Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7621)
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt lukemassa tätä https://www.omavarainen.fi He elävät osittaisessa omavaraisuudessa ja ovat kirjoittaneet 2 kirjaakin. Ihan suomalaisia ovat ja molemmat kirjat Vanhassa talossa, kohti omavaraisempaa elämää ja Hurmaava hyötypuutarha ja vinkkejä omavaraiseen arkeen on hyviä. Itselläni on se jälkimmäinen just luennassa. Kirjastossa vaan oli aika pitkä jono sille, mutta oli odottamisen arvoinen.
Olen lukenut molemmat kirjat ja paljon muitakin kirjoja aiheesta. Ihan kiva fiilistely kirja idyllisin kuvin, mutta kaipaisin enemmän käytännön neuvoja. Eniten pisti silmään juuri se että oltiin muutettu maalle ns. yksinkertaisemman elämän ääreen, mutta ei puhuttu sanallakaan siitä miten etuoikeutettu täytyy olla että voi vain ostaa ja kunnostaa historiallisen talon ja tehdä sieltä käsin töitä (bloggaaminen?). Kuluista ei puhuta oikeastaan mitään. Apua oli saatu, mutta omavaraisuus vaatii aina yht
Siinä ensimmäisessä kirjassa kerrottiin mielestäni näistä asioista ja siellä www:ssäkin paljon. Kirjassa ja www:ssä on kerrottu, että he säästivät rahaa ja ottivat pienen lainan. Muistelen, että talo maksoi vaan joku 40-50 tuhatta ja he remontoivat sitä taloa itse kunnes pääsivät muuttamaan. Johanna on ollut yrittäjä parikymmentä vuotta ja kirjoittaa blogiakin, muttei se ole hänen työnsä. Hänen miehellään on rakennusalan koulutus, opiskeli heidän muuton jälkeen lisäksi metalliartesaaniksi ja on töissä. Tuolta www:stä löytyy nämäkin ja mun mielestä kuluistakin paljon. Esimerkiksi sähkönkulutus on kerrottu eritellen eri laitteiden kulutukset jne. Olen seurannut heitä ihan siitä asti kun ostivat talon, koska oltiin itse etsimässä samaan aikaan taloa ja olen tavannutkin Johannan kerran. Mun mielestä he ovat juuri hyvä esimerkki siitä, ettei tarvitse mennä off the grid jonnekin erämaahan, vaan voi elää omavaraisemmin ja silti koti on nätti ja elämä aika tavallista. Heillä tosin ei ole juoksevaa vettä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsyin preppaamiseen. Olen vuosia harrastanut varautumista ja koittanut ylläpitää ja kerätä varastoon. Mutta niitä varastoja pitää olla koko ajan syynäämässä, ettei mikään vanhene ja jää käyttämättä.
En kyllä aio enää prepata kuin hyvin minimisti. Ruokaa ja juomaa taitaa olla muutamaksi päiväksi ja taloustarvikkeita maksimissaan puoleksi vuodeksi. Käteistä löytyy vähän. Ja vähän paristoja, että saa valoa asuntoon ja radiota kuunnella.
Itse asiassa paikkakunnallani oli vain jokunen viikko sitten sähkökatko laajemmalti, joka opetti minulle, ettei varautumiseni ja kriisinsietoni olekaan kauhean hyvää. En löytänyt ainuttakaan valonlähdettä ensin tai muutakaan siinä yhtäkkiä tulleessa pimeydessä, vaikka on kaikenlaista tullut kerättyä varalle ja muka käden ulottuville. Sitten muistin, että hankin kesällä aurinkokennovalaisimen, joka roikkuu keittiön ikkunalla valmiina - ja siihen sitten laitoin valon. Ja sitten istuin tylsistyneenä puolipimeässä ja hiljaisuudessa. Koska ei niitä paristojakaan nyt heti viitsi alkaa kuluttamaan jossain radiossa, vaan tuli olo, että nyt pitää odottaa, jatkuuko katko kauankin. Ja täytyy sanoa, että oli kyllä tosi pitkä puolituntinen. En todellakaan tajua, miten ikinä saisin aikani kulumaan, jos tulisi ihan kunnon katko!
