Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7621)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkistä! En saa tähän linkkiä laitettua, mutta tuolla, siinä ekassa jutussa "kotivara" oli linkki dokumenttiin, missä testattiin olla ilman sähköä ja vettä 72 tuntia. Silmiä avaava testi! Kannattaa katsoa!
Meinaatko sitä norjalaista Sisällä -ohjelman Tuomiopäivän pelko jaksoa joka löytyy YleAreenassa, vai joku toinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin ensiaputarvikkeisiin muutaman kertakäyttöisen lääkeruiskun. Niillä voi annostella tarvittaessa lääkettä lapselle ja eläimille, ruiskun imupaineella voi irrottaa hankalan tikun ihosta, sillä voi huudella silmää helpommin kuin läpsyttämällä vettä ja jos korvaan menee jokin roska tai pieni ötökkä, sillä vetopaineella voi saada sen pois korvakäytävän ihoa rikkomatta. Lääkeruiskulla voi myös annostella desifinointiainetta hieman hankalaampaan kohtaan iholla, jos on yksin.
Ja tarkoitan siis nimenomaan neulatonta ruiskua, muovista lääkeruiskuosaa. Ne maksavat apteekissa +- 0,50 €
Näitä mulla on aina kaapissa. Helppoa syöttää nestemäiset lääkkeet lapsille ja eläimille. Ruiskaus sisäposkeen ja niin menee alas vastahakoisemmallekin potilaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkistä! En saa tähän linkkiä laitettua, mutta tuolla, siinä ekassa jutussa "kotivara" oli linkki dokumenttiin, missä testattiin olla ilman sähköä ja vettä 72 tuntia. Silmiä avaava testi! Kannattaa katsoa!
Meinaatko sitä norjalaista Sisällä -ohjelman Tuomiopäivän pelko jaksoa joka löytyy YleAreenassa, vai joku toinen?
Ei saisi naureskella kun toinen ei ole varautunut ollenkaan ennakkoon, mutta kyllä minua hieman hymyilytti kun toimittaja hajosi jo siihen kun ensimmäisenä iltana pimeän tullen ei ollut valoja, ja toisena päivänä tylsistyi kotona kun ei voinut mennä salille. Kaasupoltin löytyi, mutta patruunakin oli jossain vanhempien mökillä tms..
Voi muuten olla perustallaajalle vähän liian iso pala purtavaksi jos preppaamista lähestytään heti ensimmäiseksi pitkälle viedyn valmistautumisen, omavaraisuuden ja viljelyn, sekä sotien ja väestönsuojelun kautta. Suurimmalla osalla tulee luonnollisesti vastaava reaktio että ovatko preppaajat ihan vainoharhaisia. Olisi helpompi aloittaa kotivarasta ja oman kodin turvalliseksi tekemisestä, koska sen konsepti on helpompi käsittää koska se on niin lähellä omaa arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkistä! En saa tähän linkkiä laitettua, mutta tuolla, siinä ekassa jutussa "kotivara" oli linkki dokumenttiin, missä testattiin olla ilman sähköä ja vettä 72 tuntia. Silmiä avaava testi! Kannattaa katsoa!
Meinaatko sitä norjalaista Sisällä -ohjelman Tuomiopäivän pelko jaksoa joka löytyy YleAreenassa, vai joku toinen?
Ei saisi naureskella kun toinen ei ole varautunut ollenkaan ennakkoon, mutta kyllä minua hieman hymyilytti kun toimittaja hajosi jo siihen kun ensimmäisenä iltana pimeän tullen ei ollut valoja, ja toisena päivänä tylsistyi kotona kun ei voinut mennä salille. Kaasupoltin löytyi, mutta patruunakin oli jossain vanhempien mökillä tms..
Voi muuten olla perustallaajalle vähän liian iso pala purtavaksi jos preppaamista lähestytään heti ensimmäiseksi pitkälle viedyn valmistautumisen, omavaraisuuden ja viljelyn, sekä sotien ja väestönsuojelun kautta. Suurimmalla osalla tulee luonnollisesti vastaava reaktio että ovatko preppaajat ihan vainoharhaisia. Olisi helpompi aloittaa kotivarasta ja oman kodin turvalliseksi tekemisestä, koska sen konsepti on helpompi käsittää koska se on niin lähellä omaa arkea.
