Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita muitakin siltoja kuin Tornion silta. Ylityspaikat ovat Kolarissa, Pellossa, Karesuannossa, Muoniossa, Torniossa ja Ylitorniolla, ja talvella mennään sitten jään yli. Ihan uimalla en lähtisi ylitykseen, mutta veneellähän tuo ei kestä kauaa (kunhan virta ei vie). Ylittäväthän ihmiset Englannin kanaalinkin kumiveneillä...

ja näistä siltoja on... kaikki.

Muistakaa nyt Helsingistä pakoon lähtevä laittaa myös se soutuvene sinne autonne katolle, että pääsette yli. Vai onko tässä skenaariossa joku soutuvenelaivasto odottamassa siellä rannalla niitä kymmeniä ellei satoja tuhansia PK-seudulta pakoon lähteviä? Talvella voi ottaa mukaan pulkan. Sille tulee tarvetta kun ensin vetää tavarat niiden tuhansien autojen ohi ennen kun pääsee sinne joen rantaan. Ne rannat ovat muuten aika korkeita. Kannattaa pakata myös kiipeilyvälineet.

Lifehacksit ja muut niksit kannattaa aina kirjoittaa muistiin. Erityisesti jos nämä vinkit liittyvät kierrätykseen, tavaroiden huoltoon ja eliniän pidentämiseen. 

Olin jo hetken masentunut, mutta armeijassa töissä ollut mieheni sanoi, että puolustusvoimilla ei kestä kuin pari tuntia palauttaa silta rajanylityspaikalle, että kyllä ne sillat sinne saadaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se, että meriliikenne ei toimisi, estäisi ihmisten hakeutumisen pois Ruotsin tai Norjan kautta maata pitkin? Se ei ole mikään selitys, että voi olla kylmä ja ruuhkaa. Tämähän on varautumisketju ja ne haasteet ovat juurikin asioita, joihin voi varautua. Voi esim säilöä bensaa kanistereihin ja varautua leiriytymään matkalla, tai voi varautua kulkemaan matkaa vaikka pyöräillä ja telttailemaan. Siis näiden skeraarioiden miettiminen on just sitä varautumista.

Ei mitenkään, mutta kyse on siitä olisiko se helppoa tai kannattavaa. Lähdepä sotatilassa matkaamaan vaikkapa Helsingistä Haaparantaan päästäksesi Ruotsiin. Se on yli 700 kilometrin matka. Olisitko todella valmis siihen? Olisiko sinulla valmiudet siihen? Ne tiet olisivat niin täynnä heitä, joilla on sama ajatus, mutta ei resursseja toteuttaa matkaa. Matkanteosta tulisi hidasta. Kuvittele ensinnäkin sitä, että ajaisit tuon matkan niin, että sinulla olisi vähintään, aivan minimissään niitä kanisterillisia bensaa sadan litran edestä. Sitten olisit varautunut tosiaan niillä teltoilla ja kaikella muulla mitä matkaasi varten tarvitset, ihan vaan pysyäksesi hengissä, ettet vaivu koomaan hypotermiassa. Ruokaa ja vettä noin viikoksi pitäisi myös olla. Millaiseksi kuvittelet sen matkan? Helpoksi retkeksi? Kuvittele sitä väkeä reitillä, hylättyjä autoja, jatkuvia pysähdyksiä, ajomatkaa, joka etenee madellen. Siinä sinulle realismia. Yksi varautumisen oleellisimmista aisioista on varautua oikein ja mitoittaa varautuminen sen mukaisesti. Ei ole kysymys siitä etteikö näistä voisi keskustella täällä, mutta tuollaainen skenaario ei nyt vaan ole järkevä. Mitä sinä siellä Ruotsissa muuten tekisit? Mikset vetäytyisi ihan kotimaassa alueelle, joka ei olisi sotatantereena jos koet, että sinun olisi jätettävä kotisi? Voisit jopa olla avuksi tilanteessa, jossa apua tarvitaan.

Näihin juttuihisi ei jaksa enää edes kommentoida. Lähinnä ihmettelen, mitä ihminen, jolla on noin periaatteellinen no can do -asenne tekee selviytymisketjussa. Mikä johtaa ajattelemaan, että kriiseissä selviävät luultavasti ne, joilla on kova halua ja tahto selviytyä, eivät ne, jotka luovuttavat heti kättelyssä. Se selviytyjäasenne on varmasti yhtä tärkeä kuin varautuminen ja osa oikealla asenteella varustettuja luultavasti improvisoi matkan varrella niin, että pärjäävät ilman varautumistakin.

Eikös tuossa edellä ole nimenomaan can do -asenne, eikä mikään ”luikin karkuun niin äkkiä kuin ikinä pääsen, muista viis”?

En ole edellisen viestin kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tosiaan syystä tai toisesta voi lähteä pakenemaan asuinpaikaltaan. Oma työ voi estää sen jos on vaikkapa hoitaja, lääkäri, palomies, kaupan työntekijä, laitoshoitaja, suurtalouskokki, apteekin henkilökuntaa, polttoaineen kanssa työskentelevä, sähköasentaja, mikä tahansa infrastruktuurin kannalta tärkeän ammatin edustaja tai on vaan yleinen tahto jäädä auttamaan muita. Ehkä ei ole uskaltanut lähteä ennen kun se on tullut mahdottomaksi. Ehkä perheessä on joku tai joitain, joiden vuoksi ei voi lähteä. Syitä on monia.