Vierailija kirjoitti:
Väsyin preppaamiseen. Olen vuosia harrastanut varautumista ja koittanut ylläpitää ja kerätä varastoon. Mutta niitä varastoja pitää olla koko ajan syynäämässä, ettei mikään vanhene ja jää käyttämättä.
En kyllä aio enää prepata kuin hyvin minimisti. Ruokaa ja juomaa taitaa olla muutamaksi päiväksi ja taloustarvikkeita maksimissaan puoleksi vuodeksi. Käteistä löytyy vähän. Ja vähän paristoja, että saa valoa asuntoon ja radiota kuunnella.
Itse asiassa paikkakunnallani oli vain jokunen viikko sitten sähkökatko laajemmalti, joka opetti minulle, ettei varautumiseni ja kriisinsietoni olekaan kauhean hyvää. En löytänyt ainuttakaan valonlähdettä ensin tai muutakaan siinä yhtäkkiä tulleessa pimeydessä, vaikka on kaikenlaista tullut kerättyä varalle ja muka käden ulottuville. Sitten muistin, että hankin kesällä aurinkokennovalaisimen, joka roikkuu keittiön ikkunalla valmiina - ja siihen sitten laitoin valon. Ja sitten istu
Hyvin kirjoitettu. Varsinkin jenkkielokuvista ja dokkareista saa kuvan, että varautuminen on jännää ja sosiaalista. Sitten jos ne sähköt menee, niin ei se ole kovin jännää oman perheen kesken katsella niiden kurkkupurkkien vajumista ja miettiä, onko tuokin tölkki jo vähän pullistunut. Teinit kärttää sähköä ja valittaa wifin kaatumista, pienille lapsille pitää lämmitellä maitoja, jne.
Viimeksi kun katkesi sähköt niin ne katkesi juuri kun sain ruuan uuniin :D No ei siinä auttanut muu kuin laittaa pihatakkaan tuli ja jatkaa siellä. Tuo katko kesti vain pari tuntia. Sitä edellinen katko oli viime vuoden syksynä, ja kesti 11 h. Laittelin tulet ulkosaunaan (jos olisi ollut talvi niin olisi sauna ollut talviteloilla) ja peseydyin siellä. Tussa katkossa veemäisintä oli se että ei viitsinyt aukoa jääkaappia kun ei tiennyt kauanko katkos kestää. Kävin vanhemmillani syömässä sinä päivänä.
Siinä ensimmäisessä kirjassa kerrottiin mielestäni näistä asioista ja siellä www:ssäkin paljon. Kirjassa ja www:ssä on kerrottu, että he säästivät rahaa ja ottivat pienen lainan. Muistelen, että talo maksoi vaan joku 40-50 tuhatta ja he remontoivat sitä taloa itse kunnes pääsivät muuttamaan. Johanna on ollut yrittäjä parikymmentä vuotta ja kirjoittaa blogiakin, muttei se ole hänen työnsä. Hänen miehellään on rakennusalan koulutus, opiskeli heidän muuton jälkeen lisäksi metalliartesaaniksi ja on töissä. Tuolta www:stä löytyy nämäkin ja mun mielestä kuluistakin paljon. Esimerkiksi sähkönkulutus on kerrottu eritellen eri laitteiden kulutukset jne. Olen seurannut heitä ihan siitä asti kun ostivat talon, koska oltiin itse etsimässä samaan aikaan taloa ja olen tavannutkin Johannan kerran. Mun mielestä he ovat juuri hyvä esimerkki siitä, ettei tarvitse mennä off the grid jonnekin erämaahan, vaan voi elää omavaraisemmin ja silti koti on nätti ja elämä aika tavallista. Heillä tosin ei ole juoksevaa vettä jne.
