En vaan voi käsittää että jotkut käy vuosia terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Ap ja monet vastaajat eivät näköjään ymmärrä ollenkaan, mitä psykoterapia on, miten se toimii ja mihin sillä pyritään. Google auttaa.

Niinkö oletat?

Kallista hoitoa yleensä toisten piikkiin eikä tuloksesta ole mitään takuita. 

Että pitäisi vaan läheisten kanssa puhua... usein ne läheiset on niitä, jotka on just aiheuttaneet traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Se tulee läheisille tosi raskaaksi kuunnella vuosia toisen ongelmia. Kenenkään ei tarvi olla toisen terapeutti.

Up terapiassa käymiselle! Tämä on kuitenkin aika natsistinen kommentti :) 

Vierailija kirjoitti:

Ite käynyt terapiassa alkaen v 2015, pari hyvää vinkkiä toki saanut mutta en mä kyllä mitään järkeä tuossa näe. Nykyään käyn kerran kahdessa viikossa ja en kyllä kävisi jos maksais jotain. Jonnin joutavaa pskan jauhantaa, psykologi kyselee samat kysymykset, minä vastaan ja hän ei edes kommentoi sanomisiani mitenkään. Hohhooo.

Onko sinulla siis paha olo kun käyt?

Vai haetko terapiassa jotain vahvistusta joihinkin mieltä painaviin asioihin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Tai jos joku hyvä läheinen, saa semmoisen ihmisen mielipiteen ja keskusteluapua, joka sut oikeasti tuntee.

Ei läheisiään voi määräänsä enempää vaivata omien huolien märehtimisellä. Ei kukaan jaksa kuunnella loputtomiin. Varsinkin jos se on yksipuolista.

Itselläni ainakin auttoi masennukseen ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Yhtäkkiä noin vuoden jälkeen huomasin, että olo alkoi keventyä, uudet asiat alkoivat kiinnostaa ja jaksoin jotain muutakin kuin pakolliset päivittäiset toimet. Kahden vuoden jälkeen lopetin, vaikka vielä olisi ollut kolmas vuosi mahdollista. Elämänlaatuni parani kaikkiaan huomattavasti ja pystyin lähtemään taas työelämään. Ei kukaan perheenjäsen tai kaveri olisi pystynyt minua auttamaan, siinä tarvitaan puolueeton osapuoli, joka samaan aikaan on kuitenkin täysin asiakkaansa puolella ja pystyy tukemaan sitä mikä hänen käytöksessään on tervettä ja hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Se tulee läheisille tosi raskaaksi kuunnella vuosia toisen ongelmia. Kenenkään ei tarvi olla toisen terapeutti.

En usko tähän. Läheiset hyvinkin jaksavat kuunnella ongelmia jotka tuodaan "hyvin pureksittuna" esiin, ettei ole vaan semmoista tapamarmatusta. Tuskin terapiassakaan on mitään hyötyä vain marista ja huokalla vaan asiat pitää tuoda esiin järkevinä kokonaisuuksina.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jos joku hyvä läheinen, saa semmoisen ihmisen mielipiteen ja keskusteluapua, joka sut oikeasti tuntee.

Ei läheisiään voi määräänsä enempää vaivata omien huolien märehtimisellä. Ei kukaan jaksa kuunnella loputtomiin. Varsinkin jos se on yksipuolista.

Voi tietysti olla ihmisiä jotka ei osaa/jaksa kuunnella. Eipä minun vaimonikaan osaa kuunnella. Pää umpiluuta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jos joku hyvä läheinen, saa semmoisen ihmisen mielipiteen ja keskusteluapua, joka sut oikeasti tuntee.

Ei läheisiään voi määräänsä enempää vaivata omien huolien märehtimisellä. Ei kukaan jaksa kuunnella loputtomiin. Varsinkin jos se on yksipuolista.

Se vielä että "huolia"? Miten terapeutti voi auttaa jos on huolia? Elämä on täynnä huolia, eikä niistä pääse eroon.

ap

Itse en voi ennemmin käsittää sitä että miksi pilata toisen elämä jotta uhri sinne terapiaan joutuu! Esimerkiksi kiusaaminen, parisuhdeväkivalta.

Millä oikeudella joku ottaa sinun terveyden pois!?

Vierailija kirjoitti:

Ite käynyt terapiassa alkaen v 2015, pari hyvää vinkkiä toki saanut mutta en mä kyllä mitään järkeä tuossa näe. Nykyään käyn kerran kahdessa viikossa ja en kyllä kävisi jos maksais jotain. Jonnin joutavaa pskan jauhantaa, psykologi kyselee samat kysymykset, minä vastaan ja hän ei edes kommentoi sanomisiani mitenkään. Hohhooo.

Vaihda terapeuttia!!!

