Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.

Vierailija kirjoitti:

Miten se, että meriliikenne ei toimisi, estäisi ihmisten hakeutumisen pois Ruotsin tai Norjan kautta maata pitkin? Se ei ole mikään selitys, että voi olla kylmä ja ruuhkaa. Tämähän on varautumisketju ja ne haasteet ovat juurikin asioita, joihin voi varautua. Voi esim säilöä bensaa kanistereihin ja varautua leiriytymään matkalla, tai voi varautua kulkemaan matkaa vaikka pyöräillä ja telttailemaan. Siis näiden skeraarioiden miettiminen on just sitä varautumista.

Ukrainassakin on ajettu paljon pidempiäkin matkoja rajalle. Jotkut joutui jättämään ruuhkien takia auton matkan varrelle ja kävelemään loppumatkan. Öisin poltettiin nuotioita kun oli kylmä.

Vierailija kirjoitti:

Miten se, että meriliikenne ei toimisi, estäisi ihmisten hakeutumisen pois Ruotsin tai Norjan kautta maata pitkin? Se ei ole mikään selitys, että voi olla kylmä ja ruuhkaa. Tämähän on varautumisketju ja ne haasteet ovat juurikin asioita, joihin voi varautua. Voi esim säilöä bensaa kanistereihin ja varautua leiriytymään matkalla, tai voi varautua kulkemaan matkaa vaikka pyöräillä ja telttailemaan. Siis näiden skeraarioiden miettiminen on just sitä varautumista.

Ei mitenkään, mutta kyse on siitä olisiko se helppoa tai kannattavaa. Lähdepä sotatilassa matkaamaan vaikkapa Helsingistä Haaparantaan päästäksesi Ruotsiin. Se on yli 700 kilometrin matka. Olisitko todella valmis siihen? Olisiko sinulla valmiudet siihen? Ne tiet olisivat niin täynnä heitä, joilla on sama ajatus, mutta ei resursseja toteuttaa matkaa. Matkanteosta tulisi hidasta. Kuvittele ensinnäkin sitä, että ajaisit tuon matkan niin, että sinulla olisi vähintään, aivan minimissään niitä kanisterillisia bensaa sadan litran edestä. Sitten olisit varautunut tosiaan niillä teltoilla ja kaikella muulla mitä matkaasi varten tarvitset, ihan vaan pysyäksesi hengissä, ettet vaivu koomaan hypotermiassa. Ruokaa ja vettä noin viikoksi pitäisi myös olla. Millaiseksi kuvittelet sen matkan? Helpoksi retkeksi? Kuvittele sitä väkeä reitillä, hylättyjä autoja, jatkuvia pysähdyksiä, ajomatkaa, joka etenee madellen. Siinä sinulle realismia. Yksi varautumisen oleellisimmista aisioista on varautua oikein ja mitoittaa varautuminen sen mukaisesti. Ei ole kysymys siitä etteikö näistä voisi keskustella täällä, mutta tuollaainen skenaario ei nyt vaan ole järkevä. Mitä sinä siellä Ruotsissa muuten tekisit? Mikset vetäytyisi ihan kotimaassa alueelle, joka ei olisi sotatantereena jos koet, että sinun olisi jätettävä kotisi? Voisit jopa olla avuksi tilanteessa, jossa apua tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se, että meriliikenne ei toimisi, estäisi ihmisten hakeutumisen pois Ruotsin tai Norjan kautta maata pitkin? Se ei ole mikään selitys, että voi olla kylmä ja ruuhkaa. Tämähän on varautumisketju ja ne haasteet ovat juurikin asioita, joihin voi varautua. Voi esim säilöä bensaa kanistereihin ja varautua leiriytymään matkalla, tai voi varautua kulkemaan matkaa vaikka pyöräillä ja telttailemaan. Siis näiden skeraarioiden miettiminen on just sitä varautumista.