Silloin kun on kyse sotaan varautumisesta ja se oma elinympäristö on kaupunki, varautuminen on todella tärkeää. Ukrainan sota on näyttänyt mitä sota tänä päivänä edelleen on. Se on eristämistä, peruselinolosuhteiden vaikeuttamista, siis vesi, ruoka, lämpö, lääkkeet. Näiden neljän turvaaminen on se kaikista tärkein kaikessa varautumisessa. Näiden jälkeen tai näiden rinnalle nostaisin myös jonkinlaiden viihteen. Jos vaan kriisitilanteessa voi jollain tavalla helpottaa lasten oloja, se on suotavaa. Oli se sitten suuri kriisi tai pitkä sähkökatko, värityskirja tai puuhakirja ja paketti uusia kyniä voi olla juuri se pieni asia, jolla on suuri merkitys silloin, kun hätä on suurin.

Rautalangasta: piiritetyssä kaupungissa ei voi turvata omin konstein mitään noista: vesi, lämpö, sähkö, sairaanhoito. Siksi kaikkein tärkeintä olisi saada siviilit ajoissa pois.

Totta. Siviilien evakuointi on esisijaisen tärkeää, mutta siihen saattaa mennä muutama viikko, kuten nyt esimerkiksi Ukrainassa on käynyt. Siksi varautuminen on tärkeää ja ihan mahdollista kaupungissakin. Tietysti rajallisesti verrattuna maaseutuun, mutta kuitenkin mahdollista. Muutama vesikanisteri, jonkin verran ruokaa, lämpöä voi ylläpitää ja jonkin verran tuottaa, mutta sairaanhoidon kanssa on ehkä sen oman lääkepurkkinsa ja ensiapulaukkunsa varassa. Sairaalat toimivat, mutta sinne on vaikeaa päästä kun kuljetuksia ei ole.

Ukrainassa alettiin poistua maasta heti. Kiovassakin ekana lähdettiin omilla autoilla eli väärin toimittu palstalaisten mielestä. Juniin turvautui ne, joilla ei ollut autoa käytössä.

Ymmärsit väärin. Pointti on se, että näit kyllä, mikä katastrofi rajoilla oli jo, kun 1 % kansasta oli liikkeellä. Turha kuvitella, että kaikki siviilit olisivat voineet onnistuneesti evakuoitua sodan ensimmäisenä päivänä, kuten täällä näkyy joidenkin tahtotila olevan.

En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut, että survivalistit on niitä, jotka pakenee rajan yli ensimmäisenä. Oletin, että mukana olisi enemmän varautujia, ja ihmisiä, jotka välittävät myös läheisistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se, että meriliikenne ei toimisi, estäisi ihmisten hakeutumisen pois Ruotsin tai Norjan kautta maata pitkin? Se ei ole mikään selitys, että voi olla kylmä ja ruuhkaa. Tämähän on varautumisketju ja ne haasteet ovat juurikin asioita, joihin voi varautua. Voi esim säilöä bensaa kanistereihin ja varautua leiriytymään matkalla, tai voi varautua kulkemaan matkaa vaikka pyöräillä ja telttailemaan. Siis näiden skeraarioiden miettiminen on just sitä varautumista.

Ei mitenkään, mutta kyse on siitä olisiko se helppoa tai kannattavaa. Lähdepä sotatilassa matkaamaan vaikkapa Helsingistä Haaparantaan päästäksesi Ruotsiin. Se on yli 700 kilometrin matka. Olisitko todella valmis siihen? Olisiko sinulla valmiudet siihen? Ne tiet olisivat niin täynnä heitä, joilla on sama ajatus, mutta ei resursseja toteuttaa matkaa. Matkanteosta tulisi hidasta. Kuvittele ensinnäkin sitä, että ajaisit tuon matkan niin, että sinulla olisi vähintään, aivan minimissään niitä kanisterillisia bensaa sadan litran edestä. Sitten olisit varautunut tosiaan niillä teltoilla ja kaikella muulla mitä matkaasi varten tarvitset, ihan vaan pysyäksesi hengissä, ettet vaivu koomaan hypotermiassa. Ruokaa ja vettä noin viikoksi pitäisi myös olla. Millaiseksi kuvittelet sen matkan? Helpoksi retkeksi? Kuvittele sitä väkeä reitillä, hylättyjä autoja, jatkuvia pysähdyksiä, ajomatkaa, joka etenee madellen. Siinä sinulle realismia. Yksi varautumisen oleellisimmista aisioista on varautua oikein ja mitoittaa varautuminen sen mukaisesti. Ei ole kysymys siitä etteikö näistä voisi keskustella täällä, mutta tuollaainen skenaario ei nyt vaan ole järkevä. Mitä sinä siellä Ruotsissa muuten tekisit? Mikset vetäytyisi ihan kotimaassa alueelle, joka ei olisi sotatantereena jos koet, että sinun olisi jätettävä kotisi? Voisit jopa olla avuksi tilanteessa, jossa apua tarvitaan.

Näihin juttuihisi ei jaksa enää edes kommentoida. Lähinnä ihmettelen, mitä ihminen, jolla on noin periaatteellinen no can do -asenne tekee selviytymisketjussa. Mikä johtaa ajattelemaan, että kriiseissä selviävät luultavasti ne, joilla on kova halua ja tahto selviytyä, eivät ne, jotka luovuttavat heti kättelyssä. Se selviytyjäasenne on varmasti yhtä tärkeä kuin varautuminen ja osa oikealla asenteella varustettuja luultavasti improvisoi matkan varrella niin, että pärjäävät ilman varautumistakin.

