistä hän olisi sen voinut tietää että alat vetämään huumeita? On ihan normaalia että hermot menee jossain vaiheessa jos aikuinen lapsi vain vetelehtii nurkissa. Eiköhän sinullekkin oltu puhuttu järkevästi ja rakentavasti ennen sitä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääpä katsoa. Meidän lapsista yksi on tuollainen jo vähän syrjäytynyt. Hänellä ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa, yo-tutkinto on keskinkertaisilla papereilla. Ei yhtään ystävää eikä mitään harrastuksia kodin ulkopuolella. Hän poistuu kotoa vain kun on pakko, eikä halua olla missään tekemisissä muiden kuin oman perheen kanssa. Yläkouluun asti kaikki meni hyvin, tosin hän oli aina varsin introvertti ja hänellä oli vain pari kaveria ja viihtyi hyvin yksikseen. Teini-iässä hän jäi täysin yksin, kaverit alkoivat mennä mukaan nuorten menoihin, seurustella yms. Nykyään hän jännittää ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Hän on käynyt aiemmin terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Nyt hän ei suostu menemään minnekään, mistä voisi saada apua, vaikka täällä on sellainen ns. matalan kynnyksen auttamispiste nuorille. Hän on sitä mieltä, ettei hänellä edes ole mitään ongelmaa. Meidän muut lapset pärjää ihan hyvin. Tämän pojan ainoa haave on saada mökki keskeltä metsää, jossa voisi asustella loppuelämänsä. Tyttöystävä on myös toivelistalla.
Jos saa asua kotona käymättä töissä tai opiskelemassa niin miksi tehdä mitään? Hän asuu huoneessaan vielä kolmekymppisenä ellette potkaise ulos.
No, hän on vasta täyttänyt 19 v ja pääsi viime keväänä ylioppilaaksi, annettiin tämä vuosi aikaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Eli ensi syksynä hänen täytyy muuttaa pois kotoa. Olemme yhdessä hänen kanssaan koettaneet miettiä opiskelumahdollisuuksia, mutta kun mikään ei kiinnosta. Hän ei ole mikään "paha poika", ei käytä alkoholia eikä huumeita, ei tupakoi, tekee kotitöitä. Ja ymmärtää kyllä, että ei voi loputtomiin asua kotona, siitä on monta kerta puhuttu. Hän oli jo lukiossa todella stressaantunut ja väsynyt, joten päätimme, että saa tämän vuoden levätä ja ehkä vähän aikuistua.
Ei kuulosta mun mielestä vielä pahalta, jos on noin nuori ja vasta saanut lukion suoritettua. Ehtii vaikka mitä. Täällä monet vähän ylireagoi aina. Minusta ihan hyvä, että nuori saa vähän aikaa miettiä mitä elämällään tekee ja mihin suuntaan lähtee. Mutta ei loputtomiin ole hyvä olla kotona, varmasti ok, jos ens syksynä lähtee opiskeleen. Jos pelihommat kiinnostaa, niin eikö sen alan opiskelu kiinnostais? Sillä alalla käsittääkseni on hyvin töitä. Tai entäs joku ammattipelaaja? Jos on oikeasti hyvä, niin nehän tienaa mukavasti, toki huippuja on vähän. Tai mites koodarin hommat,jos on lukion päässyt läpi, niin ei mikään turha sälli ole. Muistakaa myös kannustaa!
kiltamestari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inttiin aikuistumaan ja irrottamaan napanuoraa.
Ei nyt millään pahalla, mutta miten se miehistää että opettelee käskystä murhaamaan toisia ihmisiä? Parempi armeija ois sellainen missä yritetään selviytyä luonnon armoilla: se enemmän opettaisi elämästä, kuin aseet ja toisen ihmisen totteleminen käskystä. Taas vain mun mielipide..
Varmasti olisi hyvä joku aikuisten partio näille, mutta sellaista ei nyt ole niin tuokin toimii hyvin siihen että tottuu olemaan ihmisten kanssa ja ilman äitiä.
Pojat pelaavat liikaa, mikäli siihen antaa mahdollisuuden. Vanhempien tehtävä on estää tämä ja repiä se nuori reaalimaailmaanvaikka väkisin. Toki en sitä sano etteikö tytötkin voi pelata liikaa. Monilla some vie liikaa aikaa ja vääristää ajattelua.