Ei mitenkään, mutta kyse on siitä olisiko se helppoa tai kannattavaa. Lähdepä sotatilassa matkaamaan vaikkapa Helsingistä Haaparantaan päästäksesi Ruotsiin. Se on yli 700 kilometrin matka. Olisitko todella valmis siihen? Olisiko sinulla valmiudet siihen? Ne tiet olisivat niin täynnä heitä, joilla on sama ajatus, mutta ei resursseja toteuttaa matkaa. Matkanteosta tulisi hidasta. Kuvittele ensinnäkin sitä, että ajaisit tuon matkan niin, että sinulla olisi vähintään, aivan minimissään niitä kanisterillisia bensaa sadan litran edestä. Sitten olisit varautunut tosiaan niillä teltoilla ja kaikella muulla mitä matkaasi varten tarvitset, ihan vaan pysyäksesi hengissä, ettet vaivu koomaan hypotermiassa. Ruokaa ja vettä noin viikoksi pitäisi myös olla. Millaiseksi kuvittelet sen matkan? Helpoksi retkeksi? Kuvittele sitä väkeä reitillä, hylättyjä autoja, jatkuvia pysähdyksiä, ajomatkaa, joka etenee madellen. Siinä sinulle realismia. Yksi varautumisen oleellisimmista aisioista on varautua oikein ja mitoittaa varautuminen sen mukaisesti. Ei ole kysymys siitä etteikö näistä voisi keskustella täällä, mutta tuollaainen skenaario ei nyt vaan ole järkevä. Mitä sinä siellä Ruotsissa muuten tekisit? Mikset vetäytyisi ihan kotimaassa alueelle, joka ei olisi sotatantereena jos koet, että sinun olisi jätettävä kotisi? Voisit jopa olla avuksi tilanteessa, jossa apua tarvitaan.

Ukrainassa on tehty samanlaisia matkoja. Tietysti on parempi olla elossa toisessa maassa kuin pommitettavana ja tulitettavana kotimaassa. Siksihän niin moni on sieltä lähtenyt. Pahinta olisi jäädä loukkuun johonkin piiritettyyn kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Paras preppaaja ei kerää mitään ympärilleen vaan liikkuu vapaasti ja kevyesti paikasta toiseen nopeasti ilman ylimääräistä tavaraa. Sitä kaivoa ja taloa eikä ruokavarastoa saa mukaansa kun on paettava. 

Mites liikut vapaasti ja kevyesti paikasta toiseen neljän alle kouluikäisen/alakouluikäisen lapsen ja parin vanhuksen kanssa? Silloin turvallisempi vaihtoehto on kuitenkin odotella paikoillaan riittävän turvallisessa paikassa, joko tilanteen asettumista tai sitten evakuointia. Tai jos itsellä on liikkumista rajoittava tilanne?

"Paras preppaaja" elää siis hyvin yksinäistä elämää, lähipiiri rajoittuu vain hyvin toimintakykyisiin nuorehkoihin aikuisiin?

Jokainen joutuu valitsemaan mahdollisuutensa niillä rajoitteilla, joita elämässä on.

IS: Venäjä käytännössä eristänyt Ukrainan kansainvälisestä merikaupasta

Britannian puolustusministeriö on julkaissut uuden tiedustelutilannekatsauksen Ukrainasta. Puolustusministeriön mukaan Venäjä "on käytännössä eristänyt Ukrainan kansainvälisestä merikaupasta".

Venäjä ylläpitää saartoa Ukrainan Mustanmeren rannikolla, ja sen laivastojoukot ovat myös jatkaneet satunnaisia ohjusiskuja kohteita vastaan kaikkialla Ukrainassa.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008608788.html

Hei kaikille! Monet tulevat tähän ketjuun etsimään parhaita vinkkejä varautumiseen ja selviytymiseen. eli juuri sitä mitä tuossa otsikossakin lukee. En tiedä mitä mieltä te muut olette, mutta minusta ainakin olisi hyvä, että tässä ketjussa pysyteltäisiin annetussa aiheessa, eli nimenomaan jaettaisiin niitä parhaita vinkkejä, ja tuo kaikki muu yleinen keskustelu varautumisesta ja selviytymisestä pysyttelisi niitä varten tehdyissä omissa ketjuissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras preppaaja ei kerää mitään ympärilleen vaan liikkuu vapaasti ja kevyesti paikasta toiseen nopeasti ilman ylimääräistä tavaraa. Sitä kaivoa ja taloa eikä ruokavarastoa saa mukaansa kun on paettava. 

Mites liikut vapaasti ja kevyesti paikasta toiseen neljän alle kouluikäisen/alakouluikäisen lapsen ja parin vanhuksen kanssa? Silloin turvallisempi vaihtoehto on kuitenkin odotella paikoillaan riittävän turvallisessa paikassa, joko tilanteen asettumista tai sitten evakuointia. Tai jos itsellä on liikkumista rajoittava tilanne?

"Paras preppaaja" elää siis hyvin yksinäistä elämää, lähipiiri rajoittuu vain hyvin toimintakykyisiin nuorehkoihin aikuisiin?

Jokainen joutuu valitsemaan mahdollisuutensa niillä rajoitteilla, joita elämässä on.