Älä sitten kommentoi ;) No can do -asenteesta ei todellakaan ole kyse, vaan mahdollisimman laajasta selviytymisestä, jossa ei olla niin minä-asenteellisia. Jos sinä näet parhaana selviytymiskeinona tuollaisen massapakoon kannustamisen, joka oikeassa elämässä aiheuttaisi turhaa inhimillistä kärsimystä ja samalla aiheuttaisi yhteiskunnan kannalta resurssihukkaa, kun ihmisiä pitäisi pelastaa henkihieveristä matkan varrelta, niin kaikin mokomin pidä ajatuksestasi kiinni. Minä olen sitten yksi heistä, joka näitä lähtemään kannustaneita tuolta matkan varrelta joutuu pelastamaan sen sijaan, että asian voisi hoitaa turvallisemmin ja hallitummin.

Kerro tuo Mariupolin asukkaille.

Niin. Mariupolissa jäljellä ovat he, jotka eivät voineet tai kyenneet lähtemään koko maan halki pakoon turvallista rajaa kohti ja joilla ei enää ole varastoja selviytyäkseen.  Oikein hyvä esimerkki. Kiitos kun ymmärsit asian vihdoin.

Kaikille olisi ollut parempi lähteä. Kukaan ei ole Mariupolissa turvassa, oli millaiset varastot tahansa.

Niinpä :( Sodassa ei vaan aina voi arvata ennalta mikä lopputulema on ja koko maata ei koskaan voi evakuoida. Tuskin kukaan arvasi minkä kohtalon Mariupoli ja sen asukkaat tulevat kohtaamaan. Tämä sota on näyttänyt kamalaa julmuutta ja piittaamattomuutta siviilejä ja lakeja kohtaan.

Ja tässä ketjussa on haluttu varautua muihinkin tilanteisiin kuin sotaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita muitakin siltoja kuin Tornion silta. Ylityspaikat ovat Kolarissa, Pellossa, Karesuannossa, Muoniossa, Torniossa ja Ylitorniolla, ja talvella mennään sitten jään yli. Ihan uimalla en lähtisi ylitykseen, mutta veneellähän tuo ei kestä kauaa (kunhan virta ei vie). Ylittäväthän ihmiset Englannin kanaalinkin kumiveneillä...

Juu. Muutaman miljoonan ihmisen kuljettaminen niillä veneillä ei sitten sujukaan enää päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tosiaan syystä tai toisesta voi lähteä pakenemaan asuinpaikaltaan. Oma työ voi estää sen jos on vaikkapa hoitaja, lääkäri, palomies, kaupan työntekijä, laitoshoitaja, suurtalouskokki, apteekin henkilökuntaa, polttoaineen kanssa työskentelevä, sähköasentaja, mikä tahansa infrastruktuurin kannalta tärkeän ammatin edustaja tai on vaan yleinen tahto jäädä auttamaan muita. Ehkä ei ole uskaltanut lähteä ennen kun se on tullut mahdottomaksi. Ehkä perheessä on joku tai joitain, joiden vuoksi ei voi lähteä. Syitä on monia.

Silloin kun on kyse sotaan varautumisesta ja se oma elinympäristö on kaupunki, varautuminen on todella tärkeää. Ukrainan sota on näyttänyt mitä sota tänä päivänä edelleen on. Se on eristämistä, peruselinolosuhteiden vaikeuttamista, siis vesi, ruoka, lämpö, lääkkeet. Näiden neljän turvaaminen on se kaikista tärkein kaikessa varautumisessa. Näiden jälkeen tai näiden rinnalle nostaisin myös jonkinlaiden viihteen. Jos vaan kriisitilanteessa voi jollain tavalla helpottaa lasten oloja, se on suotavaa. Oli se sitten suuri kriisi tai pitkä sähkökatko, värityskirja tai puuhakirja ja paketti uusia kyniä voi olla juuri se pieni asia, jolla on suuri merkitys silloin, kun hätä on suurin.

Rautalangasta: piiritetyssä kaupungissa ei voi turvata omin konstein mitään noista: vesi, lämpö, sähkö, sairaanhoito. Siksi kaikkein tärkeintä olisi saada siviilit ajoissa pois.

Totta. Siviilien evakuointi on esisijaisen tärkeää, mutta siihen saattaa mennä muutama viikko, kuten nyt esimerkiksi Ukrainassa on käynyt. Siksi varautuminen on tärkeää ja ihan mahdollista kaupungissakin. Tietysti rajallisesti verrattuna maaseutuun, mutta kuitenkin mahdollista. Muutama vesikanisteri, jonkin verran ruokaa, lämpöä voi ylläpitää ja jonkin verran tuottaa, mutta sairaanhoidon kanssa on ehkä sen oman lääkepurkkinsa ja ensiapulaukkunsa varassa. Sairaalat toimivat, mutta sinne on vaikeaa päästä kun kuljetuksia ei ole.

Ukrainassa alettiin poistua maasta heti. Kiovassakin ekana lähdettiin omilla autoilla eli väärin toimittu palstalaisten mielestä. Juniin turvautui ne, joilla ei ollut autoa käytössä.

Ymmärsit väärin. Pointti on se, että näit kyllä, mikä katastrofi rajoilla oli jo, kun 1 % kansasta oli liikkeellä. Turha kuvitella, että kaikki siviilit olisivat voineet onnistuneesti evakuoitua sodan ensimmäisenä päivänä, kuten täällä näkyy joidenkin tahtotila olevan.

