Lue keskustelun säännöt.
En vaan voi käsittää että jotkut käy vuosia terapiassa?
01.02.2020 |
En ymmärrä mitä kautta tämä terapian hyöty tulee?
Samat asiat ihminen voi käydä läpi omassa päässänkin ja antaa vastaukset.
Kommentit (62)
Minä olen kasvanut täysin kieroon. En käy terapiassa, koska ei ole rahaa, mutta aivoni ovat täysin eri taajuudella muiden ihmisten kanssa. Se johtuu siitä, että minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, ihan päiväkodista eli n. 4-vuotiaasta asti. Mietipä, mitä se tekee aivoille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ainakin oli nuorena hyötyä. Jos lähipiirissä olisi ollut ihmisiä, joiden kanssa keskustellen ongelmansa saa ratkaistua, tuskin koskaan olisi tullutkaan tarvetta terapialle. Terapeutti antoi hyvän täyspäisen ihmisen mallin, jollaista mulla ei ollut koskaan ennen ollut. Normaalia ulkoisesti pärjääviä ihmisiä kyllä tunsin, mutta en ketään aidosti tasapainoista ja älykästä ihmistä.
Aidosti tasapainoiset ja älykkäät ihmiset ovat terapeutteja.
Siksi niiden kuunteluseura maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ite käynyt terapiassa alkaen v 2015, pari hyvää vinkkiä toki saanut mutta en mä kyllä mitään järkeä tuossa näe. Nykyään käyn kerran kahdessa viikossa ja en kyllä kävisi jos maksais jotain. Jonnin joutavaa pskan jauhantaa, psykologi kyselee samat kysymykset, minä vastaan ja hän ei edes kommentoi sanomisiani mitenkään. Hohhooo.
Joku toinen voisi noiden esitettyjen kysymysten jälkeen _oivaltaa_ esim. käyttäytymisensä piirteen. Se oma oivallus on se, mihin psykoterapiassa pyritään. Ei se psykoterapeutin suora vastaus tai ohje auta samalla tavalla kuin itse tehty oivallus (ja muu psyykkinen työ).
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt terapiassa monta vuotta kun päässä oli ajatus että olen epänormaali, poikkeava ja mitätön ja parempi että kuolisin, terapeutti valoi minuun uskoa että elämälläni on merkitys. Itselläni ei ollut tervehenkisiä ihmisiä perheessä tai ystäväpiirissä tukemassa kehitystäni ja kasvuani, kannustamassa. Terapeutti osasi laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja kannusti kohti unelmiani. Terapiasta on hyötyä ja on jopa loukkaavaa, että ap, sanot noin. Kaikilla ei ole turvallinen ja tukeva kotiympäristö mistä ponnistaa elämään tai jos kohtaa jonkun ennalta arvaamattoman tragedian niin silloin on hyvä että saa tukea ja keskustelu apua. Tänä päivänä olen suht menestynyt elämässäni ja sitä en olisi ilman terapeuttien tukea.
On loukkaavaa että sanon mitä? Mitä minä olen sanonut?
Se on loukkaavaa että sinä puhut paskaa.
Sinun kannattaakin käydä terpapiassa.Onko hyötyä on toinen juttu?
ap.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ootko vähän vajaa? Ei kai ne kävisi terapiassa jos ne osaisi itse selvittää ongelmansa.
En ole käynyt terapiassa vuosikausia mutta on asioita, joissa mulla on ahdistusta ja vaikeuksia läpi elämän. Mm jotkut ihmissuhteet, tyytymättömyys asioiden tiettyjen asioiden tilaan ja itseeni tietyissä asioissa. Takuulla menisin terapiaan jos olisi varaa.
Seuraavan kerran kun menet terapiaan, niin käykää läpi, että kuinka asiallista keskustelua käydään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio ikinä enää olla läheisen "terapeuttina". Tuhoaa alkuperäisen suhteen täysin kun keskustelu pyörii vaan tämän yhden ongelmissa. Ja koska läheisen elämä vaikuttaa niin paljon omaan elämään, niin pahimmillaan tekee mieli huutaa että unohda nyt jo se paska ja mene eteenpäin että minunkin elämäni menisi.