Mitäpä luulet, oliko lapsilla ja vanhuksilla parempi häipyä Mariupolista heti sodan alkaessa vai jäädä sinne piiritykseen keskelle odottamaan ilman sähköä, vettä, ruokaa, lääkkeitä ja sairaalat pommitettuina?

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! Monet tulevat tähän ketjuun etsimään parhaita vinkkejä varautumiseen ja selviytymiseen. eli juuri sitä mitä tuossa otsikossakin lukee. En tiedä mitä mieltä te muut olette, mutta minusta ainakin olisi hyvä, että tässä ketjussa pysyteltäisiin annetussa aiheessa, eli nimenomaan jaettaisiin niitä parhaita vinkkejä, ja tuo kaikki muu yleinen keskustelu varautumisesta ja selviytymisestä pysyttelisi niitä varten tehdyissä omissa ketjuissaan.

Samaa mieltä. Keskustelettehan Ukrainasta jossakin muualla, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! Monet tulevat tähän ketjuun etsimään parhaita vinkkejä varautumiseen ja selviytymiseen. eli juuri sitä mitä tuossa otsikossakin lukee. En tiedä mitä mieltä te muut olette, mutta minusta ainakin olisi hyvä, että tässä ketjussa pysyteltäisiin annetussa aiheessa, eli nimenomaan jaettaisiin niitä parhaita vinkkejä, ja tuo kaikki muu yleinen keskustelu varautumisesta ja selviytymisestä pysyttelisi niitä varten tehdyissä omissa ketjuissaan.

Hyvä pointti, mutta on myös hyvä tietää miksi. Ei ainoastaan mitä ja miten. Jos ymmärtää miksi, se auttaa tekemään hyviä valintoja ja päätöksiä omaan tilanteeseen pohjautuen. On eri asia varautuuko sähkökatkoon vai sotaan, onko koti kerrostalossa vai omaotitalossa, joka sijaitsee kaupungissa tai maalla, onko sinkku vai perheellinen jne ja miten nämä asiat vaikuttavat varautumiseen ja miten Suomen sijanti ja maantieteelliset seikat vaikuttavat varautumiseen eri tilanteissa. Lisäksi tässä ketjussa on torpattu paljon virheellistä tietoa, esimerkiksi niistä kuvitelluista elintarvikevarastoista. Jos faktaa ei tiedä, miten voi antaa parhaita vinkkejä? Silloin se on pelkkää mutua, eikä auta ketään. Mutta mielipideasioista jankkaaminen on munkin mielestä turhaa jos siihen ei liity mitään oikeaa tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras preppaaja ei kerää mitään ympärilleen vaan liikkuu vapaasti ja kevyesti paikasta toiseen nopeasti ilman ylimääräistä tavaraa. Sitä kaivoa ja taloa eikä ruokavarastoa saa mukaansa kun on paettava. 

Mites liikut vapaasti ja kevyesti paikasta toiseen neljän alle kouluikäisen/alakouluikäisen lapsen ja parin vanhuksen kanssa? Silloin turvallisempi vaihtoehto on kuitenkin odotella paikoillaan riittävän turvallisessa paikassa, joko tilanteen asettumista tai sitten evakuointia. Tai jos itsellä on liikkumista rajoittava tilanne?

"Paras preppaaja" elää siis hyvin yksinäistä elämää, lähipiiri rajoittuu vain hyvin toimintakykyisiin nuorehkoihin aikuisiin?

Jokainen joutuu valitsemaan mahdollisuutensa niillä rajoitteilla, joita elämässä on.

Mitäpä luulet, oliko lapsilla ja vanhuksilla parempi häipyä Mariupolista heti sodan alkaessa vai jäädä sinne piiritykseen keskelle odottamaan ilman sähköä, vettä, ruokaa, lääkkeitä ja sairaalat pommitettuina?

Paras tilannehan olisi ollut, jos tuo yksi id iootti olisi jättänyt koko sodan aloittamatta. Noilla Mariupoliin jääneillä ei ollut mahdollisuutta tai halua lähteä silloin, kun tilanne olisi vielä mahdollistanut helpon lähtemisen. Edelleen pysyn kannassani, että on tilanteita, jolloin joudutaan valitsemaan kahdesta todella surkeasta vaihtoehdosta se käytännössä ainoa mahdolline, vaikka se olisi se huonompi vaihtoehto.