En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut, että survivalistit on niitä, jotka pakenee rajan yli ensimmäisenä. Oletin, että mukana olisi enemmän varautujia, ja ihmisiä, jotka välittävät myös läheisistään.

Minä valmistaudun toimittamaan lapseni turvaan. Oma työni on sellainen, että joudun palaamaan Suomeen. Sinä jonka mielestä pitäisi jäädä loukkuun virumaan, olet joko lapseton tai häiriintynyt.

Lopetan osaltani keskustelun kanssasi tähän, menee kohta liikaa tunteisiin. Hyvää loppuelämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita muitakin siltoja kuin Tornion silta. Ylityspaikat ovat Kolarissa, Pellossa, Karesuannossa, Muoniossa, Torniossa ja Ylitorniolla, ja talvella mennään sitten jään yli. Ihan uimalla en lähtisi ylitykseen, mutta veneellähän tuo ei kestä kauaa (kunhan virta ei vie). Ylittäväthän ihmiset Englannin kanaalinkin kumiveneillä...

ja näistä siltoja on... kaikki.

Muistakaa nyt Helsingistä pakoon lähtevä laittaa myös se soutuvene sinne autonne katolle, että pääsette yli. Vai onko tässä skenaariossa joku soutuvenelaivasto odottamassa siellä rannalla niitä kymmeniä ellei satoja tuhansia PK-seudulta pakoon lähteviä? Talvella voi ottaa mukaan pulkan. Sille tulee tarvetta kun ensin vetää tavarat niiden tuhansien autojen ohi ennen kun pääsee sinne joen rantaan. Ne rannat ovat muuten aika korkeita. Kannattaa pakata myös kiipeilyvälineet.

Olen niin samaa mieltä, ja ihmettelen kommentteja, jotka on vähän tyyliin miten niin hankalaa evakuoitua Suomesta, mikäs konsti tuo nyt on, ei muuta ku Haaparantaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tosiaan syystä tai toisesta voi lähteä pakenemaan asuinpaikaltaan. Oma työ voi estää sen jos on vaikkapa hoitaja, lääkäri, palomies, kaupan työntekijä, laitoshoitaja, suurtalouskokki, apteekin henkilökuntaa, polttoaineen kanssa työskentelevä, sähköasentaja, mikä tahansa infrastruktuurin kannalta tärkeän ammatin edustaja tai on vaan yleinen tahto jäädä auttamaan muita. Ehkä ei ole uskaltanut lähteä ennen kun se on tullut mahdottomaksi. Ehkä perheessä on joku tai joitain, joiden vuoksi ei voi lähteä. Syitä on monia.

Silloin kun on kyse sotaan varautumisesta ja se oma elinympäristö on kaupunki, varautuminen on todella tärkeää. Ukrainan sota on näyttänyt mitä sota tänä päivänä edelleen on. Se on eristämistä, peruselinolosuhteiden vaikeuttamista, siis vesi, ruoka, lämpö, lääkkeet. Näiden neljän turvaaminen on se kaikista tärkein kaikessa varautumisessa. Näiden jälkeen tai näiden rinnalle nostaisin myös jonkinlaiden viihteen. Jos vaan kriisitilanteessa voi jollain tavalla helpottaa lasten oloja, se on suotavaa. Oli se sitten suuri kriisi tai pitkä sähkökatko, värityskirja tai puuhakirja ja paketti uusia kyniä voi olla juuri se pieni asia, jolla on suuri merkitys silloin, kun hätä on suurin.

Rautalangasta: piiritetyssä kaupungissa ei voi turvata omin konstein mitään noista: vesi, lämpö, sähkö, sairaanhoito. Siksi kaikkein tärkeintä olisi saada siviilit ajoissa pois.

Totta. Siviilien evakuointi on esisijaisen tärkeää, mutta siihen saattaa mennä muutama viikko, kuten nyt esimerkiksi Ukrainassa on käynyt. Siksi varautuminen on tärkeää ja ihan mahdollista kaupungissakin. Tietysti rajallisesti verrattuna maaseutuun, mutta kuitenkin mahdollista. Muutama vesikanisteri, jonkin verran ruokaa, lämpöä voi ylläpitää ja jonkin verran tuottaa, mutta sairaanhoidon kanssa on ehkä sen oman lääkepurkkinsa ja ensiapulaukkunsa varassa. Sairaalat toimivat, mutta sinne on vaikeaa päästä kun kuljetuksia ei ole.

Ukrainassa alettiin poistua maasta heti. Kiovassakin ekana lähdettiin omilla autoilla eli väärin toimittu palstalaisten mielestä. Juniin turvautui ne, joilla ei ollut autoa käytössä.

Ymmärsit väärin. Pointti on se, että näit kyllä, mikä katastrofi rajoilla oli jo, kun 1 % kansasta oli liikkeellä. Turha kuvitella, että kaikki siviilit olisivat voineet onnistuneesti evakuoitua sodan ensimmäisenä päivänä, kuten täällä näkyy joidenkin tahtotila olevan.

En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut, että survivalistit on niitä, jotka pakenee rajan yli ensimmäisenä. Oletin, että mukana olisi enemmän varautujia, ja ihmisiä, jotka välittävät myös läheisistään.

Minä valmistaudun toimittamaan lapseni turvaan. Oma työni on sellainen, että joudun palaamaan Suomeen. Sinä jonka mielestä pitäisi jäädä loukkuun virumaan, olet joko lapseton tai häiriintynyt.

Lopetan osaltani keskustelun kanssasi tähän, menee kohta liikaa tunteisiin. Hyvää loppuelämää.