Se tylsistyminen kärjistää kaikki jutut, kun ei ole mitään mihin on tottunut ja samaan aikaan tietää, että juotavaa on vain vähän ja ettei vettä tule hanasta. Nykyajan ihminen sekoaa jo siihen, kun joutuu olemaan neljän seinän sisällä ilman kännykkää, nettiä ja Netflixiä 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisin ideoita mitä kannattaa hankkia astetta järeempään ensiapulaukkuun ja lääkekaappiin. Semmoisia asioita siis jotka on tavallisen tallaajan saatavilla.
Pieni ensiapupakkaus
Vyötasku. Sisältö suojattu kosteudelta pakkaamalla se ryhmittäin Minigrip-pusseihin
Ensiside, iso 2 kpl. Cederroth
Ensiside, pieni 2 kpl. Cederroth
Ysiside 2 kpl. Paineside, Suomen kenttälääkintä Oy.
Kiristysside 1 kpl. ”Taktinen” - oltava kiinnitettävissä yhdellä kädellä
Ideaaliside 1 kpl. Nyrjähdykset ym.
Sidetaitos palovammoille 2 kpl.
Kolmioliina 1 kpl. Kantoside, peiteside, peiteside silmille ym.
Metrilaastaria Hansaplast Elastic - pysyy kiinni kastuttuaankin
Rakkolaastareita
Perhoslaastareita Pienempien haavojen sulkemiseksi
Desinfiointipyyhkeitä Haavain ja hoitovälineiden puhdistus
Celox 2 sientä Unohtuneiden verensulkusanojen korvaajaksi
Särkylääke Vahvin laillisesti saatavilla oleva
Imodium 1 pkt. Ripulilääke
Ampikyy 1 pkt, Kyypakkaus ( hydrokortisoni )
Strepsils 1 pkt. Yskiminen voi vaarantaa koko osaston terveyden
Oasis 1 pkt. Vedenpuhdistustabletteja - jottei Imodiumia tarvittaisi
Huomioita listasta:
- Sidetaitos palovammoille, mutta nykyään ei suositella rasvataitoksia vaikka niitä on näköjään yhä myynnissä. Riittää että palovamma jäähdytetään juoksevassa viileässä vedessä ja suojataan puhtaalla sidoksella.
- Ampikyy. Tästäkin on väitelty onko hydrokortisonista mitään hyötyä oikeasti, mutta ei siitä haittaakaan pitäisi olla. Allergisilla on yleensä omat vahvat lääkkeensä ja sairaalassa saa sitä ehtaa tavaraa kyyn puremaan. Tärkeintä ettei liikuta raajaa ja hakeutuu lääkäriin.
Allergikko täällä, hei!
Ihan oman hoitavan lääkärini neuvon jaan: jos jollakulla alkaa suussa tai korvissa kutista ruokaa syödessä niin syöminen pitää lopettaa heti, purskuttaa suu vedellä jos se käy nopeasti ja laittaa kaksi antihistamiinitablettia kielen alle aivan kuten nitrokin laitetaan kielen alle sulamaan.
Ei ole tyhmää kysyä allergiselta, että käyttääkö hän adrenaliinikynää tai missä hän sitä säilyttää. Sen pitää pysyä huoneenlämpöisenä eli talvella se on useimmiten povitaskussa myös naisilla jos takissa on povitaskua. Monella naisella se on ikävä kyllä käsilaukussa, koska ei ole myynnissä kangaspusseja, joissa kuljettaa kynää paidan alla.
Adrenaliinikynän saa ja pitää iskeä voimalla reisilihakseen vaatteiden läpi. Limakalvon kautta antihistamiinin pitäisi vaikuttaa nopeammin ja tehokkaammin kuin vatsan kautta kulkevan.
Avaavaa astmasuihketta vasta sitten kun suun ja putkiston turvotus on hellittänyt. Allergisia reaktioita voi tulla heillekin, joilla ei ole ikinä aiemmin ollut mitään allergioita. Sitten voi saada ristireaktion ruoan kanssa eli lateksille allergisen ei kannata syödä kiiviä jne.