Minulla olisi esimerkiksi ollut pari vuotta sitten se tilanne, että isäni oli juuripäässyt kotiin erittäin suuresta ja vaikeasta syöpäleikkauksesta, ja vaikka olikin kotiutuskunnossa, niin ei olisi pystynyt edes autolla matkustamaan hyvää tietä 200km pituista matkaa. Jättäisinkö siinä tilanteessa hänet ja lähtisin itse karkuun? Minä jäisin hänen kanssaan odottamaan, että hän olisi edes siinä kunnossa, että pystyisi itse huolehtimaan itsestään, jolloin hänellä olisi edes teoreettinen mahdollisuus (joko selvitä jäämällä paikoilleen ja yrittää paeta).

Ei siellä Mariupolissa tiedetty, minkälaiseksi tilanne muuttuu yhdessä yössä. Jälkiviisaus on aivan parasta, aina voi olla oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! Monet tulevat tähän ketjuun etsimään parhaita vinkkejä varautumiseen ja selviytymiseen. eli juuri sitä mitä tuossa otsikossakin lukee. En tiedä mitä mieltä te muut olette, mutta minusta ainakin olisi hyvä, että tässä ketjussa pysyteltäisiin annetussa aiheessa, eli nimenomaan jaettaisiin niitä parhaita vinkkejä, ja tuo kaikki muu yleinen keskustelu varautumisesta ja selviytymisestä pysyttelisi niitä varten tehdyissä omissa ketjuissaan.

Kyllä vain. Tiesittehän, että täällä palstalla on sellainenkin hieno mahdollisuus, että mikäli kokee tarpeelliseksi vinkkien jakamisen ohessa selittää hyvinkin pitkästi taustatietoja vaikkapa nyt Ukrainan tilanteesta, niin siinä tapauksessa voi luoda ikioman avauksen tuolle taustakeskustelulle ja liittää linkin vinkkien oheen.  Ne sitten klikkaavat linkkiä, ketkä kokevat tarpeelliseksi saada lisää taustatietoa, ja muut jatkavat tässä ketjussa parhaiden vinkkien jakamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! Monet tulevat tähän ketjuun etsimään parhaita vinkkejä varautumiseen ja selviytymiseen. eli juuri sitä mitä tuossa otsikossakin lukee. En tiedä mitä mieltä te muut olette, mutta minusta ainakin olisi hyvä, että tässä ketjussa pysyteltäisiin annetussa aiheessa, eli nimenomaan jaettaisiin niitä parhaita vinkkejä, ja tuo kaikki muu yleinen keskustelu varautumisesta ja selviytymisestä pysyttelisi niitä varten tehdyissä omissa ketjuissaan.

Samaa mieltä. Keskustelettehan Ukrainasta jossakin muualla, kiitos.

Sama. Tämä ketju on valitettavasti ehtinyt jo mennä lähes pilalle, onneksi on muitakin ketjuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! Monet tulevat tähän ketjuun etsimään parhaita vinkkejä varautumiseen ja selviytymiseen. eli juuri sitä mitä tuossa otsikossakin lukee. En tiedä mitä mieltä te muut olette, mutta minusta ainakin olisi hyvä, että tässä ketjussa pysyteltäisiin annetussa aiheessa, eli nimenomaan jaettaisiin niitä parhaita vinkkejä, ja tuo kaikki muu yleinen keskustelu varautumisesta ja selviytymisestä pysyttelisi niitä varten tehdyissä omissa ketjuissaan.

Samaa mieltä. Keskustelettehan Ukrainasta jossakin muualla, kiitos.

Sama. Tämä ketju on valitettavasti ehtinyt jo mennä lähes pilalle, onneksi on muitakin ketjuja.

Linkitätkö tähän, mitä ketjuja tarkoitat. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se, että meriliikenne ei toimisi, estäisi ihmisten hakeutumisen pois Ruotsin tai Norjan kautta maata pitkin? Se ei ole mikään selitys, että voi olla kylmä ja ruuhkaa. Tämähän on varautumisketju ja ne haasteet ovat juurikin asioita, joihin voi varautua. Voi esim säilöä bensaa kanistereihin ja varautua leiriytymään matkalla, tai voi varautua kulkemaan matkaa vaikka pyöräillä ja telttailemaan. Siis näiden skeraarioiden miettiminen on just sitä varautumista.