Minusta he ovat hyvä esimerkki siitä miten pitkälle rahalla pääsee. Suurimmalle osalle ja varsinkin nuorista suomalaisista rahan säästäminen (tai ennemmin säästyminen), ns. pienen lainan saaminen ja riskillä 40 000-50 000 talon ostaminen on yksinkertaisesti saavuttamattomissa. Myös se että on varaa ja aikaa remontoida, ja lähipiirissä sattuu olemaan joku joka osaa (muutenhan siitäkin joutuu maksamaan, byrokratia estää monet DIY rakennusprojektit, varsinkin historiallisessa talossa). Ja aikaa ja taloudelliset puitteet opiskella uusi ammatti joka tukee omavaraisuus projektia.
Näitä pointteja ei saa ohittaa olankohautuksella. Täytyy olla rehellinen. Pahimmassa tapauksessa idyllifantasia saa ihmiset tekemään investointeja ja elämänmuutoksia joihin heillä ei rahkeet riitä ja menettävät kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väsyin preppaamiseen. Olen vuosia harrastanut varautumista ja koittanut ylläpitää ja kerätä varastoon. Mutta niitä varastoja pitää olla koko ajan syynäämässä, ettei mikään vanhene ja jää käyttämättä.
En kyllä aio enää prepata kuin hyvin minimisti. Ruokaa ja juomaa taitaa olla muutamaksi päiväksi ja taloustarvikkeita maksimissaan puoleksi vuodeksi. Käteistä löytyy vähän. Ja vähän paristoja, että saa valoa asuntoon ja radiota kuunnella.
Itse asiassa paikkakunnallani oli vain jokunen viikko sitten sähkökatko laajemmalti, joka opetti minulle, ettei varautumiseni ja kriisinsietoni olekaan kauhean hyvää. En löytänyt ainuttakaan valonlähdettä ensin tai muutakaan siinä yhtäkkiä tulleessa pimeydessä, vaikka on kaikenlaista tullut kerättyä varalle ja muka käden ulottuville. Sitten muistin, että hankin kesällä aurinkokennovalaisimen, joka roikkuu keittiön ikkunalla valmiina - ja siihen sitten laitoin valon. Ja sitten istu
Kuulostaa siltä että olet hankkinut kotivaraa, mutta sinulta puuttui systeemi millä saisit sen kiertämään luonnollisesti. Se on aika yleinen virhe, esim. ihmiset ostavat ruokia joita eivät oikeasti edes käytä ja ne homehtuu kaappiin tai syödään hampaat irvessä. Jos jaksaminen riittää niin suosittelen miettimään vaikka luonnoslehtiön ääressä omaa elämäntapaasi ja persoonaasi (oletko kiireinen, järjestelmällinen, menetkö helpoimman kautta jne.), ja miten kotivarasta saisi sitä tukevan osan, ei ylimääräistä työtä.
Eri ihmistyypeille sopii eri systeemit. Itselläni on puhelimessa lista kaikista kotona olevista ruoista (ja lääkkeistä!) kategorioittain ja parasta ennen päiväyksineen. Merkkaan keltaisella merkillä ne mitkä menee vanhaksi kuluvana vuotena ja punaisella ne jotka pitää käyttää kuluvana kuukautena - usein nostan ne jopa esille niin ei unohdu. Listasta näkee helpompi mitä kaapista löytyy niin ei tarvitse mennä kaivelemaan, eikä kaupassa inspiroituessa tule ostettua vaikkapa maustetta jota jo löytyy. Olen myös identifioinut ne tuotteet joita käytämme säännöllisesti, kuinka usein ja pidän niitä sen verran kuin tulee käytettyä ennen päiväysten menoa, esim. 5 tölkkiä kauramaitoa suunnilleen puolessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Siinä ensimmäisessä kirjassa kerrottiin mielestäni näistä asioista ja siellä www:ssäkin paljon. Kirjassa ja www:ssä on kerrottu, että he säästivät rahaa ja ottivat pienen lainan. Muistelen, että talo maksoi vaan joku 40-50 tuhatta ja he remontoivat sitä taloa itse kunnes pääsivät muuttamaan. Johanna on ollut yrittäjä parikymmentä vuotta ja kirjoittaa blogiakin, muttei se ole hänen työnsä. Hänen miehellään on rakennusalan koulutus, opiskeli heidän muuton jälkeen lisäksi metalliartesaaniksi ja on töissä. Tuolta www:stä löytyy nämäkin ja mun mielestä kuluistakin paljon. Esimerkiksi sähkönkulutus on kerrottu eritellen eri laitteiden kulutukset jne. Olen seurannut heitä ihan siitä asti kun ostivat talon, koska oltiin itse etsimässä samaan aikaan taloa ja olen tavannutkin Johannan kerran. Mun mielestä he ovat juuri hyvä esimerkki siitä, ettei tarvitse mennä off the grid jonnekin erämaahan, vaan voi elää omavaraisemmin ja silti kot
