Lue keskustelun säännöt.
Uhraisitko yhden pelastaaksesi monta?
03.02.2020 |
Jos juna on ajamassa viiden ihmisen yli ja voisit pelastaa nämä viisi kääntämällä junan raiteelle, missä on vain yksi ihminen, tekisitkö sen? Jos tekisit, miksi tekisit niin? Jos et, miksi et? Missä tapauksessa et voisi kuvitellakaan tekeväsi sitä?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/onko-ok-uhrata-yksi-pelastaakseen-m…
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Jos muuta ei erikseen sanota, oletetaan tietenkin, että molemmissa puolissa kaikki yksilöt ovat "tasavertaisia". Mitä jos sen sijaan:
Yhdellä radalla 5 ihmistä hupsuttelee tietäen, että juna voi tulla. He ovat siis saattaneet itsensä vaaraan uhkarohkeuttaan.
Toisella radalla sen sijaan on varovainen tyyppi, joka on varmistanut, ettei junaa pitäisi tulla. Hänen näkökulmastaan junan tuleminen on siis hyvin epätodennäköistä.
Jos muuten olisi helppo siirtää juna tuon yhden päälle, niin miten tuollaisessa tilanteessa? Muuttaisiko se valintaa tai valinnanvaikeutta?
Tosielämässä jotkut voivat olla kuolemanvaaraansa enemmän "syypäitä" kuin toiset. Jos joku voi vaikuttaa tilanteeseen ulkopuolelta, ilman että osapuolet aavistavat tätä etukäteen, tulisiko puuttujen huomioida myös "oma vika" vai pelkästään ihmisten määrä?
Onko reilua, jos on itse mahdollisimman varovainen ja kuolee yllättäen siksi, että jotkut muut asettavat itsensä vaaraan? Haluaisinko itse edes pelastua itselleni asettamastani vaarallisesta tilanteesta, jos hintana olisi se, että samalla kuolee joku toinen, joka teki kaiken oikein eikä mitenkään olisi pystynyt ennakoimaan vaaraa?
Eivät ne ole tasavertaisia, koska ne 5 henkilöä ovat jo vaarassa. Se 1 henkilö taas ei ole vaarassa, vaan joutuu vaaraan vasta siinä tapauksessa, jos junan kulkusuuntaa muutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti, sillä jos en sitä tee uhraan viisi yhden takia.
Mutta jos et ole alun perin aiheuttanut junaongelmaa, niin voiko oikeastaan sanoa, että sinä uhraat ne 5?
En uhraisi, koska se tuntuisi vähän epäreilulta sitä yhtä kohtaan. Eihän se hänen vikansa ole, että juna on menossa joidenkin muiden päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti, sillä jos en sitä tee uhraan viisi yhden takia.
Mutta jos et ole alun perin aiheuttanut junaongelmaa, niin voiko oikeastaan sanoa, että sinä uhraat ne 5?
Voi, jos kerran olen sellaisessa tilanteessa missä minulla on päätös tehtävänä käännänkö junan vai en. Syyt miksi juna alunperin tulee sellaiseen tilanteeseen eteeni ovat tässä kohtaa epärelevantteja.
Tosiasia on, että kääntämällä vaihteen sellaisella rataosuudella jolla junan kuuluisi rataverkon kulunvalvonnan mukaan mennä suoraan, voi seurauksena olla junan suistuminen raiteilta ja kaatuminen, jolloin matkustajajunan kyseessä ollessa seurauksena olisi mahdollisesti kymmeniä kuolleita ja loukkaantuneita. Vaihtoehtoisesti käännetty juna saattaa myös törmätä keulat vastakkain juuri sillä viereisellä raiteella vastakkaiseen suuntaan kulkevan junan ohitusta odottelevaan junaan ja molemmissa junissa kuolee ja loukkaantuu kymmeniä, ellei satoja ihmisiä. Kuka hullu ylipäätään menee kääntelemään vaihteita pääraiteelta johonkin sivuun, jos ei yhtään tiedä mihin se sivuraide johtaa? Eikö niiden junassa olijoiden henkeä lasketa ollenkaan mukaan noihin skenaarioihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kääntäisi. Jos juna on menossa ihmisten päälle, niin se ei ole minun vikani, mutta jos kääntäisin, niin olisi minun vikani että se yksi kuolee.
Tässä tullaan nyt siihen, että voiko ihminen olla syypää valintansa seurauksiin, jos ei tee mitään.
Kuvitteellinen tilanne on niin epämiellyttävä, että haluaa kieltäytyä kuvittelemasta itseään siihen. Silloin vastaus on helposti juuri "en tee mitään", vaikka todellisuudessa sekin on valinta ja itse asiassa valinta, jonka seuraus on pahempi kuin se, että "tekee jotain". Tuntuu ehkä jokseenkin tältä: Kamala tilanne, jossa en halua olla ja jota en hyväksy, joten en tee mitään mikä olisi "osallistumista" siihen.
Passiivisuudella voi ikään kuin kuvitella, ettei tilannetta ole olemassakaan.
