Lue keskustelun säännöt.
Vihaan entistä itseäni
03.02.2020 |
Hän oli luovuttaja. Hän oli kaikista annetuista mahdollisuuksista huolimatta päättänyt sabotoida itseään ja epäonnistua kaikessa. Hän oli pelkuri. Hän antoi vuosikausien kulua itseinhon ja luovuttamisen syklissä. Hän luuli, että kaikki oli myöhäistä vaikka silloin kaikki oli vielä mahdollista. Hän oli ylpeä ihminen, joka ei suostunut hakemaan apua vaan kuvitteli omassa erinomaisuudessaan tietävänsä paremmin. Hän oli itsekäs, joka käyttäytyi usein huonosti toisia ihmisiä kohtaan eikä kyennyt aina pyytämään käytöstään anteeksi.
Nyt kun olen viimein päättänyt tehdä elämälläni jotain, huomaan joutuvani joka päivä kohtaamaan entisen minäni valintojen seuraukset ja tajuan, että niistä eroon pääseminen tai taakse jättäminen ei olekaan enää niin helppoa. Aikaa on kulunut niin paljon, että elämän kuntoon laittaminen olemattomalla koulutus- ja työhistorialla vaatii yrittämisen lisäksi myös onnea. Samoin ihmis- ja parisuhteen löytäminen hyvin ohuella suhdehistorialla on monestakin syystä vaikeaa ja vaatii todella paljon itsesuggestiota, jotta kykenen säilyttämään edes ohuen itseluottamuksen ja olemaan luovuttamatta.
En aio kuitenkaan luovuttaa. Olen valmis taistelemaan ainakin niin kauan kunnes maailma kertoo, että se ei ole enää järkevää. Välillä silti toivon, että voisin palata korjaamaan menneisyyden virheeni ja aloittaa alusta.
Kommentit (46)
Jokaisella meistä on menneisyys. Ja harvemmin sitä enää saa muutettua, ainut keino on tehdä tulevaisuudesta parempi ja yrittää ainakin unohtaa ne menneet.
Jos jäät vellomaan siihen menneisyyteen niin sinun tulevaisuus ei näytä hyvältä.
Ei ne vaikeudet määrittele sitä millainen olet ihmisenä, vaan se miten niistä vaikeuksista selviät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella meistä on menneisyys. Ja harvemmin sitä enää saa muutettua, ainut keino on tehdä tulevaisuudesta parempi ja yrittää ainakin unohtaa ne menneet.
Jos jäät vellomaan siihen menneisyyteen niin sinun tulevaisuus ei näytä hyvältä.
Ei ne vaikeudet määrittele sitä millainen olet ihmisenä, vaan se miten niistä vaikeuksista selviät.
Aina niin kauan pystyn olemaan miettimättä menneitä, kunnes ne jossain vaiheessa tulevat taas eteen. En mä halua pohtia sitä mihin en enää voi vaikuttaa, mutta me olemme kokemuksiemme summa ja siksi me joudumme menneisyyttämme käsittelemään hyvässä ja pahassa. Mun kohdalla tietenkin olisi tärkeintä pyrkiä vapauteen menneestä ja keskittyä siihen mitä olen nyt ja mihin olen menossa. Se ei kuitenkaan ole helppoa, koska olen pessimistisyyteen taipuva ja aikaisemman kokemuksen puute vaikuttaa siihen mitä olen nyt ja miten ihmiset suhtautuvat muhun.
Haluan uskoa, että menneisyyteni ei määrittele mua. Se on vain osa mua. Toivottavasti muutkin ihmiset pystyvät näkemään, että hieman poikkeavan taustan omaavakin voi olla hyvä tyyppi, jossa on potentiaalia, eikä pelkästään epäonnistumistensa ja huonojen valintojensa summa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mikään noista ei haittaa ja aina voi aloittaa alusta ellet ole joku 40-vuotias.
Olen melkein 40-vuotias. Siksi tämä on mulle niin hankalaa. Päästin asiat liian pitkälle tekemättä niille mitään. Annoin itseni vaipua tekemättömyyden kaivoon, josta en edes yrittänyt pois. Nyt sitten, kun olen saanut viimein pääni pinnalle ja potkua takapuolelle on tuo pitkä tekemättömyyden putki aina edesssäni vaikka sen pitäisi olla takana. Sitä saa selittää, sen takia en osaa ja se joskus estää tavoitteiden saavuttamisen. Ei se niitä mahdottomiksi tee, mutta vaikeuttaa kyllä.
ap
Meillä on täällä lähes samat mahdollisuudet kaikilla. Jos ne pilaa niin ei silloin kannata valittaa, että on vaikeaa. Se oli oma valinta olla saamaton ja jättää tekemättä. Ihmiset nyt vaan arvostelevat muita heidän saavutustensa ja osaamisensa kautta. Jos et saa työtä, koska ei ole työkokemusta tai osaamista ei se ole työnantajan vika. Jos et saa parisuhdetta, koska ei ole kokemusta tai et osaa siihen liittyviä juttuja niin ei se ole sen toisen ihmisen vika. Opettele paremmaksi tai hyväksy, että nykymenolla et saa mitään.
Taas tänään sähköpostiin kilahti kaksi 'kiitos hakemuksestasi, mutta valintamme ei päätynyt sinuun' -viestiä. Tämä alkaa mennä turhauttavaksi. Ja kyllä, menneisyyden haamut ne siellä estävät työllistymisen. Ei auta positiivinen asenne, ei tuntien panostaminen hakemuksiin, ei työpaikkojen hakeminen laajemmalta säteeltä. Kun on sitä hakijoiden alinta sakkaa, niin ei edes haastatteluun pääse. Haastattelussa olen ne vähätkin saatuen työpaikkojen pomot onnistunut palkkaamiseni järkevyydestä vakuuttamaan, mutta nyt kun ikää on enemmän en enää pääse edes sinne asti.
Tätä tarkoitin, kun sanoin, että vihaan. Kaikki on hyvin kunnes kohtaan taas menneisyyteni. Se vie aina taaksepäin ja saa mielen matalaksi. Se on osa minua ja täysin minun syytäni, mutta ei poista sitä tuskaa ja halua olla joku toinen, jossain toisessa todellisuudessa.
ap
En ole tarpeeksi vahva ollakseni tyytyväinen.
Mulle tyytyväisyys lähtee hyväksynnästä - muiden ja omani. Tyytyväisyys on myös normien täyttämistä ja sitä, että kokee olevansa jollekin ja jossakin tärkeä. Se on sitä, että täyttää edes ne minimivaatimukset mitä itse itselleni ja yhteiskunta yksilölle asettaa.
Sisäinen tyytyväisyys, zen, olisi tietenkin paras ja ihanne, mutta en siihen pysty. Siksi yritän mennä jotain toista kautta. Löytää onnen ja tasapainon sieltä mistä suurin osa sen löytää.
ap