Ketjun nimessä mainitaan survivalistit ja preppaajat. Osa joutuu jäämään työnsä takia, osa siksi, että kaikki eivät pääse ulos maasta sillä siunaaman sekunnilla. Kukaan ei halua loukkuun virumaan, sairasta kuvitellakaan niin.

Hei, mites toi alkoholi? Mietin että jos olisi joku vaikka kyberisku tai joku paha vika sähköissä/netissä, niin mä ainakin pitkästyisin jos ei vois käyttää nettiä/kännykkää. Ois se niin outoa. Tiedän, tiedän, mut oikeesti. Jos pitäis olla pari päivää ilman sähköä kotona niin ois se kyl tylsää kun mitään sellaista ei vois tehdä mitä normaalisti tekee. Ei siihen kuole, mut tolleen yllättäen tapahtuen se ois varmaan aika tylsää. Mut jos ois vähän viiniä, niin... :D Tämmöstä pientä kevennystä tähän yritän. Kai kotivarassa vois vähän %-juomiakin olla?

Vierailija kirjoitti:

Olin jo hetken masentunut, mutta armeijassa töissä ollut mieheni sanoi, että puolustusvoimilla ei kestä kuin pari tuntia palauttaa silta rajanylityspaikalle, että kyllä ne sillat sinne saadaan.

Ihana mies sulla, halusi rauhoitella sua, mutta oikeesti, nou. Ei mene noin, valitettavasti. Kriisitilanteessa, ja tässä puhutaan nyt sodasta, ei todellakaan mitään ylityskuormia kannattelevia siltoja vaihdeta parissa tunnissa päreiksi pommitetun sillan tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Hei, mites toi alkoholi? Mietin että jos olisi joku vaikka kyberisku tai joku paha vika sähköissä/netissä, niin mä ainakin pitkästyisin jos ei vois käyttää nettiä/kännykkää. Ois se niin outoa. Tiedän, tiedän, mut oikeesti. Jos pitäis olla pari päivää ilman sähköä kotona niin ois se kyl tylsää kun mitään sellaista ei vois tehdä mitä normaalisti tekee. Ei siihen kuole, mut tolleen yllättäen tapahtuen se ois varmaan aika tylsää. Mut jos ois vähän viiniä, niin... :D Tämmöstä pientä kevennystä tähän yritän. Kai kotivarassa vois vähän %-juomiakin olla?

Kyllä minä ainakin aion hankkia niin olutta, siideriä kuin viiniäkin. Sekä ilahduttaakseni itseäni, että myös siksi, että kotivaran juomapuoli tuntuu mukavammalta ja varasto kiertää paremmin, jos kaikki ei ole pelkkää vettä. Vissyä ja mehuja jo on, mutta alkopuoli on vielä hankkimatta. Pitäisköhän tehdä Tallinnan reissu ihan tän takia? Samalla vois ostaa edullisempaa ruokaa.

Väkeviä en juurikaan juo, mutta moni haluaa hankkia niitäkin vaihdon välineeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se, että meriliikenne ei toimisi, estäisi ihmisten hakeutumisen pois Ruotsin tai Norjan kautta maata pitkin? Se ei ole mikään selitys, että voi olla kylmä ja ruuhkaa. Tämähän on varautumisketju ja ne haasteet ovat juurikin asioita, joihin voi varautua. Voi esim säilöä bensaa kanistereihin ja varautua leiriytymään matkalla, tai voi varautua kulkemaan matkaa vaikka pyöräillä ja telttailemaan. Siis näiden skeraarioiden miettiminen on just sitä varautumista.

Ei mitenkään, mutta kyse on siitä olisiko se helppoa tai kannattavaa. Lähdepä sotatilassa matkaamaan vaikkapa Helsingistä Haaparantaan päästäksesi Ruotsiin. Se on yli 700 kilometrin matka. Olisitko todella valmis siihen? Olisiko sinulla valmiudet siihen? Ne tiet olisivat niin täynnä heitä, joilla on sama ajatus, mutta ei resursseja toteuttaa matkaa. Matkanteosta tulisi hidasta. Kuvittele ensinnäkin sitä, että ajaisit tuon matkan niin, että sinulla olisi vähintään, aivan minimissään niitä kanisterillisia bensaa sadan litran edestä. Sitten olisit varautunut tosiaan niillä teltoilla ja kaikella muulla mitä matkaasi varten tarvitset, ihan vaan pysyäksesi hengissä, ettet vaivu koomaan hypotermiassa. Ruokaa ja vettä noin viikoksi pitäisi myös olla. Millaiseksi kuvittelet sen matkan? Helpoksi retkeksi? Kuvittele sitä väkeä reitillä, hylättyjä autoja, jatkuvia pysähdyksiä, ajomatkaa, joka etenee madellen. Siinä sinulle realismia. Yksi varautumisen oleellisimmista aisioista on varautua oikein ja mitoittaa varautuminen sen mukaisesti. Ei ole kysymys siitä etteikö näistä voisi keskustella täällä, mutta tuollaainen skenaario ei nyt vaan ole järkevä. Mitä sinä siellä Ruotsissa muuten tekisit? Mikset vetäytyisi ihan kotimaassa alueelle, joka ei olisi sotatantereena jos koet, että sinun olisi jätettävä kotisi? Voisit jopa olla avuksi tilanteessa, jossa apua tarvitaan.

