Sinä 20-35v nainen! Mikä saisi sinut hankkimaan lapsia?

Se, että se syntyisi jonkun toisen kehon kautta. Sen tulisi kuitenkin olla geneettisesti oma, joten ensin roinat koeputkeen ja sitten sijaissynnyttäjän kehoon.

Tämän jälkeen sen hoitaisi joku ihan muu kuin minä. Se voisi oikeastaan asua viereisessä asunnossa hoitajansa kanssa, kävisin vain nauttimassa hyvistä jutuista kun huvittaisi ja sitten menisin takaisin järjestyksessä pysyvään omaan kotiini.

Siinäpä se.

Taloudellisesti turvattu tulevaisuus, epänysverö isäehdokas ja tämän nykyisen lastenkasvatuskulttuurin muuttuminen jossa lapset ovat jumalista seuraavina. Kaupassa ollessa näkee niin karseita penskoja joita isit ja äidit paapoo vaikka kaatavat leipätelineen, toimii upeana ehkäisynä.

Mies, joka kunnioittaisi minua kumppaninaan, olisi luotettava ja rehellinen sekä osallistuisi lapsen hoitoon.

Nuorempana haksahdin todella hurmaavaan mieheen. Tähän suhteeseen ei olisi ikinä voinut hankkia lasta. Mies juhli aika railakkaasti, eikä ottanut mistään vastuuta. Seuraava kumppani oli kaikin puolin kunnollinen. Hän sanoi haluavansa naimisiin ja lapsia, kunhan on ensin kummallakin opiskelut hoidettu ja vakituiset työpaikat. Kun se asia oli kunnossa, mies ilmoitti, ettei halua lapsia ja lähti nuoremman naisen matkaan. Olen kuullut tutuilta, että mies on nyt saamassa lapsen tämän nuoren naisen kanssa ja kuulemma häitäkin ovat suunnitelleet. Eli se en halua lapsia tarkoitti, että ex-kumppani ei halunnut niitä minun kanssani… Täytän seuraavaksi 35 ja myönnän, että on ollut aika katkeria ajatuksia, että mahdollisuudet lapsen saamiseen taisivat mennä jo.

Ei ainakaan tämä jatkuva pakotus, tuputus ja ahdistaminen.

Jos anaaliseksi ei olisi niin ihanaa, niin jossain kohtaa saattaisin vahingossa tulla raskaaksikin. Nyt siitä ei ole pelkoa.

Jos jotenkin turvallisesti saisi jonkun miehen luovuttajaksi.

Jos Suomesta tulisi taas turvallinen. Syystä jota ei saa sanoa.

Jos mies olisi raskaana ja synnyttäisi, voisi - ehkä - harkita.

No sinun mukaasi olen jo liian vanha edes haluamaan.

Taloudellinen tilanne turvattu loppuelämäksi, eli lapsen teosta maksettaisi järjetön summa, jotta olisi ainakin yhden asian osalta huoletonta aikaa, jotta voisi keskittyä lapsen hyvinvointiin, jotta lapsesta saisi kasvatettua tulevaisuuden toimijan, jotta maailmassa olisi edes jotain järkeä tulevaisuudessakin...

Jatkanpa siis lapsettomana.

Tällä hetkellä mikään ei saisi lisääntymään, koska elämä on kaikin puolin harmonista. Asetan oman ajan ja tietyn vapauden tarpeen korkealle jalustalle, joten aika lailla ihmeitä saisi tapahtua, jos tästä lähtisin luopumaan.

Kunnon työsuhde. Sellainen, joka ei olisi vetänyt burnoutiin ja jossa ei tarvitsisi pelätä yt:tä päivittäin.

Tätähän ei kysytty, mutta hankkisin kolmannen lapsen, jos:

-Olisi mahdollista tehdä puolikasta työpäivää kuitenkin ihan kohtuullisella palkalla (alle 2500e palkasta aika iso juttu tehdä puolikasta päivää)

-Tukiverkosto olisi parempi. Kaksi lasta on paljastunut, että tukiverkostomme ei ole niin hyvä kuin luulimme. Nimenomaan vanhemmuuden tukeminen uupuu.

-Jos Suomessa kaikkia lapsen ongelmia ei nähtäisi heti vanhempien kasvatusongelmina (nimimerkillä, oli aika työn takana saada lapsi asianmukaiseen arviointiin, jossa sai neuropsykiatrisen diagnoosin)

-Jos Suomessa maksettaisiin asianmukaista palkkaa varhaiskasvatuksen alalla, ja ylipäätään varhaiskasvatukseen laitettaisiin enemmän euroja.

Vierailija kirjoitti:

Aivojen siirto. 

Tai lobotomia, riittää että tyhmentyy parillakymmenellä pojolla.

Tarvitsisin miehen ja haluan käydä koulun loppuun sekä olla työelämässä jonkun aikaa.

Oikean miehen löytyminen. Lapsen hankkiminen ilman rakkautta ei olisi edes vaihtoehto.