Yleensä allergiset ovat varovaisia ruokansa kanssa. Kylässä ongelma on se, että eihän se haittaa jos ihan vähän tähän omenaa pilkon kun teen perunasalaattia ja mediassa muutama vuosi sitten ollut kampanja, joka sai toimittajat kirjoittamaan allergioita, jotka lupasivat suunnilleen jokaisen parantuvan allergioistaan allergisoivalla ruoalla siedättämällä.
Se ei koske jokaista. Ei lääkäri kirjoita huvikseen adrenaliinikynää. Kynän jälkeen potilas pitäisi toimittaa päivystykseen tarkkailuun. Onneksi jokainen voi ostaa nykyään antihistamiineja ilman reseptiä. Kukaan ei menetä henkeään anafylaksiassa siksi, että on aamulla ottanut omat antihistamiininsa ja saa anafylaksiassa kaksi Heinixiä kielen alle sulamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lähipiirissä on vähän jakomielitautinen suhtautuminen varautumiseen. Toisaalta ajatellaan, että tulee mitä tulee. Mutta sitten toisaalta sitten kun tulee sitä mitä tulee, niin sitten kuitenkin alkaa kaapista ja autotallista ja aivokopasta löytyä tarvittavaa. Ja onhan tää yhteisö, tää mun lähipiiri. Yksi tarvitsee laattoja seinään, toinen villasukkia, kolmas perunannostokoneen auran hitsaukseen tukipalarautaa. Sit kun perheen kolme autoa on remontissa, niin apuun saadaan naapurintädin auto tai serkun mopoauto. Molemmilla pääsee. Yksi osaa poistaa punkit ja yksi osaa ommella haavan pyörtymättä ja oksentamatta. Ja kolmas sitten siivoaa veret JA oksennukset eleettömästi ja tehokkaasti.
Meille varautuminen on enemmän varautumista jokapäiväisiin/jokavuotisiin ongelmiin, sitten taas hyökkäyssotaan varautuminen on enemmän sellaista osaan kuoria perunoita, tarvitaanko minua soppatykille?- tyylistä. Minun on vaikea ajatella survivalismia ja varautumista noin ylipäätään yksilösuorituksena, minun tavoitteeni on pitää yhteisö kuosissa niin, ettei ääritilanteita pääse syntymään.
Suomen kylissä on tehty jo pidemmän aikaa Kyläturvallisuuskyselyitä, jotka perustuvat tähän kyläturvallisuushankkeeseen: http://www.kyläturvallisuus.fi/opas/Etusivu
Itse umpimaalaisena tiedän esimerkiksi vesihuollon merkityksen, tai toimivan sähköverkon. Tai kuinka tärkeä on ajokelpoinen tie! No, täkäläisillä näyttää olevan kaikilla moottorisaha takakontissa, se nähtiin viimeisen ukkosmyrskyn jälkeen, kun isolla kylällä oli tie poikki tuntikausia, ja täällä meni 20 min ja oli tiet raivattu auki pelastusajoneuvoille ja joukkoliikenteellekin (kylätiet ja metsäautotiet toimivat hätätilassa yhtenäisenä kiertotienä noin 15km pituiselle pätkälle "isoa tietä" eli kunnan suoraa valtaväylää) - eivätkä ne puut ison tien yli olleet sen suurempia kuin täällä mettän keskelläkään, päinvastoin.
Mutta ihmiset reagoivat yllättäviin tilanteisiin eri tavoilla. Toiset säilyttävät toiminta- ja ajattelukykynsä pahoissa paikoissa, ja toiset menevät katatoniseen tilaan. Tai toimivat täysin absurdisti, itse olen tällaista todistanut oman puolison kanssa. Eikä siinä välttämättä auta mikään harjoittelu ja valmistautuminen, tosin se pienentää riskiä siihen, että jäisi kokonaan avuttomaksi.