Näihin juttuihisi ei jaksa enää edes kommentoida. Lähinnä ihmettelen, mitä ihminen, jolla on noin periaatteellinen no can do -asenne tekee selviytymisketjussa. Mikä johtaa ajattelemaan, että kriiseissä selviävät luultavasti ne, joilla on kova halua ja tahto selviytyä, eivät ne, jotka luovuttavat heti kättelyssä. Se selviytyjäasenne on varmasti yhtä tärkeä kuin varautuminen ja osa oikealla asenteella varustettuja luultavasti improvisoi matkan varrella niin, että pärjäävät ilman varautumistakin.

Älä sitten kommentoi ;) No can do -asenteesta ei todellakaan ole kyse, vaan mahdollisimman laajasta selviytymisestä, jossa ei olla niin minä-asenteellisia. Jos sinä näet parhaana selviytymiskeinona tuollaisen massapakoon kannustamisen, joka oikeassa elämässä aiheuttaisi turhaa inhimillistä kärsimystä ja samalla aiheuttaisi yhteiskunnan kannalta resurssihukkaa, kun ihmisiä pitäisi pelastaa henkihieveristä matkan varrelta, niin kaikin mokomin pidä ajatuksestasi kiinni. Minä olen sitten yksi heistä, joka näitä lähtemään kannustaneita tuolta matkan varrelta joutuu pelastamaan sen sijaan, että asian voisi hoitaa turvallisemmin ja hallitummin.

Kerro tuo Mariupolin asukkaille.

Niin. Mariupolissa jäljellä ovat he, jotka eivät voineet tai kyenneet lähtemään koko maan halki pakoon turvallista rajaa kohti ja joilla ei enää ole varastoja selviytyäkseen.  Oikein hyvä esimerkki. Kiitos kun ymmärsit asian vihdoin.

Kaikille olisi ollut parempi lähteä. Kukaan ei ole Mariupolissa turvassa, oli millaiset varastot tahansa.

Niinpä :( Sodassa ei vaan aina voi arvata ennalta mikä lopputulema on ja koko maata ei koskaan voi evakuoida. Tuskin kukaan arvasi minkä kohtalon Mariupoli ja sen asukkaat tulevat kohtaamaan. Tämä sota on näyttänyt kamalaa julmuutta ja piittaamattomuutta siviilejä ja lakeja kohtaan.

Ja tässä ketjussa on haluttu varautua muihinkin tilanteisiin kuin sotaan.

Minulla olisi sodan aikana tehtävä, en ole menossa mihinkään. Koti kyllä on sellaisessa paikassa, että asukaat evakuoitaisiin luultavasti pikaisesti. Varautuminen on sähkökatkoihin, kyberhyökkäyksiin, suuronnettomuuksiin ja toimituskatkoihin.

Minusta ennen oli jokin verovapaus neliveto lava- ja maastoautoihin juuri mahdollisen armeijan käyttöönoton takia, mutta epäilen että käytäntö ei ole enää voimassa ainakaan samanlaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! Monet tulevat tähän ketjuun etsimään parhaita vinkkejä varautumiseen ja selviytymiseen. eli juuri sitä mitä tuossa otsikossakin lukee. En tiedä mitä mieltä te muut olette, mutta minusta ainakin olisi hyvä, että tässä ketjussa pysyteltäisiin annetussa aiheessa, eli nimenomaan jaettaisiin niitä parhaita vinkkejä, ja tuo kaikki muu yleinen keskustelu varautumisesta ja selviytymisestä pysyttelisi niitä varten tehdyissä omissa ketjuissaan.

Samaa mieltä. Keskustelettehan Ukrainasta jossakin muualla, kiitos.

Sama. Tämä ketju on valitettavasti ehtinyt jo mennä lähes pilalle, onneksi on muitakin ketjuja.

Linkitätkö tähän, mitä ketjuja tarkoitat. Kiitos.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4562232/millainen-kotivara-teilla

https://www.vauva.fi/keskustelu/4529895/mita-kotivaraa-kaapeistanne-loy…

https://www.vauva.fi/keskustelu/4542021/mita-olette-ostaneet-kotivaraksi?

https://www.vauva.fi/keskustelu/4568450/mihin-varastoit-kaiken-hamstraa…?

https://www.vauva.fi/keskustelu/4558674/ajattelin-alkaa-ottaa-vetta-sai…

https://www.vauva.fi/keskustelu/4562148/loytyyko-teilta-pattereilla-toi…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tosiaan syystä tai toisesta voi lähteä pakenemaan asuinpaikaltaan. Oma työ voi estää sen jos on vaikkapa hoitaja, lääkäri, palomies, kaupan työntekijä, laitoshoitaja, suurtalouskokki, apteekin henkilökuntaa, polttoaineen kanssa työskentelevä, sähköasentaja, mikä tahansa infrastruktuurin kannalta tärkeän ammatin edustaja tai on vaan yleinen tahto jäädä auttamaan muita. Ehkä ei ole uskaltanut lähteä ennen kun se on tullut mahdottomaksi. Ehkä perheessä on joku tai joitain, joiden vuoksi ei voi lähteä. Syitä on monia.

Silloin kun on kyse sotaan varautumisesta ja se oma elinympäristö on kaupunki, varautuminen on todella tärkeää. Ukrainan sota on näyttänyt mitä sota tänä päivänä edelleen on. Se on eristämistä, peruselinolosuhteiden vaikeuttamista, siis vesi, ruoka, lämpö, lääkkeet. Näiden neljän turvaaminen on se kaikista tärkein kaikessa varautumisessa. Näiden jälkeen tai näiden rinnalle nostaisin myös jonkinlaiden viihteen. Jos vaan kriisitilanteessa voi jollain tavalla helpottaa lasten oloja, se on suotavaa. Oli se sitten suuri kriisi tai pitkä sähkökatko, värityskirja tai puuhakirja ja paketti uusia kyniä voi olla juuri se pieni asia, jolla on suuri merkitys silloin, kun hätä on suurin.