Nyt en ymmärrä mistä puhut. Sekoitatkohan mahdollisesti joihinkin toisiin? Eihän se talo ole mikään historiallinen kohde, vaan ihan tavallinen talo maalla ja molemmat heistä ovat ihan tavallisia työtä tekeviä ja ahkeria aikuisia ihmisiä. Vaihdetaan kuitenkin aihetta ja palataan preppaamiseen. Ajattelin vain vinkata tuosta www:stä ja kirjoista, kun nostit osittaisen omavaraisuuden esille. Heillä on omanlaisensa, toteuta ihmeessä sinäkin sellainen, millainen sinusta olisi sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa fanittaa, mutta liian ruusuista kuvaa ei kannata rakentaa että sivuuttaa (ei edes henkilöön menevän vaan yleisellä tasolla tarkoitetun) asiallisen kritiikin. On ihan faktaa että näin someaikana omavaraisuuden ympärille on rakentunut trendi ja sillä on myös negatiiviset puolensa. Ja kuten toin aiemmin esille, mielestäni suurin ongelma on todellisuuden sivuuttaminen/piilottelu ja suoranainen epärehellisyys. Mikä lienee someposeeraamisessa muutenkin yleistä: nähdään vain se mitä halutaan näyttää ja sekin filtterin läpi.
On tietysti yksilöllistä miten käsittää hyväosaisuuden. Moni ökyrikas väittää/luulee olevansa keskituloinen, ja joku toinen voi olla sitä mieltä että iha vaa keskituloset perusjampat voivat ostella taloja riskillä ja rempata ja ottaa vapaata sitä kaikkea varten - kunhan vaan ovat ahkeria. Kuitenkin moni painaa duunia monin kerroin, eikä silti pääse pitkälle. Raha ja suhteet, ja joskus hyvä tuurikin, tekevät asioista huomattavasti helpompia.
Minä en esimerkiksi voi toteuttaa sellaista omavaraisuutta kuin haluaisin (tulee laki ja raha vastaan), mutta elän sitä sen verran mikä on realistisesti ja taloudellisesti mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Väsyin preppaamiseen. Olen vuosia harrastanut varautumista ja koittanut ylläpitää ja kerätä varastoon. Mutta niitä varastoja pitää olla koko ajan syynäämässä, ettei mikään vanhene ja jää käyttämättä.
En kyllä aio enää prepata kuin hyvin minimisti. Ruokaa ja juomaa taitaa olla muutamaksi päiväksi ja taloustarvikkeita maksimissaan puoleksi vuodeksi. Käteistä löytyy vähän. Ja vähän paristoja, että saa valoa asuntoon ja radiota kuunnella.
Itse asiassa paikkakunnallani oli vain jokunen viikko sitten sähkökatko laajemmalti, joka opetti minulle, ettei varautumiseni ja kriisinsietoni olekaan kauhean hyvää. En löytänyt ainuttakaan valonlähdettä ensin tai muutakaan siinä yhtäkkiä tulleessa pimeydessä, vaikka on kaikenlaista tullut kerättyä varalle ja muka käden ulottuville. Sitten muistin, että hankin kesällä aurinkokennovalaisimen, joka roikkuu keittiön ikkunalla valmiina - ja siihen sitten laitoin valon. Ja sitten istuin tylsistyneenä puolipimeässä ja hiljaisuudessa. Koska ei niitä paristojakaan nyt heti viitsi alkaa kuluttamaan jossain radiossa, vaan tuli olo, että nyt pitää odottaa, jatkuuko katko kauankin. Ja täytyy sanoa, että oli kyllä tosi pitkä puolituntinen. En todellakaan tajua, miten ikinä saisin aikani kulumaan, jos tulisi ihan kunnon katko!