Ap olisi varmaan tyytyväinen jos minäkin olisin jättänyt terapian käymättä ja makaisin loppuelämäni kotona työkyvyttömänä tukia nostellen.

Hyvä terapia auttaa ymmärtämään itseä ja tuottaa oivalluksia. Sieltä saa myös työkaluja. Minulla kokemusta vain ratkaisukeskeisestä lyhytterapiasta mutta olin tyytyväinen. Itse se työ on tehtävä, ei terapeutti voi elää puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Itse en voi ennemmin käsittää sitä että miksi pilata toisen elämä jotta uhri sinne terapiaan joutuu! Esimerkiksi kiusaaminen, parisuhdeväkivalta.

Millä oikeudella joku ottaa sinun terveyden pois!?

Mitä neuvoja terapeutti on antanut?

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut että älykkäämmät hyötyvät terapiasta enemmän kuin vähemmän älykkäät. Tietysti terapiasta voi olla haittaa, mikäli terapeutti on surkea.

Älykommentit ovat usein hilpeitä.

"Saan julkisella paikalla raivareita ja rikon esineitä. Tarkoittaako tämä älykkyyttä?"

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen joka käy terapiassa vuosia, on varmaan sen sortin hiihtäjä, että kai siitä jotain saa.

Anna min kaikki kestää mikä itsekeskeinrn urpo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tulee läheisille tosi raskaaksi kuunnella vuosia toisen ongelmia. Kenenkään ei tarvi olla toisen terapeutti.

En usko tähän. Läheiset hyvinkin jaksavat kuunnella ongelmia jotka tuodaan "hyvin pureksittuna" esiin, ettei ole vaan semmoista tapamarmatusta. Tuskin terapiassakaan on mitään hyötyä vain marista ja huokalla vaan asiat pitää tuoda esiin järkevinä kokonaisuuksina.

ap

Usein terapiaa tarvitaan silloin kun ongelmat ovat jäsentymätön möhkäle, jota on vaikea sanoittaa. Voi kestää kauankin ennenkuin ne pystyy tuomaan hyvin pureksittuna esiin. Sitä ennen on se pitkä prosessi kun asiat eivät tunnu etenevän ja jutut tuntuvat junnaavan paikallaan. Ja luulen että tätä ei puolisot tai ystävät jaksa kuunnella. Tai ehkä kuuntelevat, mutta suhde vääristyy.

Vierailija kirjoitti:

Tai jos joku hyvä läheinen, saa semmoisen ihmisen mielipiteen ja keskusteluapua, joka sut oikeasti tuntee.

Joskus on vaan parempi, että kuuntelija on ulkopuolinen. Toisekseen voi käydä läheiselle liian rankaksi, jos toinen koko ajan tilittää pahaa oloaan. Se ei ole reilu tilanne, vaikka tietysti ystävyyteen/parisuhteeseen kuuluu myös toisen pahan olon kuunteleminen. Mutta ei siis jatkuvasti. 

Osaava terapeutti auttaa, mutta työ täytyy tehdä itse.

Nostaa itsensä sieltä suosta rakentaa elämä uusiksi, itsensä parhaaksi. Kukaan muu ei voi tehdä sitä kenenkään puolesta.

Terapian vaikutus voi näyttää pieneltä, mutta on suuri.

Se että ap ei sitä näe, tai edes halua nähdä, tai olla kiinnostunut itsestään tai muista sen syvällisemmin - ei tarkoita yhtään mitään.

On se terapia vähän muutakin kuin kuuntelevaa korvaa. Läheiset voivat myös pahentaa monia tilanteita yli-ymmärtämällä. Itse olen ainakin vuoden aikana ymmärtänyt itsestäni paljon sellaista mitä en varmasti olisi pelkästään läheisteni tuella ymmärtänyt. 

Tietenkin, jos menee terapiaan sillä asenteella, että odottaa ihmeparannusta, tulee varmasti pettymään. Itsehän se työ on tehtävä mutta siinä on huomattava apu, kun rinnalla kulkijana on ihminen, joka ymmärtää ihmisen psyykettä ja sitä miten erilaiset kokemukset tavallisesti psyykeeseen vaikuttavat.

Vuosien työskentelyä tarvitaan usein siihen, että oikeasti tutustutaan ja ehditää käydä kenties vuosikymmenien ajalle sijoittuvia tapahtumia läpi. Samalla on tärkeää, ettei terapeutista tule liian läheistä ja että hän uskaltaa tarvittaessa haastaa ja pysäyttää haitalliset ajatuskulut, silläkin uhalla, että asiakas voi loukkaantua. 

On olemassa myös huonoja terapeutteja ja yhteensopimattomia kemioita terapeutin ja asiakkaan välillä. Mutta parhaimmillaan todellakin kannattaa ja voi nimenomaan turvata tai palauttaa esim. työkyvyn.