Rautalangasta: piiritetyssä kaupungissa ei voi turvata omin konstein mitään noista: vesi, lämpö, sähkö, sairaanhoito. Siksi kaikkein tärkeintä olisi saada siviilit ajoissa pois.

Totta. Siviilien evakuointi on esisijaisen tärkeää, mutta siihen saattaa mennä muutama viikko, kuten nyt esimerkiksi Ukrainassa on käynyt. Siksi varautuminen on tärkeää ja ihan mahdollista kaupungissakin. Tietysti rajallisesti verrattuna maaseutuun, mutta kuitenkin mahdollista. Muutama vesikanisteri, jonkin verran ruokaa, lämpöä voi ylläpitää ja jonkin verran tuottaa, mutta sairaanhoidon kanssa on ehkä sen oman lääkepurkkinsa ja ensiapulaukkunsa varassa. Sairaalat toimivat, mutta sinne on vaikeaa päästä kun kuljetuksia ei ole.

Ukrainassa alettiin poistua maasta heti. Kiovassakin ekana lähdettiin omilla autoilla eli väärin toimittu palstalaisten mielestä. Juniin turvautui ne, joilla ei ollut autoa käytössä.

Ymmärsit väärin. Pointti on se, että näit kyllä, mikä katastrofi rajoilla oli jo, kun 1 % kansasta oli liikkeellä. Turha kuvitella, että kaikki siviilit olisivat voineet onnistuneesti evakuoitua sodan ensimmäisenä päivänä, kuten täällä näkyy joidenkin tahtotila olevan.

En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut, että survivalistit on niitä, jotka pakenee rajan yli ensimmäisenä. Oletin, että mukana olisi enemmän varautujia, ja ihmisiä, jotka välittävät myös läheisistään.

Tuskin kukaan kuvittelee että esim Ukrainan eturintaman kaupunkien evakointia tehdään esim Puolaan -))?

Minusta selkeesti hyökkäyksen torjuntaa tehtiin jättämällä kaupungit joihin tiedettiin Venäjän hyökkäävän evakoimatta. Ennen sotaa jo sanottiin että hyökkäys kohdistuu Kiovaan. Ei evakoida. Maripoli ja Harkova, tiedettiin selkeeksi kohteeksi saada maayhteys Krimille, ei evakoida. Ja silti 4 viikossa vain 1000 siviiliuhria. Todella vähän kun pitäisi kohtuudella jo olla 100.000 kuollutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on ilmeisesti varastot valmiina ja poterot kaivettu, kun keskustelu on tyrehtynyt. Olen miettinyt näitä sotauutisia seuratessa, että ei taida suurista valmiusvarastoista yksityisellä ihmisellä olla paljon iloa tuollaisessa tilanteessa. Joko pitää pystyä lähtemään nopeasti, jolloin kaikki pitää sopia reppuun tai sitten jäät piiritykseen ja varastosi todennäköisesti ryöstetään.

Nyt kun uhat ovat konkretisoituneet, niin ainakin itselleni on kirkastunut, että pitää varautua tosi monenlaisiin eri tilanteisiin.

Plan a b c d jne. Kun ketju alkoi, olin varautumassa vain yhdellä lailla.

Siis niin monta asiaa voi mennä pieleen jo esim siitä, jos joku ajattelee varautuvansa kotonaan, alkaen siitä, että koti tuhoutuisi pommituksessa. Tai jos joku ajattelee menevänsä mökille, jo sillä mökkimatkalla voi tapahtua jos jonkinlaista ja perillä myös. Siis tosi monta skeraatiota. Jos joku ajattelee lähtevänsä pakoon ulkomaille ennen kuin sota alkaa, niin mistä hän sen ajankohdan oikeasti arvioi ja mitä jos ennen sitä ei tpimikaan netti, saa varattua lentoa, tai saa ostettua bensaa autoon tms tms.

En ole osannut ennen ajatella näin konkreettisesti mitään.

Suomesta on tosi hankala evakuoitua yhtään mihinkään.

En ihan ymmärrä tuota väitettä, että Suomesta olisi hankalaa evakuoitua mihinkään. Tuskinpa ihan heti sodan alussa vihollinen pystyisi katkaisemaan pääsyä esim Tornion yli Haaparantaan. Pitääkö asiantuntijat sellaista todennäköisenä?

Yksi skenaario mistä on ollut kirjoituksia on juurikin maan jakaminen kahtia, niin, että leikataan esim. pohjoinen alue. Samalla sulkeutuu se ainoa maaraja ulkomaille. Sen jälkeen vaihtoehtona on vain veneellä Itämerelle tai Pohjanlahdelle - ja siellä voi olla jo hallinta muilla.

En tosin ymmärrä miksi kukaan suomalainen pohtisi karkuun lähtemistä. Lapset voisi toki lähettää Ruotsiin kuten aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! Monet tulevat tähän ketjuun etsimään parhaita vinkkejä varautumiseen ja selviytymiseen. eli juuri sitä mitä tuossa otsikossakin lukee. En tiedä mitä mieltä te muut olette, mutta minusta ainakin olisi hyvä, että tässä ketjussa pysyteltäisiin annetussa aiheessa, eli nimenomaan jaettaisiin niitä parhaita vinkkejä, ja tuo kaikki muu yleinen keskustelu varautumisesta ja selviytymisestä pysyttelisi niitä varten tehdyissä omissa ketjuissaan.