Syynä siihen, että valitsee tehdä "ei mitään", voi olla myös se, että silloin pelkää rangaistusta tai muita ikäviä seurauksia itselle. Passiivisuus voi olla turvallisempi vaihtoehto itsensä kannalta, vaikka se johtaisikin muiden kannalta suurempaan harmiin. Passiivista ei huomata, aktiivinen huomataan. (Jos laitat hyväntekeväisyyteen vain 50 senttiä, saat toruja. Jos et laita yhtään, ketään ei haittaa.)
Mitä jos kysymyksestä olisikin sellainen versio, että valinta pitäisi tehdä painamalla jompaakumpaa kahdesta napista?
Ei jonkin asian tekemättä jättäminen ole valinta samassa mielessä kuin sen tekeminen. Elämässä ei kuitenkaan pysty tekemään määräänsä enempää asioita, joten aina jotakin jää tekemättä.
Joo, mutta tuossa tilanteessa oletettavasti tekemisen mahdollisuus on tarjottu eteen niin ettei samalla ole muita kiireitä. Vaan pitää joko tehdä jotain tai "tylsistyä" tekemättä mitään.
Jos on aikaa vaihtaa junan suuntaa, niin miksei niillä ihmisillä olisi aikaa juosta junan edestä pois? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliitikko kirjoitti:
Uhraisin vaikka kuinka monta.
Eutanasia kaikille...?
Eutanadia hänelle. Täysin hyödytön osa yhteiskuntaa.
Tutkimuksen mukaan normaalilla empatialla varustettu henkilö ei ole varma valinnastaan uhrata ihmisiä. Kun taas empatiakyvytön psykopatiaan taipuvainen valitsisi heti uhrata ihmisiä.
Tätä nimenomaista kysymystä oli käytetty.
Valitsen empatian, valitsen aina empatian.
Vierailija kirjoitti:
Kumman valitsette?
ylänuoli = vaihdan junan suuntaa (1 kuolee)
alanuoli = en tee mitään (5 kuolee)
huutaisin allahu ackbar!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliitikko kirjoitti:
Uhraisin vaikka kuinka monta.
Eutanasia kaikille...?
Eutanadia hänelle. Täysin hyödytön osa yhteiskuntaa.
Tutkimuksen mukaan normaalilla empatialla varustettu henkilö ei ole varma valinnastaan uhrata ihmisiä. Kun taas empatiakyvytön psykopatiaan taipuvainen valitsisi heti uhrata ihmisiä.
Tätä nimenomaista kysymystä oli käytetty.
Valitsen empatian, valitsen aina empatian.
Mäkin olen kuullut tällaisen teorian. Mielenkiintoista, että jos noin todella on, niin tarkoittaisiko se sitä, että välillä empatia kääntyykin haitalliseksi muiden ihmisten kannalta? Vaikka pääasiassa se johtaakin siihen, että käyttäytyy muiden kannalta hyödyttävästi, niin miten yleistä mahtaa olla toisinpäin?
Psykopaatti voi laskea ihmisiä kappalemäärissä kuin tavaraa. Jos joutuu ajattelemaan monia ihmisiä kerrallaan, psykopaatti näkee joukon mutta empaattinen tiedostaa yksilöt. Psykopaatin on helpompi hyväksyä tehokkuuden seurauksena aiheutuva kärsimys joillekin yksilöille. Empaattiselle taas yhdenkin kärsimys on vaikea hyväksyä, koska siinäkin on jo liikaa. Järkytys voi lamaannuttaa, jos pitäisi valita useasta huonosta vaihtoehdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliitikko kirjoitti:
Uhraisin vaikka kuinka monta.
Eutanasia kaikille...?
Eutanadia hänelle. Täysin hyödytön osa yhteiskuntaa.
Tutkimuksen mukaan normaalilla empatialla varustettu henkilö ei ole varma valinnastaan uhrata ihmisiä. Kun taas empatiakyvytön psykopatiaan taipuvainen valitsisi heti uhrata ihmisiä.
Tätä nimenomaista kysymystä oli käytetty.
Valitsen empatian, valitsen aina empatian.
Mäkin olen kuullut tällaisen teorian. Mielenkiintoista, että jos noin todella on, niin tarkoittaisiko se sitä, että välillä empatia kääntyykin haitalliseksi muiden ihmisten kannalta? Vaikka pääasiassa se johtaakin siihen, että käyttäytyy muiden kannalta hyödyttävästi, niin miten yleistä mahtaa olla toisinpäin?
Psykopaatti voi laskea ihmisiä kappalemäärissä kuin tavaraa. Jos joutuu ajattelemaan monia ihmisiä kerrallaan, psykopaatti näkee joukon mutta empaattinen tiedostaa yksilöt. Psykopaatin on helpompi hyväksyä tehokkuuden seurauksena aiheutuva kärsimys joillekin yksilöille. Empaattiselle taas yhdenkin kärsimys on vaikea hyväksyä, koska siinäkin on jo liikaa. Järkytys voi lamaannuttaa, jos pitäisi valita useasta huonosta vaihtoehdosta.