Ja tuo on juuri sellaista, mitä minä taas en tunnista lainkaan. Ehkä se johtuu siitä, että olen asunut koko ikäni maalla, ja siitä suurimman osan sähkölinjan viimeisessä talossa (kahdessa eri talossa). Sähkökatkot olivat ihan peruskauraa, ja niihin oli varauduttu automaattisesti, ihan ajattelematta. Ja koska matkaa kaupoille on pitkälti, niin kotoa löytyy "kaikki" ja niille usein tuplatkin, ellen ole ihan tarkoituksella ostanut varastoon enemmänkin. Jos haluan tehdä sushia, niin ei mun tartte lähteä kauppaan hakemaan levälevyjä - niin siis ei tullut mieleen, että olisin voinut ostaa sushia jostain ;-)
Minua ei TODELLAKAAN voi sanoa järjestelmälliseksi, ruuan osalta kotivara on kaaoksena verannalla, kirjahyllyssä, keittiön kaapeissa ja tietenkin kolmessa eri pakastimessa ja maakellarissa. Tai ei se ole kaaoksena, tiedän ihan tarkkaan, missä mikäkin on ja mistä se on ostettu ja milloin (ja yleensä paljonko se on maksanutkin). Ne on mun päässä. Lapset osaa löytää ruuat/ainekset, kunnes järjestelen ne uudestaan, sitten joutuvat opettelemaan uudestaan. En muista, että olisin jotain joutunut heittämään menemään, koska se olisi ollut vanhentunutta - parasta ennen päivämäärän ylittäminenhän ei vielä saa suolaa tai sokeria pilaantumaan... Valkoinen riisi ja pasta säilyvät jos ei ihan maailman tappiin, niin vuoden päivämääränsä ylitse ihan kevyesti. Käytin viimeisen myllyn paras- sarvimakaronipussin siinä vaiheessa kun kauppoihin alkoi tulla niitä uudelleen.
Kotona on aina jotain tehtävää, jos ei muuta, niin voi rapsutella koiraa tai kissoja. Joo, viihdyn liian hyvin omien ajatusteni kanssa.
Ja se on ykis osio varautumista, oman pään sisäinen varautuminen. Ja mä luulen, että se on nimenomaan se, joka on unohtunut monelta ihan vahingossakin.
En tähtää siis mihinkään omavaraisuuteen, off-grid-elämään tms. Varaudun vaan siihen, että perheeseen iskee noro/korona/rs-virus, autot hajoaa yhtä aikaa tai pankkikortti ei toimikaan ja uutta joutuu odottelemaan pari viikkoa. Joskus joutuu puhaltelemaan enemmän, mutta valitettavasti kaikesta selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väsyin preppaamiseen. Olen vuosia harrastanut varautumista ja koittanut ylläpitää ja kerätä varastoon. Mutta niitä varastoja pitää olla koko ajan syynäämässä, ettei mikään vanhene ja jää käyttämättä.
En kyllä aio enää prepata kuin hyvin minimisti. Ruokaa ja juomaa taitaa olla muutamaksi päiväksi ja taloustarvikkeita maksimissaan puoleksi vuodeksi. Käteistä löytyy vähän. Ja vähän paristoja, että saa valoa asuntoon ja radiota kuunnella.
Varastoja ei muuten tarvitse syynätä juuri koskaan jos kuivatavaravaraston (tarkoitan tällä kaikkea huoneenlämmössä säilyvää) järjestää vuosihyllyihin. Mulla hylly 2023 alkaa olla tyhjä. Jokaisen vuoden nimikkohyllyssä on vähän kaikkea, sen päiväyksen mukaan.