Samaa mieltä. Keskustelettehan Ukrainasta jossakin muualla, kiitos.

Sama. Tämä ketju on valitettavasti ehtinyt jo mennä lähes pilalle, onneksi on muitakin ketjuja.

Linkitätkö tähän, mitä ketjuja tarkoitat. Kiitos.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3692189/mita-te-fiksut-olette-hamstrann…?

https://www.vauva.fi/keskustelu/4583560/sanokaa-parhaimman-makuiset-sai…?

https://www.vauva.fi/keskustelu/4583199/testasin-pitkasta-aikaa-aromipe…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmaan hyvä ostaa kartta. Sellainen paperinen, tai parikin. Nykyisin kaikki ovat riippuvaisia kännykän karttapalveluista ja -opastuksista. Entä jos virta loppuu? Kartta, kompassi ja jonkinlainen suunnistustaito.

Entäpä kännykän lataaminen, on toki olemassa vara-akkuja, mutta onko jotain aurinkovoimalla tai kammella väännettäviä latureita olemassa?

Kartat ja kompassi ovat varmasti sinulle tarpeellisia hankintoja, enkä väheksy niitä yhtään. Mutta esitän kuitenkin oman näkökantani tähän. Ensin minäkin nimittäin mietin paperikarttojen ja kompassin ostamista, mutta sitten kysyin itseltäni: missä tilanteessa tarvitsisin niitä? Eniten ne olisivat avuksi tuntemattomassa maastossa liikkuessa, jos älylaitteiden virta olisi vähissä tai lopussa, mutta missä vaaratilanteessa pakenisin kotoa tuntemattomaan maastoon? Varsinkin kun asun kaupungissa. Toki kaupungissakin voi kartta olla hyvinkin tarpeellinen, mutta kysyin kuitenkin taas itseltäni, että kannattaako minun varautua juuri nyt tällä hetkellä siihen skenaarioon, että joudun jonain päivänä suunnistamaan paikasta a paikkaan b kartan ja kompassin avulla, vai olisiko tärkeämpää varautua ensin muihin todennäköisempiin tilanteisiin? Päätin lopulta, että kaupunkilaiselle paperikartta ja kompassi eivät ole ensisijaisen tärkeitä hankintoja, mutta tietysti sitten kun kaikki tärkeämpi varautuminen alkaa olla kunnossa, sen jälkeen nämä voisivat ehkä kenties olla minullekin seuraava askel. Haja-asutusalueella asuville kartat ja kompassi luonnollisesti voivat olla tarpeellisempia, koska siellä voi joutua suuremmalla todennäköisyydellä kotiansa ympäröiviin maasto-olosuhteisiin kriisitilanteen sattuessa. Ja vielä tähän loppuun kommentti edellisen viestin kirjoittajalle, että en tietenkään tiedä mihin tarpeeseen paperikartat ja kompassi tulisivat sinulla, joten tämä kaikki oli ihan vain oman tilanteeni pohdintaa.

Jos päätyisin asumaan vaikkapa erämaassa.

Jos pitäisi kävellen kulkea teitä vältelleen kohteeseen B.

Jos minut olisi siirretty Siperiaan.

Sanotaanpa, että teidän molempien pitäisi päästä autolla Helsingin keskustasta Loimaan kautta (haet anopin siskon mukaan) Vaasaan. Ilman, että sinulla on käytössäsi gps:ää ja tiekyltit on poistettu, jottei ulkopuolinen osaisi kulkea...?

Tai jos olet Loimaalta kotoisin, niin käydä Karstulan kautta.

Mieluiten vielä niin, ettet osu yhteenkään liikennekameraan tai kelikameraan, josta kulkusi muunkaan liikenteen seasta voisi helposti havaita. 

Jos haluaa edetä ripeästi ilman, että joutuu jonoon tai joku pysäyttää niin vetää maastossa. Toisin sanoen HEVONEN tai maastopyörä ovat aika kätevä vaihtoehto.

Mutta mites sen anopin siskon sitten kyyditsee sieltä Loimaalta tai Karstulasta Vaasaan? Kyse oli nyt tilanteesta, jossa mahdollisessa realistisessa kriisiskenaariossa joutuu suunnistamaan tavallinen kaupunkilainen ilman gps-laitteita.  Realistisen tästä tekee se, että naapurimme jo nyt häiritsee tiettyjen alueiden signeeleja. ja jos tilanne Suomen lähialueilla kärjistyisi, niin esimerkiksi navigaattorien tarkkuus putoaisi muutamasta metristä muutamaan sataan metriin tai jopa kilometrien tarkkuuteen (näin kävi mm. suurvaltajohtajien kokoontuessa Helsingissä, gps:n tarkkuus romahti johonkin sataan metriin).

Tässä tullaan siihen, josta oli tuolla jossain alkupuolella jo mainittu. Kaikki tärkeät dokumentit, ohjeet, oppaat, kartat yms kannattaa olla paperisina versioina. On sellainen formaatti, joka aukeaa oli sähköä tai ei, toimi matkapuhelinverkot tai ei. Pääasia on ettei päästä kastumaan.

Karttojen ei tarvitse olla paperisia, kunhan kännykässä on virtaa ja varapankkeja. Puhelimessa EI tarvitse olla yhteyttä, vaan Googlen karttoja voi ladata itselleen puhelimelle, jolloin ne ovat offline käytettävissä. Joten oletan, että kaikilla ketjuun kirjoittavilla se on jo tehty?