Yksi asia, mikä nykyään näyttää haittaavan ihmisten järkevää toimintaa on pelko siitä, että joku arvostelee tekemistä. Että joku nauraa, vähättelee, kummeksuu, tekee satiirisen tiktok-videon. Kun sitten on taas tällainen kylähullu, ei ollenkaan haittaa kysyä bussista myöhästyneeltä nuorelta, että tarvitseeko kyytiä kouluun tai mennä kaupassa eksyneen lapsen kanssa infotiskille tai soittaa hätänumeroon ketjukolarista.
Minä juttelen naapurissa asuvan kylähullun kanssa ystävällisesti, vaikka pari kertaa vuodessa hän pimahtaa ja uhkailee sekä minua, koiriani, naapurin kummitätiä ja amerikan presidenttiä vähintäänkin joukkotuhonnalla ellei sitten poliisilla. Pidän puhevälien säilyttämistä tärkeänä jo senkin vuoksi, että jos hän oikeasti pimahtaa , niin pystyn hankkimaan apua. Vaikea tehdä mitään, jos ei ole missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkistä! En saa tähän linkkiä laitettua, mutta tuolla, siinä ekassa jutussa "kotivara" oli linkki dokumenttiin, missä testattiin olla ilman sähköä ja vettä 72 tuntia. Silmiä avaava testi! Kannattaa katsoa!
Meinaatko sitä norjalaista Sisällä -ohjelman Tuomiopäivän pelko jaksoa joka löytyy YleAreenassa, vai joku toinen?
Ei saisi naureskella kun toinen ei ole varautunut ollenkaan ennakkoon, mutta kyllä minua hieman hymyilytti kun toimittaja hajosi jo siihen kun ensimmäisenä iltana pimeän tullen ei ollut valoja, ja toisena päivänä tylsistyi kotona kun ei voinut mennä salille. Kaasupoltin löytyi, mutta patruunakin oli jossain vanhempien mökillä tms..
Voi muuten olla perustallaajalle vähän liian iso pala purtavaksi jos preppaamista lähestytään heti ensimmäiseksi pitkälle viedyn valmistautumisen, omavaraisuuden ja viljelyn, sekä sotien ja väestönsuojelun kautta. Suurimmalla osalla tulee luonnollisesti vastaava reaktio että ovatko preppaajat ihan vainoharhaisia. Olisi helpompi aloittaa kotivarasta ja oman kodin turvalliseksi tekemisestä, koska sen konsepti on helpompi käsittää koska se on niin lähellä omaa arkea.
Se tylsistyminen kärjistää kaikki jutut, kun ei ole mitään mihin on tottunut ja samaan aikaan tietää, että juotavaa on vain vähän ja ettei vettä tule hanasta. Nykyajan ihminen sekoaa jo siihen, kun joutuu olemaan neljän seinän sisällä ilman kännykkää, nettiä ja Netflixiä 🤣
Joko olen sitten poikkeus tai tuo ei koske ihan kaikkia. Viihdyn oikein hyvin kotona, vaikka päiviä putkeen, ja ilman nettiä ja laitteitakin. Luen mielelläni paljon kirjoja ja puuhastelen. Aina löytyy joku reikäinen sukka mitä parsia, hylly mitä järjestellä, tai voin ihan vain vaikka makoilla ja mielikuvitusmatkailla. Herään kun on valoisaa ja menen nukkumaan kun pimeä koittaa, joten en edes muista milloin viimeksi olisin laittanut kotona valot päälle. Joten sähköjen ja veden katkeaminen ei mitenkään radikaalisti haittaa elämääni, varsinkaan kun on se kotivara johon nojata.