Ei siis ole yhdellä hyllyllä viljatuotteet, toisella jokin muu ryhmä, vaan jokaisen vuoden hyllyllä juuri sille vuodelle päivättyä kattavana valikoimana. Kiertää vaivattomimmin.
Tämä vinkkinä. Ei näillä itseään kannata väsyttää, varautuu siihen, mihin jaksaminen kulloinkin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten preppaatte koronan, influenssan ja rs-viruksen varalta?
Ihan perustoimilla. Käsien tunnollinen pesu, käsidesiä aina mukana, yleisterveydestä huolehtiminen, välttää turhaa liikuskelua ihmismassoissa, kotitestit löytyy kotoa. Kotivara, tasapainoinen henkilökohtainen talous ynnä muu sitten tukee jos sairastuu ja joutuu olemaan kotona karanteenissa.
Korona tarttuu hengitysilmasta. Käsienpesulla ja käsidesillä ei ole mitään merkitystä. Kannattaa ostaa varastoon maskeja ja hengityssuojaimia, laittaa pari myös bug out bagiin.
Käsien pesulla on paljonkin merkitystä.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupesin kunnolla varautumaan koronan pahentuessa, kun ruuan verkkokaupan kapasiteetti ei ollut ihan sillä tasolla kuin tänäpäivänä. Halusin välttää tilanteen, että olisin koronassa, harvat autoilevat kaverit myös koronassa tai liian kiireisiä käymään minulle kaupassa, ja verkkokauppa olisi ruuhkautunut (niinkun silloin alkuun olikin). Kahden viikon ruuat siis kotiin.
Asun yksiössä, ja kaappitilaa on ikävän vähän, mutta hyvällä organisoinnilla saa mahdutettua aika paljon. Hygieniatarvikkeita ja kuivaruokaa on jonkin verran. Ei näillä määrillä porskuteta missään maailmanlopun jälkeisessä maailmassa, eikä ole tarkoitustaan. Mutta tekevät tarpeettomaksi paniikkiostamisen kun vessapaperi uhkaa loppua kaupoista : ) ja kantaa jonkinlaisen lievän poikkeustilan yli.
Vierailija kirjoitti:
Väsyin preppaamiseen. Olen vuosia harrastanut varautumista ja koittanut ylläpitää ja kerätä varastoon. Mutta niitä varastoja pitää olla koko ajan syynäämässä, ettei mikään vanhene ja jää käyttämättä.
En kyllä aio enää prepata kuin hyvin minimisti. Ruokaa ja juomaa taitaa olla muutamaksi päiväksi ja taloustarvikkeita maksimissaan puoleksi vuodeksi. Käteistä löytyy vähän. Ja vähän paristoja, että saa valoa asuntoon ja radiota kuunnella.
Itse asiassa paikkakunnallani oli vain jokunen viikko sitten sähkökatko laajemmalti, joka opetti minulle, ettei varautumiseni ja kriisinsietoni olekaan kauhean hyvää. En löytänyt ainuttakaan valonlähdettä ensin tai muutakaan siinä yhtäkkiä tulleessa pimeydessä, vaikka on kaikenlaista tullut kerättyä varalle ja muka käden ulottuville. Sitten muistin, että hankin kesällä aurinkokennovalaisimen, joka roikkuu keittiön ikkunalla valmiina - ja siihen sitten laitoin valon. Ja sitten istu
ainakin clas ohlson myy taskulamppuja, jotka saa verkkovirtaan, syttyvät palaamaan silloin kun sähkökatko tulee ja sen valaisemen saa nostettu siitä telineestä ihan käyttöön. Itselläni tälläinen on eteisessä ja mielestäni kätevä. Hintaa n.20e. Ja aina tietää missä on ainakin yksi fikkari, ei ole tietty ainoa tässä taloudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko suosutella hyvää sienikirjaa jossa olisi kaikki Suomen sienet, niin syötävät kuin myrkyllisetkin, ja muu tarvittava tieto (yleisin kasvupaikka, aika jne).