Ei mitenkään, mutta kyse on siitä olisiko se helppoa tai kannattavaa. Lähdepä sotatilassa matkaamaan vaikkapa Helsingistä Haaparantaan päästäksesi Ruotsiin. Se on yli 700 kilometrin matka. Olisitko todella valmis siihen? Olisiko sinulla valmiudet siihen? Ne tiet olisivat niin täynnä heitä, joilla on sama ajatus, mutta ei resursseja toteuttaa matkaa. Matkanteosta tulisi hidasta. Kuvittele ensinnäkin sitä, että ajaisit tuon matkan niin, että sinulla olisi vähintään, aivan minimissään niitä kanisterillisia bensaa sadan litran edestä. Sitten olisit varautunut tosiaan niillä teltoilla ja kaikella muulla mitä matkaasi varten tarvitset, ihan vaan pysyäksesi hengissä, ettet vaivu koomaan hypotermiassa. Ruokaa ja vettä noin viikoksi pitäisi myös olla. Millaiseksi kuvittelet sen matkan? Helpoksi retkeksi? Kuvittele sitä väkeä reitillä, hylättyjä autoja, jatkuvia pysähdyksiä, ajomatkaa, joka etenee madellen. Siinä sinulle realismia. Yksi varautumisen oleellisimmista aisioista on varautua oikein ja mitoittaa varautuminen sen mukaisesti. Ei ole kysymys siitä etteikö näistä voisi keskustella täällä, mutta tuollaainen skenaario ei nyt vaan ole järkevä. Mitä sinä siellä Ruotsissa muuten tekisit? Mikset vetäytyisi ihan kotimaassa alueelle, joka ei olisi sotatantereena jos koet, että sinun olisi jätettävä kotisi? Voisit jopa olla avuksi tilanteessa, jossa apua tarvitaan.

Näihin juttuihisi ei jaksa enää edes kommentoida. Lähinnä ihmettelen, mitä ihminen, jolla on noin periaatteellinen no can do -asenne tekee selviytymisketjussa. Mikä johtaa ajattelemaan, että kriiseissä selviävät luultavasti ne, joilla on kova halua ja tahto selviytyä, eivät ne, jotka luovuttavat heti kättelyssä. Se selviytyjäasenne on varmasti yhtä tärkeä kuin varautuminen ja osa oikealla asenteella varustettuja luultavasti improvisoi matkan varrella niin, että pärjäävät ilman varautumistakin.

Kaikki eivät tosiaan syystä tai toisesta voi lähteä pakenemaan asuinpaikaltaan. Oma työ voi estää sen jos on vaikkapa hoitaja, lääkäri, palomies, kaupan työntekijä, laitoshoitaja, suurtalouskokki, apteekin henkilökuntaa, polttoaineen kanssa työskentelevä, sähköasentaja, mikä tahansa infrastruktuurin kannalta tärkeän ammatin edustaja tai on vaan yleinen tahto jäädä auttamaan muita. Ehkä ei ole uskaltanut lähteä ennen kun se on tullut mahdottomaksi. Ehkä perheessä on joku tai joitain, joiden vuoksi ei voi lähteä. Syitä on monia.

Silloin kun on kyse sotaan varautumisesta ja se oma elinympäristö on kaupunki, varautuminen on todella tärkeää. Ukrainan sota on näyttänyt mitä sota tänä päivänä edelleen on. Se on eristämistä, peruselinolosuhteiden vaikeuttamista, siis vesi, ruoka, lämpö, lääkkeet. Näiden neljän turvaaminen on se kaikista tärkein kaikessa varautumisessa. Näiden jälkeen tai näiden rinnalle nostaisin myös jonkinlaiden viihteen. Jos vaan kriisitilanteessa voi jollain tavalla helpottaa lasten oloja, se on suotavaa. Oli se sitten suuri kriisi tai pitkä sähkökatko, värityskirja tai puuhakirja ja paketti uusia kyniä voi olla juuri se pieni asia, jolla on suuri merkitys silloin, kun hätä on suurin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tosiaan syystä tai toisesta voi lähteä pakenemaan asuinpaikaltaan. Oma työ voi estää sen jos on vaikkapa hoitaja, lääkäri, palomies, kaupan työntekijä, laitoshoitaja, suurtalouskokki, apteekin henkilökuntaa, polttoaineen kanssa työskentelevä, sähköasentaja, mikä tahansa infrastruktuurin kannalta tärkeän ammatin edustaja tai on vaan yleinen tahto jäädä auttamaan muita. Ehkä ei ole uskaltanut lähteä ennen kun se on tullut mahdottomaksi. Ehkä perheessä on joku tai joitain, joiden vuoksi ei voi lähteä. Syitä on monia.