Ymmärrän kuitenkin valon merkityksen. Luin joskus Japanin 2011 tsunamin selviytyjien kertomuksia ja yksi päällimmäinen asia mikä toi heille turvallisuuden tunnetta ensimmäisinä päivinä oli valo, oli se miten pieni tahansa, vaikkapa kynttilä. Pimeässä kykkiminen oli pahinta kun piti yrittää pysyä henkisesti jotenkin kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on vähän jakomielitautinen suhtautuminen varautumiseen. Toisaalta ajatellaan, että tulee mitä tulee. Mutta sitten toisaalta sitten kun tulee sitä mitä tulee, niin sitten kuitenkin alkaa kaapista ja autotallista ja aivokopasta löytyä tarvittavaa. Ja onhan tää yhteisö, tää mun lähipiiri. Yksi tarvitsee laattoja seinään, toinen villasukkia, kolmas perunannostokoneen auran hitsaukseen tukipalarautaa. Sit kun perheen kolme autoa on remontissa, niin apuun saadaan naapurintädin auto tai serkun mopoauto. Molemmilla pääsee. Yksi osaa poistaa punkit ja yksi osaa ommella haavan pyörtymättä ja oksentamatta. Ja kolmas sitten siivoaa veret JA oksennukset eleettömästi ja tehokkaasti.
Meille varautuminen on enemmän varautumista jokapäiväisiin/jokavuotisiin ongelmiin, sitten taas hyökkäyssotaan varautuminen on enemmän sellaista osaan kuoria perunoita, tarvitaanko minua soppatykille?- tyylistä. Minun on vaikea ajatella survivalismia ja varautumista noin ylipäätään yksilösuorituksena, minun tavoitteeni on pitää yhteisö kuosissa niin, ettei ääritilanteita pääse syntymään.
Suomen kylissä on tehty jo pidemmän aikaa Kyläturvallisuuskyselyitä, jotka perustuvat tähän kyläturvallisuushankkeeseen: http://www.kyläturvallisuus.fi/opas/Etusivu
Itse umpimaalaisena tiedän esimerkiksi vesihuollon merkityksen, tai toimivan sähköverkon. Tai kuinka tärkeä on ajokelpoinen tie! No, täkäläisillä näyttää olevan kaikilla moottorisaha takakontissa, se nähtiin viimeisen ukkosmyrskyn jälkeen, kun isolla kylällä oli tie poikki tuntikausia, ja täällä meni 20 min ja oli tiet raivattu auki pelastusajoneuvoille ja joukkoliikenteellekin (kylätiet ja metsäautotiet toimivat hätätilassa yhtenäisenä kiertotienä noin 15km pituiselle pätkälle "isoa tietä" eli kunnan suoraa valtaväylää) - eivätkä ne puut ison tien yli olleet sen suurempia kuin täällä mettän keskelläkään, päinvastoin.
Mutta ihmiset reagoivat yllättäviin tilanteisiin eri tavoilla. Toiset säilyttävät toiminta- ja ajattelukykynsä pahoissa paikoissa, ja toiset menevät katatoniseen tilaan. Tai toimivat täysin absurdisti, itse olen tällaista todistanut oman puolison kanssa. Eikä siinä välttämättä auta mikään harjoittelu ja valmistautuminen, tosin se pienentää riskiä siihen, että jäisi kokonaan avuttomaksi.
Yksi asia, mikä nykyään näyttää haittaavan ihmisten järkevää toimintaa on pelko siitä, että joku arvostelee tekemistä. Että joku nauraa, vähättelee, kummeksuu, tekee satiirisen tiktok-videon. Kun sitten on taas tällainen kylähullu, ei ollenkaan haittaa kysyä bussista myöhästyneeltä nuorelta, että tarvitseeko kyytiä kouluun tai mennä kaupassa eksyneen lapsen kanssa infotiskille tai soittaa hätänumeroon ketjukolarista.
Minä juttelen naapurissa asuvan kylähullun kanssa ystävällisesti, vaikka pari kertaa vuodessa hän pimahtaa ja uhkailee sekä minua, koiriani, naapurin kummitätiä ja amerikan presidenttiä vähintäänkin joukkotuhonnalla ellei sitten poliisilla. Pidän puhevälien säilyttämistä tärkeänä jo senkin vuoksi, että jos hän oikeasti pimahtaa , niin pystyn hankkimaan apua. Vaikea tehdä mitään, jos ei ole missään tekemisissä.