Että kyllä, terapia on tarpeellista.
Kuten joku täällä sanoi, kaikilla ei ole ollut hyvää kodin mallia, kuuntelevaa korvaa tai turvallisia aikuisia. Voi olla kokemuksia, jotka ovat jääneet käsittelemättä, aiheuttavat jatkuvaa ahdistusta tai pahaa oloa. Aika usein ihmisellä on omat keinot käytetty, kun lopulta päädytään terapiaan.
Miksi se sitten kestää pitkään? Pääasiassa siksi, että monet oivallukset ovat kivuliaita ja niiden saavuttamisessa kestää. On myös ihan hemmetin kivuliasta käsitellä niitä kokemuksia ja asioita, jotka on sullonut syvälle mielensä syövereihin. Liian akuutissa vaiheessa se on mahdotonta, elämäntilanteen pitää olla edes vähän tasaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi varmaan tyytyväinen jos minäkin olisin jättänyt terapian käymättä ja makaisin loppuelämäni kotona työkyvyttömänä tukia nostellen.
Mistä kirjoituksestani saat käsityksen kuin saat?
ps. Mietin että miksi terapian tutut on niin hyökkääviä ja ilkeitä? Löytyisikö se terapia varsinainen syy lähempää kuin arvaavatkaan?
ap
Ap tarvitsee selvästi terapiaa.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi varmaan tyytyväinen jos minäkin olisin jättänyt terapian käymättä ja makaisin loppuelämäni kotona työkyvyttömänä tukia nostellen.
Mistä kirjoituksestani saat käsityksen kuin saat?
ps. Mietin että miksi terapian tutut on niin hyökkääviä ja ilkeitä? Löytyisikö se terapia varsinainen syy lähempää kuin arvaavatkaan?
ap
Keskustellaan asiasta sitten kun olet käynyt terapiassa yli 5 vuotta ja oivaltanut puoletkaan niistä asioista, jotka minä ymmärsin terapian aikana. Muun muassa sen, että ihmiset tekevät mitä ikinä tekevätkään, koska heillä on siihen joku syy, vaikka minä en sitä ymmärtäisikään ja olisi samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi varmaan tyytyväinen jos minäkin olisin jättänyt terapian käymättä ja makaisin loppuelämäni kotona työkyvyttömänä tukia nostellen.
Mistä kirjoituksestani saat käsityksen kuin saat?
ps. Mietin että miksi terapian tutut on niin hyökkääviä ja ilkeitä? Löytyisikö se terapia varsinainen syy lähempää kuin arvaavatkaan?
ap
Keskustellaan asiasta sitten kun olet käynyt terapiassa yli 5 vuotta ja oivaltanut puoletkaan niistä asioista, jotka minä ymmärsin terapian aikana. Muun muassa sen, että ihmiset tekevät mitä ikinä tekevätkään, koska heillä on siihen joku syy, vaikka minä en sitä ymmärtäisikään ja olisi samaa mieltä.
En minä ole sinua pyytänyt keskustelemaan tähän ketjuun. Enkä ketään muutakaan keskustelukyvytöntä. Jos ei osaa keskustella, niin pysyy pois eikä ota kantaa.
Minä olen keskustellut asiallisesti alusta asti. Myös mennemättä henkilökohtaisuuksiin.
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sattunut elämässä kaikenlaista ja onhan ne jälkensä jättäneet. En kuitenkaan voi kuvitellakaan, että vuosikausia jatkaisin niiden asioiden vatvomista edestakaisin. Joskus vaan paras päästää irti ja miettiä uusia asioita.
Itse olen käynyt 4kkja usein tapaamisen jälkeen on kevyempi olo, mutta en muuten osaa huomata mitään muutosta esim ajattelutavoissa. Välillä olen miettinyt että maksanko kallista terapiaa ihan turhaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite käynyt terapiassa alkaen v 2015, pari hyvää vinkkiä toki saanut mutta en mä kyllä mitään järkeä tuossa näe. Nykyään käyn kerran kahdessa viikossa ja en kyllä kävisi jos maksais jotain. Jonnin joutavaa pskan jauhantaa, psykologi kyselee samat kysymykset, minä vastaan ja hän ei edes kommentoi sanomisiani mitenkään. Hohhooo.