Silloin kun on kyse sotaan varautumisesta ja se oma elinympäristö on kaupunki, varautuminen on todella tärkeää. Ukrainan sota on näyttänyt mitä sota tänä päivänä edelleen on. Se on eristämistä, peruselinolosuhteiden vaikeuttamista, siis vesi, ruoka, lämpö, lääkkeet. Näiden neljän turvaaminen on se kaikista tärkein kaikessa varautumisessa. Näiden jälkeen tai näiden rinnalle nostaisin myös jonkinlaiden viihteen. Jos vaan kriisitilanteessa voi jollain tavalla helpottaa lasten oloja, se on suotavaa. Oli se sitten suuri kriisi tai pitkä sähkökatko, värityskirja tai puuhakirja ja paketti uusia kyniä voi olla juuri se pieni asia, jolla on suuri merkitys silloin, kun hätä on suurin.

Rautalangasta: piiritetyssä kaupungissa ei voi turvata omin konstein mitään noista: vesi, lämpö, sähkö, sairaanhoito. Siksi kaikkein tärkeintä olisi saada siviilit ajoissa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se, että meriliikenne ei toimisi, estäisi ihmisten hakeutumisen pois Ruotsin tai Norjan kautta maata pitkin? Se ei ole mikään selitys, että voi olla kylmä ja ruuhkaa. Tämähän on varautumisketju ja ne haasteet ovat juurikin asioita, joihin voi varautua. Voi esim säilöä bensaa kanistereihin ja varautua leiriytymään matkalla, tai voi varautua kulkemaan matkaa vaikka pyöräillä ja telttailemaan. Siis näiden skeraarioiden miettiminen on just sitä varautumista.

Ei mitenkään, mutta kyse on siitä olisiko se helppoa tai kannattavaa. Lähdepä sotatilassa matkaamaan vaikkapa Helsingistä Haaparantaan päästäksesi Ruotsiin. Se on yli 700 kilometrin matka. Olisitko todella valmis siihen? Olisiko sinulla valmiudet siihen? Ne tiet olisivat niin täynnä heitä, joilla on sama ajatus, mutta ei resursseja toteuttaa matkaa. Matkanteosta tulisi hidasta. Kuvittele ensinnäkin sitä, että ajaisit tuon matkan niin, että sinulla olisi vähintään, aivan minimissään niitä kanisterillisia bensaa sadan litran edestä. Sitten olisit varautunut tosiaan niillä teltoilla ja kaikella muulla mitä matkaasi varten tarvitset, ihan vaan pysyäksesi hengissä, ettet vaivu koomaan hypotermiassa. Ruokaa ja vettä noin viikoksi pitäisi myös olla. Millaiseksi kuvittelet sen matkan? Helpoksi retkeksi? Kuvittele sitä väkeä reitillä, hylättyjä autoja, jatkuvia pysähdyksiä, ajomatkaa, joka etenee madellen. Siinä sinulle realismia. Yksi varautumisen oleellisimmista aisioista on varautua oikein ja mitoittaa varautuminen sen mukaisesti. Ei ole kysymys siitä etteikö näistä voisi keskustella täällä, mutta tuollaainen skenaario ei nyt vaan ole järkevä. Mitä sinä siellä Ruotsissa muuten tekisit? Mikset vetäytyisi ihan kotimaassa alueelle, joka ei olisi sotatantereena jos koet, että sinun olisi jätettävä kotisi? Voisit jopa olla avuksi tilanteessa, jossa apua tarvitaan.

Näihin juttuihisi ei jaksa enää edes kommentoida. Lähinnä ihmettelen, mitä ihminen, jolla on noin periaatteellinen no can do -asenne tekee selviytymisketjussa. Mikä johtaa ajattelemaan, että kriiseissä selviävät luultavasti ne, joilla on kova halua ja tahto selviytyä, eivät ne, jotka luovuttavat heti kättelyssä. Se selviytyjäasenne on varmasti yhtä tärkeä kuin varautuminen ja osa oikealla asenteella varustettuja luultavasti improvisoi matkan varrella niin, että pärjäävät ilman varautumistakin.

Älä sitten kommentoi ;) No can do -asenteesta ei todellakaan ole kyse, vaan mahdollisimman laajasta selviytymisestä, jossa ei olla niin minä-asenteellisia. Jos sinä näet parhaana selviytymiskeinona tuollaisen massapakoon kannustamisen, joka oikeassa elämässä aiheuttaisi turhaa inhimillistä kärsimystä ja samalla aiheuttaisi yhteiskunnan kannalta resurssihukkaa, kun ihmisiä pitäisi pelastaa henkihieveristä matkan varrelta, niin kaikin mokomin pidä ajatuksestasi kiinni. Minä olen sitten yksi heistä, joka näitä lähtemään kannustaneita tuolta matkan varrelta joutuu pelastamaan sen sijaan, että asian voisi hoitaa turvallisemmin ja hallitummin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se, että meriliikenne ei toimisi, estäisi ihmisten hakeutumisen pois Ruotsin tai Norjan kautta maata pitkin? Se ei ole mikään selitys, että voi olla kylmä ja ruuhkaa. Tämähän on varautumisketju ja ne haasteet ovat juurikin asioita, joihin voi varautua. Voi esim säilöä bensaa kanistereihin ja varautua leiriytymään matkalla, tai voi varautua kulkemaan matkaa vaikka pyöräillä ja telttailemaan. Siis näiden skeraarioiden miettiminen on just sitä varautumista.