Ihana. Harmi kun itsellä ei ole tuollaista yhteisöä. Olen sellainen juureton joka on joutunut muuttamaan elämänsä aikana aivan liian monta kertaa, eikä kohdalle ole osunut naapureita tai muita ihmisiä joita kiinnostaisi sanoa edes päivää. Silti löytyy palava halu olla osa jotain yhteisöä ja jakaa maailmansa muiden kanssa, vaikka preppausharrastuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä mainitse mitään tuotteita, mutta nyt tuli vastaan semmoinen helmi, että jos joku haluaa hyvän ja kompaktin makuualustan retkeilyä varten ja vaikka bug out bagiin, niin voin suositella: Exped DURA R5 LW Unisex.
Maksaa liikkeestä riippuen noin 150-220€ (isompi patja enemmän). Neljän vuodenajan makuualusta eli eristää kylmää maata -20C asti. Nukuin tarkoituksella helvetillisen epätasaisessa maastossa enkä tuntenut mitään epämukavuutta, pehmensi niin hyvin. Pumpun sijaan alustan mukana tulee helppokäyttöinen ilmapussi, jolla patjan saa nopeammin täytettyä kuin yhdenkään pumppupatjan mitä olen elämäni aikana kokeillut, eikä tarvitse stressata pumpun katoamista tai hajoamista. Myös tyhjennys tapahtuu todella rivakasti. Joku ehkä kysyy eikö suulla puhallettava patja olisi vielä parempi, mutta niissä hengästymisen lisäksi toinen huono puoli on se että hengityksen mukana patjan sisälle pääsee kosteutta mikä ei ole hyvä varsinkaan talvella.
Jos jotain huonoa pitäisi keksiä niin jollekin leveämmälle henkilölle saattaa olla liian pieni. Mutta sitten on niitä isompia kokoja. Hintakin on kovempi kuin halvimmat patjat, mutta tässä ei kilpaillakaan hinnalla.Kiitos vinkistä! Mielestäni tuotteitakin voisi mainita, niin ei tule hutiostoja. Maasta tuleva kylmyys on se kaikkein pahin.
Totta. Tietysti kyse on vain suosituksesta, koska makuja on monia. Tärkeintä että perehtyy ominaisuuksiin ja lukee vaikka useamman tuotearvostelun ennen ostopäätöstä. Jokainen harkitsee itse mitä preppauksiinsa tarvitsee/hankkii ja mihin hintaan.
Amerikassa pyörii kokonainen teollisuus preppaamisen ympärillä. Paljon myydään turhaa ja jopa täyttä roskaa pelolla, tyyliin ilman tätä et selviä. Hölmöiltä rahat pois meininki. Pyrin itse olemaan hereillä ja harkitsemaan tarkoin mitä oikeasti tarvitsen. Kuuntelen mieluummin riippumattomia aktiivisia harrastajia (esim. retkeilijöitä) ja kunkin alan ammattilaisia, kuin bisnesmiestä jonka työ on yksinkertaisesti myydä tuote.
Näin teenkin, mutta on aina hyvä kuulla kokemuksia, muutakin kuin ne "viisi tähteä". Expedin tuotteita suosin muutenkin. Nyt on uusi makuualusta hankinnassa.
Olen joskus naureskellut noille Survival Kiteille. Peltirasiassa hakaneula, nappi ym.pikkusälää, hinta muutaman kympin. Niilläpä ei mitään tee, jos ei ole suojaa, ruokaa, lämpöä ja vettä. Yleensäkin kannattaa itse koostaa ne "kittinsä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lähipiirissä on vähän jakomielitautinen suhtautuminen varautumiseen. Toisaalta ajatellaan, että tulee mitä tulee. Mutta sitten toisaalta sitten kun tulee sitä mitä tulee, niin sitten kuitenkin alkaa kaapista ja autotallista ja aivokopasta löytyä tarvittavaa. Ja onhan tää yhteisö, tää mun lähipiiri. Yksi tarvitsee laattoja seinään, toinen villasukkia, kolmas perunannostokoneen auran hitsaukseen tukipalarautaa. Sit kun perheen kolme autoa on remontissa, niin apuun saadaan naapurintädin auto tai serkun mopoauto. Molemmilla pääsee. Yksi osaa poistaa punkit ja yksi osaa ommella haavan pyörtymättä ja oksentamatta. Ja kolmas sitten siivoaa veret JA oksennukset eleettömästi ja tehokkaasti.