Luin sellaisen hyvän kirjan kuin Heikki Viitasen Eräretki Suomen Luontoon. Kirjassa käsitellään aluksi Suomen luontoa yleisesti, sitten eri erätaitoja ja varusteita, ja lopuksi vielä retkikohteita. Tämähän sopii retkeilyä harrastavien lisäksi preppaajille, jotka miettivät selviytymiseen tarvittavia taitoja ja välineitä. Kirjassa verrataan selkeästi erityylisiä keittimiä, telttoja, reppuja/rinkkoja ja työvälineitä etuineen ja heikkouksineen.
Itse olen jo kaikki tarvitsemani hankkinut ja kirjaa lukiessa tuli entistä varmempi olo että tein taustatutkimustyön silloin aikanaan hyvin ja siten tehnyt hyviä valintoja. Ei ole mennyt rahat hukkaan. Tajusin myös että voisin hyvin olla töissä vaikkapa retkeilyvälinekaupassa, koska kiinnostukseni myötä tiedän eri välineistä niin paljon.
Voiko se olla iso ongelma, ettei löydä taskulamppua tarvittaessa? Se ei ole syy lopettaa varautuminen vasn köyevä opetus siitä, miten varautumista voi parantaa. Eli sijoittaa taskulamppu paikkaan, josta tietää löytävänsä sen pimeässäkin.
Välillä vähän lopetin varautumista, kun Nato-jäsenyyden seurauksena tuli tunne, että mitään pahaa ei voi enää tapahtua. Sitten aloin viritellä varautumista uudelleen vähän eri tavalla. En nykyään pelkää mitään tarvetta lähteä pommisuojaan tms, mutta on hyvin mahdollista, että tulee pidempiä sähkökatkoja talvella, tai palvelunestohyökkäyksiä niin, ettei pankki toimi silloin kun tarvitsee, tai joku toinenkin merikaapeli katkeaa ja tulee katkoja sähköisiin palveluihin, tai tulee vesikatko tai tulee tulipalo, tai mitä nyt ikinä voi tapahtua pienempää riesaa.
Tällaiseen arkisempaan pienempään uhkaan varautumimen tuntuu helpommaltakin kuin se, että yrittäisi rakentaa jotain omavaraista elämää maalle. Ja tulee muuten halvemmaksi ostaa tyyliin iso kasa vihanneksia ja hedelmiä syksyllä ja pakastaa/kuivata ne, kuin ostaa omakotitalo ja viljelytarvikkeet ja alkaa itse kasvattaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla iso ongelma, ettei löydä taskulamppua tarvittaessa? Se ei ole syy lopettaa varautuminen vasn köyevä opetus siitä, miten varautumista voi parantaa. Eli sijoittaa taskulamppu paikkaan, josta tietää löytävänsä sen pimeässäkin.
Välillä vähän lopetin varautumista, kun Nato-jäsenyyden seurauksena tuli tunne, että mitään pahaa ei voi enää tapahtua. Sitten aloin viritellä varautumista uudelleen vähän eri tavalla. En nykyään pelkää mitään tarvetta lähteä pommisuojaan tms, mutta on hyvin mahdollista, että tulee pidempiä sähkökatkoja talvella, tai palvelunestohyökkäyksiä niin, ettei pankki toimi silloin kun tarvitsee, tai joku toinenkin merikaapeli katkeaa ja tulee katkoja sähköisiin palveluihin, tai tulee vesikatko tai tulee tulipalo, tai mitä nyt ikinä voi tapahtua pienempää riesaa.
Tällaiseen arkisempaan pienempään uhkaan varautumimen tuntuu helpommaltakin kuin se, että yrittäisi rakentaa jotain omavaraist
Omavaraisuuden idea ei päällimmäisenä olekaan se että tulee halvemmaksi vaan juuri se oma(!)varaisuus, pyrkimys pitkistä globaaleista tuotantoketjuista riippumattomaksi. Että vaikka kaupan hyllyt tyhjenisi jonkun tuotantoketjun häiriön takia, niin kotona on ruokaa varastossa, ja taito ja välineet kasvattaa lisää. Eli pitkäaikaisempi varautuminen kuin peruskotivara.