Ei mitenkään, mutta kyse on siitä olisiko se helppoa tai kannattavaa. Lähdepä sotatilassa matkaamaan vaikkapa Helsingistä Haaparantaan päästäksesi Ruotsiin. Se on yli 700 kilometrin matka. Olisitko todella valmis siihen? Olisiko sinulla valmiudet siihen? Ne tiet olisivat niin täynnä heitä, joilla on sama ajatus, mutta ei resursseja toteuttaa matkaa. Matkanteosta tulisi hidasta. Kuvittele ensinnäkin sitä, että ajaisit tuon matkan niin, että sinulla olisi vähintään, aivan minimissään niitä kanisterillisia bensaa sadan litran edestä. Sitten olisit varautunut tosiaan niillä teltoilla ja kaikella muulla mitä matkaasi varten tarvitset, ihan vaan pysyäksesi hengissä, ettet vaivu koomaan hypotermiassa. Ruokaa ja vettä noin viikoksi pitäisi myös olla. Millaiseksi kuvittelet sen matkan? Helpoksi retkeksi? Kuvittele sitä väkeä reitillä, hylättyjä autoja, jatkuvia pysähdyksiä, ajomatkaa, joka etenee madellen. Siinä sinulle realismia. Yksi varautumisen oleellisimmista aisioista on varautua oikein ja mitoittaa varautuminen sen mukaisesti. Ei ole kysymys siitä etteikö näistä voisi keskustella täällä, mutta tuollaainen skenaario ei nyt vaan ole järkevä. Mitä sinä siellä Ruotsissa muuten tekisit? Mikset vetäytyisi ihan kotimaassa alueelle, joka ei olisi sotatantereena jos koet, että sinun olisi jätettävä kotisi? Voisit jopa olla avuksi tilanteessa, jossa apua tarvitaan.

Näihin juttuihisi ei jaksa enää edes kommentoida. Lähinnä ihmettelen, mitä ihminen, jolla on noin periaatteellinen no can do -asenne tekee selviytymisketjussa. Mikä johtaa ajattelemaan, että kriiseissä selviävät luultavasti ne, joilla on kova halua ja tahto selviytyä, eivät ne, jotka luovuttavat heti kättelyssä. Se selviytyjäasenne on varmasti yhtä tärkeä kuin varautuminen ja osa oikealla asenteella varustettuja luultavasti improvisoi matkan varrella niin, että pärjäävät ilman varautumistakin.

Älä sitten kommentoi ;) No can do -asenteesta ei todellakaan ole kyse, vaan mahdollisimman laajasta selviytymisestä, jossa ei olla niin minä-asenteellisia. Jos sinä näet parhaana selviytymiskeinona tuollaisen massapakoon kannustamisen, joka oikeassa elämässä aiheuttaisi turhaa inhimillistä kärsimystä ja samalla aiheuttaisi yhteiskunnan kannalta resurssihukkaa, kun ihmisiä pitäisi pelastaa henkihieveristä matkan varrelta, niin kaikin mokomin pidä ajatuksestasi kiinni. Minä olen sitten yksi heistä, joka näitä lähtemään kannustaneita tuolta matkan varrelta joutuu pelastamaan sen sijaan, että asian voisi hoitaa turvallisemmin ja hallitummin.

Kerro tuo Mariupolin asukkaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tosiaan syystä tai toisesta voi lähteä pakenemaan asuinpaikaltaan. Oma työ voi estää sen jos on vaikkapa hoitaja, lääkäri, palomies, kaupan työntekijä, laitoshoitaja, suurtalouskokki, apteekin henkilökuntaa, polttoaineen kanssa työskentelevä, sähköasentaja, mikä tahansa infrastruktuurin kannalta tärkeän ammatin edustaja tai on vaan yleinen tahto jäädä auttamaan muita. Ehkä ei ole uskaltanut lähteä ennen kun se on tullut mahdottomaksi. Ehkä perheessä on joku tai joitain, joiden vuoksi ei voi lähteä. Syitä on monia.