Tuolla asenteella terapiasta ei ole mitään apua. Lopeta ihmeessä!
Vierailija kirjoitti:
Lyhytterapiaan voidaan hakeutua "yksinkertaisen ongelman" kanssa. Esim. miten selvitä avioerosta, tyhjän pesän syndroomasta jne. Nämä ovat usein ongelmia, jotka ihminen itsekin pystyy ratkomaan ajan kanssa, mutta terapia helpottaa ja nopeuttaa prosessia, sekä estää asioiden mahdollista eskaloitumista esim. vakavaksi masennukseksi.
Pitkissä terapioissa hoidetaan pitkäaikaisia ongelmia, jotka eivät ratkea ajan myötä ja joiden hoitaminen vaatii pitkää työstämistä ulkopuolisen tuella. Esim. jos ongelmat ovat kehittyneet jo varhain lapsuudessa /nuoruudessa, tai henkilöllä on sitkeä ja synnynnäinen, biologinen taipumus masennukseen, vaaditaan yleensä pitkää työstämistä, jotta tilanne saadaan hallintaan. Aika harva pitkäaikaissairaus ylipäätänsä paranee jollakin lääkekuurilla tai leikkauksella, vaan yleensä hoito jatkuu vuosia, jopa loppuelämän.
Ei semmoista ole olemassakaan, kuin tyhjän pesän syndrooma.
Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että nälkä on sairaus.
Kun y.märtää, ettei tarvi oll täydellinen vaan tavanomaiduus riittää, ei tarvi terapiaa. Ystäviä kyllä.
Mä aloitin juuri terapian ja hätkähdin kyllä, kun paino-ongelmiini liittyvissä keskusteluissa terapeutti sanoi, että vaikka käyttäytymismallien muuttaminen on hankalaa, on meillä toisaalta kolme vuotta aikaa. Olen siis lihava ja laihdutusyritykseni päätyvät kerta toisensa jälkeen katastrofiin. Taustalla on toimintatavat, joista en ole täysin tietoinen. Näitä asioita ei ymmärrä ilman ammattilaisen apua ja ensimmäistä kertaa tunnen toiveikkuutta sen suhteen, että haitallinen toiminta on muutettavissa. Se ei kuitenkaan ole nopeaa, vaan vaatii vuosien työn.
Vierailija kirjoitti:
Ite käynyt terapiassa alkaen v 2015, pari hyvää vinkkiä toki saanut mutta en mä kyllä mitään järkeä tuossa näe. Nykyään käyn kerran kahdessa viikossa ja en kyllä kävisi jos maksais jotain. Jonnin joutavaa pskan jauhantaa, psykologi kyselee samat kysymykset, minä vastaan ja hän ei edes kommentoi sanomisiani mitenkään. Hohhooo.
Ei kuulosta oikealta terapialta, pikemminkin tukea antavalta keskusteluavulta joka ei varsinaisesti pureudu ongelmien syihin. Vaikka ammattinimike on psykologi se ei tarkoita että henkilöllä olisi terapeuttista osaamista ts. psykoterapeutin koulutusta.
Olen käynyt terapiassa monta vuotta kun päässä oli ajatus että olen epänormaali, poikkeava ja mitätön ja parempi että kuolisin, terapeutti valoi minuun uskoa että elämälläni on merkitys. Itselläni ei ollut tervehenkisiä ihmisiä perheessä tai ystäväpiirissä tukemassa kehitystäni ja kasvuani, kannustamassa. Terapeutti osasi laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja kannusti kohti unelmiani. Terapiasta on hyötyä ja on jopa loukkaavaa, että ap, sanot noin. Kaikilla ei ole turvallinen ja tukeva kotiympäristö mistä ponnistaa elämään tai jos kohtaa jonkun ennalta arvaamattoman tragedian niin silloin on hyvä että saa tukea ja keskustelu apua. Tänä päivänä olen suht menestynyt elämässäni ja sitä en olisi ilman terapeuttien tukea.