Empatiakyvytön henkilö on itsekeskeinen, hän perustaisi valinnan kokemalleen vallantunteelle. HÄN ja HÄNEN kokema valta olisi tärkeämpää kuin ihmishenget. Hän todennäköisesti uhraisi enemmän kuin on tarpellista vain kokeakseen lisää mielihyvää ja kokeakseen olevansa parempi kuin muut.
Valinta ei olisi eettisesti oikein. Se olisi todella vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin jostain kirjasta, että yhden uhraaminen monien pelastamiseksi on psykopaatille tyypillinen tapa ratkaista ongelma, mutta kun pulma esitetään tässä muodossa (junakysymys) niin moni normaali ihminenkin ajattelee sitä psykopaatin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuviteltais ihan tosi haastava tilanne. Viiden ihmisen joukossa olisi esim. äiti lapsensa kanssa, joku julkisuuden henkilö, joku sinulle melkotärkeä henkilö (pikkuserkku, työkaveri tms) ja joku nuori, jolla elämä vielä edessä. Yksinäinen olisi sinulle tosi tärkeä esim. oma lapsi, äiti tai puoliso. Mitä tekisit?
Millä tavalla tämä on haastava tilanne? Jättäisin vaikka messuhallin verran väkeä raiteille oman lapseni takia, anteeksi nyt vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen tuo psykopaattiteoria...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kääntäisi. Jos juna on menossa ihmisten päälle, niin se ei ole minun vikani, mutta jos kääntäisin, niin olisi minun vikani että se yksi kuolee.
Tässä tullaan nyt siihen, että voiko ihminen olla syypää valintansa seurauksiin, jos ei tee mitään.
Kuvitteellinen tilanne on niin epämiellyttävä, että haluaa kieltäytyä kuvittelemasta itseään siihen. Silloin vastaus on helposti juuri "en tee mitään", vaikka todellisuudessa sekin on valinta ja itse asiassa valinta, jonka seuraus on pahempi kuin se, että "tekee jotain". Tuntuu ehkä jokseenkin tältä: Kamala tilanne, jossa en halua olla ja jota en hyväksy, joten en tee mitään mikä olisi "osallistumista" siihen.
Passiivisuudella voi ikään kuin kuvitella, ettei tilannetta ole olemassakaan.
Syynä siihen, että valitsee tehdä "ei mitään", voi olla myös se, että silloin pelkää rangaistusta tai muita ikäviä seurauksia itselle. Passiivisuus voi olla turvallisempi vaihtoehto itsensä kannalta, vaikka se johtaisikin muiden kannalta suurempaan harmiin. Passiivista ei huomata, aktiivinen huomataan. (Jos laitat hyväntekeväisyyteen vain 50 senttiä, saat toruja. Jos et laita yhtään, ketään ei haittaa.)
Mitä jos kysymyksestä olisikin sellainen versio, että valinta pitäisi tehdä painamalla jompaakumpaa kahdesta napista?
Ei jonkin asian tekemättä jättäminen ole valinta samassa mielessä kuin sen tekeminen. Elämässä ei kuitenkaan pysty tekemään määräänsä enempää asioita, joten aina jotakin jää tekemättä.
Laiminlyöntirikokset löytyvät kyllä ihan Suomen(kin) rikoslaista.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat sikäli aika turhia pohdintoja että tuollaisissa tilanteissa ei juurikaan ole aikaa harkita mitään vaan ihminen toimii aika lailla vaiston varaisesti.
Ihmisen kohdalla kyllä, mutta itseohjaava auto toimii ohjelmointinsa mukaisesti, joten kysymys on hyvin oleellinen kun mietitään minkälaisia ohjeita sinne koodiin laitetaan.
Jos ehtisin tehdä tietoisen valinnan, niin tuskin tekisin mitään. En koe omaavani oikeutta tehdä tuollaisia valintoja, joten antaisin asioiden tapahtua ilman omaa puuttumistani asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat sikäli aika turhia pohdintoja että tuollaisissa tilanteissa ei juurikaan ole aikaa harkita mitään vaan ihminen toimii aika lailla vaiston varaisesti.
Ihmisen kohdalla kyllä, mutta itseohjaava auto toimii ohjelmointinsa mukaisesti, joten kysymys on hyvin oleellinen kun mietitään minkälaisia ohjeita sinne koodiin laitetaan.
Pitäisikö auton omistajan voida valita millaisia eettisiä ohjeita itseajava auto noudattaa?
Jos kaikki ovat suunnilleen samanikäisiä, samaa sukupuolta ja muuten ihan tuntemattomia ihmisiä, puhdas matematiikka ratkaisisi asian. Mikäli joku niistä ihmisistä olisi minulle jollain tapaa merkityksellinen (vaikkapa se 1 on pieni lapsi ja muut aikuisia) valitsisin todennäköisesti sen merkityksellisen. Mutta tämähän on puhtaasti hypoteettista joten tuskin tällaisen eteen koskaan joutuisin ja voi olla että reaktio ei olisi ihan sitä mitä itsestään kuvittelisi.
Tietysti, sillä jos en sitä tee uhraan viisi yhden takia.