Meille varautuminen on enemmän varautumista jokapäiväisiin/jokavuotisiin ongelmiin, sitten taas hyökkäyssotaan varautuminen on enemmän sellaista osaan kuoria perunoita, tarvitaanko minua soppatykille?- tyylistä. Minun on vaikea ajatella survivalismia ja varautumista noin ylipäätään yksilösuorituksena, minun tavoitteeni on pitää yhteisö kuosissa niin, ettei ääritilanteita pääse syntymään.
Suomen kylissä on tehty jo pidemmän aikaa Kyläturvallisuuskyselyitä, jotka perustuvat tähän kyläturvallisuushankkeeseen: http://www.kyläturvallisuus.fi/opas/Etusivu
Itse umpimaalaisena tiedän esimerkiksi vesihuollon merkityksen, tai toimivan sähköverkon. Tai kuinka tärkeä on ajokelpoinen tie! No, täkäläisillä näyttää olevan kaikilla moottorisaha takakontissa, se nähtiin viimeisen ukkosmyrskyn jälkeen, kun isolla kylällä oli tie poikki tuntikausia, ja täällä meni 20 min ja oli tiet raivattu auki pelastusajoneuvoille ja joukkoliikenteellekin (kylätiet ja metsäautotiet toimivat hätätilassa yhtenäisenä kiertotienä noin 15km pituiselle pätkälle "isoa tietä" eli kunnan suoraa valtaväylää) - eivätkä ne puut ison tien yli olleet sen suurempia kuin täällä mettän keskelläkään, päinvastoin.
Mutta ihmiset reagoivat yllättäviin tilanteisiin eri tavoilla. Toiset säilyttävät toiminta- ja ajattelukykynsä pahoissa paikoissa, ja toiset menevät katatoniseen tilaan. Tai toimivat täysin absurdisti, itse olen tällaista todistanut oman puolison kanssa. Eikä siinä välttämättä auta mikään harjoittelu ja valmistautuminen, tosin se pienentää riskiä siihen, että jäisi kokonaan avuttomaksi.
Yksi asia, mikä nykyään näyttää haittaavan ihmisten järkevää toimintaa on pelko siitä, että joku arvostelee tekemistä. Että joku nauraa, vähättelee, kummeksuu, tekee satiirisen tiktok-videon. Kun sitten on taas tällainen kylähullu, ei ollenkaan haittaa kysyä bussista myöhästyneeltä nuorelta, että tarvitseeko kyytiä kouluun tai mennä kaupassa eksyneen lapsen kanssa infotiskille tai soittaa hätänumeroon ketjukolarista.
Minä juttelen naapurissa asuvan kylähullun kanssa ystävällisesti, vaikka pari kertaa vuodessa hän pimahtaa ja uhkailee sekä minua, koiriani, naapurin kummitätiä ja amerikan presidenttiä vähintäänkin joukkotuhonnalla ellei sitten poliisilla. Pidän puhevälien säilyttämistä tärkeänä jo senkin vuoksi, että jos hän oikeasti pimahtaa , niin pystyn hankkimaan apua. Vaikea tehdä mitään, jos ei ole missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaha. Yksi esimerkki siitä, mitä kummaa voi sattua. Netti pätki, pyysi päivittämään sivun. Päivitin. Lähetti vanhan viesti uudelleen.
Siinä saa taas maalainen raapia päätään, että mitvit.
Nyt on paljon retkivarusteita kesäalessa. Ostin pienen kaasukeittimen 8 € ja siihen kaasupatruunoita 6 kpl 10 €. Tulevat kalaretkikäyttöön ja kotivaraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on paljon retkivarusteita kesäalessa. Ostin pienen kaasukeittimen 8 € ja siihen kaasupatruunoita 6 kpl 10 €. Tulevat kalaretkikäyttöön ja kotivaraan.
Oijoi, mistä saa noin halvalla?
En muista onko ollut aiemmin puhetta siitä mitä ruokaa autossa voi säilyttää? Autohan on kuin pätsi kesäisin ja jäässä talvisin, ei siis mikään optimaalisin paikka säilyttää ruokaa. Jotenka onko jotain hyviä vinkkejä sen suhteen?