Toisaalta voi se halvempaakin olla jos kaupat päättää nyhtää riistohintaa perustarpeista niiden tuotantohäiriöiden takia.
Moni surkuttelee vähäistä kaappitilaa, mikä rajoittaa preppaamista. Minun talossani on vain kaksi yläkaappia kuiva-aineille. Lisäksi on jääkaappipakastin. Meitä asuu täällä viisi. En ole ajatellut olevani preppari, mutta ehkä olenkin. Minulla on aina varalla makaronia, jauhoja ym siten, että on aina täysi pussi/pusseja. Mikään ei koskaan pääse loppumaan. Samoin kaikkea muutakin kotona tarvittavaa; vessapaperia, leivinpaperia, pesuaineita... Pakkasessa on aina hieman lihaa, leikkeleitä, pakastevihanneksia ym.
Yleensä punalappuisia, koska ostan niitä ja pakastan. Enemmän tässä on kyse piheydestä ja laiskuudesta, kuin siitä että varautuisin. Vihaan sitä, että jokin loppuu, esim. leipoessa. Jos haluan leipoa pullaa nyt, siihen on oltava kaikki valmiina.
Tottakai meillä on myös kynttilöitä (aina näkösällä) ja taskulamppuja, otsavaloja ym. Jokainen tietää, missä niitä säilytetään, ja missä on myös tulitikut ym. Tosin meillä näitä käytetään päivittäin, puita hakiessa ym. Toki kännyköissäkin on nykyään taskulamppu, ettei tarvitse esim rappusia kulkea pimeässä jos sähkökatko yllättää.
Taloni voi lämmittää tarvittaessa kokonaan puilla, joita on liiteri täynnä. Samoin on puukiuas ja muuripata. Kaivoa ei kyllä ole, joten pidemmän katkon sattuessa vettä pitäisi hakea kauempaa mökiltä kaivosta. Tosin luulen, että täällä suuren kaupungin taajamassa olisi ihan vesijakelu. Kun vettä ei laske viemäriin, vaan peseytyy vaikka lapsen ammeessa, jonka vedet nakkaa ulos, ei putkistokaan täyty.
Meillä ei varmaan kenelläkään tulisi aika pitkäksi sähkökatkon sattuessa. Itse nukkuisin ensimmäisenä päiväunet! Toki voisi lämmittää, leipoa puuhellassa jotain, tai tehdä ruokaa. (Sen verran vettä on aina jemmassa). Voisi myös pelata lautapelejä, korttia tai jos näkee, kutoa tai lukea. (Nuoret näkevätkin,minä tarvitsen enemmän valoa).
Mutta siis minusta pienen kotivaran pito ahtaassakaan asunnossa ei vie paljon tilaa kaapeista. -etenkään jos ei varustaudu pakomatkalle tai pitkään kriisiin. Kysehän on lopulta päivittäistavaroita.
Tällaisia vanhoja rintamamiestaloja on saatavana edullisesti. Myös isommilla paikkakunnilla, jos ei etsi juuri remontoitua. Hyväkuntoinen katto on varmasti tärkein ja ne tulisijat. Tapetoida ja maalata osaa itsekin. Sähköt on hyvä uusia, paloriskin vuoksi. Pihatkin näissä on kivan kokoisia, mahtuu kasvimaata ym ja usein sijainti on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Onko suosutella hyvää sienikirjaa jossa olisi kaikki Suomen sienet, niin syötävät kuin myrkyllisetkin, ja muu tarvittava tieto (yleisin kasvupaikka, aika jne).
Ainakin tosi vanhoja painoksia antikvariaateista kannattaa välttää (muuhun kuin hienojen piirrosten ihasteluun), koska tiedot sienien syötävyydestä ovat jonkin verran muuttuneet vuosikymmenien aikoina.
Korona tarttuu hengitysilmasta. Käsienpesulla ja käsidesillä ei ole mitään merkitystä. Kannattaa ostaa varastoon maskeja ja hengityssuojaimia, laittaa pari myös bug out bagiin.