Silloin kun on kyse sotaan varautumisesta ja se oma elinympäristö on kaupunki, varautuminen on todella tärkeää. Ukrainan sota on näyttänyt mitä sota tänä päivänä edelleen on. Se on eristämistä, peruselinolosuhteiden vaikeuttamista, siis vesi, ruoka, lämpö, lääkkeet. Näiden neljän turvaaminen on se kaikista tärkein kaikessa varautumisessa. Näiden jälkeen tai näiden rinnalle nostaisin myös jonkinlaiden viihteen. Jos vaan kriisitilanteessa voi jollain tavalla helpottaa lasten oloja, se on suotavaa. Oli se sitten suuri kriisi tai pitkä sähkökatko, värityskirja tai puuhakirja ja paketti uusia kyniä voi olla juuri se pieni asia, jolla on suuri merkitys silloin, kun hätä on suurin.

Rautalangasta: piiritetyssä kaupungissa ei voi turvata omin konstein mitään noista: vesi, lämpö, sähkö, sairaanhoito. Siksi kaikkein tärkeintä olisi saada siviilit ajoissa pois.

Totta. Siviilien evakuointi on esisijaisen tärkeää, mutta siihen saattaa mennä muutama viikko, kuten nyt esimerkiksi Ukrainassa on käynyt. Siksi varautuminen on tärkeää ja ihan mahdollista kaupungissakin. Tietysti rajallisesti verrattuna maaseutuun, mutta kuitenkin mahdollista. Muutama vesikanisteri, jonkin verran ruokaa, lämpöä voi ylläpitää ja jonkin verran tuottaa, mutta sairaanhoidon kanssa on ehkä sen oman lääkepurkkinsa ja ensiapulaukkunsa varassa. Sairaalat toimivat, mutta sinne on vaikeaa päästä kun kuljetuksia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tosiaan syystä tai toisesta voi lähteä pakenemaan asuinpaikaltaan. Oma työ voi estää sen jos on vaikkapa hoitaja, lääkäri, palomies, kaupan työntekijä, laitoshoitaja, suurtalouskokki, apteekin henkilökuntaa, polttoaineen kanssa työskentelevä, sähköasentaja, mikä tahansa infrastruktuurin kannalta tärkeän ammatin edustaja tai on vaan yleinen tahto jäädä auttamaan muita. Ehkä ei ole uskaltanut lähteä ennen kun se on tullut mahdottomaksi. Ehkä perheessä on joku tai joitain, joiden vuoksi ei voi lähteä. Syitä on monia.

Silloin kun on kyse sotaan varautumisesta ja se oma elinympäristö on kaupunki, varautuminen on todella tärkeää. Ukrainan sota on näyttänyt mitä sota tänä päivänä edelleen on. Se on eristämistä, peruselinolosuhteiden vaikeuttamista, siis vesi, ruoka, lämpö, lääkkeet. Näiden neljän turvaaminen on se kaikista tärkein kaikessa varautumisessa. Näiden jälkeen tai näiden rinnalle nostaisin myös jonkinlaiden viihteen. Jos vaan kriisitilanteessa voi jollain tavalla helpottaa lasten oloja, se on suotavaa. Oli se sitten suuri kriisi tai pitkä sähkökatko, värityskirja tai puuhakirja ja paketti uusia kyniä voi olla juuri se pieni asia, jolla on suuri merkitys silloin, kun hätä on suurin.

Rautalangasta: piiritetyssä kaupungissa ei voi turvata omin konstein mitään noista: vesi, lämpö, sähkö, sairaanhoito. Siksi kaikkein tärkeintä olisi saada siviilit ajoissa pois.

Totta. Siviilien evakuointi on esisijaisen tärkeää, mutta siihen saattaa mennä muutama viikko, kuten nyt esimerkiksi Ukrainassa on käynyt. Siksi varautuminen on tärkeää ja ihan mahdollista kaupungissakin. Tietysti rajallisesti verrattuna maaseutuun, mutta kuitenkin mahdollista. Muutama vesikanisteri, jonkin verran ruokaa, lämpöä voi ylläpitää ja jonkin verran tuottaa, mutta sairaanhoidon kanssa on ehkä sen oman lääkepurkkinsa ja ensiapulaukkunsa varassa. Sairaalat toimivat, mutta sinne on vaikeaa päästä kun kuljetuksia ei ole.

Ukrainassa alettiin poistua maasta heti. Kiovassakin ekana lähdettiin omilla autoilla eli väärin toimittu palstalaisten mielestä. Juniin turvautui ne, joilla ei ollut autoa käytössä.