Vierailija kirjoitti:
En muista onko ollut aiemmin puhetta siitä mitä ruokaa autossa voi säilyttää? Autohan on kuin pätsi kesäisin ja jäässä talvisin, ei siis mikään optimaalisin paikka säilyttää ruokaa. Jotenka onko jotain hyviä vinkkejä sen suhteen?
Itse säilyttäisin hätävararuokaa päivälaukussa joka tulee tietysti autoonkin mukaan jos sillä kuljetaan. Kunhan ei unohtele. Näin ruoka ei kärsi pitkäaikaisista lämpötilan vaihteluista, eikä se unohdu autoon homehtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on paljon retkivarusteita kesäalessa. Ostin pienen kaasukeittimen 8 € ja siihen kaasupatruunoita 6 kpl 10 €. Tulevat kalaretkikäyttöön ja kotivaraan.
Oijoi, mistä saa noin halvalla?
En ole tuo, mutta mulla on Bilteman 2,2 kW kaasuliesikeitin ja siellä on parhaillaan niissä käytettävät nestekaasupullot tarjouksessa 10 kpl yht. 14,90.
https://www.biltema.fi/vapaa-aika/leirinta-retkeily-ja-ulkoilu/kaasukei…
Vierailija kirjoitti:
En muista onko ollut aiemmin puhetta siitä mitä ruokaa autossa voi säilyttää? Autohan on kuin pätsi kesäisin ja jäässä talvisin, ei siis mikään optimaalisin paikka säilyttää ruokaa. Jotenka onko jotain hyviä vinkkejä sen suhteen?
Kuinka pitkästä säilytyksestä kyselet? Jonkin aikaa voi säilyttää jotain kylmälaukussa ihan sellaisenaankin, mutta jos kylmälaukku on 12 V:n virtalähteellä toimiva, niin ruoat pysyy hyvin ajon aikana kylmänä. Seisonnassa sitten kylmäkallea avuksi. Toisessa kylmälaukussa meillä oli 2 isoa vesipulloa (1,5 l), jotka oli jäädytetty. Pitivät ruot viileänä3 vrk ja samalla oli hätävaravettä. Me ollaan tehty yksi 5 viikon autoreissu ja nämä toimi hyvin, vaikka välillä yölämmötkin oli yli 20 C. Kuivatuotteita kannattaa säilyttää kovamuovilaatikossa jos joku elukka, vaikka hiiri pääsisi autoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista onko ollut aiemmin puhetta siitä mitä ruokaa autossa voi säilyttää? Autohan on kuin pätsi kesäisin ja jäässä talvisin, ei siis mikään optimaalisin paikka säilyttää ruokaa. Jotenka onko jotain hyviä vinkkejä sen suhteen?
Kuinka pitkästä säilytyksestä kyselet? Jonkin aikaa voi säilyttää jotain kylmälaukussa ihan sellaisenaankin, mutta jos kylmälaukku on 12 V:n virtalähteellä toimiva, niin ruoat pysyy hyvin ajon aikana kylmänä. Seisonnassa sitten kylmäkallea avuksi. Toisessa kylmälaukussa meillä oli 2 isoa vesipulloa (1,5 l), jotka oli jäädytetty. Pitivät ruot viileänä3 vrk ja samalla oli hätävaravettä. Me ollaan tehty yksi 5 viikon autoreissu ja nämä toimi hyvin, vaikka välillä yölämmötkin oli yli 20 C. Kuivatuotteita kannattaa säilyttää kovamuovilaatikossa jos joku elukka, vaikka hiiri pääsisi autoon.
Tarkoitin sellaista varmuuden vuoksi autossa säilytettävää ruokavarastoa. Mutta kuten tuossa aiemmin jo mainittiin, niin ehkäpä pitäisi olla joku perus päivälaukku niitä varten, jota sitten kantaa mukanaan aina myös pois autosta. Toivoin vain hieman yksinkertaisempaa ratkaisua kuin laukku, joka pitää aina muistaa ottaa mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Siis ton omavarainen.fi jutussa!